Meduusoja ja mustekaloja

Virkkaushimo iski 🤍

Sen innoittamana tässä kevään mittaan on syntynyt joukko suloisia meduusoja ja/tai mustekaloja.

Kaipa näitä voi kutsua meduusoiksi tai mustekaloiksi tai turvalonkeroiksi tai lonkero-otuksiksi.

Mutta, leluja kun ovat, ei tituleeraaminen oikealla termillä liene oleellisinta :) 

Näiden tekemiseen jäin koukkuun ja vasta näitä kuvia ottaessani tajusin, kuinka monta niitä onkaan!

Ei ihme, että mies hieman hymyili vinosti ne nähdessään... Mutta kehui sentään ;)

Lankana suurimmassa osassa on merseroitu puuvilla Drops Muskat sekä parissa yksilössä merseroimaton puuvilla 

Järbo Eko Bomul sekä Järbo Colin, jossa on puuvillan lisäksi reilu kolmasosa pellavaa. Yhden mustekalan siniset lonkerot

 ovat pehmeää Drops Safran puuvillaa, mutta sen pää on em. puuvilla-pellavaa.

Ajattelin ensin, että kokeilen vaan tehdä yhden tai kaksi. Mutta en osannut lopettaa ennen kuin nuo langat loppuivat 

ja kahteen viimeisimpään piti käyttää "värikartasta" poikkeavaa vaaleansinistä ja keskiharmaata Safrania😊

Virkattu mustekala

Näistä osa on aika pieniä, pään korkeus pienimmillä on noin viisi senttiä. 

Kiharoiden lonkeroiden pituus on noin 8-12 cm ja suorempien lonkeroiden pituus venyttämättä noin 15-18 cm. 

Isommat ovat sitten hieman kookkaampia, mutta aika kompaktin kokoisia kaikki kuitenkin.

Jokainen on omanlaisensa yksilö, kuten jokainen meistä muistakin. 

Virkattu vauvan lelu - Meduusa, mustekala

Osa näistä lonkeroisista tulee mahdollisesti myytyä, jokunen päätyy lahjaksi ja

 mahdollisesti jokunen johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen. 

Katsotaan nyt.

Tällaisia virkkauksia tällä kertaa 

🤍

Leppoisaa viikonloppua ja kauniita toukokuisia päiviä Sinulle!

T. Satu

Tuli taas värjäiltyä

Yllätyksellisyys kiehtoo.

Ja yllätyksiä, vaikka tällä kertaa aika odotettuja sellaisia, 

tuli tälläkin kertaa, kun kattilaan pääsi sipulinkuoria ja pihakäenkaalia. 

Eri kerroilla sentään tosin!

Tänä kesänä on ollut vähän vetämätön olo. 

Töitä on ollut paljon eikä selän ja jalan hermosärky ole helpottanut asiaa. 

Siitä syystä myös istuminen koneen ääressä blogia kirjoittaen tai niitä lukien saati sitten käsitöiden tekeminen on ollut vähäistä. 

Monikaan asia ei ole innostanut ja ilmassa on ollut monia asioita,
joista harmaiden hiusten lisääntyminen ohimoilla voi johtua.

Toisaalta, kuten tuossa elokuun lopulla kirjoitin, "elämä on", 

eikä siitä sitten sen enempää.

Mutta koska jatkuvalle istumiselle piti saada vastapainoa,
kävelemään ei pitempiä matkoja pystynyt
eikä kukkien kastelua tai valokuvaamista kummempia pihatöitä alkukesän jälkeen juuri pystynyt tekemään,
piti keksiä muutakin tekemistä kuin kirjojen lukeminen tai telkkarin edessä makoilu. 

Siispä pakotin itseni kiinnostumaan taas pienimuotoisesta langan värjäyksestä. 

Siis tosiaankin pakotin, sillä olin jo päättänyt, että jätän sen hupsutuksen tältä kesältä väliin.

Sekin kun tuntui ylivoimaisen vaikealta.

Mutta niin se vaan vetäisi jälleen mukaansa 😊
Aivan kuten viime vuonnakin ja sitä ennenkin -
jos haluat, pääset kurkkaamaan edelliskesien värjäilyjä mm. "täältä" ja "täältä".

Ensimmäisenä parturoin kattilaan kuistin vieressä kukkapenkin vieressä kivikolla ja nurmikolla kasvavaa pihakäenkaalia.
Sainkin taas siivottua sen osan pihaa tästä meille jostain eksyneestä tummanvioletista kasvista.
Kokemukseni mukaan sen avulla saa ihanan vaaleansinistä lankaa.

Esimerkiksi yhdet viime kesäiset värjäykset näet 'Kasviväreillä ilottelua'-jutusta.
Yllä olevissa kuvissa on sitten tämän kesän tuotokset,
kolme pientä kerää vitivalkoista Novitan Nalle ja 7 veljestä -lankaa värjättynä vaaleansiniseksi pihakäenkaalilla.
Jotenkin tykkään tästä väristä todella kovasti.

Keitin hiljakseen pihakäenkaalin punaisia lehtiä ja varsia parisen tuntia ja niistä lähtikin väriä oikein hienosti.
Tummanpunainen viinimarjamehua muistuttava mehu oli kyllä kauniin väristä. 

Olin pureuttanut langat parin vuorokauden verran alunavedessä ja nostin märät langat siivilöityyn kuumaan väriliemeen.

Mokan tein siinä, että nostin vielä kasvin osat sisältävän siivilän purkin päälle,
kun langat jo olivat siinä ja puristin lusikan avulla ns. viimeisetkin mehut lehdistä.

Siinäpä ei tullutkaan sitten enää kauniin punaista vaan ruskehtavaa nestettä.

Huomasin heti, että ne langat, joihin tuo ruskehtava neste osui,
muuttuivat likaisen värisiksi sen sijaan, että olisivat muuttunut kauniin vaaleansinisiksi, kuten muu lanka.

Yritin pelastaa, mitä oli pelastettavissa, mutta prosessi on niin nopea, että väri imeytyi saman tien.

No, ei voi mitään. Osassa lankoja on sitten epätasainen "murrettu" vaaleansininen sävy.
Omiin sukkiin tulee, joten ei haittaa 😊

Keväällä istutin sekä punasipulia että keltasipulia, joita molempia käytän tuoreena kesän mittaan salaateissa, grillattuna ja muussa ruoan laitossa ns. kesäsipuleina. Ne kasvoivat ahtaasti pienessä istutusaltaassa, joka kärsi kuivuudesta osan kesästä. Sipulit jäivätkin vähän kitukasvuisiksi, 

mutta maku niissä oli kohdillaan. 

Käytin niinden kuoria muutaman desin myös lankojen värjäysliemen keittämiseen.

Vähäisiähän nämä minun kokeiluni ovat ja lopputulos on vähän sinne päin,

mutta loppujen lopuksi tämä on kivaa vastapainoa paljon ajatustyötä vaativalle työlle. 

Tässä näkee konkretian saman tien. 

Edelleenkin jaksan hämmästyä, kuinka täydellisen kauniin vihreäksi alunapureutetut langat punasipulinkuorimehussa muuttuvat.

Ensimmäisessä erässä tuli moka siinä, että laitoin vahingossa pureuttamattomat langat väriliemeen. 

Vuorokauden verran ihmettelin, miksi väri ei muutu, kunnes tajusin virheeni. 

Ajattelin korjata, mitä korjattavissa oli ja ripottelin alunaa väriliemeen langan päälle ja sekoitin.

Värinvaihdos alkoi saman tien. Annoin värin tekeytyä vielä kolme vuorokautta, jonka jälkeen huuhtelin ja pesin langat.
En ole kyllä yhtään varma, miten väri pysyy tässä tapauksessa.

Seuraavaan satsiin lisäsin sitten varmasti pureutettua lankaa ja annoin ensimmäisten lankojen olla ensin kolme vuorokautta,
jonka jälkeen lisäsin yhden pikkuvyyhdin ja vielä vuorokauden kuluttua viimeisen. Yhteensä langat olivat väriliemessä reilun viisi vuorokautta. 

Lopputuloksena oli kauniin tummanvirheää niistä pisimpään olleista ja sitten huomattavasti vaaleampaa noista muista.
Olihan suurin osa väriaineksesta jo imeytynyt ensimmäisiin lankoihin.

Mielestäni nämä vihreät ovat oikein onnistuneita, vaikka ovatkin hieman "meleeratun" näköisiä,
kun olivat purkissa liian tiiviisti ja en liikutellut niitä riittävästi
eikä väri siten päässyt tasaisesti joka puolelle.😊

Keltasipulilla värjätyt Nalle- ja 7 veljestä langat

Keltasipulista keitetyssä väriliemessä neljä vuorokautta lionneesta Nalle-langasta tuli kauniin oranssinkeltaista.
Vastaavasti pieni määrä seiskaveikkaa pääsi pariksi vuorokaudeksi tämän väriliemen loppuihin imemään itseensä loput värihiukkaset.
Lopputuloksena oli hieman epätasaisesti värjäytynyt vaalean keltainen lanka. Ihan kiva sekin loppujen lopuksi. 

Että tällaista ajan kulua oli täällä elokuun lopulla 😊

Nyt toivottelen sinulle mukavia syyskuisia päiviä 💛

Tupsutehtailua

Itse tehty tekoturkistupsu

Erilaisia myssyjä ja pipoja on matkan varrella valmistunut lähinnä lasten koossa
ja ihan viime aikoina lopulta aikuisenkin päähän sopivina.
Ja, kun pipo on päässä, se kaipaa joskus kumppanikseen myös tupsun.
Onhan se silloin aika veikeän näköinen.
Monenmoista lankatupsua on matkan varrella väännetty ja onnistumisaste on ollut milloin mitäkin.
Yleensä kuitenkin sentään ihan kelvollisia.
Lankatupsuja on ollut kiva askarrella myös lasten kanssa ja niistä on saanut monenmoista
jännää aikaiseksi, punatulkuista kirjanmerkkeihin joulukuusen koristeista puhumattakaan.

Monen kaupasta ostetun pipon, ja enenevässä määrin myös käsin tehdyn pipon,
päälaella näkyy kuitenkin keikkuvan pörröinen tekoturkistupsu.
Ja käyväthän ne vaikka huivien tai avaimenperienkin koristeeksi.
Tuota huivijuttua pitäisi itse asiassa itsekin kokeilla 😊



Ostetut valmistupsut ovat mielestäni suhteettoman kalliita,
joten olen selaillut netistä ulkomaisia käsityösivustoja,
mutta toistaiseksi en ole päätynyt valmiita tupsuja tilailemaan.
Pari Kehrän tupsun olen ostanut, mutta en ole ihan vakuuttunut niiden laadusta.

Viime talvena innostuin tekemään itse tekoturkistupsuja ja
googlailemalla löytyi hyvinkin nopeasti tekoturkistupsun teko-ohje.

Olen parisen kertaa käynyt Eurokankaassa varta vasten tekoturkistostoksilla.
Alun perin menin hakemaan beigeä ja valkoista tekoturkista, sellaista, jossa olisi eri sävyjä
ja osa "karvoista" pitempiä, jotta tupsut olisivat ilmeikkäämpiä ja aidomman näköisiä.

Mutta valikoima olikin yllättävän suppea,
joten ensimmäisellä kerralla lähdin kaupasta mukanani kaksi 15 senttimetrin levyistä soiroa mustaa ja harmaata turkista.
Toisella kerralla mukaan lähti puolestaan 10 cm soiro valkoista.
Noiden turkisten karva on suhteellisen tasapituista ja noin kolme senttiä pitkää. 

Nuorehko naismyyjä oli asiantunteva ja antoi jotain hyviä neuvoja sekä tupsuihin, 

että muihin suunnittelemiini ompeluprojekteihini liittyen.

Tekoturkistupsun tekeminen

Piirsin kangasliidulla kahvikupin aluslautasta ja kahta eri kokoista mukia apuna käyttäen

turkisten nurjalle puolelle ympyröitä, jotka leikkasin pienillä saksien liikkeillä.

Tärkeää on nimenomaan pitää koko ajan saksien turkispuolella oleva terä karvan juuressa,

jotta ei vahingossa tule leikanneeksi viereisiä karvoja lyhyiksi.

Tämän jälkeen ompelin vajaan sentin päähän ympyrän reunasta harsinpistoja vahvalla puuvillalangalla

ja kiristin tupsun kiinni ja lopuksi tein vielä tiukan solmun.
Myyjän mukaan tupsua ei tarvitse täyttää, sillä siitä tulee muutenkin riittävän muhkea.
Päädyin kuitenkin täyttämään osan tupsuista kevyesti,
sillä varsinkin isompana niin niistä tuli vähän täytettynä mielestäni tasaisempia ja pyöreämpiä.
Täytteenä käytin joissakin tupsuissa tupsun teossa ylijääneiä pieniä tekoturkispaloja
ja joissakin askarteluvanua.
Toki ovat kevyempiä ja ehkäpä tosiaan ihan riittävän hyviä myös ilman täytettä,
pienimmät tupsut ainakin.
Lopuksi laitoin vielä samasta puuvillalangasta kaksinkertaiset kiinnitysnarut,
joilla tupsun voi kiinnittää pipoon,
tai ihan minne haluaakaan ja tupsu on kuitenkin irrotettavissa esimerkiksi pesun ajaksi.

Tässä vielä linkkejä muutamiin teksteihini, joissa näitä, ja muitakin, tekemiäni tupsuja on näkynyt:
Valepalmikkomyssy, Valkoinen pipo, Joulutossut, Pienelle pehmeää, Lapsen myssy ja tuubihuivi.
Ja kaikista viimeisimpänä Pipottelua.



Pientä harjoittelua vielä ja sitten alkaa näiden tuotekehittely olla huipussaan 😀
❅
Kivoja kevättalvisia päiviä Sinulle
eteläisen Suomen vesisateesta!
❅

Kasvivärikokeiluja jälleen

Taas on tullut kesän aikana leikittyä.

Tytär kysyi muutama viikko sitten, miksi minä oikein touhuan noiden lankojen ja kasvien kanssa.

Johon minä, että se on hauskaa, ei tarvitse ajatella samalla tavoin kuin töissä.

Aivot narikkaan tyylistä toimintaa siis. 

No, eihän se tietysti ihan noinkaan ole. En missään nimessä aliarvioi asiaa ja tosissaan värjääjiä,

sillä jos tätä värjäyshommaa tekisi ihan oikeasti tosissaan, 

pitäisi ajatella ja miettiä hyvinkin paljon. 

Mutta, kun minä en tee tätä tosissani, kokeilen vaan yhtä ja toista.
Ja juuri yllätyksellisyys ja omien kokeilujen tulokset ovat minulle tässä touhussa tärkeintä.
Toisaalta näin sitten tulee myös enemmän huteja.

Pihakäenkaalilla värjättyä Novita Nalle- ja Novita Baby Wool -lankaa

Kirjoittelin kesäkuussa edellisistä värjäyskokeiluistani, joissa sain omasta mielestäni aikaan tosi kivoja värejä,
kuten esimerkiksi yllä olevan kuvan hempeän vaaleansiniset sävyt.
 Pääset katsomaan tekstin ja kuvat klikkaamalla 'tästä'.



Toistaiseksi olen kasviväreillä värjätessäni käyttänyt lankojen pureutuksessa vain alunaa ja
lankoina puhtaan valkoisia Novitan lankoja.
Pitemmälle ja syvemmälle eri aineisiin ja lankalaatuihin en ole siis edes yrittänyt paneutua.

Tällä kertaa huteja on tullut vähän aiempaa enemmän.
Kokeilin eräänlaista kylmävärjäystä (en taaskaan mennyt täsmälleen ohjeiden mukaan...) ja
laitoin lasipurkkiin Nalle-lankaa sekä puna-apilan ja lupiinin kukkia ja pihakäenkaalin lehtiä. Kuva tuossa alla.
Seos muhi useamman viikon ja alkoi myös käydä. Lopulta huuhtelin langat ja liotin niitä etikkavedessä, jonka jälkeen pesin ne varovasti ja kuivasin.
Pikkuisen jäi kuitenkin tunkkainen haju. Mitähän sille tekisi?

Lopputuloksena oli vaaleaa, vähän epämääräistä vaaleansinisen, turkoosin ja vihreänkeltaisen sävyistä lankaa.
Periaatteessa kaunis, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan, mitä toivoin.

Seuraava värikokeilu oli harmaa-ajuruohosta, 

jonka uskon tämän kuivalla pihallani leviävän ja nurmikolta tilaa valtaavan violetein kukin kukkivan kasvin olevan.

Kasvi oli kaunis ja kuvittelin saavani sen kukinnoista jotain vihertävään tai punertavaan viittaavaa väriä.

  

 Keitin lientä hiljalleen miedolla lämmöllä useamman tunnin ja lopputulos oli epämääräisen ruskehtavaa. Samanlaista epämääräisen keltaharmaanruskeaa oli myös lanka, kun sen parin päivän lillumisen jälkeen otin pois, huuhtelin, pesin ja kuivasin. Sävy on periaatteessa kaunis ja luonnonläheinen, mutta ei aivan sitä, mistä itse tykkään. Kuvan näet tässä alla.

Niinpä päädyin laitamaan langan uudestaan kylpyyn. Tällä kertaa liotin tummaa kaakaota kuumaan veteen ja upotin kyseisen lankavyydin sinne. Lopputulos oli sitten jo mieleisempi, vaikka värinvaihdos ei kovin iso lopulta edes ollutkaan. Kaakaossa marinoitunut lanka on kuvassa alhaalla vasemmalla. Vinkin kaakaon käyttämiseen sain VanillaWool-blogin Mariannelta, kun Instagrammin puolella värjäyksistä oli puhetta 😊
Värjäsin kaakaolla sitten myös ihan puhtaan valkoisenkin kerän ja sain lopputulokseksi mielestäni kauniin vaaleanruskean langan, josta kuva tuolla vähän alempana yhdessä sipulinkuorilla värjätyn langan kanssa.

Sitten kukkivatkin jo horsmat tien reunalla ja 

eräänä aamuna kävin keräämässä pienen pussillisen horsman kukkia ja laitoin ne hautumaan useammaksi tunniksi. 

Horsmista tulikin kauniin punavioletti mehu.

Muutaman päivän marinoitumisen jälkeen lopputulos oli melkoinen yllätys;

horsmista sain kaunista keltavihreää lankaa. Tällaiset yllätykset ovat niitä parhaita!

Horsman kukilla värjätty  Nalle-lanka

Tällä erää viimeisimpänä kokeiluna oli sipulinkuorten käyttö ja käytin sekä kelta- että punasipulinkuoria.
Keltasipulinkuorilla värjätessä lankana oli villasekoitelanka Novitan Nalle (kuvassa vasemmalla) ja Novitan merinovillainen Baby Wool (kuvassa oikealla).
Lopputulos molempien lankojen kohdalla oli mielestäni kauniin lämpimän oranssinkeltainen.

Vasemmalla keltasipulinkuorilla ja oikealla kaakaolla värjätyt langat

Seuraavaksi kattilaan pääsivät punasipulinkuoret,
joita keitin hiljalleen muutaman tunnin ja siivilöinnin jälkeen kaadoin liemen lasipurkkiin. 

Perään laitoin reilun vuorokauden alunavedessä lionneet märät langat lämpimään liemeen,

jossa ne saivat marinoitua kolme vuorokautta.

Ensimmäisen päivän ajan liemi näytti punertavalta, sitten siniharmaalta ja lopulta lähes mustalta.

Lopputulos oli mielestäni kauniin havunvihreä.

Tykkään kovasti 💚

Punasipulinkuorilla värjätty valkoinen Nalle-lanka

Palatakseni vielä alun "aivot narikkaan" -ajatukseen.
Näitä värjäyksiä tehdessäni olin välillä aika epäileväinen,
mutta nyt lopputuloksia katsoessani olen todella tyytyväinen.
Vaihtelu ja uuden oppiminen, oivallukset ja yllätykset virkistävät.
Mitä enemmän (elämän)kokemusta karttuu, sitä enemmän sitä näköjään osaa arvostaa ihan näitä pieniä iloa tuovia asioita.
Näin totean ainakin omalla kohdallani.

Iloa viikkoosi !

Kasviväreillä värjättyjä lankoja