Näytetään tekstit, joissa on tunniste pehmolelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pehmolelu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. tammikuuta 2025

Hyvää uutta vuotta ja tammikuun kuulumisia


On taas hetki heilahtanut siitä, kun edellisen kerran tänne blogiin mitään kirjoitin tai edes kävin täällä. Vuosikin on ehtinyt vaihtua tässä välissä ja joulukin suhahti ohitse yhdessä hujauksessa. Joulua laitoin ihan minimin verran. Onneksi tytär oli joulutouhuissa apuna. Tänään loppiaisena sitten laitettiin joulukuusi ja muut joulukoristeet varastoon odottamaan ensi joulua. Koti tuntuu nyt avarammalta, kun tumma ja reilun kokoinen kuusi sekä punasävyiset koristeet ovat poissa.

Sähköpostista olen seuraillut blogin elämää jonkun verran, josko viestejä tai kommentteja on tullut. Ja olihan niitä tässä joitakin matkan varrella ja niihin vastailin, mitä ehdin, mutta nyt nekin ovat hiipuneet, mikä on tietysti ihan luonnollista, kun itse viettää hiljaiseloa. 

Hiljaiselon syy on mikäpäs muu kuin hektinen työtilanne, joka on vienyt paitsi työajan, myös lisä- ja ylityöajat sekä täyttänyt ajatukset turhan usein vapaa-aikanakin. Oman hyvinvoinnin kannalta palautumiseen on ollut tärkeä kiinnittää huomiota. Välillä palautuminen on onnistunut, välillä ei. Minkäpä sitä ihminen itselleen voi - ylikierroksilla käyvät aivot on välillä vaikea saada rauhoittumaan. Olo on useimmiten ollut kuin tuolla yllä olevassa kuvassa olevalla unipupulla. Töiden jälkeen ei ole juuri ollut ns. mehuja jäljellä mihinkään järkevään tekemiseen pakollisten kotihommien lisäksi. Ja nekin ovat jääneet ihan minimiin.

Kuten tiedätte, minulla rauhoittumiseen auttavat yleensä käsityöt. Viimeisen vuoden aikana aikaa käsitöille ei kuitenkaan ole ollut niin paljon kuin olisin toivonut. Mutta toki aika paljonkin on tullut tehtyä, kun jälkikäteen miettii. Yritän ottaa kuvan kaikista tekeleistäni; joskus tulee panostettua kuvan ottoon, joskus taas räpsäisen vaan jotenkin, jotta saan itselleni muistiin, mitä on tullut tehtyä. Sitten jälkikäteen kuvia selaillessa sitä huomaa, että onhan noita valmistunutkin 😊

Perussukka- ja lapasneuleiden välillä olen virkannut lähinnä lapsille suunnattuja pehmoja.  Aika tarkasti vuosi sitten tein tänne Pehmokavereita julkaisun ja sen jälkeen niitä on tullut lisää. Tuollaisia pehmoisia on mukava virkata ja ne tuovat myös iloisen ilmeen ihmisten kasvoille. Lankana näissä on vaihteleva kokoonpano pääasiassa Katia Bambi - ja Alize Velluto -pehmolankoja. Täytteenä laadukas ja pehmeä polyesteritäytevanu. Silmät ja suut olen ommellut puuvillalangasta, joten irto-osia näissä ei ole. Suurin osa leluista päätyykin pienille lapsille, mutta varsinkin nuo minikokoiset "aaveet/mustekalat" ovat olleet vähän isompien lasten suosiossa. Kuvissa näkyvien lisäksi vuoden varrella koukulta putosi muutama unikaveri eli lötkö- tai liinavartaloinen pupu, koira tai bambi. Vastaavien kuvia olen joskus aiemmin laittanut tännekin.






Olisi kiva kuulla, mitä sinulle kuuluu? 

Yritän nyt kevättä kohden aktivoitua itsekin täällä vähän enemmän, sillä olisi mukava päästä taas kartalle teidän kuulumisistanne ja toisaalta kiinni ns. normaalimpaan työarkeen.


Mukavia tammikuun päiviä Sinulle!


❄️❄️❄️





perjantai 24. helmikuuta 2023

Pehmoisia lonkeroita

 


Välillä on pakko saada aikaiseksi jotain nopeasti valmistuvaa ja helppoa. 

Sellaista, josta näkee nopeasti lopputuloksen. Sellaisia ovat esimerkiksi nämä pehmoiset mustekalat.

Nämä ovat yhdenlaisia versioita pienille vauvoille tehtävistä turvalonkero-nimellä kulkevista leluista.

 Niiden lonkeroista on pienen käden helppo tarttua kiinni ja saada siten turvaa.

Nämä ovat mielestäni mukavia ja käyttökelpoisia vauvalahjoja, vaikka käyvät leluksi tai vaikka stressin purkamiseen / paijaamiseen kenelle tahansa. 

Noiden lonkeroiden näprääminen ja sormeilu osaa olla yllättävän meditatiivista (ainakin minusta).



Nämä kuvissa näkyvät kolme pehmoista lonkero-otusta on virkattu superpehmeästä chenille-langasta.

Vaaleanpunaisessa sekä vaaleansinisessä lankana on ohuempi Katia Bambi ja beigessä puolestaan paksumpi Alize Velluto. 

Molemmat ovat polyesteriä ja uskomattoman pehmeitä. 

Bambia on kerässä 100g eli 120 m, kun taas Vellutoa 100 g eli 68 m.

Väriskaala molemmissa langoissa on laaja, mutta jostain syystä aina mukaan tarttuu hempeitä tai ainakin vaaleita sävyjä.

Lelujen täytteenä on polyesteritäytevanu ja ne on kaikki virkattu muistaakseni 6 mm koukulla.



Vaaleansininen turvalonkero-mustekala on näistä kolmesta kaveruksesta pienin ja beige suurin. 

Sinisen lonkeroiden pituus venyttämättä on noin 13 cm ja pään korkeus noin 6 cm.

Vaaleansiniselle laitoin ns. turvasilmät. En ole niitä käyttänyt aiemmin, mutta tammikuussa kun tilasin Menitalta pipolankoja, 

tilasin muutaman parin erilaisia ja erikoisia lelujen silmiä. 

Niissä on tappikiinnitys ja tappiin laitettava "lukko-osa" menee kyllä tosi jämäkästi kiinni. Pujotin tapin silmukoiden tiukasta välistä niin, 

että lankaa jäi joka puolelle lukon ja silmän väliin. 

Ajattelen, että noin se pysyy varmimmin paikoillaan. Muuten on mielestäni mahdollisuus, että silmän lukkoineen saisi kaivettua silmukoiden välistä esiin, 

kun on kysymys paksusta langasta. Tämä ei kyllä lähde ilman, että lankoja katkaistaan. 

Onko sinulla tällaisista ns. turvasilmistä kokemuksia?




Sitten näiden kahden vähän isomman otuksen silmät on virkattu ohuesta tummasta puuvillalangasta ja ommeltu paikoilleen. 

Omasta mielestäni eivät ole hassumpia silmiä nämäkään.



Nämä lienevät sitten niitä todellisia välipalakäsitöitä, sillä valmistuvat suhteellisen nopeasti ja ei ole ohjeen noudattamisen stressiä. 

Jokainen turvalonkero kun on oma yksilönsä ja erilainen kuten kaikki  muutkin otukset, joita (neule/virkkaus)maailma päällään kantaa:) 

Mukaan luettuna me, jotka puikkoja tai koukkuja käsissämme heilutamme 😊


Seuraavaksi ajatuksissa on jatkaa lelujen virkkaamista. Puuvillalangasta tällä kertaa. 

Ostin viime kesänä pariin otteeseen aika paljon puuvillalankoja nimenomaan niitä varten ja noita lankavarastojani katsoessani 

taas muistin niiden olemassaolon. Pahoittelut siis jo etukäteen, että sellaista on luvassa jossain vaiheessa 😊


🤍🤍🤍


Kiireisen arjen keskellä on hyvä pysähtyä. 

Minulle se tarkoittaa (edelleen) kukkasia, käsitöitä ja teekupposta.

Miten sinä rentoudut ?


Toivotan Sinulle kaunista viikonloppua ja mukavia lumisen helmikuun viimeisiä päiviä!

❄️❄️❄️











perjantai 3. helmikuuta 2023

Pienelle pehmeää


Ja niin vaihtui jo helmikuu! 

Mutta, koska talvi siis jatkuu, mennään dellisestä kesäkukkapostauksesta sitten taas sisähommiin eli käsitöiden pariin. 

Sinällään olisi kyllä tehtävä muitakin sisähommia alkaen ihan kodin perussiivouksesta. On nimittäin menty ultrakevyellä siistimisellä niin pitkään että hävettää edes miettiä...

Mutta, koska siivoaminen ei huvita, tässä pimeinä talvi-iltoina on tullut taas väkerrettyä monenlaista muuta. 

Ihan hissukseen kylläkin. Mutta kun näin talvella ei ole oikein muitakaan harrastuksia, on töiden vastapainona tullut nollattua aivoja käsitöiden parissa.  

Moni käsityön tekele on täysin kesken ja viime syksynä markkinoilta ostamani pajukori on niitä keskeneräisiä ääriään myöten täynnä tuossa nojatuolin vieressä. 

Neulottavista siellä taitavat olla kolmet sukat, kahdet kämmekkäät, yksi pipo ja yksi huivi kesken. 

Virkattavista sitten yksi unilelu, yksi helistin ja pari kirjanmerkkiä odottaaa loppuun saattamistaan.

Toki aina välillä saan jotain tehtyä loppuunkin, mutta usein tulee vain aloitettua jotain uutta, kun yhtäkkiä tulee mieleen jotain, 

mikä houkuttaa aiemmin aloitettua enemmän. Sanon näitä välipalakäsitöiksi, vaikka eivät ne kaikki niin pieniäkään aina edes ole.

Sitten jonkun ajan kuluttua en ole enää ihan varma, että millähän ohjeella jotain aloitti, vai oliko ohjetta ollenkaan tai mitähän mistäkin oli ajatus tehdä 😊




Mutta siis nyt kuvissa nämä viimeisimmät välipalat eli kaksi Unille-pupua, jotka olen tehnyt ns. omasta päästä -ohjeella.

Innostuin toissa kesänä virkkaamaan leluja ja ihan perinteisesti ensin puuvillalangasta. Esimerkiksi 'tästä' ja 'tästä' klikkaamalla löytyy juttua niistä.

Nyt nuo puuvillaiset ovat jääneet vähemmälle. Olen virkannut puuvillalangasta vain pari kolme helistintä. 

Sen sijaan olen tykästynyt pehmeään chenille-lankaan, josta tehdyistä Unille-pupuista oli kuvia aiemmin täällä blogissa. Pääset katsomaan niitä 'täältä'.

Lankana molemmissa on Katia Bambi ja nenä sekä silmät on tehty puuvillalangalla. Pään täytteenä on polyesteritäytevanu.  Koukku taisi olla 6 millinen.

Nämä valmistuivat melko nopeasti ja olivat siis nimenomaan välipalakäsitöitä.



Erinäisiä suunnitelmia kevääksi on jo olemassa. Siis kotipihaa koskien. Jotain pientä rakennusprojektia ehkä ja uusi istutusalue. 

Tai oikeastaan yhden jo olemassa olevan leventäminen / jatkaminen.

Olen nimittäin miettinyt pienen havuryhmän perustamista puolivarjoisaan tontin kohtaan, johon paistaa aurinko aamupäivän ajan ja 

jossa yhdellä sivustalla jo isoiksi hujahtaneet tuijat kaipaavat mielestäni matalampia kanssakasvajia lähistölleen. 

Toisaalta isohkot tuijat vievät vettä ja ravinteita tosi paljon ja olen huomannut, että niiden lähistöllä kasvavilta vaaditaan sitkeyttä.

Ehkä pesäkuusi, pallotuija, kynäkataja tms. ikivihreä sopisi. Mietin lähinnä sitä, miten pärjää juuristokilpailussa.

Ajattelen, että siihen voisi istuttaa myös kuunliljoja. Niiden juurakoita tuleekin runsaasti etupihalta, sillä siellä olevan isot kuunliljaistutukset on jaettava. 

Lisäksi mietin, että esim. limenvärinen syyshortensia voisi sopia niiden kaveriksi. 

Mutta sitten mietityttää, mitä muuta siinä voisi noiden lisäksi olla? Ehkä joku valkoisin kukin kukkiva perenna tai valkokirjavalehtinen pikkupensas? Olisiko ehdotuksia?

Tällaisia juttuja siis pyörii mielessä näin kevättä kohti mentäessä. 

Muuten ovat kovin vähäisiä nämä arkikuulumiset. Että tällaisella vähän köykäisellä sisällöllä mennään taas kerran 😊





Mukavaa alkanutta helmikuuta!

❄️❄️❄️

t. Satu