SikSak

Miten kesä meni?  Aika tavalla noilla sanoilla minulta kysyttiin töihin palatessani reilu kuukausi sitten. Ja vastasin siihen, kuten aina ennenkin, että menihän se ja nopeasti menikin. Se tässä uskomattominta onkin, että on jo syyskuun puoliväli ja illat ovat jo pimentyneet, mutta menneen kesän voi vielä tuntea. Syksyn lapsena ja jouluihmisenä pidän myös tästä vuodenajasta, kun ajatukset ja oleminen käpertyy ikäänkuin sisäänpäin, kodin lämpöön ja kynttilän liekkiin tuijotteluun. Toisaalta vielä on aikaa kotipihan syystöiden tekemiselle ja en ole raaskinut laittaa vielä yhtään kesäkukkaistutustakaan pois, vaikka osa jo aika ränsistyneeltä näyttääkin.

Arki kulkee otsikon mukaisesti siksakkia; ylös ja alas tai eteen ja taakse, miten sen nyt kukin haluaa ajatella. Välillä joku asia etenee ja välillä tulee taas takapakkia. Mutta ehkä kuitenkin perusvire on siellä plussan puolella, joten mitään hätää tässä ei siis ole. Työt ja/tai niihin liittyvät ajatukset vievät kuitenkin suurimman osan valveillaoloajasta, joten sekä ajatukset että arki ovat välillä oikeastaan melkoista serpentiiniä siksakin sijaan ja arjen pyöritykselle on löydettävä vastapainoa.  

Näiden köykäisten aasinsiltojen kautta pääsenkin sitten samaan hokemaan kuin aiemminkin eli toteanpa jälleen (sadannen kerran ehkä...) että käsillä tekemisestä saa voimaa ja hermolepoa. 

 

 

 

Kesäloman lukuiset luppohetket käytin neulomiseen ja virkkaamiseen. Virkkuukoukun käsittelyn myötä valmistui useita pehmoleluja tai pehmokavereita, joiksi niitä yleensä kutsun. Kun taas neulepuikoilta valmistui lapasia, sukkia ja kämmekkäitä. Ja neuloinhan minä muutaman merinovillaisen vauvan siksak-myssynkin. Tällä kertaa puikoilla ei ollut punaista, vaan sinivihreän ja harmaan sävyjä sekä luonnonvalkoista. Näiden kuvien tummemmat myssyversiot sopivat noin 1-2-vuotiaalle ja luonnonvalkoinen puolestaan vastasyntyneestä muutaman kuukauden ikäiselle - lapsen koosta toki riippuen. 

Näiden myssyjen neulomisen hankaluutena on itse myssyn eli siksak-neuleen neulominen. Se on minun mielestäni puuduttavaa ja menen aina kerrosten laskussa sekaisin. Sen sijaan myssyn kokoaminen, nauhojen virkkaaminen ja tupsujen tekeminen onkin sitten ihan hauskaa. Ilonsa kullakin, voisi kai sanoa ;)

Vapaa-aikana olisi hyvä aktivoitua muutenkin, sillä minulla on muuten vielä osa talon ikkunoista pesemättä tältä kesältä😅 Ei niitä mikään mahdoton määrä ole, mutta ei vaan ole yhtään huvittanut... Tarkoitus olisi kuitenkin saada homma hoidettua ennen talvea. No, tavoitteita on hyvä olla. Ehkäpä saan sen toteutettuakin.

Entä, miltä sinun syyskuusi näyttää?  

 

 

Tällaisia myssyjä tällä kertaa. Vielä on muutama kerä samaa lankaa odottamassa, josko ihan sellaiset pienet siksak-myssyt niistä tekisin. Pitää kuitenkin odottaa niihin inspiraatiota. Nyt on parhaillaan puikoilla parit lapaset ja yhdet alpakkasukat, joten kunhan ne valmistuvat, on aikaa sitten taas uusille projekteille. 

Ostin muuten joku aika sitten Prismassa käydessäni Maakuntasukat -kirjan ja vaikka en välttämättä kirjoneuleita oikein osaa ja/tai viitsi tehdä, ehkäpä kokeilen siitä jotain mallia tehdä. Toimii se ainakin innoituksen antajana ja aina on rauhoittavaa katsella kauniita kuvia, vaikka ne olisivatkin kuvattu vain villasukista 🤗

 

Aurinkoisia syyspäiviä 🌞🌞🌞

 

Lankahuumaa ja kesäpuuhaa

 

 

Heinäkuun kääntyessä elokuuksi ja työarjen alkaessa ajattelin tehdä lyhyen katsauksen kuluneeseen keskikesään. Pääosaa minun kesässäni näyttelivät "vain oleminen", käsityöt ja kotipihan enemmän tai vähemmän pakolliset tehtävät. 

Sekä puhelimen että kameran muistikortit ja sitä myötä myös tietokoneen kuvatiedostot täyttyivät kukkia ja käsitöitä koskevista kuvista, joista miniosa on jo poistettu, mutta valtaosa vielä tallennettuna. Niitä sitten välillä selailen, mikä varsinkin loppusyksystä ja talvella onkin ihan parasta puuhaa 🤗

 

Kesälomalla sain ladattuja akkujani melko hyvin. Siinä auttoi se, etten ollut ladannut kesälomalle isompia odotuksia enkä "lomalla sitten" -tehtävälistoja. Muutama lyhyempi autoreissu tehtiin lähialueella ja samalla tuli käytyä sekä syömässä että jäätelöllä. Kaunis se tämä kotimaakin on varsinkin näin kesällä. 

Matkan varrella tuli pistäydyttyä muutamassa lankakaupassakin ihan paikan päällä. Ja tarttuihan sieltä mukaan joka kerta jotakin - pitihän tilaisuus käyttää hyväksi, kun sellainen tarjoutui. Ja kaksi kertaa tilasin tiettyjä lankoja myös verkkokaupan kautta, koska muuten niitä ei ollut saatavilla. Yksi tällainen esimerkki on, kun tilasin Ylivieskan kotikutomolta kolme vyyhtiä Katian alpakkasukkalankaa ja virtuaaliseen ostokoriin tipahti samalla myös muutamat lapaslangat. Vaikka monenlaisia verkkokauppapaketteja on tullut auotuksi, oli tämä Ylivieskan kotikutomon paketin avaaminen mukava yllätys. Asiakkaan saa pienellä huomaavaisuudella ja kauniilla pakkaamisella hyvälle mielelle 💗

 

  

 

 

 

 

Heinäkuun lomalle osui myös vaihtelevia sääilmiöitä, joten eipä käynyt sen enempää automatkat kuin kotipäivätkään pitkiksi, kun välillä paistoi ja välillä satoi. Usein paisteella istuin kotona pihakeinussa neulomassa, kun taas sateella siirryin sisälle jatkamaan samaa puuhaa 😅

Laitan tähän alle, edellisten lisäksi, kuvan yhdestä lankaostoksestani eli alpakkalangoista, joista tulee lapasia. Kuten jo tiedätte, olen täysin hurahtanut lankojen pehmeyteen puhumattakaan siitä, mitä niistä saa aikaiseksi. 

 

 

 

  Muutama vuosi sitten ostin käytettynä tukevat vyyhdinpuut ja samoihin aikoihin edullisen KnitPron kerijälaitteen, joka on toiminut minun satunnaisessa käytössäni oikein hyvin. Tuolla yhdistelmällä olen saanut aika näppärästi kerittyä lankavyyhdeistä lankakakkuja ja toisaalta puolitettua isompia lankakeriä, jos on tuntunut etten jaksa tai viitsi käsin kerää pyöritellä. Minulla on nimittäin lähes aina tapana neuloa yhtä aikaa esimerkiksi lapas- tai sukkaparin molempia kappaleita. Vyyhtien kohdalla taas ns. osa nautintoa on juuri lankakakkujen (meditatiivinen) keritseminen ja niiden ihailu 🤗

 

 

Ja seuraavaksi olikin sitten "kakkukahvien" aika - eikös näytäkin herkulliselta🤗

Kupeissa tällä kertaa ohutta alpakkasukkalankaa, josta tällä hetkellä puikoilla on vaaleanliilat pitsivartiset sukat. 

Niistä kuvia sitten kun alkaa olla valmiinpaa. 

 

 

 

 Oikein ihanaa alkanutta elokuuta!

t. Satu 

 

Lapasprojektia II

  

 

On lapasprojektin kakkososan aika.  Lapasprojektin ykkösosassa oli kuvia tuplalangalla neulotuista paksuhkoista lapasista, joissa yhdistyivät sekä merino- että alpakkalangat. Tällä kertaa kuviin pääsivät merinovillaiset peruslapaset, joista parit valmistuivat kevään ja parit alkukesän aikana. 

 

 

 

Nämä ovat luottomallillani neulotut. Kennokuvioisten yksinkertainen kuviomalli löytyy niinkin kaukaa täältä blogistani kuin kuuden vuoden takaa pipon ohjeesta, jonne pääset "tästä linkistä"

Lankana puolestaan on luottolankani eli pehmeä merinovilla Drops Merino Extra Fine, josta en luovu, vaikka muitakin lankoja käytän. Isommissa lapasissa on 44 silmukkaa varressa ja pienemmissä 40. Kämmenosan alkaessa olen pienemmissä lisännyt kämmenselän puolelle yhden silmukan, jotta kennokuvio asettuu kauniimmin.  Isommissa tein myös kämmenpuolelle lisäsilmukan, jotta lapasiin tuli riittävästi väljyyttä. Meillä kun kaikilla on vähän erikokoiset kädet. Puikkoina olen näissä käyttänyt 3,50 mm kantikkaita koivupuikkoja, joten puikkokoko vastaa n. 3,25 mm pyöreäprofiilisia puikkoja. 

 

 

Yllä olevat tumman turkoosit lapaset ovat myös samaa merinovillaa ja neulottu muuten samalla mallilla kuin ylempänä olevat, mutta niiden kämmenselkää koristaa yllä olevien lapasten kennokuviota yksinkertaisempi ristikkomalli. Samalla periaatteella tein viime vuonna loppusyksystä parit lapaset ja niitä pääset katsomaan "tästä linkistä" . 

  

Tein vielä tähän nähtäville Excelillä alla olevan ruudukko-ohjeen, jossa x:t ovat nurjia silmukoita ja tyhjät ruudut oikeita silmukoita. Tuolla periaatteella siis on neulottu näiden lapasten kämmenselän silmukat. Ja kämmenselällä on yksi silmukka enemmän kuin muuten.

satuntuulia.blogspot.com

 

Tällaista lapasmaniaa tällä kertaa. Olen vähitellen luopunut pipojen tekemisestä, sillä niitä on niin paljon, ettei tule käytettyä. Sen sijaan käytän pipoihin varaamani langat lapasiin. Vielä riittää tätä merinoa muutamaan lapaspariin. Yhteen lapaspariin menee noin 70 grammaa lankaa, joten kahdesta lankakerästä jää noin yksi puolikas kerä. Oikein sopivasti siis ettei sitä raaski heittää pois, mutta eipä siitä oikein mitään muutakaan saa aikaiseksi. No, käytän paljon samoja värisävyjä, joten jos värjäyserien sävyt eivät kovin paljoa poikkea toisistaan, hyvällä tuurilla ostamalla yhden kerän lisää, saan toisen lapasparin tehtyä :)

Tällä hetkellä olen kesälomalla ja lähes jokainen sateeton aamupäivä tai illansuussa kiertelen kotipihassa ojentelemassa kameraa tai puhelimen kameraa kohti kukkia. Muistikortit täyttyvät näin kesällä kukkakuvista sen lisäksi, että kuviin pääsee edelleen myös näitä neulomuksia. Varmuuskopioitakin olen muistanut ottaa välillä. Harmittaisi hirveästi, jos jonkun vuoden pionikuvat tai pala taivasta -kuvat menisivät hukkaan jonkun tallennusvirheen tai muun bugin takia. Sellaistakin on sattunut, joten välillä on hyvä tunnustaa tosiasiat ja muistaa, että tekniikka voi pettää samoin kuin meidän ihmisten omat toimintatavatkin. 

Tänään ajattelin peruskotitöiden tekemisen lisäksi pistäytyä paikallisessa lankakaupassa. Ja, juu, luit ihan oikein, lankakaupassa. Ohut alpakkalanka, jota käytän paksumpien lankojen kaverina noissa paksuissa lapasissa on vähissä, joten sitä pitää siis saada lisää. Ja sen sijaan, että tilaisin netistä, ajattelen, että tuen näillä omilla pienillä ostoksillani paikallista yksinyrittäjää, vaikka hinta on vähän kalliimpi kuin isommasta liikkeestä tilaamalla. Tilauksiin tulee kuitenkin aina postikulut, joten ei siinä lopulta voitolle jäisikään. Siispä tämä päivä kutsuu, mutta sitä ennen tässä alla vielä muutama kukkakuvaräpsäisy ihan vain siksi koska on kesä 🌺

 

Festiva Maxima

Aurinkoisia kesäpäiviä Sinulle!

 

Lapasprojektia I

  

 

Mitäpä sitä lankahullu kesälläkään muuta tekisi kuin hypistelisi lankoja tai sitten käyttäisi niitä. Luin muuten Sairaasti sukkaa -blogin Irkun taannoisesta Instagram -postauksesta, kuinka lankojen hankkiminen ja hypistely ovat kokonaan eri harrastuksia kuin niiden käyttäminen. Olen hänen kanssaan hyvinkin samaa mieltä 😊 Saatan nimittäin istua hetken jos toisenkin lankakerien ympäröimänä ja hypistellä niitä ja miettiä, mitä ja millä yhdistelmillä mitäkin tekisin. Sitten kerään ajatusteni mukaan lankakeriä pikkupusseihin ja laitan vielä puikotkin mukaan tarkoituksenani tehdä milloin mitäkin - yleensä jotkut versiot sukista tai lapasista. Sitten tartun yhteen pussiin ja lähden sen sisältöä työstämään ja eipä aikaakaan, kun minulla ei ole mitään muistikuvaa, mitä niiden muiden valmiiden pussien sisällöistä pitikään tehdä. Ajattelen aina yltiöpositiivisesti, että minulla on aikaa neulomiseen paljon enemmän kuin onkaan, joten ensimmäisen pussin projekti saattaakin huonoimmassa tapauksessa kestää muutaman viikonkin. Siinä ajassa ehtivät muut suunnitelmat unohtua ja sitten onkin aika käydä taas lankavarastoja läpi ja miettiä, mitähän mistäkin olikaan tarkoitus tehdä. Ikiliikkuja on siis keksitty...

Toki välillä tulee sitten tarkoituksella jätettyä joitakin käsityöprojekteja odottamaan päivää parempaa ja tartuttua uuteen, mieleen tulleeseen mielenkiintoiseen juttuun. Näin kävi, kun sain päähäni neuloa paksuhkoja lapasia. Kaikki alkoi viime kesänä, kun tein parit vaaleanpunaiset lapaset suurin piirtein samoilla spekseillä (oli niissä pieniä eroja) paksummasta Sandnes Garnin Sunday -merinolangasta ja ohuttakin ohuemmasta Sandnes Garnin Alpakka Følgetråd -alpakkalangasta. Tuon jälkeen lähes samalla mallilla on valmistunut vielä parit versiot. Nyt ajattelin, että voisin kokeilla jotain muuta mallia. Niinpä kokeilin samalla lankayhdistelmällä peruspalmikkoversiota (kuva alla) ja siitä tuli yllättävän kiva. Ainakin omasta mielestäni. 

 

  

Niinpä sitten suurin piirtein samalla mallilla valmistui vielä kahdet muutkin lapaset. Palmikonkiertojen välissä olevat silmukkamäärät vaihtelevät eri väristen kesken samoin kuin lapasten silmukkamäärät. Valkoisissa ja harmaissa lapasissa päälankana on paksu Drops Big Merino (100 % merinovilla), jonka mukana kulkee ohut Sandnes Garnin Alpakka Følgetråd -alpakkalanka (100 % alpakanvilla). Nämä lapaset ovatkin jonkun verran paksummat kuin vaaleanpunaiset versiot.

Talvella sitten nähdään, kuinka lämpimät ne ovat - toivottavasti lunastavat äänettömän lupauksensa, jonka olen ajatellut niiden minulle antaneen 😊 Ainakin tykästyin näiden tekemiseen. 

Puikkoina käytin 4,0 mm koivupuikkoja näissä kaikissa, mutta silmukkamäärät ja jossain määrin myös pohjalangan paksuus vaihtelivat.  

Kätevää muuten, kun tällä tavalla hupenee yhtä aikaa useampi lankakerä. Esimerkiksi harmaisiin lapasiin meni pientä nöttöstä lukuunottamatta kaksi kerää merinolankaa ja puoli kerää alpakkalankaa. Tällainen tahti saa lankavarastotkin hupenemaan vähän nopeammin. Kunhan vaan muistaa, ettei käy välillä lankaostoksilla - toiveajattelua 😉

 

 

 

Näiden palmikkolapaskokeilujen lisäksi valmistuu aina välillä enemmän peruslapasia, jollaisista olen aiemminkin laittanut tänne. Näistä uusimmista versioista tulee tänne blogiin jossain kohtaa Lapasprojektia II -postaus, kunhan niin pitkälle ennätän. Varmaankin tässä myöhemmin kesällä, kun kesälomakin on alkamassa. Ja kylläpä minä sitä olenkin odottanut. 

🌞 

 Entä, mitäpä sinulle kuuluu? Millaisia kesäpuuhia sinulla on meneillään tai tuloillaan?

 

 

Ja en vaan voinut olla lisäämättä tähän loppuun vielä viikko sitten otettua kuvaa 

 yhdestä kotipihan kuningattaresta eli Bowl of Beauty -pionista,  joka on kyllä nimensä veroinen.

 

 

 Kivaa alkanutta heinäkuuta!

Kevät

 

 

Kevät keikkuen tulevi 😊 

Juuri nyt huhtikuun 25. päivän iltapäivällä paistaa aurinko ja samaan aikaa viskelee pilven reuna vettä harvakseltaan. Sadekuuro oli lyhyt ja itse asiassa olisin toivonut sekä luonnon kuivuuden että jokapuolella olevan pölyn takia, että sade olisi huuhtonut ympäristöä reippaammin. Aamulla sain äidiltä puhelun reilu 500 km pohjoisemmasta ja tiedon, että siellä oli herätty valkoiseen aamuun, kun räntälumi oli peittänyt tienoon. Toivottavasti ihan niin kova takatalvi ei tänne etelään tulisi. 

Kävin pari päivää sitten laittamassa talven ruukkuistutuksista vapautuneet kuusenhavut pionien nuppujen suojaksi. Varsinkin kuolanpionilla oli lähes 20 cm. pitkät varret ja pelkään, että kesän kukinta jää haaveeksi, jos yöpakkaset vioittavat taimia. Äsken kävin vielä tarkastamassa, että havut ovat paikoillaan. Ei niitä paljon ole, mutta ajattelin, että onpahan jotain suojaa kuitenkin. 

Eilen ruokakaupasta lähti mukaan rasia espanjalaisia mansikoita. Ovat ne kyllä näyttävän näköisiä ja huolimatta makeasta nimestään 'Candy', olivat aika vaatimattoman makuisia. Rehellisyyden nimessä täytyy toki sanoa, että oli siinä muutama makeahko yksilö, mutta suurin osa aika vetisen tai muuten vaan miedon makuisia. Mutta saa niistä ihan kivaa väriä valokuviin... Eli kotimaista mansikkasatoa odotellessa. 

 

 

 

Kotipihan kevättyöt on pääasiassa tehty. Kaiken ylimääräisen olen jättänyt tältä keväältä pois, sillä aikaa ja jaksamista ei oikein ole ollut. Lisäksi jalka on alkanut vaivaamaan entistä enemmän, joten ihan senkin takin on tullut oltua hiljakseen. Yhden kerran olen tänä keväänä istunut pidemmän tovin terassin keinussa vain t-paita päälläni lehtiä lukemassa ja ristisanoja ratkomassa. Muuten kevään lämpimät päivät menivät joko pihatöissä tai sitten aurinkoihottumasta kärsivää kasvojen ihoa sisätiloissa rauhoitellessa. 

Käsityöt seuraavat edelleen mukana lähes kaikissa vapaahetkissä. Hiljakseen nyt keväällä on valmista tullut, mutta kuitenkin.  Mansikoiden kanssa kuvasin aiemmin keväällä valmistuneet sukat, joiden kuviopinta syntyy rikotulla helmineuleella. Jotenkin innostuin siitä tekniikasta aika kovasti tuossa talvella. Lankana näissä on valkoinen Novita Nalle sekä vaaleanpunasävyinen kuviovärjätty Blossom.

 

Ja, koska kämmekkäitä ei voi koskaan neuloa tai edes olla liikaa, tein omalla, yksinkertaisella perusmallillani tässä parina iltana alla olevat vaalean beiget versiot pehmoisesta alpakkasekoitelangasta (Drops Sky).

 

Ja, koska kukkia näkee näillä minun silmilläni kaikkialla, sellaisia on paitsi sinisessä hameessani niitä muodostuu näköjään myös lankakerästä sen lähetessä loppuaan :)

Kuvaan aika harvoin ruokia ja jogurtteja en ole kuvannut koskaan aikaisemmin, mutta tässä yhtenä päivänä innostuin ottamaan kuvan aamupalaksi juomalasiin kaatamastani mangojogurtista. Oli ihanan paksua ja raikasta yhtä aikaa 💛 Olen aina ollut jogurttien ystävä, mutta alkanut viime aikoina kiinnittää aiempaa enemmän huomiota niiden rasva- ja kaloripitoisuuksiin. Siksipä niiden syönti on vähentynyt reilusta, mutta ihan kokonanaan en ole herkustani luopunut 🤗 

 

 

 

 

Kun ikkunasta juuri katselen ulos, puissa on jo hiirenkorvat ja läheinen pieni koivikko vihertää jo kauniisti 💚 Krookukset kukkivat vielä ja kevätkaihonkukatkin ovat aloittaneet kukintansa. Valkovuokot ja sinivuokot täplittävät sekä kotipihan reunamia että kävelyteiden varsia ja metsän reunoja. 

Kesän ja kesäloman odotus alkaa olla jo aika korkealla. Sitä ennen pääsen kuitenkin puutarhalle hakemaan kesäkukkia sekä toivottavasti myös neulomaan pihakeinussa.🌞

 

 

 

Kauniita ja aurinkoisia kevätpäiviä Sinulle!

t. Satu