Vihdoinkin valmis

 

Aurinkoista tammikuista viikonloppua! Pakkassäässä mennään, vaikka onneksi kylmyys on jonkun verran hellittänyt kuukauden alun lukemista. Koska talvi pitää meitä edelleen tiukassa otteessaan, villaisten neuleiden neulominen on tuntunut hyvinkin luontevalta ajankululta viime viikkoina. Tosin, ja rehellisesti sanottuna, minähän neulon nimenomaan kesähelteellä tummasta villalangasta ulkona (kun muuten ei oikein hyvin näe). Ja toki muutenkin, en oikein muita kuin villa(sekoite)neuleita osaakaan neuloa. Muista langoista sitten virkkaan ;)

Minulla on kaksi perinteistä isohkoa kahvallista pajukoria käsityökoreina ja niistä toisen vakiosijoituspaikka on olohuoneessa ikkunaa lähinnä olevan nojatuolin vieressä. Toinen on sitten enemmän kuljeskelevaa sorttia ja siirtyy mukanani minne minäkin, jos sillä päällä olen. Mutta se "ongelma" molemmissa on, että ne "keräävät" uumeniinsa pieniin pussukoihin tai jopa ihan irralleen, keskeneräisiä käsitöitä, aloitettuja lankakeriä sekä "kadonneita" virkkuukoukkuja ja puikkoja. Kummallista... Tunnistaako teistä joku vastaavaa ilmiötä?

Ja kun kori alkaa olla niin täynnä, että en sieltä enää mitään löydä, nostan korin/korit eteeni pöydälle tai sohvalle ja alan nostella sieltä sekä aloittamista vaille valmiita että oikeasti lähes valmiita (tai ainakin puoliväliin tehtyjä) käsitöitä.

Yhdellä tällaisella löytöretkellä löysin toisen korin pohjalta pienessä muovipussissa olevan harmaan huivin alun. Olin aloittanut sen muistaakseni pari vuotta sitten syksyllä. Alussa se eteni nopeasti, mutta sitten jostain syystä jäi jumittamaan. Viime talvena tein siihen muutaman kierroksen, mutta taas se jäi. Luulen, että jumitus johtui ehkä siitä, että huiville ei ole minkäänlaista ohjetta, vaan aloin tekemään sitä ihan summittaisesti. Muistan, että suunnittelin silloin laativani sille ihan oman ohjeenkin. Pitkän etsinnän jälkeen löysinkin yhdestä muistivihostani aloitettua suunnitelmaa. Mutta se oli (tietenkin) jäänyt kesken, enkä muistanut, miten olin ajatellut kavennukset ja levennykset, kuvioista puhumattakaan. Siksipä tällä korin uumeniin suuntautuvalla retkelläni päätin ottaa keskeneräisen tekeleen esille ja tutkia sitä tarkemmin. Pääsin lopulta suurin piirtein kärryille, mitä olin ajatellut ja päätin, että nyt teen sen vihdoin valmiiksi. Niinpä vuoden vaihtuessa muutamana lomapäivänä neuloin huiviin epämääräisiä reikäkuvioita entisten jatkoksi ja langan loputtua loppui huivin tekeminenkin. Eli valmista tuli vihdoinkin 🤍

Langan vyöte oli hävinnyt, mutta muistelen, että se on Novitan Lumous-lankaa. Googlettamalla selvisi koostumuskin, eli siinä on 44% akryyliä, 26% polyamidia, 15% merinovillaa ja 15% alpakkaa. Neuloin sitä 4 mm pitkillä pyöröpuikoilla. Olin tuota lankaa joskus tilannut Novitalta kolme kerää ihan kokeeksi ja yhdestä kerästä tehnyt lyhyet kämmekkäät, joista ei tullut hyvät. Mutta vaikka lanka pehmeää ja kevyttä onkin, en pidä sitä mitenkään helppona tai mukavana neuloa; esimerkiksi virheiden korjaaminen purkamalla on hyvin hankalaa, koska lanka ei helposti purkaudu. Siinä ehkä toinen syy jumille. Kokonaisuudessaan huiviin meni lankaa noin vajaa 100 g eli se on hyvin kevyt ja kooltaan ihan sopivan kokoinen takin kaveriksi kaulaan kiedottavaksi. Toki, jos lankaa olisi ollut vähän enemmän, olisin kyllä tehnyt huivista hieman pidemmään, mutta en paljoa. Kostutuksen ja hyvin kevyen pingottamisen jäljiltä huivin muoto tuli vielä paremmin esille ja se myös ikäänkuin kasvoi samalla.

Yhtenä tammikuun alun pakkaspäivänä kävin sitten pihalla ottamassa huivista kuvia. Pihakuusen oksille jäätynyt raskas lumikerros oli niin kova, että kevyt metallihenkari huiveineen pysyi kiinni lumessa. En nimittäin saanut ripustettua henkaria oksaan kovan lumen takia. Vaikka päivä oli periaatteessa aurinkoinen ja taivas selkeä, eivät matalta keskelläkin päivää paistaneen auringon säteet ulottuneet maahan asti eli kuusen alaoksille ja huiviin, joten varjoisia tuli kuvistakin. Mutta kyllä niistä saa sen verran selvää, että saa huivista käsityksen, mutta ei näe kaikkia niitä lukemattomia neulontavirheitä, joita se pitää sisällään :)

🤍

Tällaista tällä kertaa. Todeta täytyy, että olen tyytyväinen, kun käsityökorissa on yksi keskeneräinen ikuisuusprojekti vähemmän :)

🤍

Kaunista talven jatkoa Sinulle ❄️

🤍