Joulua odottaa niin paljon.
Joulu tuo mieleen sekä oman että omien lasten lapsuuden.
Jostain syystä liitän jouluun aina lapset.
Tänä jouluna, kun olimme poikkeuksellisesti kotona vain ydinperheen kesken,
korostui leppoisa ajan veitto.
Voihan olla, että nuorisolle tuli aika pitkäksi,
mutta minä nautin, kun lapset olivat kotona ja toisaalta ei ollut kiire minnekään.
Tytär leipoi ahkerasti ennen joulua suolaista ja makeaa,
mies paistoi kinkun ja huolehti siitä loppuun asti joulun ajan,
joten minulle jäi vaan siivoaminen, kattaminen ja ns. perusjouluruokien esille laittaminen.
Niissä menin helpoimmin kautta, sillä laatikot, kylmäsavulohi ja rosolli lähtivät mukaan kaupasta.
Saivat sitten vaan pientä twistiä ennen tarjolle laittamista.
Herkullinen liköörillä makeutettu yllä olevissa kuvissa näkyvä suklainen jouluhalko
sai koristeekseen sokerihuurretut karpalot ja rosmariininoksat.
Muita makeita joulupöydän herkkuja perinteisten joulutorttujen,
hedelmä- ja maustekakun lisäksi olivat
yllä näkyvä rommilla kostutettu appelsiinikakku ja alla olevissa kuvissa olevat piparkakunmakuinen puolukkajuustokakku
sekä manteliset vadelmamurokeksit ja syvän suklaan makuiset suklaakeksit.
Suolaisia leipomuksia oli oltava vastapainona ja poropiirakka, kinkkukierteet ja salamipizzakierteet
tekivät erittäin hyvin kauppansa iltapalana.
Lahjojakin oli joulukuusen alle ilmestynyt kuin huomaamatta.
Tytär ne sinne sijoitti aattona puolilta päivin ja ihmeen hyvin omien lahjapakettien avaamista
rakastavat koirat kuitenkin antoivat niiden olla koskematta,
kun paperien läpi ei tunkenut vinkulelujen tuoksu.
Joka joulu neulon muutamat perussukat joululahjaksi.
Tänäkin vuonna iäkäs sukulaismies sai paksut villasukat suklaalevyn kera kirjekuoressa ennen joulua.
Toivottavasti ne lämmittivät. Minun mieltäni ainakin lämmitti hänen kiitossoittonsa.
Poika puolestaan sai tummanharmaat 7 veikasta neulotut perussukat
ja tytär Dropsin merinolangasta neulotut vaaleansiniset olosukat.
Vaikka aikuinen ei lahjoja juuri osaa toivoa, kaivata eikä mitään edes tarvitse,
lämmittää muistanen toki aina mieltä.
Tällä kertaa yllätyksenä tuli pojalta saatu huippulaatuinen japanilainen terävääkin terävämpi kokkiveitsi,
jonka avulla varmasti ruoan leikkaushommat onnistuvat jatkossa ilman hermojen kiristymistä.
Kuvaa siitä ei vielä ole, mutta terän damaskuskuviointi on hieno ja valo leikkii siinä kauniisti 🤍
Toinen yllätys olivat tyttären minulle neulomat mustat lapaset, joiden kädenselkään oli kirjottu heijastinlangalla kauniit kukkakuviot.
Juuri lempiväriäni ja toisaalta huomioitu tummin pukeutuneen äidin näkyminen liikenteessä 🤍
Ja ei kahta yllätystä ilman kolmatta.
Kolmantena sain todella kauniit sukkaplokit, jotka tytär oli isänsä kanssa tilannut.
Että osaavat olla kaunisti toteutetut ja toisaalta,
miten ihmeessä minä olen noita ilman aiemmin tullut edes toimeen 😊
Ja, kun lisäksi sain vielä uuden villasukkaohjekirjan, oli pakko jo joulun aikaan kaivaa lankalaatikoita ja aloittaa kirjasta uudet sukat,
joita pääsen sitten plokkien kanssa jossain vaiheessa esittelemään täälläkin, kunhan niin pitkälle päästään.
Mutta neulomisen välissä oli ihana pitkästä aikaa rentoutua uuden pehmnoisen viltin alla kevyen lukemisen
ja vähän raskaammaan herkuttelun seurassa.
Siinä puuhassa meni puolet tästä päivästä.
Ja ihan rehellisesti voin sanoa, että teki muuten hyvää!
Puuhaa joulun alla ja aikana tietenkin riitti, mutta pääasia oli, kun ei ollut kiirettä minnekään.
Kynttilä, joulutähdet, kyntteliköt ja joulukuusi ovat valaisseet hämärää kotia aamusta yöhön.
Ne saavat olla paikoillaan vielä ainakin loppiaiseen, tai jopa Nuutinpäivään, katsotaan nyt.
Ehkä osa tontuista pääsee kesälomalle jo uudeltavuodelta, mutta muut saavat olla paikoillaan.
Viikon loma joulun aikaan lähes kaoottisen, normaalia vähemmillä lomapäivillä tehdyn työvuoden jälkeen tuli tarpeeseen
ja jotenkin nyt sunnuntai-iltana juuri ennen loman jälkeistä töiden alkamista tuntui jopa pitkältä.
Hyvä niin 😊
🤍 Mukavia joulukuun lopun päiviä ja iloa alkavaan vuoteen Sinulle 🤍
