SikSak

Miten kesä meni?  Aika tavalla noilla sanoilla minulta kysyttiin töihin palatessani reilu kuukausi sitten. Ja vastasin siihen, kuten aina ennenkin, että menihän se ja nopeasti menikin. Se tässä uskomattominta onkin, että on jo syyskuun puoliväli ja illat ovat jo pimentyneet, mutta menneen kesän voi vielä tuntea. Syksyn lapsena ja jouluihmisenä pidän myös tästä vuodenajasta, kun ajatukset ja oleminen käpertyy ikäänkuin sisäänpäin, kodin lämpöön ja kynttilän liekkiin tuijotteluun. Toisaalta vielä on aikaa kotipihan syystöiden tekemiselle ja en ole raaskinut laittaa vielä yhtään kesäkukkaistutustakaan pois, vaikka osa jo aika ränsistyneeltä näyttääkin.

Arki kulkee otsikon mukaisesti siksakkia; ylös ja alas tai eteen ja taakse, miten sen nyt kukin haluaa ajatella. Välillä joku asia etenee ja välillä tulee taas takapakkia. Mutta ehkä kuitenkin perusvire on siellä plussan puolella, joten mitään hätää tässä ei siis ole. Työt ja/tai niihin liittyvät ajatukset vievät kuitenkin suurimman osan valveillaoloajasta, joten sekä ajatukset että arki ovat välillä oikeastaan melkoista serpentiiniä siksakin sijaan ja arjen pyöritykselle on löydettävä vastapainoa.  

Näiden köykäisten aasinsiltojen kautta pääsenkin sitten samaan hokemaan kuin aiemminkin eli toteanpa jälleen (sadannen kerran ehkä...) että käsillä tekemisestä saa voimaa ja hermolepoa. 

 

 

 

Kesäloman lukuiset luppohetket käytin neulomiseen ja virkkaamiseen. Virkkuukoukun käsittelyn myötä valmistui useita pehmoleluja tai pehmokavereita, joiksi niitä yleensä kutsun. Kun taas neulepuikoilta valmistui lapasia, sukkia ja kämmekkäitä. Ja neuloinhan minä muutaman merinovillaisen vauvan siksak-myssynkin. Tällä kertaa puikoilla ei ollut punaista, vaan sinivihreän ja harmaan sävyjä sekä luonnonvalkoista. Näiden kuvien tummemmat myssyversiot sopivat noin 1-2-vuotiaalle ja luonnonvalkoinen puolestaan vastasyntyneestä muutaman kuukauden ikäiselle - lapsen koosta toki riippuen. 

Näiden myssyjen neulomisen hankaluutena on itse myssyn eli siksak-neuleen neulominen. Se on minun mielestäni puuduttavaa ja menen aina kerrosten laskussa sekaisin. Sen sijaan myssyn kokoaminen, nauhojen virkkaaminen ja tupsujen tekeminen onkin sitten ihan hauskaa. Ilonsa kullakin, voisi kai sanoa ;)

Vapaa-aikana olisi hyvä aktivoitua muutenkin, sillä minulla on muuten vielä osa talon ikkunoista pesemättä tältä kesältä😅 Ei niitä mikään mahdoton määrä ole, mutta ei vaan ole yhtään huvittanut... Tarkoitus olisi kuitenkin saada homma hoidettua ennen talvea. No, tavoitteita on hyvä olla. Ehkäpä saan sen toteutettuakin.

Entä, miltä sinun syyskuusi näyttää?  

 

 

Tällaisia myssyjä tällä kertaa. Vielä on muutama kerä samaa lankaa odottamassa, josko ihan sellaiset pienet siksak-myssyt niistä tekisin. Pitää kuitenkin odottaa niihin inspiraatiota. Nyt on parhaillaan puikoilla parit lapaset ja yhdet alpakkasukat, joten kunhan ne valmistuvat, on aikaa sitten taas uusille projekteille. 

Ostin muuten joku aika sitten Prismassa käydessäni Maakuntasukat -kirjan ja vaikka en välttämättä kirjoneuleita oikein osaa ja/tai viitsi tehdä, ehkäpä kokeilen siitä jotain mallia tehdä. Toimii se ainakin innoituksen antajana ja aina on rauhoittavaa katsella kauniita kuvia, vaikka ne olisivatkin kuvattu vain villasukista 🤗

 

Aurinkoisia syyspäiviä 🌞🌞🌞

 

Pikkujuttuja ja kuluneen syksyn kuulumisia

Uskomatonta, miten aika menee nopeasti. Monta kertaa on ollut tarkoitus tarttua "härkää sarvista" ja alkaa kirjoittaa tänne kuulumisia. Aina vaan on tullut tilalle jotain muuta. Mutta jos nyt  🤍

Kulunut syksy painottui käsitöiden suhteen pieniin juttuihin. Muutamia pantoja on tullut neulottua ja sitten lisäksi olen neulonut useita ihan pienelle tarkoitettuja sukkia, lapasia ja myssyjä pehmeästä merinovillasta. Pitkästä aikaa kaivoin esille myös perinteisen vauvan siksak-myssyn ohjeen ja tein useamman saman tien, kun vauhtiin pääsin ja sain muokattua ohjeesta sopivan. Pari niistä on jo löytänyt itselleen pikkuisen pään, jota lämmittää, mutta muutama odottaa vielä vuoroaan. Tässä alla olevissa kuvissa näkyy osa myssyistä.

Lokakuun lopun ja marraskuun alun muita kuulumisia hallitsee korona. Olin säästynyt siltä tänne asti, mutta lokakuun puolivälin kieppeillä se sitten löysi meillekin ja "iloa" siitä onkin sitten riittänyt. Useampi påivä meni ensin tolkuttomassa päänsäryssä ja sitten kuumeessa ja kun siitä selvisi, on edelleen ns. huono/kylmä hiki koko kehossa ollut jatkuva seuralainen heti, kun pystyasennossa jotain yrittää tehdä. Lisäksi yskä ja tukkoisuus jatkuvat näköjään ties kuinka kauan. Koiratkin ovat saaneet tyytyä minimiulkoiluihin, kun niiden palvelijat eivät jaksa tai jos muuten jaksaisivatkin, yskivät ulkona ja sieltä tulon jälkeen melkein itsensä tainnoksiin. 

Onneksi kuitenkin pääsin näinkin vähällä, mutta jo tällä kokemuksella voin todeta, että ei kiva, ei ollenkaan. Siitä johtuen myös kotipiha jäi haravoimatta ja muutkin viimeiset pihahommat tekemättä, koska tekijät eivät jaksa. No, totesinkin miehelle, että ei oteta pudonneista puunlehdistä stressiä. Ne odottavat kyllä kevättä :)

Virkkauspuolella valmistui jälleen muutamia pienten leluja; unipupuja kavereineen sekä erilaisia puuvillaisia mustekaloja/turvalonkeroita viime keväänä ja kesänä valmistuneiden kaveriksi. Niiden lisäksi innostuin virkkaamaan pehmolangasta vähän pulleampia lonkero-otuksia lyhyillä lonkeroilla. Pari niistäkin on jo löytänyt kaverin itselleen. Näistä tuli ainakin omasta mielestäni aika hurmaavia, vai mitä olette mieltä?

Lisäksi syksyn mittaan koukulta on tipahtanut muutama Unille-pupu, -nalle ja -hauva 😊 Ajattelin, että vaikka olen jo aiemmin tänä vuonna lupaillut, että en jatkuvasti laita näitä lapsille suunnattuja juttuja, en ehkä kuitenkaan malta olla tekemättä näistä omaa juttua kuvineen tässä talven mittaan. Jostain syystä nämä ovat itselle sydäntä lähellä. 

Juuri koronasta sen verran toivuttuani, että kykenin töihin, olivat käsityömessut, joihin otin osaa ensimmäistä kertaa eläessäni myyjänä. Ja messuilla kävijät olivat myös kiinnostuneita juuri nåistä pehmoleluista sekä vastasyntyneelle tarkoitetuista myssyistä, sukista ja lapasista 🤍 Kiva ja jännittävä kokemus.

Myös suloisen pehmeitä kämmekkäitä on tullut tehtyä. Lankana on ollut pääasiassa Dropsin alpakkasekoitelanka Sky, mutta myös muita on päätynyt puikoille. Tarkoitus on tehdä vielä yhdet kämmekkäät ennen joulua pukinkonttiin. Mutta sitten saa riittää siltä saralta tältä talvelta ;) 

Alpakkaiset WILLASTA-kämmekkäät

Seuraavaksi tarkoitus on neuloa harmaat perussäärystimet joustineuleella itselleni tulevien pakkasten varalle. En vuosiin ollut käyttänyt säärystimiä, mutta viime talvena sellaiset neuloin ja kovaan käyttöön pääsivätkin. Enää en voisi kuvitella meneväni pakkasella ulos ilman niitä. Siksipä ostin ihan varta vasten eilen ruokaostosreissulla Prismasta pari kerää 7 veljestä-lankaa, kun oli sopivasti asiakasomistajatarjouksessa :) 

Mutta, jotta joku järki olisi näissä tekemisissä, sitä ennen on kuitenkin tehtävä kärkikavennukset pienen neidin merinovillaisiin pitsisukkiin, jotka odottavat valmistumistaan tuossa nojatuolini vieressä lattialla nököttävässä ruskeassa pajukorissa. 

Tajusin tässä yhtenä päivänä, että voisi varmaan alkaa laittaa jo kausivalojakin pihalle. Ei niitä tule paljoa, koska olen kyllästynyt niiden heikkoon kestävyyteen. En halua joka vuosi ostaa uusia, kun entiset eivät enää toimikaan kuin ehkä osittain. Mutta pitää sitä jotain kuitenkin laittaa. Samalla hoksasin, että joulukin on ihan kohta. Tänä viikonloppuna laitoin viimein joulutähdet ikkunoihin ihan vaan pimeän karkoittamiseksi. 

Kauniita marraskuun loppupuolen päiviä ja ihanaa joulun odotusta 🤍❄️

 

Minikokoista ja vähän isompaa

 

 

Yhtä lankalaatikkoa tutkiessani huomasin, että minulla oli muutama kerä Novitan Niitty-lankaa ja mietin sille käyttöä. 

Langassa on 70 % akryyliä ja 30% polyamidia, joten se on todella pehmeää ja sopii henkilöille, jotka eivät voi tai halua käyttää villavaatteita.

Olen vastaavasta langasta neulonut muutama vuosi sitten yhden vauvan peiton ja itselleni sukat. 

Aikuisen sukkina lanka ei  mielestäni toimi, mutta isojen ja pienten muissa asusteissa kyllä. 

Niinpä hetken mielijohteesta päätin ottaa langan puikoille ja tehdä siitä rannekkeet. 

Mutta koska langassa on epäsäännöllinen vaihtuva väritys, olisi rannekkeista tullut täysin eripariset. 

Eihän sen tietysti tarvitse antaa haitata, mutta jostain syystä minulle tuli sellainen "nipotusolo" ja päätin sovittaa värit yhteen. 

Niinpä sain purkaa melkoisen pätkän, että löysin  kerältä taas oikeanlaisen värikerran ja sain toisenkin rannekkeen neulottua :)

Nämä ovat aika lyhyet ja yksinkertaiset, mutta vähän sellaiseksi koeversioksi mielestäni kuitenkin ihan kivat. 

Koska lankaa kerässä oli vielä jäljellä ja väriraportitkin pitkiksi pätkiksi purettu, 

syntyi hyvin luonnollisesti ajatus ihan pikkuisista sukista. 

Ja koska lankaa vaan riitti, syntyivät vaaleanpunaista sävyä sisältävät minilapaset ja vielä ihan viimeiseksi sukille pariksi sinistä sisältävät minilapaset. 

Sitten loppuikin lanka. Ei jäänyt kuin päättelystä syntyvät langanpätkät. Niin tarkalle siis meni :)

Nämä minikokoiset sukat ja lapaset sopivat vastasyntyneelle ja vauvanukelle.

Oikeastaan pitäisi käydä varastosta hakemassa tyttären vauvanukke ja kokeilla, 

ovatko justiinsa sopivia tai vähän isoja. Veikkaan jälkimmäistä :)

Viime aikoina neuloosin tuloksena on syntynyt muutamat kämmekkäät, parit lapaset ja
muutama tupsupipo.

Laitan niistä tänne blogiin sitten jossain vaiheessa juttua. 

Olen miettinyt osallistumista myyjäisiin, käsityömessuille tms., mutta toistaiseksi se on jäänyt. 

Välillä on aikapula, välillä vaivaa uskon puute. Mutta ehkä sitten jossain vaiheessa. 

Jossittelu onkin minulle tällä hetkellä vähän kuin tämän syksyn teema.

Olkoon nyt vaikka yhtenä tässä avattuna jossitteluteemana se, mitä kaikkea tekisin, jos minulla olisi aikaa käytettäväksi vaikka käsitöihin vähän enemmän. 

Nauttisin. Ja suunnittelisin. Ja tekisin 💜

Joulun aikaan ei ole enää kauan. Aika kuluu mahdottoman nopeasti. 

Pikkuisen olen joulujuttuja miettinyt, mutta en isommin. Aika vähällä mennään. 

Tytär on luvannut koristella kuusen. Laitamme sen perinteisesti jo marraskuun lopulla, tekokuusi kun on. 

Näin kuusesta pääsee nauttimaan pitemmän aikaa. 

Parit sukat on suunnitelmissa tehdä joululahjaksi ja yhdet lapaset. Muuten ei tule käsitöitä varmaan lahjaksi tehtyä. 

Muuten tämä marraskuun märkyys ja harmaus on vähän raskasta, mutta onneksi kynttilät ja joulun odotuksen tunnelma hieman auttavat. 

Miten sinun marraskuusi matkaa eteenpäin ?

Mukavia marraskuun alun päiviä!

Eläinvauvasukkia

 

Joskus innostuin neulomaan sinikettusukat noin muutaman vuoden ikäisen kokoa.

 Ne odottavat edelleen käyttäjäänsä, 

kun ei ollut käyttäjää lähistöllä ja omat lapseni olivat kasvaneet isoiksi ja 

koska värit olivat ns. poikavärit, eivätkä siis oikein soveltuneet lähisuvun pikkutytöille.

Sinällään omasta mielestäni ns. tyttö- ja poikavärien ei tarvitse antaa vaikuttaa, 

mutta varsinkin pienten lasten kohdalla sekä valmiiden vaatteiden että myös itse tehtyjen osalta 

värikoodit vaikuttavan istuvan sitkeässä. Mutta eihän se toki haittaa. 

Ainakaan minua hempeiden värien ystävää.

Siis yksien sinikettusukkien tuomalla kokemuksella ajattelin kuluttaa yhä liian isoa ohuiden merinovillalankojen varastoani

 ja neuloa muutamat eläinvauvasukat. Kuvissa näette tuon aivoituksen tuotokset; 

kolmet parit eläinvauvasukkia 🐾🤍

Vauvan eläinsukat

Harmaat ovat mielestäni pesukarhusukat, 

vaaleansiniset kettusukat

ja vaaleanpunaisten ajattelin olevan kisusukat, vaikka taitavatkin muistuttaa enemmän hiirtä :)

Ohjeitakin olen tehnyt. Pesukarhusukkien ohje on valmiina, 

mutta kisu- ja kettusukkien ohje vielä viimeistelyvaiheessa. 

Viimeistelen ne, kunhan saan aikaiseksi. Nyt on ollut oikea neulontavimma. 

Siis sellainen lähes pakonomainen tunne saada valmista aikaiseksi. 

Olen tehnyt useita myssyjä ja muutamia vauvan unileluja ja helistimiä,  sukista puhumattakaan.

Vaaleanpunaisissa ja -sinisissä on ns.junasukkien mallia mukaeleva joustava ja hyvin istuva varsi.

Kaikki sukat ovat noin kokoa 16-18 eli ihan pienen ihmisen jalkaan. 

Itse ajattelen, että tällaiset voisivat olla aika kivoja vauvalahjoja.

Kävisivät sellaisina koti- tai kyläilysukkina, kun jalkaan ei tarvitsisi laittaa kenkää, tossua tms.

Lankana on Drops Baby Merino ja silmukoita varressa 36.

Korvat on virkattu ja ommeltu paikoilleen. Melkoinen näprääminen näiden viimeistelyssä kyllä oli ja haasteena saada ilme mieleiseksi. 

Viikset elävöittäisivät kaikkien näiden, varsinkin kissanpentujen kasvoja, 

mutta en oikein saanut toteutuksesta mieleistä, joten jätin viikset tekemättä :)

Mitä mieltä olet? Viikset, vai pärjäävätkö ilman :)

Nyt on vaihteeksi sellainen olotila, että pitäisi keksiä jotain uutta, tai ainakin jotain erilaista elämään. 

Maailman tilanne on mitä on ja kaikki kallistuu koko ajan huimasti.

Niinpä joku vuosi sitten omaksi pyöreiden synttäreiden lahjakseni suunniteltu ja koronan vuoksi lykkääntynyt matka on lykkääntynyt edelleen. 

No, ei se ole iso asia, kun muutenkaan ei paljoa reissata, mutta tämä olisi ollut kiva tehdä.

 Joskus sitten. 

Arki toistuu samanlaisena. Silloin tällöin on jokunen työmatka, mutta muuten teen pääasiassa etätöitä.

Kun päivät pitkät katselee samoja nurkkia, alkaa väistämättä miettiä, millaista "pientä pintaremonttia" missäkin kohtaa pitäisi tehdä. 

Ja tekemistä kyllä riittäisi edelleen, vaikka yksi huone keväällä siistittiinkin:)

Ehkä sitten talven mittaan :)

Että siis tällaista näpertelyä tällä kertaa :)

Mukavaa alkanutta lokakuuta!

T. Satu

Ihan pienelle prinsessalle ja vähän isommalle prinssille

 

Mahdollisuus neuloa vauvaneuleita pitää käyttää, kun siihen tulee tilaisuus 🤍

Työkaverini tuli juuri mummoksi ja en voinut vastustaa kiusausta neuloa pienelle tytölle pikkuiset sukat ja lapaset. 

Ja, koska vastasyntyneellä prinsessalla on myös pieni isoveli, mietin, että voisi olla kiva hänenkin saada omat pehmoiset sukkansa samassa paketissa.

Lasten vanhempia en tunne, mutta kysyin mummolta, saanko pienen lahjan antaa ja koska se sopi, 

nämä matkasivat pikkuisten mummolle eteenpäin toimitettavaksi. 

Uskon, että vaikka neuleet ovat pieniä, ne ovat käyttäjilleen vielä isoja. Kesä on kuitenkin tulossa ja

 villaisille ei välttämättä ole käyttöä. Tai eipähän sitä tiedä, millainen kesä tulee, mutta ohuethan nämä pikkutytön neuleet ovat. 

Isoveljen sukat ovat sitten paksummat, mutta niissäkin on olettaakseni reilu mitoitus, 

joten uskon niiden olevan ensi syksynä tai talvena kokonsa puolesta sopivimmillaan.

Prinsessan neuleiden malli on itse kehittelemäni ja tällä tai vähän vastaavalla olen aiemminkin tehnyt monet pienet neuleet 💗

Pikkuprinssi sai sitten perinteisemmät siniharmaa-valkoiset raitasukat 💙

Molemmat on neulottu pehmoisesta merinovillasta. 

Vaaleanpunaiset ovat ohutta Drops Baby Merino -lankaa ja raidalliset paksumpaa Drops Merino Extra Fine -lankaa. 

Näitä molempia tykkään käyttää niiden pehmoisen tuntuman ja kauniin väriskaalan takia.

Vapaahetket kuluvat tällä hetkellä pihatöissä, joten käsityöt ovat nyt hetken tauolla. 

Mutta tässä alkukevään mittaan on vapaa-aikaa tullut käytettyä mm. Canvan ilmaisversion käyttöä harjoitellen. 

Suunnittelin sillä viime kesänä tuon oman käsityömerkin "WILLASTA - käsintehty" -merkin, joka välillä vilahtelee näissä minun neuleissani. 

Koska tykkään näpsiä valokuvia, niitä on kertynyt todella paljon. 

Välillä niitä karsin, mutta välillä niitä tulee käytettyä sitten esim. erilaisten kuvakollaasien tekemiseen. 

Muutin jo tuon blogin alkusivun pääkuvan. Ja tein sille pari muutakin otsikkokuvien kollaasia.

Mutta, kun söpöilymoodi meni päälle, tuli tehtyä esimerkiksi tällainen kooste näistä pikkuprinsessan asusteista:

Niin se kevät vaan pääsi hienosti vauhtiin ja kohta on jo vappu :)

🎈🎊🎉🍭🥂

Mukavaa vappua ja aurinkoista viikonloppua Sinulle!

t. Satu