Ihania kesäpäiviä

 

Vaikka kesälomaan on vielä viikon verran, 

olen kyllä nauttinut näistä aurinkoisista ja pääasiassa yllättävän lämpimistä

kesäkuun alkupuolen päivistä. 

Teen kotona etätyötä ja nyt monien jäädessä pikkuhiljaa lomalle ja kun muutenkin 

ihmiset tuntuvat olevan enemmän kesätuulella, työn määrä on pikkuhiljaa tasoittunut.

Vaikka työpäivät ovat edelleen täyspitkiä ja usein jopa ylipitkiä, 

työmatkoista säästynyt aika saa työpäivän tuntumaan lyhyemmältä.

Niinpä tänäänkin meillä oli päivällinen syöty, 

koirat käytetty pikalenkillä, pyykit otettu narulta ja minä terassin keinussa neuleen ja siiderin kera jo heti klo 17 jälkeen. 

Ja se on aika hyvin se 😊

Nyt on puikoilla lapaset, 

mutta laitan tähän kuvia aiemmin keväällä neulomistani pitsinilkkasukista.

Itse asiassa olin ottanut näistä keskeneräisenä kuvia jo huhtikuun lopulla valkovuokkojen aikaan.

Siitä tuntuu olevan ikuisuus - ja tavallaan onkin, lähes kaksi kuukautta jo!

Näiden Madeleine-sukkien ohje on tämän kesän Novitan lehdestä ja sukat oli helppo ja nopea neuloa.

Malli on kiva, mutta ehkä hieman muokkaisin tuota jalkapöydän päällä olevaa kuviota, jos tekisin ne uudestaan.

 

Lankana on 7 veljestä ja sukat toteutettu lähes ohjeen mukaan. 

Muistelen, että kärkikavennuksissa säädin hieman, mutta olen autuaasti unohtanut, että mitä!

Näin hömelö pää se näin loman alla on. 

Päivisin sitä vielä ehkä pysyvät ajatukset ja sanat hieman paremmin kurissa, 

mutta illalla, kun on vapaalla, "senat menevät usein sakaisin" 😊 ja

kotona saan välillä kuulla, että "taas sitä mennään". 

Että tällaista. Loman tarpeessa siis!

En malta olla laittamatta tähän muutamia kukkakuviakin, 

vaikka niitä tulee laitettua enemmän tuonne 'SatunKukat'-blogiin.

Jos kiinnostaa, käy kurkkaamassa 😉

Alkukesän sinisen ja valkoisen kukinnan jälkeen, kukinta on nyt vaaleanpuna-, liila- ja valkovoittoista. 

Vaaleanpunaisesta pitävät huolen kesäpikkusydämet, pelargoniat sekä verbenat.

Liilasta ja valkoisesta taas pääasiassa syreenit ja lumihiutaleet nyt, kun viimeisetkin arovuokot taitavat olla karistaneet kukkansa.

Nyt on ennustettu todella kuumaa säätä.

Jos ennusteet pitävät paikkansa, ulkona ei keskipäivän aikaan viikonloppuna juuri jaksa olla.

En nimittäin pahemmin välitä +30 asteen keleistä.

Illalla sitten tulee syötyä ja aikaa menee myös istutusten kastelussa, sillä ne paistuvat nopeasti tuollaisessa kelissä.

Nurmikkokin menee korpuksi, mutta sitä en rupea kastelemaan. 

Ei voi mitään. Toipuu taas jossain vaiheessa. 

Mutta eipä tässä muita tekemisiä viikonloppuna ole, joten hyvää aikaa tehdä lakkiaisista kuvakirja valmiksi ja vähän käsitöitä.

Vain olla. Luulen, että olen "vain olemisen" ansainnut, kuten varmasti te kaikki muutkin 💚

Miten ajattelitte tulevan viikonlopun ja juhannusviikon viettää?

Rentouttavia kesäpäiviä Sinulle!

Nuoren juhlat

Viikko sitten lauantaina vietimme tyttären ylioppilasjuhlia. 

Samalla niin kaunista ja haikeaa nähdä kuopus huikaisevan kauniina

nuorena naisena valkolakki kutreillaan. 

Onneksi tämän kevään ylioppilaat saivat koululla juhlansa koronasta huolimatta

toisin kuin viime vuoden opiskelijat. 

Vanhemmat, muusta yleisöstä puhumattakaan, eivät päässeet paikalle, 

mutta onneksi nykyaikainen tekniikka mahdollisti juhlan seuraamisen kotisohvalta television välityksellä. 

Lakituksen jälkeen pidimme kotona myös pienet juhlat. 

Henkilöitä oli juuri koronaohjeistuksenkin mukaan sisätiloissa sallittu määrä, 

eli kymmenen. Jokunen käy sitten vielä erikseen kesän mittaan. 

Sääkin oli mitä mainioin ja saimmekin viettää juhlat pääasiassa ulkosalla.

Itse asiassa oli aika lämminkin, mutta se ei haitannut, sillä kesästä on ihana nauttia niin kauan kuin sitä kestää. 

Poikkeuksena aiempiin kotona järjestettyihin pikkujuhliin, 

tällä kertaa meillä ei ollut kovinkaan paljon makeaa tarjottavaa, vaan menimme suolaisella linjalla. 

Tarjoomuksissa pääosassa oli salaatti ja grillattu liha sekä lohipiirakka.

Myös kasvispiirakkaa ja pizzasarvia oli tarjolla.

Eli tuli syötyä ihan oikeasti ja sitten myöhemmin vielä kakkukahvit jälkiruoaksi.

Kakkuna oli juhlakalun itsensä leipoma suklaa-aprikoosikakku ja liivatteeton sitruunatuorejuustokakku, josta ei ole onnistunutta kuvaa. 

Lisäksi kuivakakun ystäville oli tarjolla upeasti raidoitettua perinteistä tiikerikakkua.

Sekin oli ylioppilaan itsensä käsialaa.

Kliseisesti on kuitenkin todettava, että kyllä aika rientää.

Se juoksee kiihtyvällä vauhdilla eteenpäin ja eilinen on pian haalea muisto vain. 

Näin on todettava, vaikka sen toteaminen sekä melkein naurattaa että itkettää. 

Lapsissa ja nuorissa muutoksen näkee konkreettisesti ja nyt, 

kun tiedän, että kesän aikana pesä tyhjenee, 

muutos tuntuu hyvin lopulliselta. 

Siinä me sitten olemme.

Kahdestaan, kuten "aikojen alussa". 

No, on kaksi koiraa, mutta niin oli silloinkin, "aikojen alussa". 

Vaatii varmasti totuttelua ja monet rutiinit menevät uusiksi,

mutta se kuuluu asiaan. 

Sanovat viisammat ja kokeneemmat.

Uskottava kai se on.

Lapsilleen sitä toivoo vaan hyvää ja parasta.

Ei enempää eikä vähempää kuin onnellista, hyvää elämää. 

Tavallista, hyvää elämää.

Monta sivua on vielä kääntämättä, 

monta tarinaa on vielä aloittamatta.

Elämä edessä ja sen tarinat vielä kirjoittamatta.

Pikkuhiljaa tarinat kietoutuvat elämän verkkoon.

Ruusut kukoistavat, kuihtuvat ja vaihtuvat.

Olemme kaikki osa ikiaikaista tarinaa.

Kiertokulkua.

Niinhän sen olla pitääkin.

Onnea ja iloa.

Hymyä ja naurua.

Ruusuja ja aurinkoa.

Niitä toivon sinulle.

Kauniita kesäisiä päiviä!