Se on sitten kevät ja pääsiäinen 💛

 

Toisen pääsiäispäivän ilta. Ulkona sataa tihuuttaa edelleen, mutta iltaa kohti sade säätiedotuksen mukaan laantuu, mikä on hyvä asia, sillä minulla on kauan odotettu vapaaviikko 😊 Viime viikon lämpimät päivät ovat vielä muistissa, mutta ei kelin niin lämpimäksi tarvitsekaan vielä mennä, jotta toivottavasti ehdin saada paremmin kotipihan kevättöitä tehtyä. Pari istutusaluetta meinasin kierrätellä metallireunuksella, kun kaavailemani kivetyt istutusaltaat osoittautuivat sekä liian isotöisiksi että mielestäni myös hintaviksi niiden kokoon verrattuna. 

Kevätkukkijat ovat jo vauhdissa. Lumikellon kukat ovat jo lakastuneet ja värikkäät kroomuksetkin alkavat olla tämän keväisen kukintansa ehtoopuolella. Sen sijaan kevätkaihonkukkien suloiset siniset silmät ovat juuri avautuneet ja hurmaavat valkovuokkomättäät täplittävät paitsi kotipihan reunamia myös läheisiä tien vieriä. Sinisen eri sävyissä kukkivat sinivuokot puolestaan viihtyvät enemmän metsikön laitamilla ja suojissa.

Posliinihyasintti - Puschkinia scilloides

Idän sinililja - Scilla siberica

Pääsiäisen aikana valmistui muutama käsityö. Töissä on ollut ihan julmettu kiire koko talven ja nyt, kun oli vapaata ja sateessa ei huvittanut ulkonakaan olla, tuli pakottava tarve saada valmiiksi lapaset, jotka aloitin reilu viikko sitten palmusunnuntaina (alla kuva lapasten resorista pajunkissojen kera). Laitan kuvan valmiista sitten myöhemmin. Samalla vimmalla virkkasin yhtenä päivänä keltaisen Unille-pupun samalla periaatteella kuin lukuisat sen edeltäjatkin. Ja jotta kipeytyneissä peukaloissa ja puutuvissa sormissa ei olisi tarpeeksi, neuloin vielä yhdet perusvillasukatkin alusta loppuun pyhien aikana. Ja viimein lopulta tuli tunne, että nyt on tehty käsitöitä taas riittävästi vähäksi aikaa, että nyt voin kirjoittaa vaikka tänne blogiin ja olen ottanut edes vähän takaisin kulunutta aikaa, minkä olen töiden jälkeen vain istunut sohvan nurkassa "puolitiedottamana". Tunne on kuin olisi elossa jälleen.

Nuoret aikuisemme olivat kotona pääsiäisen aikaan ja tytär leipoi mehevän mausteisen porkkanakakun, jonka kuorrutteessa ja täytteessä on Philadelphia-tuorejuustoa. Herkullista, mutta tuhtia. Ja kakullakin oli kokoa 😊Jännä muuten, että kakussa ei maistu porkkana, vaikka siinä on sitä todella reilusti. 

Varsinaisia perinteisiä pääsiäisruokia meillä ei juuri syödä. Sen sijaan grillasimme kanaa, lihaa ja kasviksia perjantaina ja lauantaina. Eilen tytär sitten teki mausteista ja erittäin hyvää chorizopastaa. Siinä on runsaasti paitsi chorizo-makkaraa, myös sipulia, valkosipulia, juustoa ja basilikaa. Nam! 

Tänään sitten oli vuorossa sitruunainen savulohipinaattipasta, mutta siitä en sentään kuvaa ottanut - kerronpahan vain 😊

Chorizopasta

Siman tekemistä olen miettinyt, mutta koska olemme mieheni kanssa vapun kahdestaan kotona, tuskin tulee laitettua simaa tulemaan. Sen sijaan ostimme jo kokeeksi pari pulloa ruokakaupasta valmista perussiman reseptillä tehtyä luomusimaa ja koska se maistui lähes yhtä hyvälle kuin kotona tehty, taidamme mennä sillä vapun yli.

Tällaisia kevätkuulumisia useamman viikon blogihiljaisuuden jälkeen täältä.

Mitä sinun kevääseesi kuuluu? 

Kauniita kevätpäiviä !

t. Satu

Pehmokavereita

Onnellista alkanutta vuotta 2024!

🍀

Toivottavasti uusi vuosi on alkanut sinulla mukavasti, turvallisesti ja kaikin puolin onnellisissa merkeissä. Toivon uuden vuoden tuovan kaikkea hyvää sinulle ja meille kaikille. Toivottavasti myös isommassa kuvassa myös maailman tilanne rauhoittuisi.

Niin on ollut pakkasta, että sekä koirat että ihmiset ovat hytisseet pakollisilla ulkoilureissuilla. Onneksi on takassa voinut tulta polttaa, että on tullut vähän pehmeää lämpöä sähkölämmityksen lisäksi. Nyt, kun sähkönkin hinta on ollut välillä huippulukemissa, on tullut mietittyä normaalia enemmän omaa kulutustaankin. Ihan hirveästi ei näillä pakkasilla ole sähkölämmitteisessä talossa tehtävissä, mutta toki jotain sentään. 

Tämän pienen ihmisen pienessä kuvassa palaan käsitöiden maailmaan. Näin uuden vuoden alkajaisiksi toteutan loppuvuoden "uhkaukseni" ja laitan tänne blogiini kuvia pehmoleluista, joista viime vuoden puolella olen tehnyt ns. välipalakäsitöinä. Niiden suloinen pehmoisuus ja hellyttävät värit ovat olleet oikeaa kosketus- ja väriterapiaa stressaavan työelämän vastapainoksi 🤍

Viime kesän ja syksyn aikana innostuin hankkimaan erivärisiä pehmolankoja. Koska päätän värit omien mieltymyksieni mukaan, ne ovat pääasiassa hempeitä pastellivärejä tai sitten aika neutraaleja, vähän maanläheisiäkin. 

Olen Katian Bambi-langasta virkannut jo muutaman vuoden aikana erilaisia unileluja vähän erilaisilla toteutuksilla; Unille-yksisarvisen (kuva ihan ylinnä), Unille-nalleja ja viimeksi Unille-hauvan ja Unille-bambin, joista kuvia tässä alla:

Unille-hauva

Unille-pupu

Unille-Bambi

Koska pehmolelujen virkkausinnostus on aika laajaa, on erilaisia lankojakin tullut kivasti tarjolle. Ostin ehkä reilu vuosi sitten myös paksumpaa Alize Velluto -lankaa, jota silloin ei ollut vielä ns. joka paikassa myynnissä. Nyt sekin on yleistynyt. Se on hinnaltaan halvempaa kuin Katian Bambi. Mutta koska se on paksumpaa, niin 100 g kerässä on lankaa huomattavasti vähemmän (n. 68 m), kuin saman painoisessa Bambi-kerässä (n, 120 m), joten loppujen lopuksi hinta vs. riittoisuus menee näillä aika tasan.

Mutta siis. Vellutosta syntyi mm. pieni mintunvihreä pupu sekä erilaisilla väriyhdistelmillä hieman pulleampia lyhytlonkeroisia pehmomustekaloja. Omasta mielestäni nämä ovat aika suloisia 😊

Täytteenä näissä on laadukas polyesteritäytevanu. Silmät, suut ja nenä ovat puuvillalankaa. Täytevanu kestäisi  95 asteen pesun, mutta lanka itsessään ei, joten vaikka kaikki nämä ovat toki pesunkestäviä, mielestäni kuitenkin mieluiten käsinpesu / hienopesu matalassa lämpötilassa on fiksumpi valinta :)

Tällainen kattaus pehmeyttä tammikuun alkuun 

💗😊

Olisi myös kiva kuulla, miten sinun vuotesi on alkanut?

Hyvää loppiaista ja mukavaa alkanutta vuotta!

Nautitaan talvesta 

❄️❄️❄️

Unikavereita

 

Koska virkkuukoukku pysyi viime keväänä kädessä sukkapuikkoja enemmän, 

 syntyi sillä saralla valmistakin pikkuhiljaa. 

 Tuossa aiemmin kerroin turvalonkeroista ja tällä kertaa vuorossa ovat puuvillaiset unilelut /-rätit tai unipuput /-nallet, 

miten vaan kukin haluaa ne nimetä.

Instagramissa on ainakin jo osasta näistä kuvia nähty, mutta halusin laittaa kuvat tännekin. 

Yllä ja alla olevan kuvan unipupun luonnonvalkoinen lanka on Järbo Colin (65% puuvilla, 35% pellava)

 ja vaaleanpunainen Järbo Eko Bomull (100 % egyptiläinen luomupuuvilla). 

Pupun "liina" on virkattu yksinkertaisella isoäidinneliön ohjeella ja reunaan on virkattu pylväillä kaaret.

Omasta mielestäni tästä tuli jopa yllättävän söpö 💗

Nallen erikoisuutena on pienellä tarranauhan palasella toisiinsa liittyvät kädet, 

joiden väliin sininen isoäidinneliöliina on pujotettu.

Yllä ja alla olevan kuvan uninallen luonnonvalkoinen lanka on myös Järbo Colinia (65% puuvilla, 35% pellava)  ja 

vaaleansininen Drops Safran puuvillalanka.

Mietin, olisiko parempi ommella liina kiinni nallen käsiin,  

mutta jätin sen kuitenkin irralleen, josko nallen tuleva omistaja haluaisi sitä sormeilla erikseen.

Ja tällaisista paloista nalle koostuu :)

Vähän isommat ja kieltämättä vähän totisemman näköiset uninallet (yllä ja alla) on virkattu  Drops Safran -puuvillalangasta.

 Myös näissä "liina/helma" on isoäidinneliö ja yllä olevan puuteriroosa-sävyisen nallenkin helma on huoliteltu pylväskaarilla. 

Alla oleva vaalean beige nalle sai helmansa reunaan hillitymmät kiinteät silmukat :) 

Tällaisia virkkauksia tällä kertaa. 

Jos seuraavaksi keskittyisi enemmän muuhun kuin pikkuisille suunnattuihin käsitöihin, vaikka onhan näitä aika kiva tehdä ;)

Vaikka on kesä ja kesäloma, alkavat ainakin käsitöiden osalta ajatukset siirtyä pikkuhiljaa syksyyn. Jatkossa sillä rintamalla tiedossa siis jokunen pipo, muutamat kämmekkäät, lapaset ja tietysti sukkia - tietenkin pienille, mutta myös isoille :) 

Onko sinulla puikoilla tai koukulla jotain juuri nyt?

Nyt toivotan sinulle kaunista keskikesää!

Pienelle pehmeää

Ja niin vaihtui jo helmikuu! 

Mutta, koska talvi siis jatkuu, mennään dellisestä kesäkukkapostauksesta sitten taas sisähommiin eli käsitöiden pariin. 

Sinällään olisi kyllä tehtävä muitakin sisähommia alkaen ihan kodin perussiivouksesta. On nimittäin menty ultrakevyellä siistimisellä niin pitkään että hävettää edes miettiä...

Mutta, koska siivoaminen ei huvita, tässä pimeinä talvi-iltoina on tullut taas väkerrettyä monenlaista muuta. 

Ihan hissukseen kylläkin. Mutta kun näin talvella ei ole oikein muitakaan harrastuksia, on töiden vastapainona tullut nollattua aivoja käsitöiden parissa.  

Moni käsityön tekele on täysin kesken ja viime syksynä markkinoilta ostamani pajukori on niitä keskeneräisiä ääriään myöten täynnä tuossa nojatuolin vieressä. 

Neulottavista siellä taitavat olla kolmet sukat, kahdet kämmekkäät, yksi pipo ja yksi huivi kesken. 

Virkattavista sitten yksi unilelu, yksi helistin ja pari kirjanmerkkiä odottaaa loppuun saattamistaan.

Toki aina välillä saan jotain tehtyä loppuunkin, mutta usein tulee vain aloitettua jotain uutta, kun yhtäkkiä tulee mieleen jotain, 

mikä houkuttaa aiemmin aloitettua enemmän. Sanon näitä välipalakäsitöiksi, vaikka eivät ne kaikki niin pieniäkään aina edes ole.

Sitten jonkun ajan kuluttua en ole enää ihan varma, että millähän ohjeella jotain aloitti, vai oliko ohjetta ollenkaan tai mitähän mistäkin oli ajatus tehdä 😊

Mutta siis nyt kuvissa nämä viimeisimmät välipalat eli kaksi Unille-pupua, jotka olen tehnyt ns. omasta päästä -ohjeella.

Innostuin toissa kesänä virkkaamaan leluja ja ihan perinteisesti ensin puuvillalangasta. Esimerkiksi 'tästä' ja 'tästä' klikkaamalla löytyy juttua niistä.

Nyt nuo puuvillaiset ovat jääneet vähemmälle. Olen virkannut puuvillalangasta vain pari kolme helistintä. 

Sen sijaan olen tykästynyt pehmeään chenille-lankaan, josta tehdyistä Unille-pupuista oli kuvia aiemmin täällä blogissa. Pääset katsomaan niitä 'täältä'.

Lankana molemmissa on Katia Bambi ja nenä sekä silmät on tehty puuvillalangalla. Pään täytteenä on polyesteritäytevanu.  Koukku taisi olla 6 millinen.

Nämä valmistuivat melko nopeasti ja olivat siis nimenomaan välipalakäsitöitä.

Erinäisiä suunnitelmia kevääksi on jo olemassa. Siis kotipihaa koskien. Jotain pientä rakennusprojektia ehkä ja uusi istutusalue. 

Tai oikeastaan yhden jo olemassa olevan leventäminen / jatkaminen.

Olen nimittäin miettinyt pienen havuryhmän perustamista puolivarjoisaan tontin kohtaan, johon paistaa aurinko aamupäivän ajan ja 

jossa yhdellä sivustalla jo isoiksi hujahtaneet tuijat kaipaavat mielestäni matalampia kanssakasvajia lähistölleen. 

Toisaalta isohkot tuijat vievät vettä ja ravinteita tosi paljon ja olen huomannut, että niiden lähistöllä kasvavilta vaaditaan sitkeyttä.

Ehkä pesäkuusi, pallotuija, kynäkataja tms. ikivihreä sopisi. Mietin lähinnä sitä, miten pärjää juuristokilpailussa.

Ajattelen, että siihen voisi istuttaa myös kuunliljoja. Niiden juurakoita tuleekin runsaasti etupihalta, sillä siellä olevan isot kuunliljaistutukset on jaettava. 

Lisäksi mietin, että esim. limenvärinen syyshortensia voisi sopia niiden kaveriksi. 

Mutta sitten mietityttää, mitä muuta siinä voisi noiden lisäksi olla? Ehkä joku valkoisin kukin kukkiva perenna tai valkokirjavalehtinen pikkupensas? Olisiko ehdotuksia?

Tällaisia juttuja siis pyörii mielessä näin kevättä kohti mentäessä. 

Muuten ovat kovin vähäisiä nämä arkikuulumiset. Että tällaisella vähän köykäisellä sisällöllä mennään taas kerran 😊

Mukavaa alkanutta helmikuuta!

❄️❄️❄️

t. Satu

Pehmoiset Unille-puput

 

Tiedättehän suloisen utuisen pehmoisen tunteen.

Sellaisen, jonka joskus tavoittaa sylin pehmeän, kepeän viltin sisällä tai neuleeseen kietoutuneena.

Sellainen tuli minulle mieleeni, kun heinäkuun mummolaareissulla matkan varrella erään ison tavaratalon lankaosastolta löysin samettista pehmolankaa.

Kuin taikaiskusta huomasin muhkeita keriä siirtyneen koriini. Ja niitä oli monta. 

Mies totesi myöhemmin, että olin ostanut auton täyteen lankaa ;) No, ehkä hän vähän liioitteli.

Mukaan lähti nimittäin kymmenen kerää utuista vaaleansinistä Alize Velluto -nimistä lankaa,  

josta tulee yksinkertainen aina oikein neuleella neulottu olopeitto joululahjaksi. Saajaa en paljasta vielä :) 

Sitten mukaan lähti kaksi kerää hieman ohuempaa Katian Bambi -lankaa, yksi vaaleansinistä ja yksi vaaleanpunaista, 

joista molemmista syntyi yksi versio Unille-pupusta. Lisäksi vielä tietysti yksi valkoinen kerä, sillä sitä tarvitaan aina. 

Eli ei noista ihan auto täyttynyt, ei vaikka mukaan lähti myös muutama kerä merinolankaa. 

Niin ne miehet osaavat liioitella, kun langoista on kysymys, vai mitä ;)

Reissun jälkeen oli ihan pakko saada tuota pehmolankaa koukulle. 

Ensin syntyi vaaleanpunaisesta yksinkertaisempi Unille-pupu ja heti sen perään vaaleansinisestä hieman erilainen.

Vaaleanpunaiseen olen itse asiassa hyvinkin tyytyväinen. Ei tuo sininenkään hassumpi ole,

mutta jos teen seuraavan, ehkä mietin mittasuhteita vähän tarkemmin. 

Molemmat pehmoiset Unille-puput on tehty omasta päästä -ohjeella. 

Vaaleanpunainen on helpompi, sillä ns, vartalo-osa on neliö, joka muodostuu noin 30 cm ketjusilmukkaan virkattujen 1 kjs + 1 ks vuorottelusta. 

Pää on kiinteillä silmukoilla virkattu pallo, jonka täytteenä on polyesteritäytevanua. 

Korvat on virkattu myös kiinteillä silmukoilla päästä umpinaisena putkena ja ne on kavennettu loppua kohti ja ommeltu paikoilleen päähän. 

Valkoiset kädet ja jalat ovat samaa chenillelankaa ja virkkasin ne pieniksi palloiksi ja ompelin kulmiin.

Kun vaaleanpunainen pupu oli valmis, "poltteli" vaaleansininen lanka ja oli ihan pakko ottaa se heti koukulle. 

En kuitenkaan halunnut tehdä siitä samanlaista, vaan enemmän mollamaijamaisen version. 

Jalat ja kädet virkkasin puuvillalangasta ja täytin täytevanulla. 

Siitä aloin virkkaaman kiinteillä silmukoilla jalkaan muutaman lisäkierroksen sinisellä ja tein toisen jalan samoin. 

Sama homma käsille, mutta niihin tuli useampi lisäkierros käsivarsiksi ennen kuin yhdistin ne vartaloon. 

Tämä sininen oli hieman isotöisempi nimenomaan tuon mallin ja koon säätämisen takia, 

mutta aika nopeasti kuitenkin valmistui.  

Tällaiset kaverukset näistä sitten tuli 💗💙

Tämän jälkeen olen hankkinut samaa lankaa pari lisäkerää ja niille on suunnitelmat valmiina. 

Palataan niihin kuitenkin myöhemmin.

Olen monta kertaa todennut, että käsityöt ovat minulle vastapainoa työlle. 

Niin on edelleenkin. 

Välillä on hyvä tyhjentää aivonsa kaikista kuvioista, kaavioista, pykälistä ja ihmissuhteista ja

 keskittyä vain laskemaan silmukoita, kierroksia, kerroksia ja senttimetrejä.

Ja hypistelemään lankoja ja miettimään, mitähän mistäkin kerästä syntyisi.

Auttaa kummasti :) 

Paljon on suunnitelmia valmiina (ja niitä lankoja), mutta aikaa tietenkin rajallisesti. 

Kotonakin olisi hyvä välillä siivota enemmän kuin pakolliset ylläpitosiivoukset vaativat. 

Esimerkiksi sängyn vieressä yöpöydän päällä, alla ja vieressä on monta lankanyssäkkää. 

Vähän olen mielessäni naureskellut, milloin mieheni niistä mainitsee. Hän kun on minua paljon järjestelmällisempi.

Ja yritän keräillä motivaatiota, että laittaisin kotiin vähän jotain uutta. Viime talvena ostettu verhokangaskin odottaa ompelua. 

Siitä olisi tarkoitus saada aikaiseksi verhot makuuhuoneeseen. 

Leikkasivatkin ne kangaskaupassa valmiiksi. Minun pitäisi vain saada aikaiseksi ommella. 

No, niiden aika tulee kyllä, kunhan kerään motivaatiota ;)

Sitä ennen mennään nykyisellä "tehdään, kun huvittaa" -periaatteella.

Keveitä syyspäiviä Sinulle!

t. Satu