Tupsutehtailua

Itse tehty tekoturkistupsu

Erilaisia myssyjä ja pipoja on matkan varrella valmistunut lähinnä lasten koossa
ja ihan viime aikoina lopulta aikuisenkin päähän sopivina.
Ja, kun pipo on päässä, se kaipaa joskus kumppanikseen myös tupsun.
Onhan se silloin aika veikeän näköinen.
Monenmoista lankatupsua on matkan varrella väännetty ja onnistumisaste on ollut milloin mitäkin.
Yleensä kuitenkin sentään ihan kelvollisia.
Lankatupsuja on ollut kiva askarrella myös lasten kanssa ja niistä on saanut monenmoista
jännää aikaiseksi, punatulkuista kirjanmerkkeihin joulukuusen koristeista puhumattakaan.

Monen kaupasta ostetun pipon, ja enenevässä määrin myös käsin tehdyn pipon,
päälaella näkyy kuitenkin keikkuvan pörröinen tekoturkistupsu.
Ja käyväthän ne vaikka huivien tai avaimenperienkin koristeeksi.
Tuota huivijuttua pitäisi itse asiassa itsekin kokeilla 😊



Ostetut valmistupsut ovat mielestäni suhteettoman kalliita,
joten olen selaillut netistä ulkomaisia käsityösivustoja,
mutta toistaiseksi en ole päätynyt valmiita tupsuja tilailemaan.
Pari Kehrän tupsun olen ostanut, mutta en ole ihan vakuuttunut niiden laadusta.

Viime talvena innostuin tekemään itse tekoturkistupsuja ja
googlailemalla löytyi hyvinkin nopeasti tekoturkistupsun teko-ohje.

Olen parisen kertaa käynyt Eurokankaassa varta vasten tekoturkistostoksilla.
Alun perin menin hakemaan beigeä ja valkoista tekoturkista, sellaista, jossa olisi eri sävyjä
ja osa "karvoista" pitempiä, jotta tupsut olisivat ilmeikkäämpiä ja aidomman näköisiä.

Mutta valikoima olikin yllättävän suppea,
joten ensimmäisellä kerralla lähdin kaupasta mukanani kaksi 15 senttimetrin levyistä soiroa mustaa ja harmaata turkista.
Toisella kerralla mukaan lähti puolestaan 10 cm soiro valkoista.
Noiden turkisten karva on suhteellisen tasapituista ja noin kolme senttiä pitkää. 

Nuorehko naismyyjä oli asiantunteva ja antoi jotain hyviä neuvoja sekä tupsuihin, 

että muihin suunnittelemiini ompeluprojekteihini liittyen.

Tekoturkistupsun tekeminen

Piirsin kangasliidulla kahvikupin aluslautasta ja kahta eri kokoista mukia apuna käyttäen

turkisten nurjalle puolelle ympyröitä, jotka leikkasin pienillä saksien liikkeillä.

Tärkeää on nimenomaan pitää koko ajan saksien turkispuolella oleva terä karvan juuressa,

jotta ei vahingossa tule leikanneeksi viereisiä karvoja lyhyiksi.

Tämän jälkeen ompelin vajaan sentin päähän ympyrän reunasta harsinpistoja vahvalla puuvillalangalla

ja kiristin tupsun kiinni ja lopuksi tein vielä tiukan solmun.
Myyjän mukaan tupsua ei tarvitse täyttää, sillä siitä tulee muutenkin riittävän muhkea.
Päädyin kuitenkin täyttämään osan tupsuista kevyesti,
sillä varsinkin isompana niin niistä tuli vähän täytettynä mielestäni tasaisempia ja pyöreämpiä.
Täytteenä käytin joissakin tupsuissa tupsun teossa ylijääneiä pieniä tekoturkispaloja
ja joissakin askarteluvanua.
Toki ovat kevyempiä ja ehkäpä tosiaan ihan riittävän hyviä myös ilman täytettä,
pienimmät tupsut ainakin.
Lopuksi laitoin vielä samasta puuvillalangasta kaksinkertaiset kiinnitysnarut,
joilla tupsun voi kiinnittää pipoon,
tai ihan minne haluaakaan ja tupsu on kuitenkin irrotettavissa esimerkiksi pesun ajaksi.

Tässä vielä linkkejä muutamiin teksteihini, joissa näitä, ja muitakin, tekemiäni tupsuja on näkynyt:
Valepalmikkomyssy, Valkoinen pipo, Joulutossut, Pienelle pehmeää, Lapsen myssy ja tuubihuivi.
Ja kaikista viimeisimpänä Pipottelua.



Pientä harjoittelua vielä ja sitten alkaa näiden tuotekehittely olla huipussaan 😀
❅
Kivoja kevättalvisia päiviä Sinulle
eteläisen Suomen vesisateesta!
❅

Kasvivärikokeiluja jälleen

Taas on tullut kesän aikana leikittyä.

Tytär kysyi muutama viikko sitten, miksi minä oikein touhuan noiden lankojen ja kasvien kanssa.

Johon minä, että se on hauskaa, ei tarvitse ajatella samalla tavoin kuin töissä.

Aivot narikkaan tyylistä toimintaa siis. 

No, eihän se tietysti ihan noinkaan ole. En missään nimessä aliarvioi asiaa ja tosissaan värjääjiä,

sillä jos tätä värjäyshommaa tekisi ihan oikeasti tosissaan, 

pitäisi ajatella ja miettiä hyvinkin paljon. 

Mutta, kun minä en tee tätä tosissani, kokeilen vaan yhtä ja toista.
Ja juuri yllätyksellisyys ja omien kokeilujen tulokset ovat minulle tässä touhussa tärkeintä.
Toisaalta näin sitten tulee myös enemmän huteja.

Pihakäenkaalilla värjättyä Novita Nalle- ja Novita Baby Wool -lankaa

Kirjoittelin kesäkuussa edellisistä värjäyskokeiluistani, joissa sain omasta mielestäni aikaan tosi kivoja värejä,
kuten esimerkiksi yllä olevan kuvan hempeän vaaleansiniset sävyt.
 Pääset katsomaan tekstin ja kuvat klikkaamalla 'tästä'.



Toistaiseksi olen kasviväreillä värjätessäni käyttänyt lankojen pureutuksessa vain alunaa ja
lankoina puhtaan valkoisia Novitan lankoja.
Pitemmälle ja syvemmälle eri aineisiin ja lankalaatuihin en ole siis edes yrittänyt paneutua.

Tällä kertaa huteja on tullut vähän aiempaa enemmän.
Kokeilin eräänlaista kylmävärjäystä (en taaskaan mennyt täsmälleen ohjeiden mukaan...) ja
laitoin lasipurkkiin Nalle-lankaa sekä puna-apilan ja lupiinin kukkia ja pihakäenkaalin lehtiä. Kuva tuossa alla.
Seos muhi useamman viikon ja alkoi myös käydä. Lopulta huuhtelin langat ja liotin niitä etikkavedessä, jonka jälkeen pesin ne varovasti ja kuivasin.
Pikkuisen jäi kuitenkin tunkkainen haju. Mitähän sille tekisi?

Lopputuloksena oli vaaleaa, vähän epämääräistä vaaleansinisen, turkoosin ja vihreänkeltaisen sävyistä lankaa.
Periaatteessa kaunis, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan, mitä toivoin.

Seuraava värikokeilu oli harmaa-ajuruohosta, 

jonka uskon tämän kuivalla pihallani leviävän ja nurmikolta tilaa valtaavan violetein kukin kukkivan kasvin olevan.

Kasvi oli kaunis ja kuvittelin saavani sen kukinnoista jotain vihertävään tai punertavaan viittaavaa väriä.

  

 Keitin lientä hiljalleen miedolla lämmöllä useamman tunnin ja lopputulos oli epämääräisen ruskehtavaa. Samanlaista epämääräisen keltaharmaanruskeaa oli myös lanka, kun sen parin päivän lillumisen jälkeen otin pois, huuhtelin, pesin ja kuivasin. Sävy on periaatteessa kaunis ja luonnonläheinen, mutta ei aivan sitä, mistä itse tykkään. Kuvan näet tässä alla.

Niinpä päädyin laitamaan langan uudestaan kylpyyn. Tällä kertaa liotin tummaa kaakaota kuumaan veteen ja upotin kyseisen lankavyydin sinne. Lopputulos oli sitten jo mieleisempi, vaikka värinvaihdos ei kovin iso lopulta edes ollutkaan. Kaakaossa marinoitunut lanka on kuvassa alhaalla vasemmalla. Vinkin kaakaon käyttämiseen sain VanillaWool-blogin Mariannelta, kun Instagrammin puolella värjäyksistä oli puhetta 😊
Värjäsin kaakaolla sitten myös ihan puhtaan valkoisenkin kerän ja sain lopputulokseksi mielestäni kauniin vaaleanruskean langan, josta kuva tuolla vähän alempana yhdessä sipulinkuorilla värjätyn langan kanssa.

Sitten kukkivatkin jo horsmat tien reunalla ja 

eräänä aamuna kävin keräämässä pienen pussillisen horsman kukkia ja laitoin ne hautumaan useammaksi tunniksi. 

Horsmista tulikin kauniin punavioletti mehu.

Muutaman päivän marinoitumisen jälkeen lopputulos oli melkoinen yllätys;

horsmista sain kaunista keltavihreää lankaa. Tällaiset yllätykset ovat niitä parhaita!

Horsman kukilla värjätty  Nalle-lanka

Tällä erää viimeisimpänä kokeiluna oli sipulinkuorten käyttö ja käytin sekä kelta- että punasipulinkuoria.
Keltasipulinkuorilla värjätessä lankana oli villasekoitelanka Novitan Nalle (kuvassa vasemmalla) ja Novitan merinovillainen Baby Wool (kuvassa oikealla).
Lopputulos molempien lankojen kohdalla oli mielestäni kauniin lämpimän oranssinkeltainen.

Vasemmalla keltasipulinkuorilla ja oikealla kaakaolla värjätyt langat

Seuraavaksi kattilaan pääsivät punasipulinkuoret,
joita keitin hiljalleen muutaman tunnin ja siivilöinnin jälkeen kaadoin liemen lasipurkkiin. 

Perään laitoin reilun vuorokauden alunavedessä lionneet märät langat lämpimään liemeen,

jossa ne saivat marinoitua kolme vuorokautta.

Ensimmäisen päivän ajan liemi näytti punertavalta, sitten siniharmaalta ja lopulta lähes mustalta.

Lopputulos oli mielestäni kauniin havunvihreä.

Tykkään kovasti 💚

Punasipulinkuorilla värjätty valkoinen Nalle-lanka

Palatakseni vielä alun "aivot narikkaan" -ajatukseen.
Näitä värjäyksiä tehdessäni olin välillä aika epäileväinen,
mutta nyt lopputuloksia katsoessani olen todella tyytyväinen.
Vaihtelu ja uuden oppiminen, oivallukset ja yllätykset virkistävät.
Mitä enemmän (elämän)kokemusta karttuu, sitä enemmän sitä näköjään osaa arvostaa ihan näitä pieniä iloa tuovia asioita.
Näin totean ainakin omalla kohdallani.

Iloa viikkoosi !

Kasviväreillä värjättyjä lankoja

Tonttujoukko

"Tonttujoukko silloin varpahillaan..."

Joulu on ihan kohta!

Sitä enteilevät ensi lumessa hiiviskelevät tontutkin.

Huovutettu tonttu

Olen valmistanut näitä huovutettuja tonttuja vuosien varrella melkoisen joukkion.

Ne on tehty Novitan Suomi Villasta, jota ei tänä syksynä enää kaupasta löytynytkään. 

Olen neulonut ilman ohjeita erilaisia ja erikoisia kartioita, 

joista huovuttamisen jälkeen olen muotoillut ja sovitellut vartaloa ja hiippalakkia.

Tontut on täytetty askarteluvanulla ja nenä on virkattu puuvillalangasta.

Parta on neulahuovutettu paikalleen.
Helpomman kautta olen mennyt, kun en ole yrittänytkään tehdä silmiä, silmälaseja, käsiä tai jalkoja.
Ihan vaan tällaisia hiippalakkiheppuja.

Kaikki tontut ovat erilaisia ja käsintehtyjä, 

eivät täydellisiä, mutta eihän meistä ole kukaan mukaan.

Ilman tuttuja harmaita hiippalakkeja

joulukodista puuttuisi jotain, 

Vaikka tontut ovat vähän kärsineet matkan varrella pienien käsien käsittelystä

 sekä kesälomansa aikaisessa säilytyksessä,

 ne hiipivät kuitenkin uskollisesti  jokaisen joulun alla kuusen alle ja 

kuka minnekin.

On meillä punanuttuisiakin tonttuja,

ostettuja huopaisia, kankaisia ja muovisia,

mutta jotenkin nämä villaveikot vetoavat minuun kaikista eniten.

Ehkä siksi, että niiden tekemisen parissa on vierähtänyt tovi jos toinenkin 

ja ehkä siksi, että pari niistä on myös silloin vielä pienen tyttäreni tekemiä.

Entä, mistä sinun tonttusi ovat kotoisin?

Rauhallista viikonloppua

"Tip-tap, tip-tap..."

Upea joulukalenterini

Itse tekemisen ja antamisen ilo.

Siinäpä asiat, joista itse tykkään ja olen todella

iloinen, että myös taitava tyttäreni saa noista asioista tyydytystä.

Tytär sulkeutui huoneeseensa normaalia enemmän loppusyksystä, 

mutta en sitä isommin osannut ihmetellä, kun koulu vie aikaa ja nuorilla 

on muutenkin niitä omia juttujaan.

joulukalenteri

Paria päivää ennen joulukuun alkua tämä upea 

itse pahvista ja paperista tehty, liimattu, maalattu ja piirretty joulukalenteri saapui olohuoneeseemme.

Ja se on siis minulle - 

minun ikioma upea joulukalenterini 💗 

Idean tytär on kalenteriin löytänyt netin syövereistä, 

joka onkin ehtymätön ideoiden aarreaitta.

Välillä onkin kiva itse kunkin selailla, mitä kaikkea kivaa voisi tehdä. 

Itsellä ne jää usein ajatuksen tasolle, mutta hienoa, että löytyy

heitäkin, jotka viitsivät toteuttaa myös suuritöisiä askarteluprojekteja.

Kalenterin laatikoita on tehty askartelu- ja kopiopapereista

 ja jokainen laatikko onkin erilainen.

Ja, vaikka monessa asiassa malttamaton olenkin, 

joulukalenterin salaisuuksia en halua etukäteen kurkkia.

Lapsena tilanne oli toinen; kurkin aina kaikki kuvakalenterini kuvat 

etsien sitä hienointa joulupukki- ja enkelikuvaa. 

Nyt vanhempana sitä jo sen verran malttaa.

Ja mikä parasta, 

joulupukilla on lempeät silmät ja hymy huulilla, 

kuten jouluna kuuluukin,

vaikka hän amerikkalaisittain savupiipussa roikkuukin.

Mitähän näissä paketeissa on?

No, nämä laatikot ovat koristeita ja kalenterin salaisuudet

paljastuvat kuviollisista, numeroiduista vetolaatikoista.

Joulun odotus ja pimeisiin aamuihin herääminen

 on taas pykälän verran mukavampaa meille molemmille, 

kun saan kurkistaa, mitä salaisuuksia kalenterin päivän laatikko pitääkään sisällään.

Nyt varmaan mietit onko lapsella itsellään joulukalenteria.

Kyllä on 😊

Mutta ei tosin näin hienoa; 

Fazerin suklaakalenteri ja kakkos"kalenterina" äidin laittamat yllätykset

vanhaan joulusukkaamme.

Onko sinullakin joulukalenteri?