Roosaa

Kesä on kääntynyt syksyksi ja kävelyretkeltä mukaan lähti muutama kukkiva kanervan varpu. On meillä muuten kaunis kieli - sekä Kanerva että Varpu ovat myös alkuperäisen luonnonnimensä lisäksi myös kauniita naisten nimiä. Ruusua, Roosaa, Orvokkia, Kukkaa ja Suvituulia sekä lukuisia muita unohtamatta 🌷💗 

Vaikka äidinkieli oli kouluaineena aikoinaan itselleni helppoa taivutus- ja yhdyssanasääntöineen ja sanaluokkineen ja muine sääntöineen, ajan kuluminen tekee tehtävänsä. Monta kertaa huomaan, miten jään miettimään esim. nimien taivutuksia. Kuten esimerkiksi sitä, miten taipuu varpu yleissanana tai nimenä - varpu - varvun - Varpun. Ainakin puhekielessä puhutaan työkaverista vaikkapa näin "Varpulla on kaunis pusero" sen sijaan, että sanottaisiin "Varvulla on kaunis pusero". Jälkimmäinen ei sovi kielikorvaan. No, nyt moni teistä asioista paremmin perillä olevista miettii, että mitä minä tässä oikein selitän, kaivaisi vaan kieliopin esille. Mutta enpä viitsi 😊 Kertokaa te. 

Jossain vaiheessa sain tänne blogiinikin kommentin, että blogin nimen tulisi olla Sadun Tuulia, ei SatunTuulia. No, tuohon totesin, että blogini nimellä on ihan muut taustat kuin kielioppisäännöt - ja se osuus pätee edelleen.

Mutta pääasia siis oli jälleen kerran mieleen pulpahtanut ajatus siitä, kuinka monipuolinen ja -vivahteinen ja välillä monitulkintainenkin suomi on. Kuten myös Suomi.

Päivän varsinaiseen aiheeseen vihdoin päästäkseni. Kanervan varvun kaveriksi postauksen ensimmäiseen kuvaan pääsivät ohuesta vauvamerinosta neulotut pikkulapaset.

Olen näitä vastaavia pikkulapasia tehnyt tässä viime vuosina muutamia sekä roosan että sinisen eri sävyisillä varsimakkaroilla. Lankana on Drops Baby Merino ja puikot vähän käsialan ja mielentilan mukaan vaihdellen 2,5, 2,75 ja 3,00 mm. välillä. Varren aloituksessa on 44 silmukkaa ja viimeisen makkaran jälkeen on neulottu yksi kierros valkoisella oikein ja sen aikana vähennetty tasavälein yhteensä 4 silmukkaa eli jokaisen puikon lopussa on neulottu 2 s oikein yhteen. Ranneresorissa on siis 40 silmukkaa samoin kuin kämmenosassa. 

Vauvan lapaset

Samasta langasta valmistuivat myös alla olevassa kuvassa näkyvät sukat ja lapaset, joiden ohjeen löysin Kardemumman talo -blogista. 

Vastaava löytyy myös myös muista blogeista joko samalla tekstillä tai muuten linkitettynä. Näiden sukkien nimi on Lise Loten pikkuiset sukat. Tein sekä sukista että lapasista vähän isommat ja vähän pienemmät versiot. Pienemmät ovat arviolta noin vastasyntyneen kokoa.

WILLASTA siksak-myssy

Vähän kylmempää roosan sävyä, vai onko tämä nyt sitten enemmän jo liilaan vivahvaa, löytyy puolestaan tästä vauvan siksak-myssystä ja sen pariksi neulotuista pikkulapasista. Lankana hieman paksumpi merinovilla Drops Merino Extra Fine. Lapasissa on 1 oikein 1 nurin -joustinvarsi ja lapasten kuvion muodostamat pilkut syntyvät tasavälein luonnonvalkoisen lomaan neulotuista värillisistä silmukoista. 

Pipon tupsun olen tehnyt itse tekoturkiksesta, jota löysin viime syksynä Eurokankaasta. Oma ohjeeni tekoturkistupsun tekemiseen löytyy aiemmasta postauksesta, kun klikkaat  "tästä" tai "tästä".

Kanervien lisäksi kuvaan on päässyt ihana orkidea. Ne ovat lempihuonekasvejani, vaikka hyvin harvoin saan ne uudestaan kukkimaan. Joskus se sentään onnistuu minultakin. Mutta onneksi niiden kukat kestävät pitkään. 

Ennätys on kuvassa näkyvä pikkukukkainen orkidea, joka kukki siis meillä peräti kolmatta kertaa ja viimeksi kasvatti yhden kukkavarren alkukesällä 2023. Ensimmäiset kukat siihen puhkesivat heinäkuussa -23 ja näissä kuvissa kukinta on meneillään tammikuussa 2024. Saman kukkavarren viimeiset kaksi kukkaa kukkivat vielä syyskuussa 2024 eli hyvinkin reilu vuosi ensimmäisen kukan puhkeamisen jälkeen. Upea ja sitkeä kasvi siis, kun näin vaatimattomalla hoidolla jaksaa kukoistaa.

Aurinkoisia syyspäiviä!

t. Satu

Ihan pienelle prinsessalle ja vähän isommalle prinssille

 

Mahdollisuus neuloa vauvaneuleita pitää käyttää, kun siihen tulee tilaisuus 🤍

Työkaverini tuli juuri mummoksi ja en voinut vastustaa kiusausta neuloa pienelle tytölle pikkuiset sukat ja lapaset. 

Ja, koska vastasyntyneellä prinsessalla on myös pieni isoveli, mietin, että voisi olla kiva hänenkin saada omat pehmoiset sukkansa samassa paketissa.

Lasten vanhempia en tunne, mutta kysyin mummolta, saanko pienen lahjan antaa ja koska se sopi, 

nämä matkasivat pikkuisten mummolle eteenpäin toimitettavaksi. 

Uskon, että vaikka neuleet ovat pieniä, ne ovat käyttäjilleen vielä isoja. Kesä on kuitenkin tulossa ja

 villaisille ei välttämättä ole käyttöä. Tai eipähän sitä tiedä, millainen kesä tulee, mutta ohuethan nämä pikkutytön neuleet ovat. 

Isoveljen sukat ovat sitten paksummat, mutta niissäkin on olettaakseni reilu mitoitus, 

joten uskon niiden olevan ensi syksynä tai talvena kokonsa puolesta sopivimmillaan.

Prinsessan neuleiden malli on itse kehittelemäni ja tällä tai vähän vastaavalla olen aiemminkin tehnyt monet pienet neuleet 💗

Pikkuprinssi sai sitten perinteisemmät siniharmaa-valkoiset raitasukat 💙

Molemmat on neulottu pehmoisesta merinovillasta. 

Vaaleanpunaiset ovat ohutta Drops Baby Merino -lankaa ja raidalliset paksumpaa Drops Merino Extra Fine -lankaa. 

Näitä molempia tykkään käyttää niiden pehmoisen tuntuman ja kauniin väriskaalan takia.

Vapaahetket kuluvat tällä hetkellä pihatöissä, joten käsityöt ovat nyt hetken tauolla. 

Mutta tässä alkukevään mittaan on vapaa-aikaa tullut käytettyä mm. Canvan ilmaisversion käyttöä harjoitellen. 

Suunnittelin sillä viime kesänä tuon oman käsityömerkin "WILLASTA - käsintehty" -merkin, joka välillä vilahtelee näissä minun neuleissani. 

Koska tykkään näpsiä valokuvia, niitä on kertynyt todella paljon. 

Välillä niitä karsin, mutta välillä niitä tulee käytettyä sitten esim. erilaisten kuvakollaasien tekemiseen. 

Muutin jo tuon blogin alkusivun pääkuvan. Ja tein sille pari muutakin otsikkokuvien kollaasia.

Mutta, kun söpöilymoodi meni päälle, tuli tehtyä esimerkiksi tällainen kooste näistä pikkuprinsessan asusteista:

Niin se kevät vaan pääsi hienosti vauhtiin ja kohta on jo vappu :)

🎈🎊🎉🍭🥂

Mukavaa vappua ja aurinkoista viikonloppua Sinulle!

t. Satu

Ihan pienen pieni nuttu

 

Kaikkea sitä ihminen käsillään tekee. 

Kuten nyt vauvan nutun, vaikka vauvaa ei ole lähitienoillakaan 😊

Ja tämäkin neule kuuluu sarjassamme niihin, jotka olivat puikoilla kuukausia, 

kun jossain vaiheessa alkoi turhauttaa ja sisulla sitten loppuun tein. 

Mutta sievä se ainakin omasta mielestäni on.

Nutun ohje löytyi sattumalta täältä netin ihmeellisestä maailmasta ja kulkee nimellä Prinsessa Estellen nuttu. 

Ohje löytyy, kun klikkaat 'tästä'. 

Ohje on siitä erikoinen, että siitä ei käy ilmi, minkä kokoiselle ko. nuttu on ohjeen mukaisesti tehtynä tarkoitettu. 

Ja, kun asiaa en sitten itse sen enempää pohtinut, kokeilin ensimmäisellä langalla, mitä aina kotoa löytyy. 

Eli, tässä minun neulomassani valkoisessa suloisuudessa lankana on ohut Drops Baby Merino 

ja nuttu on neulottu 2,75 mm puikoilla, resorit 2,5 mm puikoilla. 

Toisin sanoen lanka oli liian ohutta malliin ja ohuilla puikoilla neulottuna nutusta tuli pieni.

Taitaa olla enemmän nuken kokoa. Pitäisi hakea tyttären vauvanukke varastosta ja kokeilla 😂

Tai menee juuri vastasyntyneelle, tai keskoselle, en tiedä.

No tulipahan kokeiltua, mutta vähän harmittaa. 

Siksipä sen valmistuminenkin kesti pitkään, kun jossain vaiheessa hoksasin, 

että minikokoinenhan siitä tulee.

Mitä mieltä muuten olet tuon mallisesta / näköisestä nutusta noin ylipäätään?

Onko sellainen, mitä nykyäänkin pienillä pidetään?

Pitkä neulonta-aika käy hyvin ilmi näistä kuvista; 

innokkaasti aloitettu neule on kuvattu alkukesästä tuoksuvan pihajasmikkeen kukkiessa ja

 vastavalmistunut nuttu kuvattu lokakuussa kylmien syyssäiden väritettyä villiviinin lehdet punaisiksi.

Mutta ei se nuttujen neulominen tähän lopu. On tuossa vähän paksumpaakin lankaa odottamassa 😉 

Mietin nyt vielä kuitenkin tuon mallin kertaalleen ja muutenkin pitää pohtia, mitä tekisi.

Yksi vauvan hattu ja Unille-uninalle ovat työn alla ja niille on sentään pikkuinen saajakin tiedossa.

Mutta muuten on käsityörintamalla ns. mietinnän paikka, kun huvittaisi tehdä jotain,

mutta en keksi mitä. Tuntuu, että niin moni asia on kokeiltu ja mitään isompaa ei viitsi aloittaa. 

Joululahjaneuleita en tänä vuonna neulo.

Tai ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä.

Mutta muuten siis arki kulkee kulkuaan. Vääjäämättä päivästä ja viikosta toiseen.

Vähän alkaa olla tunne, että tulisi jo joulu ja sen jälkeen se ihanan valoisa kevät 😊

Pandemian olisi odottanut jo hellittävän, mutta ei hyvältä näytä. 

Samaan aikaan työarki alkaa palata vanhoihin uomiinsa, mikä näkyy etätöiden vähenemisenä ja 

työmatkoihin käytettävän ajan reiluna pitenemisenä ja sitä kautta vapaa-ajan (=käsitöihin käytettävissä olevan ajan)  vähenemisenä.

Toisaalta on taas mukava tavata ihmisiä pitkästä aikaa, mutta toisaalta vähän pelottaa, 

miten tuo pandemiatilanne etenee ja riittääkö kahden rokotteen suoja ennen kuin kolmas tulee mahdollisesti kaikkien ulottuville.

Harmillisen pitkäkestoinen koko kuvio.

Mitenkäs sinulla, onko arki alkanut palata normaaleihin uomiinsa, 

vai vieläkö pandemiarajoitukset vaikuttavat arkeesi?

Mukavia lokakuun viimeisiä päiviä Sinulle!

t. Satu

Pari pikkumyssyä

 

Taas on aika esitellä neuleita,

jotka ovat vaan jääneet esittelemättä valmistumisensa aikoihin. 

Tällä kertaa vuorossa on alkusyksystä valmistuneet pari vauvan / pienen lapsen myssyä.

Toinen myssy on ns. vanhan roosan värisestä ohuesta Dropsin baby merinosta.

Myssyn silmukkamäärää oli muistaakseni 46 sisältäen tuon 10 silmukan kuviomallikerran

ja korkeus ilman päälaen sykeröä n. 17 cm.

Arvioin sen olevan noin yksi vuotiaan pienen ihmisen kokoa. 

Myssyn jujuna on ohimon kohdalle asettuvaksi ajateltu pitsiraita ja 

päälaella keikkuva paikalleen virkatuista "suikeroista" muodostuva tupsun tapainen.

Törmäsin jossain netin syövereissä noin tehtyihin tupsuihin/päälaen kukkasiin ja pitihän sitä kokeilla.

Vaalean vedensininen myssy on sitten neulottu valmista  ohjetta mukaellen. 

Käytin siinä pohjatietoina itselleni uutta ohjetta, 

jota kyllä jossain määrin muokkasin.

 Alkuperäinen ohje on kirjastosta lainaamassani Merja Ojanperän Neuleita vauvalle -kirjassa

 (muistelen 😊 ).

Muokkasin siis kuitenkin sekä silmukkamäärää, myssyn resoria että pintaneuletta, 

joten ihan samanlainen siitä ei tullut, joten sallittakoon epätarkkuus myös lähdetiedoissa.

Ja tällä kertaa en sitten laittanut edes silmukkamääriä ylös,

joten jos tuollaisen uudestaan teen, ei auta kuin ruveta laskemaan...

Lankana myssyssä on Dropsin merino extra fine ja se on neulottu 3,5 puikoilla. 

Myssy oli kiva neuloa; vähän erilainen aiempaan verrattuna ja takakavennusten kohdalla sai olla tarkkana, 

että osuvat kohdalleen, jotta lopputulos olisi edes suurin piirtein siisti. 

Hiippamaisen myssyn päälaella on pieni neulottu "antenni", jonka taitoin solmulle.

Mietin, että siihen voisi sopia kivasti myös pieni tupsu roikkumaan. Vai mitä arvelet?

Tuo neulottu nauhakujakin on kiva tuttavuus, jollaista en ollutkaan aiemmin tehnyt. 
Välillä onkin mukava opetella jotain uutta.

Nämä molemmat olivat taas projekteja, joiden lopputulokselle ei ole käyttäjää vielä tiedossa.

Mutta ehkäpä nämä jossain vaiheessa löytävät pienen pään lämmitettävikseen 😊

Marraskuu on pitkällä ja tänään ollaan saatu "nauttia" kaatosateesta ja kunnon myrskystä,
eikä varsinaisesta talvesta sään puolesta ole tietoakaan.
Leutoihin talviin on täälä eteläisessä osassa maata saanut tottua.
Vaikka sää ei jouluinen olekaan, vuoden vaihde pyhineen lähestyy hyvää vauhtia ja
kotiinkin on tullut jo laitettua joulua.
Valotähdet ja kyntteliköt ovat ikkunoissa, pihalla puissa "kausivaloja" ja 
lupasin, että laittaisimme tulevana viikonloppuna joulukuusenkin 
Kuten arvata saattaa, meillä on tekokuusi. Ja vaikka itse sanonkin, 
ihan kivan näköinen sellainen 😊
Että mielellään sen laittaa pimeitä loppuvuoden iltoja valaisemaan ja
luomaan tunnelmaa.

Tässä vaiheessa toivotan sinulle 

mukavaa marraskuisen viikon jatkoa!

Parit sukat omiin jalkoihin

Novitan kevätlehti ilmestyi toukokuussa juuri oikealla hetkellä.
Minulla oli silloin nimittäin odottamassa kämmekkäitä varten lanka ja äitienpäivälahjaksi saatu Käsineitä kesästä talveen -kirja
ja siitä etsittynä kämmekkäiden malli.
Kuitenkin jäin miettimään, että halusinko sittenkään aloittaa villakämmekkäiden neulomista +20 asteen lämpötilassa.
No, jäivät tosiaan aloittamatta, kun lehti tuli postilaatikkoon ja bongasin siitä romanttiset valkoiset "Morsiussukat".
Ne pääsivätkin sitten saman tien puikoille ja kämmekkäille tarkoitettu pinkki
Atsalea- nimeä kantava Novitan Nalle -lanka päätyi pitsisukiksi.

No, olihan se edelleen villalangan neulomista lämpimässä kevätkesän säässä,
mutta se ei haitannut, sillä neuloin lähinnä viileinä iltoina ja sukat valmistuivat hitaasti useamman viikon aikana.
Muokkasin mallia vain hiukan; jätin yhden kuviomallikerran varresta pois,
sillä tykkään ylipäätään lyhytvartisista sukista ja toisekseen näistä tuli minulle nimenomaan kesäsukat.

Pitsisukat  - Novitan morsiussukkien mallilla

Sukat ovat kokoa 39 +, eli lisäsin yhden ylimääräisen oikein neulotun rivin ennen kavennusten alkamista.
Istuvat nyt omiin jalkoihini ihan hyvin, mutta ehkä olisi kaivannut vielä pari lisäriviä.
Onneksi neule kuitenkin joustaa, joten ei ole niin tarkkaa 😊

Ja vaikka välillä sitä saa aikaiseksi juuri sen mitä haluaakin juuri siinä toivotussa aikataulussa,

on rehellisyyden nimissä todettava, että välillä ei vaan oikein huvita.
Niin kuin elämässä yleensä, myös harrastuksissa, jollainen neulonta minulle on,
on hetkiä, milloin koko juttu ei voisi vähempää kiinnostaa tai muuten vaan toteutus tökkii.
Ja kun aikaa kuluu, aiempi idea ei enää tunnukaan hyvältä ja mieleiseltä ja tekisi mieli laittaa pillit pussiin. 

Menneen kevään viimenen ikuisuusprojekti (tai vaihtuihan tuossa jo kevät kesäksi ja heinäkuuksi)
oli ohuesta Dropsin Baby merinosta 2,75 puikoilla koko talven ja kevään kesken olleet olosukat.

Näiden kuviota muokkasin ja muodostin sitä mukaa, kun neule eteni.

Ja sen huomaa. Sukista tuli vähän eripariset ja kuvio on vähintäänkin epämääräinen,

kunhan nyt välillä vaaleanpunaista ja välillä harmaata puikoille nostelin.
Välillä yritin jotain sydänkuviota muodostaa,
mutta, kun ei laske silmukoita, ei oikein osunut kohdalleen ja en viitsinyt niihin enempää
uhrata ajatusta.
Lopulta vain nostelin lankoja puikoille, jotta saan ne valmiiksi.
Joskus näköjään on tällaisiakin projekteja.
Mutta sitä kai se on käsitöissäkin - välillä sujuu ja välillä ei.

Kuviakin otin näistä kahteen eri otteeseen.
Ei auta, eivät ne siitä sen paremmaksi tule, vaikka kuinka valaistusta ja kuvakulmaa muokkaisi 😊

Sukkien varsinainen juju on pohjassa;
vaaleanpunainen kantapään alus (varmasti näkyy kanta-astujalla jokainen likatahra)
ja kapeaa raitaa päkiän alta varpaiden kärkeen.

Vaikka en millään meinannut saada kerättyä motivaatiota tehdä näitä loppuun, olen nyt iloinen, että tuli tehtyä.

Hyvät ja pehmoiset kevät-, kesä- tai syksysukat näistä omiin jalkoihin lopulta tuli,

vaikka ulkonäkö ei silmiä hivelekään.

Ja tämä oli tosiaan myös viimeinen koko talven kesken ollut neuleprojekti,

joten sitäkin suuremmalla syyllä on voittajaolo 😊

Kesäpuuhana neulominen on ajoittaisesta takkuamisesta huolimatta silti ylitse muiden.

Ja talvipuuhana, ja kevätpuuhana ja syksypuuhana 😊

Vai mitä olet mieltä?

Mikä on sinun lempipuuhaasi?

Näin kesällä vietän mahdollisimman paljon aikaa töiden jälkeen takapihan terssin pihakeinussa neuloen.
Alkukesän helteet veivät kyllä voimia ja illat kuluivat istutuksia kastellessa.
Niinpä tällä viikolla kesäloman alkaessa alkaneet sateet olivat enemmän kuin tervetulleita
(kunhan ei koko lomaa sentään sataisi 😊 )
Sen lisäksi kiertelen ihailemassa huimalla vauhdilla etenevää kukintaa
ja yritän vangita kukkien kauneutta tulevan talven varalle valokuviin.
Koska rakastan paitsi käsitöitä myös kukkia,
olen lisännyt 'SatunKukat-blogiini ' paljon juuri näitä kuvia, joita kesäisten aamujen ja iltojen aikana olen kotipihalla ottanut.

Nyt on taas aika toivotella kaunista kesäisen viikon jatkoa!

Raitaa, raitaa - sinistä raitaa

Värillä ei ole väliä, kunhan on sinistä 💙

Ja kuviolla ei ole väliä, kunhan on raitaa 😊

Kuten minulla niin monta kertaa, ajatus uusien neulomusten ulkoasusta

ja värimaailmasta tulee illalla sängyssä unta odotellessa tai

unen hävitessä aamuyöllä ennen aikojaan, ns. suden hetkellä. 

Niin myös tällä kertaa, kun mielessä pyörivät monenlaiset ajatukset ja käänsin ne tietoisesti käsitöiden miettimiseen.
Siitäpä oli lyhyt matka miettiä, mitä tekisin viime kesän mummolareissun aikaan

Joroisten RiikkaPiikasta ostetuista pehmoisista Dropsin Baby Merino -langoista,

joista tummansiniset olivat jääneet hempeämpien jalkoihin odottamaan puikoille pääsyä.  

Tälläkin kertaa kaikista maailman hienoista kuvioista valitsin jälleen reippaan raidan.

Ja, koska tämä lanka on mielestäni parhaimmillaan pienissä neuleissa, 

syntyi siitä toukokuun lopun iltoina noin 0-3 kk ikäisen pienen ihmisen 

kokoa olevat peukalottomat lapaset, sukat ja kaksi päähinettä;

tupsupipo ja solmiamisnauhallinen norjalaismyssy.
Tuota neuleiden kokoa on tosiasiassa aika mahdoton arvioida,
kun lapset ovat erikoisia ja neuleetkin joustavia, mutta arvelen,
että menevät nyt ainakin tuon ikäisille 😊

Raitasukkia ja -pipoja on tullut tehtyä aiemminkin. 

Viime kesältä löytyy pari kuvakavalkadia paksuhkosta Novitan Baby Wool -langasta neulotuista sukista:

 Raitaa, raitaa ja Raitasukkien tarina jatkuu.

Raitamyssyjä leikki-ikäisen koossa tein samaisesta 

Dropsin Baby Merinosta, josta tämän kertainen settikin on neulottu.

Raitamyssyjen luokse pääset halutessasi 'tästä' 😊

Tässä sitten muutamia speksejä, jos haluat vastaavia itse neuloa.
Päävärinä on tummansininen ja vaaleansinisellä on neulottu kahden silmukan korkuista
raitaa. Myös tummansiniset raidat ovat kaksi kierrosta korkeita.
Raitojen määrän olen katsonut silmämääräisesti, eli mikä näyttää omasta mielestäni hyvältä.

Sukissa on 40 silmukkaa ja 2 oikein 2 nurin joustinta on varren suussa kahdeksan kerroksen verran ja nilkan kohdalla kymmenen kerrosta.
Sukan teräosan pituus on 11 cm ja kärjissä joka kierroksella toteutettu perusnauhakavennus. 

Lapasissa on varren suussa 40 silmukkaa ja 2 oikein 2 nurin joustinta on myös kahdeksan kerroksen verran.
Ennen ranteen joustinta on neulottu yksi kierros oikeaa, jonka aikana on kavennettu tasavälein neljä silmukkaa.
Ranteen joustimessa on 9 kierrosta 2 oikein 2 nurin.

Kämmenosan pituus ranteen joustimesta kärkeen on 7 cm ja kärjessä samanlaiset kavennukset kuin sukissa. 

Tupsupipossa on 80 silmukkaa. Resori on 4 cm korkea ja pipon kokonaiskorkeus on 17 cm.
Päälaella on ruttukavennus ja siellä keikkuu myös pikkutupsu.

Norjalaismyssyssä on 92 silmukkaa ja kaksi oikein kaksi nurin -resorissa on  10 kerrosta.
Tämän myssyn "huippukohtana" on kuudella silmukalla neulottu "antenni",
jonka taitoin veikeälle solmulle.

Ja lopuksi totean vielä, että oli vaan ihan pakko kuvata nämä siniset raita-asusteet kevään 

sinisten kukkien kanssa 💙
Jotenkin tämän kevään kukinta omassa pihassa on ollut aika sinivoittoista,
tai oikeastaan sinivalkoista, kun siniset ja valkoiset helmililjat, valkoiset isotuomipihlajat ja tulppaanit
 sekä syvän siniset kevätkaihonkukat ovat kukkineet.
Ja paraikaa meneillään on ihanien vaaleansinisten lemmikkien kukinta ja
valkoiset syreenitkin availevat kukkanuppujaan.
Lemmikin kuvia ja aiempaa kevään kukintaa pääset halutessasi katselemaan tarkemmin
SatunKukista 💙

💙   Sinisiä hetkiä Sinulle  💙