Alpakkahuivit I ja II

Tämän kesän yksi saavutus oli, että sekä ostin huivilangat että neuloin niistä kaksi huivia ja vieläpä saman kesän aikana. Minulle se on iso saavutus, sillä yleensä tällaiset vähänkään isommat neuletyöt jäävät kesken ns. odottamaan päivää parempaa ja neulontamotivaation jatkumista. Nyt kuitenkin uusi huivi pääsi puikoille heti ensimmäisen valmistuttua. Valtaosan neulontatyöstä tein pihakeinussa istuessa ja äänikirjaa kuunnellessa, mutta toki alkukesän sateisina päivinä myös sisällä ikkunan ääressä nojatuolissa joko telkkaria katsoessa tai jälleen äänikirjoja kuunnellen. Siinäpä se aika menee nopeasti ja kuntoilu kohdistuu vain sormiin ja ranteisiin, joita sitten saakin välillä venytellä, jotta eivät kipeydy.

Lankana on Rowan Alpaca Classic, jossa on 57 % alpakkaa ja 43 % puuvillaa. Langat lähtivät mukaan lankakauppiaan suosittelun perusteella, kun yhdellä  ruokatunnilla loppukeväästä kävin pikaisesti paikallisessa lankakaupassa. Toinen langoista on pörröisempi ja toinen sileämpi, mutta ajattelin, että se ei haittaa, vaan voi oikeastaan tehdä neuleesta vielä vähän mielenkiintoisempaa. 

Neuloin 4,00 mm pyöröpuikoilla. Ensi alkuun tyttäreltä joululahjaksi saamillani mustilla eebenpuisilla 40 cm pyöröillä ja työn edetessä koivuisilla 80 cm pitkillä. Molemmat puikot toimivat hyvin; löysähkö neule kulki vaivattomasti ja puikot olivat kevyet kädessä.

Ensimmäisen huivin (yllä) aloitin harmaalla ja kun toisesta harmaasta kerästä oli mennyt noin puolet, vaihdoin viininpunaiseen, jolla neuloin myös 1,5 kerän verran. 

Toisen huivin aloitin viininpunaisella ja puolentoista kerän jälkeen vaihdoin väriä, joten loppuosa huivista tuli harmaalla, jota myös meni puolitoista kerää (alla).

Näin kuvia katsellessa ensimmäinen huivi on enemmän omaan makuuni sekä värinsä että ulkonäkönsä perusteella. Mutta,  mitäpä mieltä sinä olet? 

Kuvat on otettu erilaisessa valaistuksessa. Yllä olevassa, auringossa otetussa kuvassa, värit ova hieman luonnollista kirkkaampia, kuin alla olevassa pilvisellä säällä otetussa, missä värit ovat hailakammat, mutta kuitenkin enemmän luonnollisemman oloiset. 

Varta vasten huivien pingotusta varten ostin kesän mummolareissulla pingotusalustan, josta viime kerralla jo täällä mainitsinkin. Ja hyvin se osoittikin toimivansa 😊 Kastelin huivin ensin viileässä vedessä läpimäräksi ja kiedoin niin suorana kuin sain isoon froteepyyhkeeseen joksikin aikaa, jonka jälkeen pingotin jonkun verran kostean huivin alustalle.

Pingotettujen huivien kokoa on vähän hankala määritellä, mutta ihan reilun kokoiset niistä tuli. Ihanan ohuet ja helposti kaulaan kiedottavat. Mittasin kuitenkin, että pidemmän "suoran" sivun pituus on noin 170 cm ja päättelyreunan eli harmaan ja viininpunaisen reunan pituus on noin 110 cm. Huivi on malliltaan pitkulainen. Muoto syntyi niin, että jokaisella edestakaisella kierroksella lisättiin kaksi silmukkaa ja kavennettiin yksi silmukka. Huiveihin meni yhteensä kuusi 50 g kerää eli kolme kerää molempia värejä. Yhden huivin paino on siis noin 150 g, joten kevyet ne tosiaan ovat.

Ohjetta huiveihin ei ole, vaan kuten näkyy, olen kokeillut niissä erilaisia helppoja pitsikuvioita. Huivit on neulottu kuitenkin aina oikein, myös pitsien kohdalla, joten niiden osalta ne ovat molemmin puolin samanlaiset. Ainoastaan kahden värin osuudessa näkee selkeästi, kumpiko on oikea ja kumpi nurja puoli. 

Kohti syksyä tässä vääjäämättä mennään ja vaikka kuinka haluaisin pitää kiinni kesästä ja kesän valosta, on tunnustettava, että näillekin huiveille on käyttöä loppujen lopuksi aika piankin. Ihana kuitenkin ajatella, että puolen vuoden päästä on jo helmikuun puoliväli ja talven pimeys vähitellen takana 😉 

Työrintamalla tekemistä riittää ja kesäloma on muisto vain. Pienestä viikonloppumatkasta haaveilen nyt syksylle, mutta pitää katsoa, miten se sitten loppujen lopuksi toteutuu. Nautitaan vielä kuitenkin kesästä 💚

Aurinkoisia elokuun päiviä Sinulle!

Lämpimät lapaset

 

Kesä alkaa olla jo pitkällä. Kun alkukesän viileistä säistä päästiin, onkin sitten ollut lämmintä yllin kyllin. Päivän lyhentymisen alkaa kuitenkin jo huomata, valitettavasti. Lomakin alkaa olla lopuillaan. Onkin pitkästä aikaa ollut mahdollisuus ihan vaan olla ja yrittää unohtaa työasiat. No, se unohtaminen on sitten ollut vähän niin ja näin, mutta pääasia kuitenkin, että "vain olemisesta" huolimatta on tunne, että jotain olen sentään saanut aikaiseksikin. Heinäkuun helteillä on tullut paitsi siivottua kotona vähän perusteellisemmin, kun talvella ei siihen oikein tuntunut olevan aikaa, myös neulottua hyvinkin lämpimiä talviasusteita. Ja tuo tuntitolkulla neulomimen äänikirjaa kuunnellen onkin ollut rentoutumiskeino numero yksi. Aiemminkin olen kirjoittanut tänne, että ihan urakkaneulominen ja tunne, että tulee valmista, saa hyvän mielen aikaiseksi. Puolisolla on omat harrastuksensa ja minulla omani. Sitten illan viiletessä on ollut mukava yhdessä grillata 😊

Perinteisesti minulla kesäkäsityönä on ollut joku virkkausprojekti, jonka kanssa olen tuskaillut sitten pitkin kesää. Ja  joskus, useammin kuin yhden kerran, niiden valmistuminen on kestänyt seuraavaan, tai sitä seuraavaan kesään. Toki tänäkin kesänä olen virkannut, mutta lähinnä järkevässä ajassa valmistuvia pehmoleluja, mutta tosiaan varsinaisesti tämän kesän "juttuna" on ollut neulominen.

Olen paljon neulonut lapasia merinovillasta ja tykkään merinovillaisista ylitse kaiken. Vähänkään kovemmilla pakkasilla ne kuitenkin tarvitsevat kaverikseen toisetkin, sillä sormet eivät yksinkertaisissa lapasissa tarkene. Kesäkuussa kävin paikallisessa lankakaupassa ja laajan valikoiman edessä meni jälleen kerran ns. sormi suuhun. Onneksi asiansa osaava kauppias neuvoi, millaisesta langasta saisin lämpimät, mahdollisimman vähän kutittavat villalapaset. Kuten tiedetään, alpakan villa lämmittää ihanasti. Olenkin tehnyt useita alpakkaisia kämmekkäitä. Nyt ohutta alpakkalankaa pääsi merinovillan kaveriksi puikoille, sillä saamani neuvon mukaan neuloin lapaset kaksikertaisesta langasta.

Lankoina ovat Sandnes Garnin Alpakka Fölgetåd (100 % alpakka) ja Sunday (100 % merinovilla). Molemmat ovat pehmeitä ja niinpä lopputulos onkin hieman pörröisen ja silkkimäisen oloinen, pehmeä neulepinta. Tykkään! 

Oikean puikkokoon ja silmukkamäärän löytämisessä oli hieman hakemista, mutta lopulta päädyin neulomaan 3,5 mm puikoilla. Silmukoita on 40, sillä lapaset tulivat tyttärelle, jolla on paljon pienempi käsi kuin minulla. Itselleni laitan perinteisesti 44-46 silmukkaa, kun neulon 3,5 mm puikoilla. Näihin lapasiin ei ole ohjetta, vaan ovat peruslapasten mallilla ja tein niihin ihan peruskierrepalmikot ja peukaloksi kiilapeukalon. Peukalosta tuli riittävän istuva ja lapasista oikean pituiset useamman sovituksen jälkeen. Hänelle on tärkeää, että lapaset istuvat hyvin käsiin 💗

Muita valmistuneita neuleita ovat kolme huivia, muutamat kämmekkäät sekä muutamat villasukat. Niistä sitten seuraavissa postauksissa. Ja, kyllä neulontatahti tästä arjen alkaessa hidastuu vain murto-osaan nykyisestä, mutta ehkä ihan hyvä niin - nimittäin rajansa kaikella 😊

Mukavaa alkanutta elokuuta ja kauniita kesäpäiviä! 

🌼🌞🌼

Lankarakkautta

 

Kun lankahullu astuu sisälle käsitöiden ystävän karkkikauppaan, se on menoa. Katse ei irtoa toinen toistaan värikkäimmistä ja kauniimmista lankahyllyistä. Vaikka kauppaan astuessaan ajattelee tietävänsä, mitä on menossa ostamaan tai edes katselemaan, saa olla aika tarkkana, että lähtee "vain" etukäteen miettimiensä tuotteiden kanssa. 

Mutta jo pelkästään sen löytäminen, mitä meni hankkimaan, voi olla vaikeaa, kun tarjontaa on paljon ja ajatus lähtee harhailemaan sillä siunaaman sekunnilla, kun on kaupan kynnyksen yli sisään astunut. Ammattitaitoinen ja palvelualtis myyjä on silloin korvaamaton apu. 

Kävin tässä jokunen päivä sitten paikallisessa lankakaupassa ajatuksella, että "ihan vaan katselen" ja ehkä, siis ehkä voisin ostaa pari kerää lapasiin sopivaa lankaa. Kun noita aiempia keriä ei olekaan kuin loppuiän tarpeisiin... 

No, asiantuntevan myyjän avustuksella päädyin ostamaan ihanan hempeän värisiä Sandnes Garnin alpakka- ja merinovillalankoja muutaman kerän (kuvissa yllä ja alla). Laitoin puikoille lapaset, jotka teen kaksinkertaisesta langasta. Toinen lanka on merinovillaa ja toinen alpakkaa. Jo nyt huomaan, kuinka lämpimät ja pehmeät niistä tuleekaan. Neule jäi kesken odottamaan, että tytär tulee käymään, niin voin sovittaa lapasten istuvuuden, sillä hänen lapasensa eivät saa olla liian isot, vaan niiden pitää istua hyvin joka puolelta. 

Ja, vaikka lapaslankoja menin hakemaan ja ne myös sain, tarttui mukaani myös merinovillainen sukkalanka Järbo Merino Raggi. Tuon ainoa huono puoli on, että se on vyyhtinä ja  pitää siis keriä. Ja minun vyyhdinpuistani puuttuu stopparina toimiva puutappi, joten ne eivät oikein toimi tällä hetkellä. Olen unohtanut pyytää miestäni tekemään siihen jonkun "patentin", jotta se olisi taas käyttökelpoinen. 

Myös Dropsin Sky -alpakkasekoitelanka on suosikkini ja olen siitä tehnyt lukuisia kämmekkäitä. Samoin Dropsin ilmavan kevyt Air-lanka on taipunut sekä pannaksi että kämmekkäiksi. Minulla on hempeän vihertävää Air:a vielä yksi kerä odottamassa (yllä oleva kuva) ja ajattelin siitä tehdä paksut kämmekkäät, jotka lämmittävät kivasti loppusyksystä esimerkiksi sormikkaiden päällä.

Lankahuuman aivan uudelle tasolle saavat myös pehmeät mikropolyesterilangat, joista ainakin osaa kutsutaan myös chenillelangoiksi tai samettilangoiksi. Näissä on laatu- ja koostumuseroja varmasti, mutta yritän itse luottaa siihen, että jos hankin tunnetun merkin ns. sertifioituja lankoja, niiden luulisi olevan kunnollisia ja sopivan esim. lasten leluihin. Olen käyttänyt paljon Katia Bambi ja Katia Velvet Mini -lankoja, joissa on aivan ihania värejä. Tilasin netin kautta taas täydennystä näihin chenillelankoihin, joiksi niitä olen tottunut kutsumaan. Olenkin nyt viikonlopun aikana paitsi hypistellyt ja silitellyt niitä, myös virkannut pari pientä pehmolelua. Niistä kuvia sitten taas myöhemmin :)

Kesäloman alkuun on vielä muutama päivä. Paljon on vielä agendalla työjuttujen suhteen ennen kuin voi heittäytyä lomailemaan, mutta todellakin toivon tämän ihan mahdottoman kuluneen vuoden jälkeen, että loma tekee tehtävänsä ja nyt välillä ihan oikeasti välillä sakkaavat aivot ovat taas iskussa syksyn tullen. 

Viileä ja sateinen alkukesä ei ole oikein saanut kesätunnelmaa aikaiseksi. Mutta jos säästä jotain hyviä puolia etsii, niin eipä ole kotipihan nurmikko palanut korpuksi tänä kesänä eikä ole tarvinnut istutuksiakaan kastella kuin pari kertaa keväällä. Sen sijaan perennapenkit ovat ns. räjähtäneet kasvuun ja juuri eilen mietin, että pitäisi varmaan harventaa niitäkin. Ovat kuin pienoisviidakkoa. Pionit aloittavat juuri kukintaansa ja toivon todella, että ei tulisi nyt kaatosateita, jotta saisivat rauhassa kukkia kukintansa. 

Tällaista siis tällä kertaa. Ehkäpä nyt alkavalla viikolla olisi kuiviakin päiviä, jotta saisin otettua aurinkoisia kukkakuvia talvi-iltojen iloksi. 

Kauniita kesäpäiviä Sinulle!

t. Satu

 

Se on kuulkaas kesä nyt 😊 Ulkona on juuri nyt niin kova tuuli, että terassin pöydällä ollut ruusu keramiikkaruukkuineen oli tippua äsken lattialle. Ehdin viime tipassa ottamaan sen kiinni ja laittamaan lattialle seinän viereen. Välillä sataa ja välillä paistaa ja vaikka keli on periaatteessa ihan ok, juuri nyt tuntuu hyvältä ajatukselta istua sisällä läppäri sylissä ja kirjoittaa tätä. 

Pihakeinussa istumista ja neulomista silmällä pitäen tarpeeksi lämpimiä päiviä tai iltoja on ollut harvassa, vaikka sitkeästi olen muutaman kerran sitäkin harrastanut - ihan periaatteesta, koska se on minun kesärutiinini. Tässä kesäkuun alussa oli kuitenkin muutama vapaapäivä ja loput pihatyöt, mitä keväältä jäi, tuli hoidetuksi. Eli todella monta vuotta sitten tyttären siemenestä kasvattamien kolmen omenapuun juuristoalueella oli heinä päässyt villiytymään pahasti. Nyhdin sen pois, lisäsin vähän multaa ja laitoin reilusti kuorikatetta ja lopuksi vielä suojaverkot takaisin paikoilleen. Nyt on taas piha siltä osin siisti. Ko. omenapuiden kasvattaminen on kysynyt kärsivällisyyttä, mutta tänä keväänä niistä yksi teki noin kymmenkunta kukkaa! Lajikkeesta ei ole mitään käsitystä, mutta mielenkiinnolla odotan, onnistuiko pölytys ja saadaanko jokunen omena maistiaisiksi syksymmällä. 

Omenankukka

Käsityörintamalla on välillä hiljaista, mutta heti, kun on muutama ylimääräinen päivä töistä vapaata, pyrin tarttumaan puikkoihin ihan jo rentoutumissyistä. Juuri nyt on keskeneräisenä kolme pikkutyötä; yhdet perinteiset alpakkakämmekkäät, yhdet merinolapaset, yksi vauvan siksak-myssy. Näiden lisäksi puikoilla on myös yksi vähän isompi työ eli alla olevissa kuvissa näkyvä huivin alku. 

Lankana on Rowan Alpaca Classic, jossa on 57 % alpakanvillaa ja 43 % puuvillaa. Väreiksi valitsin paikallisessa lankakaupassa poistomyynnissä olleet keskiharmaan harjatun version sekä sileämmän tumman viininpunaisen. Mielestäni ne sopivat aika hyvin yhteen. Yllä olevassa pienemmässä kuvassa lankojen värit ovat mielestäni suhteellisen totuudenmukaiset, mutta huivineulekuvissa normaalia vaalempia. Jotenkin noista väreistä tulee mieleen perinteinen jussipaita 😉

Huivi levenee yhden silmukan joka 2. krs eli siitä tulee pitkähkö, toisesta päästä kapea ja toisesta leveähkö. Siinä on nyt 110 silmukkaa ja tavoite on vielä saada 30 silmukkaa lisää, mikä tarkoittaa 60 lisäkerrosta. Ohjetta ei ole, vaan neule etenee siten, mikä parhaimmalta sillä hetkellä tuntuu. Pääajatus oli kuitenkin käyttää kahta lankaa. Aloitin harmaalla ja sitä meni 1,5 kerää. Sitten siirryin viininpunainseen, jolla teen loppuun. Ostin molempia keriä kolme eli yhteensä kuusi kerää. Luulen, että saan noista aikaiseksi kaksi huivia siten, että aloitan ja päätän neuleen päinvastaisilla väreillä.  

Mutta koska on kesä, kierrän päivittäin kotipihalla ihastelemassa kukkasia sekä tuoksuttelemassa. Syreenien kukinnan aloitti pihasyreeni 'Alba'. Sen vieressä kasvaa valkoinen Isabellan syreeni, joka availee myös nuppujaan. Pihajasmikekin näkyy olevan täynnä nuppuja ja odotan kovasti sen ahomansikan makeaa tuoksua. 

Perennatkin ovat aloittaneet kukintansa ja iloitsen pionien lukemattomista nupuista. Todellakin toivon, että kylmä kevät ei vioittanut nuppuja liiaksi ja ne jaksavat kukkia. 

Mutta harmiakin löytyy. Olen nitistänyt ensimmäiset liljakukot liljojen varsista ja kerännyt kymmenittäin lehtokotiloita. Ne ovat todella ärsyttäviä! Mutta sitkeästi yritän niitäkin torjua, jotta eivät ihan kaikkea tuhoa. 

Japaninakileija

Viikonloppu on nyt puolessa välissä. Maanantaina alkaa arki ja ensi viikko tietää ylipitkiä työpäiviä. Mutta sen jaksaa, sillä kohta on juhannus ja sen yhteydessä taas ylimääräinen vapaapäivä ja kesälomakin siintää muutaman viikon päässä. 

Mitä sinun kesääsi kuuluu? 

Kauniita kesäpäiviä, 

t. Satu

Menneen talven lapasia

 

Vaikka on kevät, laitan tähän kuvia lapasista, joita menneen talven aikana on tullut neulottua. Ennen joulua sain tyttäreltä pyynnön tehdä heijastavat lapaset. Aiemmin myynnissä ollutta, esim. Novitan heijastavalla säikeellä varustettua lankaa ei enää ollutkaan myynnissä sen enempää kuin muitakaan vastaavia. Hienoisen etsiskelyn jälkeen löysin Viking Reflex -langan  Menitasta ja kävin ostamassa sitä vaaleansinisenä, harmaana ja viininpunaisena. Lisäksi ostin pelkkää ohutta, noin millin vahvuista heijastavaa lankaa pari rullaa, sillä myös  tuo Vikingin lanka oli aika löyhäkierteistä ja jotenkin tuntui, että heijastava osuus jäi aina työn nurjalle puolelle tai muuten piiloon sitä neulottaessa. 

Alla olevat vaaleansini-valkoiset lapaset on neulottu vaaleansinisestä Viking Reflex - ja valkoisesta Novitan seitsemän veljsestä -langasta. "Kirjoin" valkoisten tähtien keskelle vielä erikseen ohuella heijastinlangalla jonkinmoiset tähdet, vaikka niistä ei tasalaatuiset tullutkaan. Sakaroiden eriparisuus näkyy varsinkin tuossa salamavalolla otetussa alemmassa kuvassa, jossa näkyy, minkä verran heijastinlanka reagoi valoon. 

Viininpunaisiin lapasiin neuloin Viking Reflex -heijastavan langan sekaan muutaman kierroksen välein nauhamaista heijastinlankaa. Ajattelin, että se voisi lisätä lapasten heijastavuutta, mutta loppujen lopuksi en ole ihan varma, oliko siitä vastaavaa hyötyä vai ei. Sen sijaan liukkaan nauhamaisen langan neulominen peruslangan ohessa oli yllättävän työlästä ja en ehkä ihan heti käytä sitä toisen langan ohella.

Alla olevat roosa-ruskeat lapaset tein muuten ns. omasta päästä, mutta idean kuvioon ja lyhyeen resoriin otin Rakkaudella Henna Neulekirjasta, jonka ostin jossain vaiheessa alennusmyynnistä. Lankana näissä on kaapin kätköistä löytynyt Drops merino extra fine -merinovillalanka. Meinasin ensin tehdä täysin ohjeen mukaan, mutta ohjeessa oli niin reilusti silmukoita, että olisin saanut aikaiseksi "lapiot", jos ohjetta olisin noudattanut. Nämäkin ovat reilun kokoiset ja tulivat omaan käyttööni. Paukkupakkasille niihin mahtuu alle ohuemmat lapaset tai neulehansikkaat. Muuten pidän enemmän paremmin istuvista lapasista, mutta tällaiset kyllä menevät päällimmäisinä.

Alla olevat siniharmaat lapaset tein alun perin myös itselleni, mutta niistä tuli kuitenkin vähän liian kapeat ja koska tytär kelpuutti ne itselleen, hän sai ne. Lankana näissä on myös Drops merino extra fine 100 % merinovillalanka. Lapasissa on 44 silmukkaa ja olen neulonut muistaakseni 3,5 mm puikoilla. Vähän pidin työläänä neljän silmukan ruutukuviokerran tekemistä peukalokiilan ja lopulta peukalon kohdalla, mutta menihän tuo pienen hapuilun jälkeen. 

Olisivat nuo lapaset loppujen lopuksi minullekin sopineet, sillä neulospinta tasaantui ja tavallaan löystyi kostean harson läpi höyryttämisen jälkeen. 

Ja, ihan koska on kevät ja toukokuu, oli pakko laittaa pari kukkakuvaakin tämän hetken kukkijoista!

Kauniita toukokuun päiviä

💚

Satu