Romanttiset Frillat

 

Siitäpä onkin aikaa, milloin olen neulonut sukat valmiin ohjeen mukaan.

Näiden Frillat -sukkien ohje on tyttäreltäni joululahjaksi saamassani ihanassa SiniSukat-kirjassa ja

juuri nyt, näinä helmikuisina päivinä, ne täyttävät romantiikan ja kauneudenkaipuutani.

Arki kun on arkea, kotipiha uinuu paksun lumikerroksen alla ja vähän turhan moni asia välillä mietityttää. 

Silloin on hyvä, kun on jotain kaunista, mitä katsella ja vähän ylisöpöä, johon varpaansa sujauttaa 😊

Keskeneräisiä sukkia kuvasin tammikuun alun hämäränä päivänä ja valo ei oikein riittänyt.

Valmiit sukat sain kuvattua sentään hieman aurinkoisempana tammikuun loppupuolen päivänä, 

joten niissä sävyt toistuvat oikeina.

Mutta, kuten te, jotka olette pitempään seuranneet näitä käsityökuvioitani, tiedätte, 

en taaskaan malttanut ihan täysin ohjetta noudattaa. 

Kantapää olisi ollut alkuperäisessä ohjeessa perinteinen vahvistettu, mutta minun mielestäni tämä ristiinvahvistettu on jotenkin suloisemman näköinen.

Vartta tein hieman lyhyemmäksi, sillä tykkään itse nilkkapituisista sukista. Jalkapöydän päälle tein neljällä kuviokerralla valepalmikkoa ohjeen kolmen rivin sijaan. 

Syynä jalkapöydän kuviokerran muokkaamiseen oli se, että vaikka silmukkamäärä oli oikea, minulla ei jotenkin kuvion kohdistus onnistunut niin, 

että olisin saanut nuo kolme riviä täysin keskelle, joten en jaksanut miettiä tai purkaa, joten teinpä sitten neljä. 

Onpa sitten vähän enemmän pitsintapaista näissä Frilloissa 😊

Ohjeen sukissa oli kauniit punaiset ruusut, mutta minulla oli jämälankakerä eri sinisen sävyillä pätkävärjättyä lankaa, 

joten minun sukkieni ruusut saivat siniset terälehdet.

Lankana on tuttu ja turvallinen Novitan Nalle. 

Sukkien hempeä vaaleansininen teräosa on myös Nalle-lankaa ja alunperin puhtaan valkoista.

Värjäsin sen itse viime kesänä kotipihan kukkapenkkeihin levinneestä pihakäenkaalista saatavalla "mehulla".

Samoin kukkien vihreät terälehdet ovat jostain itse menneinä kesinä punasipulin kuorilla vihreäksi värjäämästäni Nalle-lankakerästä.

Näistä värjäyskuvioistani olenkin kertoillut aiemmin useaan otteeseen.

Ovatko muuten "joskus sitten" tai "pitäisi" tuttuja?

Tai "joku", joka siivoisi tai tyhjentäisi kotoa jo ajat sitten muuttaneen esikoisen huoneesta osan tavaroista varastoon 

ja maalaisi huoneen pinttyneet tapetit valkoisiksi ja tekisi siitä minulle työhuoneen.

Meillä tämä joku ehkä joskus saa tämän kaiken tehtyä. Sitten joskus, kun aikaa ja viitseliäisyyttä on.
Tai oikeasti pitäisi puhua monikossa. 

Nämä jotkut (=lue: minä ja mieheni) eivät oikein saa asioita aikaiseksi arjen keskellä ja viikonloppuisin ei jaksa tai on jotain muuta 

ja lomapäiviä ei taas halua käyttää tällaiseen paljon aikaa vievään.

Hmmm - huomaatko sinäkin tässä kuviossa jotain 😂

Mutta. Mutta ehkä tänä keväänä on pienen pintaremontin paikka yhdessä huoneessa. Ehkä.

Minä tarvitsen nimittäin tilaa noille lukuisille keskeneräisten käsitöiden pussukoilleni, 

käsityökirjoilleni ja muille ohjeille, omille muistiinpanoille ja langoille. Niitä muuten lankahamsterilla riittää...

Mutta tarvitsen myös työtilaa. Ihan palkkatyötä varten. Teen siis pääasiassa etätyötä tietokoneen ja etäyhteyden välityksellä. 

Siitä kiitos koronalle, jos sitä nyt mistään voi tai edes haluaa kiittää, niin tässä on kiitoksen paikka. 

Toki pandemian hellittäessä minunkin on välillä käytävä työpaikalla ja matkustettava kokousten perässä monen kymmenen kilometrin päähän, 

mutta pääasiassa voin jatkaa etätöitä ainakin niin kauan kuin nykyisessä työssäni olen. 

Siinä säästyy valtavasti vapaa-aikaa, kun ei tarvitse istua ruuhkabussissa joko täällä kotikaupungissa tai vielä pahempaa, 

pääkaupunkiseudulta tänne Uudenmaan laitamille. 

Olisipa etätyö ollut mahdollista, kun lapset olivat pieniä. Olisi ollut enemmän äiti kotona ja tarhapäivät lyhyempiä. 

No sille ei voi mitään, mutta tämä on taas tätä meikäläisen jossittelua, kun asiat tulevat mieleeni.

Jossittelua, joka joskus meinaa saada vallan, mutta jolle en halua luovuttaa. 

Tällaisilla, hieman sekavilla ajatuksilla täällä. 

Arkea, ja romantiikkaa ainakin sukissa ;) 

Mitäs sinun helmikuuhusi kuuluu?

Kauniita helmikuisia päiviä Sinulle!

 

Itse värjätyille langoille käyttöä - sukkia siis

 

Nämä omasta päästä -periaatteella neulotut ja Kesän muisto -nimisiksi nimeämäni sukat valmistuivat marraskuussa.

Niissä asuu todellinen kesänmuisto, sillä niiden lankojen värjäämiseen on käytetty kotipihan ja lähitienoon kasveja.

Ja näiden sukkien jälkeen valmistui vielä samoista langoista kahdet muut, vähän yksinkertaisemmat sukat "äkkiä valmiiksi" -periaatteella.

Lankoja on tullut hankittua sen verran runsaasti, että nykyisellä neulomistahdilla niiden kulutus on ihan liian hidasta.

Mutta yrittää pitää, sekä käyttää olemassa olevia että pitäytyä ostamasta uusia. 

Ja, kun en muuta keksi, niin neulonpa sitten sukkia. 

Menneinä kesinä olen kokeillut omaksi iloksi ja ihan puhtaasta kokeilun halusta hyvin pienimuotoisesti kasveilla värjäystä. 

Tuotoksia pääset katsomaan esimerkiksi "täältä" , "täältä" ja "täältä" .

Elintarvikeväreillä ja langoilla leikkimistä kesältä 2018 puolestaan "täältä".

Käytän hyvin vähän vihreitä ja keltaisia vaatteita tai lankoja, 

mutta niitä värejä eri sävyissä tulee näitä tavallisia, kädenulottuvilla olleita kasveja hyödyntämällä.

Joten siinäpä taitaa olla varsinainen syy, 

miksi periaatteessa kauniin väriset langat ovat jääneet odottamaan päivää parempaa. 

Parisen vuotta olen kehitellyt ajatusta lapasista ja sukista, joihin ikuistaisin kesäisen maiseman 

hyödyntäen itse värjäämiäni lankoja. Toteutus on vaan jäänyt.

Tosin yhden sukkaparin aloitin puolitoista vuotta sitten loppukesästä itse värjäämästäni seiskaveikasta ja se oli kesken viime marraskuuhun saakka, 

ennen kuin luovuin alkuperäisestä ajatuksestani ja ajattelin viimeinkin saattaa tämän tarinan päätökseen

 hylkäämällä alkuperäisen ajatuksen ja menemällä sieltä, missä aita on matalin. 

Pääasia, että saisin vapautettua puikot muuhun käyttöön ja langat viimeinkin "tuhottua".

Enää ei ollut muita suuria suunnitelmia, kuin että pitää tulla valmista ja äkkiä. 

Mielessäni oli siis pyörinyt ajatus kesäisestä maisemasta; sinisestä taivaasta, keltaisista kukista ja vihreästä rantaniitystä.

Yritin mielikuvaani ikuistaa neuloessa ns. matkan varrella silloin alkuvaiheessa,

mutta sitten loppui inspiraatio ja tuli muita käsitöitä ja siihen se jäi.

Turhauttavaa, mutta tappio oli tunnustettava😉

Tällaiset rouheat "Kesän muisto" -sukat niistä sitten loppujen lopuksi tuli.

 Sukkien kirkkaan keltainen lanka on lupiinin lehdistä saatua, 

vaaleansininen pihakäenkaalista ja tumman vihreän eri sävyt punasipulista.

Lopuksi sain päähäni, että virkkaan tähän irtokukkia. Muutaman sain tehtyä ilman ohjetta ja tuollaisia ihme sykeröitä niistä sitten tuli. 

Tuo yhden sykerön oranssi väri on saatu keltasipulin kuorista ja on itselleni vähän turhan oranssi.

Kun sykeröiden virkkaamiseen kyllästyin tein yksinkertaisilla linnunsilmäpistoilla muutaman "kukan" sinne tänne. 

Ajatuksena kai oli, että yritän näin tavoitella sitä alkuperäistä kukkaketoajatusta 😊

Onnetonta vaan, että vuoden vaihteen jälkeen näitä kuvatessani en saanut kameran valaistusta osumaan kohdilleen, 

joten kuvista tuli jotenkin sinisävyisiä. Ajattelin kuitenkin, että saavat nämä kuvat nyt kelvata. 

Ehkä myöhemmin keväällä otan vielä jonkun kuvan luonnonvalossa ulkona, jos en ole sitä ennen ottanut sukkia käyttöön. 

Ja, koska lankaa oli (ja itse asiassa on vieläkin) jäljellä,

ajattelin uhrata yhden viikonlopun vapaahetket ja neuloa niistä parit raitasukat ihan vain niistä jotain tehdäkseni. 

Yllä ja alla olevissa kuvissa näkyvissä paksumpiraitaisissa sukissa on keltasipulin kuorilla värjättyä voimakkaan oranssinkeltaista ja 

lisäksi näissäkin on punasipulin kuorista saatuja tummanvihreän sävyjä sekä pihakäenkaalista saatua sinistä. 

Monta eri värjäyserää ja liian vähän värjäysvaiheessa tiiviissä purkissa liikuteltua lankaa,

 joten sen mukaisesti tuli "eläväpintaista" värjäystä, vähän meleeratun näköistä epätasaista sekä toki eri kerroillakin eri sävyjä.

Ohutraitaisten, varrettomien nilkkasukkien lankana on Novitan Nalle ja niiden resori ja siitä puoliväliin jalkapöytää 

oleva vaaleanvihreä on saatu horsman kukista, päkiän seutuvilla oleva vaaleanvihreä taas punasipulivärjäyksen "loppumehusta", 

kirkkaankeltainen kultapiiskun kukinnoista sekä kannan ja kärjen tuttu vaaleansininen ihanasta pihakäenkaalista, 

joka on näissä värjäyksissä lempparini 😊 

Viime kesänäkin pihakäenkaalivärjäystä tuli kokeiltua ja voi olla, että ensi kesänkin kokeilen,

mutta oikeastaan toivon, että saisin pidettyä itseni sen verran aisoissa, että en alkaisi tuottaa taas vihreää ja keltaista lankaa...

Minkä verran olet kasvivärjäystä kokeillut tai teetkö sitä enemmänkin?

Minun mielestäni se on koukuttavaa, mutta jotenkin pitäisi saada eri sävyjä aikaiseksi, 

mikä taas vaatisi vähän enemmän paneutumista ja viitseliäisyyttä kasvi- ja pureutusainehankinnoissa.

Sukkajuttuja siis kuulumisina tällä kertaa. Puikoilla on paraikaa pipo ja lapaset, mutta niistä toisen kerran enemmän. 

On ihana, kun päivät ovat alkaneet selkeästi pidentyä. 

Helposti ylipitkäksi venähtävät työpäivätkään eivät tunnu niin väsyttäviltä, kun valoa ja kevättä kohti mennään. 

Taas on se aika vuodesta, että pitää ihan kalenteria katsoen laskeskella, missä vaiheessa pääsee pihahommiin. 

Samalla on tullut jo ajatuksissa sijoitettua muutama kärhö uuteen paikkaan, isosta perennapenkistä nyt puhumattakaan.

Tästä se taas lähtee!

Mitenkäs siellä?

Mukavaa tammikuun loppua Sinulle!

Sukkia ja kukkia

 

Sukkia ja kukkia.

Tähän aikaan vuodesta vaihteeksi enemmän niitä kukkia 😊

Mutta jos samalla ja tässä alussa esittelisi parit sukat, jotka on kuluneen talven aikana tullut neulottua

ja itse asiassa kuvattuakin, mutta ovat jääneet täällä esittelemättä.

Novitan valmiiksi sävy sävyyn raidoitetusta Louhetar-langasta valmistuivat nopeasti nämä

lyhyet nilkkasukat, joiden jujuna on yksinkertainen nirkkoreunus.

Koko on 40 ja mitoitus väljä.

Ovat sellaiset kotisukat, jotka eivät kiristä eivätkä purista, mutta toisaalta eivät nyt sentään jaloissa pyörikään. 

Parina kolmena viime kesänä olen värjännyt itse pieniä lankamääriä sekä kasveilla että elintarvikeväreillä. 

Elintarvikeväreillä värjättyjä iloisen kirjavia pikkukeriä olen pyöritellyt parisen vuotta keksimättä, 

mitä niillä tekisin. Lopulta osa keristä päätyi tällaisiksi sekavan iloisen kirjaviksi nilkkasukiksi.

Ihan eivät värit mätsää täysin keskenään, mutta kelpaavat kuitenkin 😊 

Lanka oli alunperin valkoista 7 veljestä -lankaa ja alunalla pureutettu lanka on värjätty etikkavedessä

 erivärisillä elintarvikeväreillä.

En yleensä ole tottunut tällaisia väriyhdistelmiä käyttämään, mutta ihan jännät näistäkin tuli 

ja ovat itse asiassa jalassa juuri nytkin.

Nämä lyhytvartiset perussukat olivat nopea tehdä ja jo tehdessäni tiesin,

että näistä tulee itselleni arki-iltojen perussukat, jotka lämmittävät riittävästi, mutta eivät kuitenkaan liikaa. 

Jotkut tällaiset jalassa minä tepastelen joka päivä ja ilta.

Nyt pandemia-aikana teen pääasiassa etätyötä ja t-paita, löysät verkkarit/hame ja villasukat 

ovat korvanneet ns. korrektin toimistovaatetuksen. 

Joskus, kun kokouskameraa on pidettävä päällä, laitan vähän siistymmän paidan, 

mutta verkkarit ja villasukat pysyvät.

Ei kiristä eikä purista, joskaan ei myöskään ole ns. kaunista katseltavaa, mutta sitäkin mukavampaa 😉

Vaikka eipä sillä, aika väljissä vetimissä muutenkin aina kuljen ;)

Mutta sitten niitä kukkia!

Kevät on siitä ihanaa aikaa, kun kukkahulluus saa päästä valloilleen!

Vähän lisää kukkakuvia löytyy 'SatunKukat'-blogistani.

Nyt on kesäkukat hankittu ja istutettu. 

Terassilla kukkivat pelargoniat, miljoonakellot, tähtisilmät ja verbenat.

Ja pihalla sinisen kevätkukinnan voittokulkua jatkavat 

 pensaiden alla tilaa valtaava pikkutalvio ja vähän joka puolella kasvava kevätkaihonkukka.

Kultatyräkki on avannut pienet auringonkaltaiset kukkansa ja arovuokkokin aloittelee kukintaansa.

Ne näyttävät avautuessaan jännän "periskooppimaisilta" 😊

Kukkapenkin vaaleanpunaisesta kukinnasta vastaavat puolestaan kesäpikkusydän ja tulppaanit.

Tulppaanien kukinta on meillä tänä keväänä aika vaatimatonta, 

mutta ehkä muistan/viitsin istuttaa ensi kevääksi taas uusia ja toivottavasti pitempään kukkivia lajikkeita.

Mutta juuri nyt kotipihan katseenvangitsija on upeasti valkoisena pilvenä kukkiva suklaakirsikka.

Rankat sateet ovat verottaneet sen kukintaa heti alusta alkaen, 

mutta onneksi on ollut kuitenkin myös aurinkoisempia päiviä ja osa nupuista on vielä vasta avautumassa, 

joten ehkä kirsikkasatoakin saadaan loppukesästä.

Näiden kuvien myötä toivotan Sinulle

mukavaa toukokuun loppupuolta!

Kasvivärikokeiluja jälleen

Taas on tullut kesän aikana leikittyä.

Tytär kysyi muutama viikko sitten, miksi minä oikein touhuan noiden lankojen ja kasvien kanssa.

Johon minä, että se on hauskaa, ei tarvitse ajatella samalla tavoin kuin töissä.

Aivot narikkaan tyylistä toimintaa siis. 

No, eihän se tietysti ihan noinkaan ole. En missään nimessä aliarvioi asiaa ja tosissaan värjääjiä,

sillä jos tätä värjäyshommaa tekisi ihan oikeasti tosissaan, 

pitäisi ajatella ja miettiä hyvinkin paljon. 

Mutta, kun minä en tee tätä tosissani, kokeilen vaan yhtä ja toista.
Ja juuri yllätyksellisyys ja omien kokeilujen tulokset ovat minulle tässä touhussa tärkeintä.
Toisaalta näin sitten tulee myös enemmän huteja.

Pihakäenkaalilla värjättyä Novita Nalle- ja Novita Baby Wool -lankaa

Kirjoittelin kesäkuussa edellisistä värjäyskokeiluistani, joissa sain omasta mielestäni aikaan tosi kivoja värejä,
kuten esimerkiksi yllä olevan kuvan hempeän vaaleansiniset sävyt.
 Pääset katsomaan tekstin ja kuvat klikkaamalla 'tästä'.



Toistaiseksi olen kasviväreillä värjätessäni käyttänyt lankojen pureutuksessa vain alunaa ja
lankoina puhtaan valkoisia Novitan lankoja.
Pitemmälle ja syvemmälle eri aineisiin ja lankalaatuihin en ole siis edes yrittänyt paneutua.

Tällä kertaa huteja on tullut vähän aiempaa enemmän.
Kokeilin eräänlaista kylmävärjäystä (en taaskaan mennyt täsmälleen ohjeiden mukaan...) ja
laitoin lasipurkkiin Nalle-lankaa sekä puna-apilan ja lupiinin kukkia ja pihakäenkaalin lehtiä. Kuva tuossa alla.
Seos muhi useamman viikon ja alkoi myös käydä. Lopulta huuhtelin langat ja liotin niitä etikkavedessä, jonka jälkeen pesin ne varovasti ja kuivasin.
Pikkuisen jäi kuitenkin tunkkainen haju. Mitähän sille tekisi?

Lopputuloksena oli vaaleaa, vähän epämääräistä vaaleansinisen, turkoosin ja vihreänkeltaisen sävyistä lankaa.
Periaatteessa kaunis, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan, mitä toivoin.

Seuraava värikokeilu oli harmaa-ajuruohosta, 

jonka uskon tämän kuivalla pihallani leviävän ja nurmikolta tilaa valtaavan violetein kukin kukkivan kasvin olevan.

Kasvi oli kaunis ja kuvittelin saavani sen kukinnoista jotain vihertävään tai punertavaan viittaavaa väriä.

  

 Keitin lientä hiljalleen miedolla lämmöllä useamman tunnin ja lopputulos oli epämääräisen ruskehtavaa. Samanlaista epämääräisen keltaharmaanruskeaa oli myös lanka, kun sen parin päivän lillumisen jälkeen otin pois, huuhtelin, pesin ja kuivasin. Sävy on periaatteessa kaunis ja luonnonläheinen, mutta ei aivan sitä, mistä itse tykkään. Kuvan näet tässä alla.

Niinpä päädyin laitamaan langan uudestaan kylpyyn. Tällä kertaa liotin tummaa kaakaota kuumaan veteen ja upotin kyseisen lankavyydin sinne. Lopputulos oli sitten jo mieleisempi, vaikka värinvaihdos ei kovin iso lopulta edes ollutkaan. Kaakaossa marinoitunut lanka on kuvassa alhaalla vasemmalla. Vinkin kaakaon käyttämiseen sain VanillaWool-blogin Mariannelta, kun Instagrammin puolella värjäyksistä oli puhetta 😊
Värjäsin kaakaolla sitten myös ihan puhtaan valkoisenkin kerän ja sain lopputulokseksi mielestäni kauniin vaaleanruskean langan, josta kuva tuolla vähän alempana yhdessä sipulinkuorilla värjätyn langan kanssa.

Sitten kukkivatkin jo horsmat tien reunalla ja 

eräänä aamuna kävin keräämässä pienen pussillisen horsman kukkia ja laitoin ne hautumaan useammaksi tunniksi. 

Horsmista tulikin kauniin punavioletti mehu.

Muutaman päivän marinoitumisen jälkeen lopputulos oli melkoinen yllätys;

horsmista sain kaunista keltavihreää lankaa. Tällaiset yllätykset ovat niitä parhaita!

Horsman kukilla värjätty  Nalle-lanka

Tällä erää viimeisimpänä kokeiluna oli sipulinkuorten käyttö ja käytin sekä kelta- että punasipulinkuoria.
Keltasipulinkuorilla värjätessä lankana oli villasekoitelanka Novitan Nalle (kuvassa vasemmalla) ja Novitan merinovillainen Baby Wool (kuvassa oikealla).
Lopputulos molempien lankojen kohdalla oli mielestäni kauniin lämpimän oranssinkeltainen.

Vasemmalla keltasipulinkuorilla ja oikealla kaakaolla värjätyt langat

Seuraavaksi kattilaan pääsivät punasipulinkuoret,
joita keitin hiljalleen muutaman tunnin ja siivilöinnin jälkeen kaadoin liemen lasipurkkiin. 

Perään laitoin reilun vuorokauden alunavedessä lionneet märät langat lämpimään liemeen,

jossa ne saivat marinoitua kolme vuorokautta.

Ensimmäisen päivän ajan liemi näytti punertavalta, sitten siniharmaalta ja lopulta lähes mustalta.

Lopputulos oli mielestäni kauniin havunvihreä.

Tykkään kovasti 💚

Punasipulinkuorilla värjätty valkoinen Nalle-lanka

Palatakseni vielä alun "aivot narikkaan" -ajatukseen.
Näitä värjäyksiä tehdessäni olin välillä aika epäileväinen,
mutta nyt lopputuloksia katsoessani olen todella tyytyväinen.
Vaihtelu ja uuden oppiminen, oivallukset ja yllätykset virkistävät.
Mitä enemmän (elämän)kokemusta karttuu, sitä enemmän sitä näköjään osaa arvostaa ihan näitä pieniä iloa tuovia asioita.
Näin totean ainakin omalla kohdallani.

Iloa viikkoosi !

Kasviväreillä värjättyjä lankoja