Alpakkasukat

 

 

 

Vaikka kesä on kaunimillaan, ajattelin, että tähän väliin pääsevät kuviin pehmeät alpakkasukat. Nämä olosukat syntyivät alkukeväästä pehmeästä luonnonvalkoisesta Meilenweit Alpaca -alpakkalangasta, jossa on 70% alpakkaa, 30% polyamidia. Sukkien koko on 39 eli minulle vähän liian pieni, mutta sopivat esim. tyttärelle. Lankaa näihin kului 71 g ja niinpä 100 g kerästä jäikin "kiva" pieni nöttönen, jolle ei oikein ole käyttöä. Toki, jos hankkisi lisää samaa lankaa tai vastaavaa, niin toki sillä tavalla saisi ehkä menemään varsinkin, jos tekisi isommassa koossa ja pidemmän varren. 

Tämä lanka oli itselleni uusi tuttavuus, jonka paikallisen lankakaupan omistaja esitteli ja kerran kerän käteeni otettuani en siitä halunnut luopua. Oli se sen verran ihanan tuntuista. Hinta vaan oli aika kova, mutta, kuten äitini toteaa, "ei se asian kohdalla niin haittaa". Mutta tosiaan nämä sukat tulevat päätymään todennäköisesti lahjaksi viimeistään jouluna 😊

 

 

Alla olevassa kuvassa on langan vyöte sekä ensimmäisen sukan aloitusta varten luodut silmukat. Laitan kuvan tähän siksi, että se on otettu alkukeväällä joku ilta, kun aloin näitä sukkia neulomaan. Olo oli silloin jotenkin viluinen ja olin nojatuolissani kääriytynyt äitini joskus neulomaan palmikkopeittoon. En varmasti itse jaksaisi koskaan tehdä aikuiselle sopivaa erilaisilla monimutkaisilla palmikoilla koristeltua neulepeittoa noin kolmosen - nelosen puikoilla. Olen monta kertaa ihmetellyt, mistä äitini sai intoa ja inspiraatiota - ja aikaa - lukemattomien isojen ja myös pienempien neule- ja virkkausprojektiensa tekemiseen. Hän on virkannut meille kolmelle lapselle perinteiset kalalankaiset sängynpeitot ja isoäidinneliöistä tehdyt kauniit viltit. Lisäksi neulomalla on syntynyt useampi aikuisten kokoa oleva viltti, ml. tämä palmikkopeitto, vauvan peittoja ja nuttuja, villapainoja isoille ja pienille, puhumattakaan lukemattomista virkatuista verhoista ja liinoista sekä sukista, lapasista, myssyistä ja pitsikaulahuiveista. Kaulahuiveista on jäänyt mieleeni aikoinaan ns. haarukkapitsitekniikalla tehdyt huivit, joita kouluikäisenä oli minullakin ja joita muistan monen aikuisen ihailleen. 

 

 

 Ja, ihan koska on kesä, mukaan pääsevät myös kesä-heinäkuun vaihteen kotipihan kukkijat. Kyllä ne vaan osaavat olla kauniita 💗🤍💜

 

Loistojasmike 'Tähtisilmä'

 

 

Kauniita kesäpäiviä! 

 

 

Kesää odotellessa

 

No niin. Hiipiihän se kesä jo ajatuksiin näin tammikuun loppupuolella. 

Yhä useammin huomaan katselevani tietokoneelta menneiden vuosien kukkakuvia. 

Laitanpa niistä tännekin muutamia ihan vaan kesän kaipuuta helpottamaan (tai pahentamaan 😉 )

Osa niistä on ehkä täällä blogissakin ollut jo aiemmin, mutta ei kuitenkaan haitanne, jos tulevat uudestaan. 

Huikaiseva kevään aurinko. Sitä kaipaan, mutta ihan kohta se on taas täällä :) 
Alla olevassa kuvassa näkyvät loistotäydykkeet ovat levinneet kotipihassa vähän sinne tänne. Olen niitä välillä kitkenyt aktiivisesti, 
mutta ne ovat pitäneet pintansa. Niiden kukinnot ovat mielestäni herkän kauniita ja sävy vaihtelee myös valaistuksen mukaan.

Loistotädyke

Purppuraheisiangergon kukkia

Jalopähkämöt ja ukonkellot leviävät vauhdilla. Varsinkin ukonkellot ovat tulleet pyytämättä ja leviävät, minne haluavat, 

mutta koska ne ovat kauniita, saavat kasvaa. Rajoitan niitä toki jossain määrin 

Jalopähkämöt ja kuunliljat kilpailevat talon itäpuolen puolivarjoisassa penkissä elintilasta.

 Kuunliljoja pitää jakaa tulevana keväänä, sillä juurakot kasvavat jo kovin ahtaasti.

 Melkoista käsipeliä on saada eroteltua jalopähkämöiden haarautuvat juuret ja maavarret juurakoiden ympäriltä.

Rakastan valkoisia kukkia. 

Siksipä muutamaa liilaa syreeniä ja vaaleanpunaista pikkuangervoa lukuunottamatta kotipuutarhan pensaat kukkivat valkoisin kukin.

Kukkapenkeissä on sitten lisänä punaisen ja sinivioletin eri sävyjä, mutta vähemmän esim. keltaista.

Toivottavasti nautit kesän aurinkoista kukkamuistoista ☀️

Kesää odotellessa 💗

Mukavia tammikuisia päiviä Sinulle!

T. Satu

Parasta kesää

 

Heinäkuu on jo hyvässä vauhdissa.

Lomaa on viikko takana ja kolme edessä. 

Tekemistä riittää ja muutoksia on ilmassa, mutta käsityöt rentouttavat.

Helteinen kesäsää jatkuu ja keskipäivän helteessä ei ole mukava olla ulkona, ei edes pihakeinussa varjossa neulomassa. 

Sen sijaan neulon sisällä sen, mitä nyt neulottua näillä keleillä tulee.

Illat menevät sitten pihahommissa kastelukannuja kantaen tai kasteluletkun jatkona seisoessa.

Mutta kesä on kyllä ihanaa aikaa.

Juuri tulin koiran kanssa iltakävelyltä ja ilta-auringon leikkiä puiden rungoilla katsoessani mieleeni tulivat sanat "ihana valo". 

Sitä ihanaa valoa sitten puolen vuoden päästä niiiiin kaipaan.

Toukokuussa laitoin kuvia 'Nilkkatossuista', jotka neuloin Novitan Nalle-langasta suhteellisen ohjeen mukaisesti. 

Koska malli oli kiva, ajattelin saman tien neuloa myös toiset vastaavat, mutta erilaisella kuviolla. 

Nämä tossukat syntyivät Novitan Woolly Wood -langasta, 

joka ei koostumuksellaan sovellu sukkiin. Tämän tiesin jo etukäteen, mutta neuloin silti. 

Lanka on pehmeää sekä mukavan lämpöistä ja vilpoista yhtä aikaa.

Tossuikoista tuli ihanat pitää jalassa, mutta käytössä ne venyivät niin, että nyt tuskin enää pysyvät jalassa.

Lisäksi mieheni alkoi ihmetellä, mitä harmaita "nöttösiä" meillä on pitkin lattioita. 

Tossukoista nimittäin tarttui varpaisiin "nöyhtää", joka muodosti näitä nöttösiä ja kun tossukat otti pois jaloista, ne tippuivat lattialle. 

Vielä niissä ei ole reikiä, mutta ei se kaukana ole, sillä materiaalin hävitessä pikkuhiljaa niiltä ei voine välttyä. 

Sitä pitäisi uskoa asia, jonka jo itsekin tiedän eli käyttää oikeaa materiaalia oikeaan kohteeseen. 

Eli sukkiin sukkalankaa ja muihin neuleisiin sitten näitä erikoislankoja.

Tässä kesällä on jo tähän mennessä tullut neulottua pitkästä aikaa vähän enemmän,

mutta en ole saanut aikaiseksi laittaa niitä näytille tänne. 

Aika vähäistä oli käsitöiden tekeminen kuluneen talven aikana, mutta nyt olen pikkuisen petrannut,

vaikka "entisessä tahdissa" en olekaan 😊

Jotain pieniä ohjeitakin olen kirjoitellut. Lähinnä lasten neuleista.

Pitää katsoa, jos jossain vaiheessa laitan niitä tännekin. 

Tai, mitä mieltä olette, onko millekään neuleiden ohjeille tarvetta, 

vaikka niitä on saatavissa vähän siellä ja täällä?

 

Mutta sitten varsinaiseen kesäasiaan;

kuvia kukista ja kesätaivaasta.

Upeaakin upeampi jasmike 'Tähtisilmä' on kukkinut nyt pari viikkoa ja sen metsämansikkainen,

makea tuoksu leijailee paitsi omalla pihalla myös tontin kohdalla tuolla tien puolella. 

Kukinta alkaa olla lopuillaan, mutta vielä pensas on lähes täynnä lumivalkoisia kukkia.

Nyt myös nurmikko sen ympärillä on valkoinen varisseista terälehdistä, kuin olisi satanut lunta. 

Laitan hieman enemmän kuvia tästä ihanasta pensaasta tuonne 'SatunKukkiin',

jos haluat käydä vilkaisemassa.

Yhtä aikaa jasmikkeen kanssa kukkivat myös pionit. 

Niidenkin upea kukinta on vielä meneillään, vaikka parhaat päivät ovat jo ohi. 

Kotipihan itse oikeutettu kuningatar on vitivalkoinen 'Festiva Maxima' -pioni.

Toinen kotipihan luottopioni on alla olevassa kuvassa näkyvä 'Bowl of Beaty',

joka nimensä mukaisesti jaksaa ihastuttaa lähes lautasen kokoisilla kukillaan kesästä toiseen ja 

ja joka ei niin pahasti hätkähdä äkillistä ukkoskuuroa kuin kerrottukukkaiset sisarensa.

Kaunista helleviikonlopun jatkoa ja ihanaa pian alkavaa viikkoa Sinulle!