Kahvikuppikakkuja

Kun luovuus saa siivet, voivat kahvikupitkin olla syötäviä.

Leivontakokeiluista innostunut tyttäreni loihti isänpäiväksi

isänsä herkkua suklaakakkua aprikoositäytteellä.

Ulkomuoto oli vaan tällä kertaa perinteisestä poikkeava;

kuppikakkuja, oikein sanan varsinaisessa merkityksessä.

Vaikka nämä leivosmaiset kakut nautittiin jo isänpäivänä,

sain vasta nyt aikaiseksi laittaa niistä kuvia tänne blogiin.

No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Kupit kätkivät sisäänsä hyvin kostutettua suklaakakkua ohuina kerroksina.

Kerrosten välissä aprikoosihilloa ja kermavaahtoa.

Kakut muotoiltiin oikeisiin kuppeihin, jotka oli vuorattu tuorekelmulla irrottamisen helpottamiseksi.

Pikkukakkujen kupista irrottamisen jälkeen niiden päälle muotoiltiin kevysti vaniljalta maistuvasta kaulintamassasta kupit.

Ja, jotta tulos olisi mahdollisimman autenttinen, kahvina, tai ehkä oikeammin kaakaona, 

kupeissa oli tummasuklaaganachea.

Herkullista, täytyy sanoa. 

Kakku oli mehevää ja oikein sopiva erikoisuus

isänpäivän kahvipöytään.

Mukavaa viikon jatkoa 💙

Lämpimin ajatuksin

Olen onnekas,

omistan niin monet villasukat etten edes tiedä.

Äitini on neulonut niitä vuosikaudet ja viime vuosina myös minä itse.

Kaikilla ei kuitenkaan ole yhtä onnellisesti.

Siinäpä syy, minkä vuoksi itsellekin tuottaa hyvää mieltä,

kun saa aikaiseksi lämmittävät villasukat myös henkilölle,

jolle kukaan muu ei niitä ole enää neulomassa.

Miesten villasukat

Neuloin iäkkäälle leskeksi jääneelle sukulaismiehelleni 

nämä perusvillasukat.

Lankana Novitan valmiiksi raidoitettu 7 Veljestä sekä perusharmaa, jolla tein kantapäät ja kärjet, 

koska pelkäsin ettei yksi kerä riitä isoihin 45-46 koon sukkiin.

Todennäköisesti olisi kuitenkin riittänyt, sillä nyt lankaa

jäi harmittavasti yli.

No, pitää käyttää sitä lisänä jossain toisessa projektissa.

Koska en ole täysin varma sukkien käyttäjän jalan koosta, tein niistä reilut 

ja neuloin jalkaterän päälle istuvuutta lisäävää joustinta.

Sukat toimivat jalan lämmittiminä ainakin kiikkustuolissa istuessa.

Toivottavasti sukat tuovat lämpöä ja hyvää mieltä saajallensa.

Kaunista marraskuun viimeistä viikonloppua 😃

Tunnelmointia

Odotan Joulua.

Joulu on valon juhla ja näin ikävän harmaana syksynä joulua odottaa normaaliakin kovemmin.

Ehkä syy on osittain siinä, että päivä alkaa joululta pidentyä 

ja tammikuussa mennään jo kohti kevättä - ja valoa.

Ihan marraskuun alussa näyttäytyi vielä matalalta paistava syysaurinko, 

joka valaisi kodin kauniisti. Suorastaan häikäisi.

Oli pakko tarttua kameraan ja ikuistaa auringonsäteet syystähdessä, 

jolla nimellä itselle tuttua joulutähteä on kaupoissa tänä syksynä myyty.

Näinä päivinä sen sijaan kotia valaiset kynttilät ja valosarjat, 

joita olen jo usean viikon ajan polttanut.

Muutama pieni havunoksa sisällä toi heti suloisen havuntuoksun - joulun tuoksun.

Tuoksumuisto lapsuudesta, 

kun pimeänä joulunalusiltana koristelin mummon kanssa 

joulukuusta ja sen jälkeen piirtelin kuusen aitojen kynttilöiden loisteessa viereisen lipaston ääressä

piparkakkumuotteja hyväksi käyttäen  paperipipareita. 

Niitä sitten tarjoilin äidille ja isovanhemmille.

Kuinka paljon tuosta onkaan aikaa vierähtänyt.

Väliin mahtuu niin paljon.

Kuitenkin ehkä jo tuolloin syntynyt lapsen rakkaus kynttilöihin ja jouluun on ja pysyy.

Vaikka meillä on kotona hyvin vähän ns. bling blingiä,
löytyy meiltä kuitenkin muutama kristalliesine.
Ja, kun syysauringon säteet osuivat kristalliseen kynttilänjalkaan
ja kun pöydän pinta oli täynnä heijastuksia,
mitäpä minä tein muuta kuin hain kiireesti kameran ja otin kuvan jos toisenkin.
Ihan eivät taidot riittäneet todenmukaisen lopputuloksen aikaan saamiseen,
mutta tulipahan kuvattua.
Valon leikki yhtä hyvin auringonsäteissä kuin kynttilöissäkin
on jotain, mikä minut pysäyttää.



Kaunista marraskuun jatkoa ja valoisaa mieltä

Lämpimät lapaset

Sain kesällä Viron tuliaisina paksua villasekoitelankaa.

Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä niistä sukat (yllätys, yllätys),

mutta päädyin lopulta lapasiin.



Paksut kirjoneulelapaset

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun aloitin tekemään itselleni ja matkan varrella saaja muuttui.

Koska neuloin 3,5 puikoilla paksusta langasta kirjoneuletta, neuloksesta tuli jämäkämpi,

kuin alunperin olin ajatellut ja lopputuloksesta siis aiottua pienempi. 

Alkuperäinen puikkosuositus kun taisi olla 4-5.

Ehkä juuri siksi, että alkuperäinen ajatus meni pieleen,

lapasten tekeminen kesti monta viikkoa.

Odottivat siis ihan liian kauan toisten projektien valmistumista ja omaa vuoroaan,
kunnes sain päätettyä, että en pura niitä, vaan tytär saa jälleen uudet lapaset.
On se vaan kumma, miten joskus jää joku hyvin yksinkertainen asia vaivaamaan,
tehdäkö niin vai näin!
Onneksi ei ole isompia ongelmia.

Lapasten kuvio on yksinkertainen,
 joten se on helppo tehdä ja toimii hyvin tämän tyyppisessä neuleessa.

Tässä lapasen kuviokaavio. Kuvio on jaollinen neljällä ja kokonaiskuvion korkeus on 16 silmukkaa.

Kuvion voi kuitenkin aloittaa ja lopettaa mistä kohtaa tahansa

ja se on siitä syystä helposti mitoitettavissa eri kokoisiin neuleisiin sopivaksi.

Muuten lapaset on pieniä mitoitusmuutoksia lukuunottamatta neulottu pääasiassa ns. aukkopeukalolapasten perusmallilla,

johon ohje löytyy mm. Novitan sivuilta.

Tytär sai siis jälleen uudet lämpöiset lapaset.

Onneksi kelpasivat 😊

Lankaa jäi yli sen verran, että niistä syntyy toiset vaikkapa isommat lapaset

esimerkiksi päinvastaisella värityksellä.

Ehkäpä itselleni...

Talvi on jo paikoin saapunut, vaikka meillä täällä etelässä se antaa odotuttaa itseään

ja samalla myös paksujen lapasten pakkaskelit ovat vielä edessäpäin.

Siitä huolimatta, tai juuri siksi,

on hyvä aika tunnelmoida kynttilöiden ja valosarjojen loisteessa

ja aloittaa hiljalleen loppuvuoden hämyisään tunnelmaan  laskeutuminen.

Lämpöä marraskuuhun 💙

Sydämellistä

Juuri nyt on niin aurinkoinen marraskuun sunnuntai.

Voiko sellaista olla?

Omassa mielessäni yhdistän marraskuuhun harmauden, mustan maan ja vesisateen.

Ja oma mieli on sen mukainen.

Totuuden nimessä on toki todettava, että ei ole montaa päivää, 

kun keli täällä eteläisessä Suomessa oli nimenomaan tuollainen perinteisen marraskuinen

 ja itse asiassa ensi viikon ennusteet lupaavat vastaavan myös palaavan ensi viikolle.

Mutta tänään nautimme auringosta ☀ 

Virkattu sydän

Näin syksyllä on kiva tunnelmoida kynttilän valossa 

ja huomio kiinnittyy ainakin itselläni taas enemmän sisällä tapahtuviin asioihin 

ja kauniisiin sisustusjuttuihin.

Eikä niiden tarvitse olla niin isoja asioita, kalliita tai muodikkaita, 

vaan usein jokin pieni asia piristää. 

Omalla kohdallani marraskuu on viime vuosina ollut ajankohta, jolloin mielessä pyörii hyvin monenlaisia asioita. 

Ja kun työviikotkin ovat hektisiä ja illat lyhyitä, 

sitä tuntee elävänsä enemmän juuri viikonloppuisin, 

jolloin on aikaa käsitöille ja muille pienille omille jutuille.

Olen vuosien mittaan virkannut eri malleilla ja väreillä "sisustussydämiä".

Näissä kuvissa on mukana yhdenlaisia, omasta mielestäni kaikkein helpoiten toteutettavia.

Sydämistä voi tehdä asetelmia, koristella lahjapaketteja, 

laittaa vaikkapa juuttinarua tai silkkinauhaa ripustuslenkiksi ja 

käyttää somisteena sisälle tuodussa kauniissa oksassa tai vaikka joulukuusessa.

Nämä sydämet on virkattu kiinteillä silmukoilla puuvillalangasta.
Silmukoiden ja kerrosten määrää muuttamalla myös sydämen koko muuttuu.

Kaksi virkattua sydäntä yhdistetään reunoistaan virkkaamalla kiinteitä sydämiä reunojen ympäri.

Vähän ennen kuin sydän on kokonaan suljettu, sisään laitetaan täytteeksi askarteluvanua, 

jolloin sydämen voi myös tarvittaessa pestä käsin.

Lankaa vaihtamalla myös sydämen luonne muuttuu; 

valkoisesta pörrölangasta saa aikaiseksi herkän lumisydämen ja juuttilangasta rosoista kauneutta.

Meillä loppuvuoden juhla-aikaan laskeudutaan hiljalleen ja 

tulevasta joulusta muistuttavia tunnelmanluojia on ilmaantunut paikoilleen 

itse asiassa on pitkin syksyä. 

Kynttilän liekkiä katsoessa kiire häviää ja ajatukset rauhoittuvat.

Sydämellistä marraskuuta 💜

Halloween

Soppaa.

Padallinen kakkuvelhon keitoksia.

Halloween-kakku

Hurjia ja kammottavia naamiaisasuja ja -meikkejä näkyy nyt medioissa 

upeista leivonnaisista puhumattakaan. 

Vaikka Halloween-kuvat ovat omalla tavallaan pelottavia, ei voi olla

ihailematta meikkien ja leivonnaisten taidokkuutta. 

Monet on todellakin tehty aikaa ja vaivaa säästämättä.

Halloween on juhla, jota meillä ei varsinaisesti vietetä. 

Mutta koska vaihtelu virkistää myös leivonnaisissa, 

niin miksipä sitä ei voisi kerran vuodesta vaikkapa noidan padasta syödä 😊

 Tyttären tekemässä Halloween-kakussa kelluvat mustekalan lonkerot, silmämuna ja 

ranskalaisen manikyyrin saanut sormi yhdessä lepakon kanssa.

Vahtina padan reunalla mustanpuhuva hämähäkki.

Kakku vaati jälleen aikaa ja paneutumista, ja mielestäni se myös kannatti.

Ja, on se vaan karmean näköinen.

Keiton ainekset on tehty sokeri- ja muotoilumassasta sekä värjätty elintarvikeväreillä.

Liemenä puolestaan on kermavaahtoa.

Pata ja muut mustat osat on maalattu PME Airbrush -kynällä suihkuttaen, 

jolloin koko massaa ei tarvinnut värjätä ja pinnasta tuli rautapataa muistuttavan elävä.

Halloween-kakkumme hyytävän pinnan alta paljastui kuitenkin herkullinen yllätys - 

appelsiinitäytteinen suklaakakku.

Kakussa on mehevä ja aito appelsiinin maku,
joka saatiin aikaan kostuttamalla kakkua aidolla vastapuristetulla appelsiinin mehulla sekä käyttämällä appelsiinia ja mehua täytteessä.

Ihan parasta!

On se jännä, miten ihminen reagoi, kun näkö- ja makuaisti eivät täsmää.

Jotenkin sitä on ihan ihmeissään, 

kun perinteisesti ajateltuna ei niin herkullisen näköisen makumaailma on

ihan erilainen, mitä kuoren kammotukset antavat olettaa 😄