Sitruunamarenkitartaletit

Kyllä tämä äiti on onnellinen,
kun tytär osaa ja viitsii leipoa erilaisia herkkuja!
Hän on jo paljon äitiään taitavampi, mistä olen vain ylpeä.
On hienoa, että meillä jokaisella on omat kiinnostuksen kohteemme ja
että pääsemme nauttimaan niiden tuloksista yhteisesti. 

Leivonta ja ruoanlaitto ovat taitoja, joista on aina hyötyä. 

Kun itse tekee, tietää, mitä syö ja saa sellaista, mitä haluaa. 

Kotona tehty on yleensä aina erimakuista ja minun mielestäni ennen kaikkea

maukkaampaa kuin teollisesti tehty. 

Myös pitemmän päälle näistä taidoista on hyötyä, 

sillä esimerkiksi erilaisten juhlatarjottavien miettimisessä on vain oma mielikuvitus rajana,

 eikä niinkään se, minkä hintaiseksi suolaisten ja makeiden tarjottavien hankkiminen konditoriasta tulee.

Muutama päivä sitten saimme aivan loistavan hyviä ja raikkaita sitruunamarenkitartaletteja 

ja kesällä lahjaksi saadut pikkuvuoat pääsivät jälleen käyttöön. 

Aika näppäriä ne ovatkin. Käsinpesua kyllä vaativat, mikä tietysti vähän harmittaa, 

sillä leipomisen jälkeen keittiössä riittää niiden lisäksi paljon putsattavaa.

Toki se huono puoli näissä herkuissa on, 

että niitä tulee sitten minunkin syötyä, kun niitä on tarjolla. 

Sehän ei sitten aina ole välttämättä kovin viisasta noin niin kuin kehonkoostumusmielessä...

Toisaalta elämä on tylsää ilman makunautintojakin, 

joten nauttikaamme hyvillä mielin silloin, kun siihen on tilaisuus!

  

Sitruunamarenkitartaletti

Kaunista 

ja

 nautinnollista elokuun loppua!

Talveen valmistautuminen alkanut

Talveen varustautuminen on hyvä aloittaa hyvissä ajoin :)

Tämä ajatus on ollut ns. vanhassa maailmassa tärkeä ihan selviytymisenkin takia.

Onneksi nyt on siinä suhteessa paremmin ja lämpimänä pysymisen tarpeen tyydyttämiseksi voi normaalitilanteessa hankkia asusteita uutena tai käytettynä, ostettuna, saatuna tai itse tehden. Valinnanvaraa on. 

Kaupasta saa kivoja käsineitä, joista ei tuule läpi ja jotka sopivat aina kulloiseenkin vaatetukseen. 

Mutta, mutta... Silti ei kannata unohtaa vanhoja kunnon lapasia, tumppuja, vanttuita, kätteisiä...

Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Ne lämmittävät ihan eri tavalla ja itse tehtyinä ovat takuulla erilaiset kuin kanssaihmisillä.

Ja, mikä parasta, niitä saa tehdä useita pareja, joita voi sitten pitää päällekkäin lämpötilan ja halun mukaan sekä vaihdella sopivia värejä mielialaan ja muihin vaatteisiin sopivaksi.

Lapaset Novita 7 Veljestä



 Talveen varustautuminen alkoi siis minullakin jo kesäkuun alussa, kun uudet syksyn värisävyt ilmestyivät lankakartoille. Ensimmäiset uudet lapaset tulevaa talvea varten neuloin lemmikkien, syreenien ja pionien kukkiessa Novitan 7 Veljestä Napapiiri -langasta 3,5 puikoilla.

Kuvio muodostui langasta ja valepalmikosta.

Kukkivia pensaita

Kukkivat pensaat ovat kasveja, joista pidän erityisesti.

Tästä syystä myös kaikki pihaltamme löytyvät pensaat kukkivat jossain vaiheessa kesää. 

Olen pyrkinyt siihen, että koko ajan joku pensas kukkii.

Se on itse asiassa todella helppoa, kun pihalla kasvaa syreeneiden lisäksi sekä keskikesästä pakkasiin kukkivia pensashankikkeja että erilaisia hortensioita.

Pihasyreeni Alba

Alkukesästä ilahduttavat erilaiset angervot ja syreenit. Molempien kukinta-aika on melko lyhyt, mutta kukat sitäkin kauniimpia. Ruusu- ja prinsessa-argervopensaat ovat kukkiessaan todella kaunita.
Itse asiassa näitä pikkuisia angervon kukkia ihailin kunnolla vasta lähikuvista. 

Angervot ja pensasaitana kasvavat unkarinsyreenit ovatkin sitten ainoita värillisillä kukilla kukkivia pensaita, mitä pihasta löytyy. Ja nekin molemmat vaaleanpunaisia. Kaikki muut pensaat ovat valkokukkaisia. Tykkään vaaleanpunaisesta ja valkoisesta erityisesti ulkokukissa ja olen ihan tietoisesti valinnut niitä pihan istutuksiin.

Jasmike

Ihastuttava, metsämansikantuoksuinen pihajasmike 'Tähtisilmä' on aivan upea kukkiessaan kesäkuussa. Pensas kukkii pari viikkoa valkoisenaan ja tuoksu kantaa pitkälle. Kukinnan lopussa maa pensaan ympärillä on valkoinen kuin olisi lunta satanut.

Syyshortensia on yksi ehdottomista suosikeistani näyttävine valkoisine kukkineen. Kukinta kestää pitkään ja kukkien sävy vaihtuu puhtaan valkoisesta vaaleanpunertavaan syksyn edetessä.

Jostain syystä tämä syyshortensia ei avaa kaikkia pieniä nuppujaan, vaan kukkatertut jäävät tällaisiksi osittain auenneksi. Kukkia on todella paljon, mutta eivät avaudu isoiksi palloiksi, kuten pensaan ollessa nuorempi tai mitä tuo toinen pensas, josta ylempi kuva. Olen miettinyt, onko syynä se, että leikkaan pensaita vain hyvin maltillisesti vai enkö osaa lannoittaa niitä riittävästi, koska kukinta jää mielestäni vajaaksi. Olisiko vinkkejä, millä ensi kesän kukinnasta saisi vielä komeamman?

Juhannusruusua pihallamme ei vielä ole. Tämä kuvassa oleva kasvoi edellisen kotimme pihamaalla. Juhannusruusu liittyy kuitenkin vahvasti lapsuusmuistoihini ja minulle kasvina rakas. Iso ruusupensas kukki lapsuudessani mummolan kammarin ikkunan alla rapun pielessä. Ja taitaa se olla siellä vieläkin, vaikka paikka ei enää mummola olekaan.
Muistan vieläkin vahvan kostean vehreän kesäaamun tuoksun, johon sekoittui vieno ruusun tuoksu, kun lapsena aikaisin aamulla istuin mummolan rappusella.

Tuoksumuistot ovat yllättävän vahvoja ja tunnepitoisia ja vievät ajatukset mukanaan.

Kaunista loppukesän viikonloppua!

Pientä peliä

Kun löytyy kiva lanka, jota on hyvä neuloa, tulee kuin huomaamatta tehtyä siitä yksi toisensa jälkeen aina uusia juttuja - itselle tai teineille sopivien lisäksi, myös pieniä asusteita, ihan vain koska ne ovat hauskoja ja mukavia tehdä. Ja söpöjäkin kaiken lisäksi!

Tämä pikkuinen vauvan setti valmistui kesällä kuin huomaamatta. 

Aina yhtä muodikas joustava siksak-myssy ja junasukkien ohjetta mukaellen neulotut sukat ja peukalottomat lapaset.

Lankana pehmeä Novitan Babywool merinovillalanka, josta tulee kuitenkin ryhdikästä neulosta.

Vauvan setti

Ruusun tuoksua

Kesä oli kuuma ja istutukset kärsivät sekä kuumuudesta että kuivuudesta jokailtaisesta kastelusta huolimatta. Kuitenkin yksi monivuotisista kukista ei näyttänyt olevan moksiskaan. Päinvastoin se tuntui oikein nauttivan auringosta ja lämmöstä, kunhan tietysti vettä riitti.

Tämä jokunen vuosi sitten MultaSormesta hankittu vaaleanpunainen ryhmäruusu, jonka nimeä en muista, on jaksanut ilahduttaa hienolla kukinnallaan jo useana kesänä. 

Se ei ole piitannut kylmistä ja vähälumisista, sen enempää kuin märistä ja leudoista talvistakaan. Ehkä talvisuojaus on onnistunut ja ylimääräinen kosteuskaan ei hiekkapohjaisessa maassa ole vaivannut. 

Tämä vaaleanpunainen kaunotar onkin yksi lempikukistani, onhan se ruusu, jota kukkien kuningattareksikin tituleerataan. Mutta ennen kaikkea siksi, että se jaksaa kukkia, vaikka minä en sen eteen muuta tee kuin keväällä lannoitan, kesällä annan vettä, jos tarvitsee ja laitan talveksi havuja peitoksi.

Olisi kiva tietää, mitkä kukat ovat teidän lempikukkianne, niitä, joiden kukintaa odottaa erityisesti tai niitä, jotka hiljaisesti palkitsevat omalla tavallaan.

Ruusu

Vuosien varrelta

Käsityöt ovat olleet minulle koko ikäni paitsi harrastus myös tapa saada itse tehtyjä, omien mieltymysten mukaisia neuleita, vaatteita ja kodintekstiilejä. Välillä meni vuosia, että en ottanut neulepuikkoja tai virkkuukoukkua esille. Sinäkin aikana ompelin välillä jotain; verhon käänteitä, sohvatyynyn päällisiä, farkkujen lahkeita ja välillä jonkun yksittäisen vaatekappaleen itselle tai lapsille. Kovin aktiivinen en ollut, mutta silloin tällöin tuli tunne, että piti saada jotain konkreettista aikaan. Lisäksi joissain tapauksissa se oli taloudellisempaa, mutta ennen kaikkea omannäköistä.

Mieleen ovat jääneet tyttären päiväkodin naamiaiset ja kevätjuhlat, joihin piti hyvin nopealla aikataululla, yhdessä - kahdessa illassa saada aikaiseksi prinsessamekko ja intiaaniasu. Aikataulu oli nopea, koska kiireinen äiti ei ollut huomannut asuun liittyvää ohjeistusta ajoissa - kummallakaan kertaa. Valmiit asut olivat siihen aikaan puolestaan huonosti tehtyjä ja laatuunsa nähden julmetun kalliita. Niinpä suuntasin kangaskaupan kautta kotiin ja ompelin yömyöhään, jotta tytär sai juhlia kauniissa vaatteissa. Ja toki äitikin oli tyytyväinen, kun asut saivat kehuja. Harmi vaan, niistä ei ole sellaisia kuvia, joita voisi tähän nyt liittää mukaan.

Seuraavaksi tuli laukkujen ompelun vuoro ja siihen tarkoitukseen varattuja kankaita on vieläkin rutkasti jäljellä. Muutama olkalaukku ja useita yksinkertaisia kangaskasseja tuli tehtyä kirjaston kirjoista kopioitujen kaavojen ja ihan oman päänkin mukaan. Vähitellen aloin kiinnostua trikoo- ja ontelokuteiden virkkaamisesta ja tein useamman pienen maton, lukuisia koreja ja loppumateriaaleista pannunalusia.

Toki neulepuikot ja virkkuukoukut pääsivät takaisin käyttöön jossain vaiheessa matkan varrella ja siinä yhteydessä syntyi lähinnä erilaisia kaulahuiveja itselle ja lapsille myssyjä ja pipoja.

Muutamana viime vuotena on puolestaan ompelu jäänyt taka-alalle ja lähinnä neulominen vienyt mennessään. Toki sekin on kausittaista ja paljon riippuu myös kulloisestakin työtilanteesta, minkä verran ylipäätään käsitöille on aikaa.

Joskus taas tulee pakonomainen tarve tehdä käsillä ja saada jotain konkreettista aikaan. Se toimii vastapainona työlle ja arjelle pakottaen mukavasti keskittymään. Olen lisäksi huomannut, että keskittymiskykyni vaihtelee kulloisenkin elämäntilanteen ja työtilanteen mukaan, mikä ei liene mitenkään yllättävää ja luulenpa, että moni tunnistaa tuon saman myös itsessään.

 Kovin isotöiset ja pitkäkestoiset projektit eivät enää, tai ainakaan juuri nyt, kiinnosta ja ehkä juuri tästä syystä viime aikoina olen  huomannut entistä enemmän tekeväni ihan pieniä neuleita tai virkkauksia. Esimerkiksi juuri vauvan lapaset ja sukat, virkatut hedelmälohkot, lasinaluset yms. ovat nopeita ja mielestäni myös sieviä.

Näiden lisäksi myös kirjoneulelapaset olivat tässä jossain vaiheessa sellaisia, joihin tavallaan jäin koukkuun ja nimenomaan halusin tehdä kuviot itse, vaikka toinen toistaan hienompia malleja onkin vaikka millä mitalla lehdissä, netissä ja upeissa käsityökirjoissa.  Minulle iso osa tekemisen ilosta on kuitenkin nimenomaan ollut, että saa itse ensin suunnitella, laskea ja lopulta toteuttaa. No, toteutus on usein vähän "sinne päin", mutta näillä mennään. Jokainen taitojensa mukaan.

Kakkumuisto kesältä

Näin elokuun puolivälin tienoilla kesä helteineen, juhlineen ja kukkineen on vielä tuoreessa muistissa, ja itse asiassa jatkuuhan se kesä edelleen. Syksyn kukat kukkivat kukkapenkissä ja ensimmäinen krysanteemikin on löytänyt tiensä rapun pieleen. 

Kesä on meidän perheessämme juhlien aikaa. Syntymäpäivien lisäksi kesäkuun loppupuolella oli meidän hopeahääpäivämme. Emme ole juhlahumussa viihtyvää tyyppiä, joten juhlia ei järjestetty, mutta pienet perhekahvittelut sentään. 

Tytär ideoi prinsessakakun pohjalta upean alkukesän vihreän kakun, joka päällä oli elintarvikevärillä vaaleanvihreäksi värjätty marsipaania ja sisällä vadelmahilloa ja vaniljakreemiä. 

Hopeahääpäiväkakku

Tämän varsinaisen kakun lisäksi hän leipoi samassa yhteydessä myös pieniä prinsessaleivoksia. Kakku ja leivokset olivat toki makeita, mutta eivät kuitenkaan liian, joten niitä saattoi ottaa vähän isommankin palan kerrallaan. 

Pieni prinsessaleivos ruusunnuppuineen oli tosi herttainen. 

Oleellista molemmissa leivonnaisissa oli, että niissä on käytetty pohjaideana prinsessakakun makumaailmaa, mutta sekä kakun että leivosten makua ja ulkonäköä on muokattu omien mieltymysten ja näkemysten mukaiseksi. 

Juuri halu ja kyky tehdä omanlaisia asioita niin leivonnaisissa, käsitöissä kuin monessa muussakin asiassa näkyy olevan meidän perheessä kantava ajatus. Muutokset alkuperäiseen eivät aina tarvitse olla isoja, mutta oma kädenjälki, leima, idea - vai miksi sitä voisikaan kutsua, on tärkeä tuoda esille.

Reipasta uutta viikkoa

Hedelmät piristävät. Myös virkattuina.

Olen lähinnä parina viime kesänä virkannut ns. kesäkäsityönä pihakeinussa illalla töiden jälkeen rentoutuessani puuvillalangasta nopeatekoisia virkattuja hedelmälohkoja. Jotkut niistä pyrkivät jäljittelemään esikuviaan, jotkut ovat enemmän satumaisia.

Netissä on lukuisia sivustoja, joista löytyy ohjeita ja innoitusta näihinkin. Tai sitten voi tehdä ihan vaan itse kehitellen. Näihin saa halutessaan kulumaan sopivasti langanloppuja. Tosin, kun into tekemiseen kasvaa, alkaa kaivata yhä enemmän variaatioita ja uusia, sopivan värisiä lankoja on tietysti myös hankittava lisää, joten kehä on valmis.

 Yhtä kaikki, kivoja ja nopeahkoja tehdä ja mukavia antaa esim. lahjaksi.

Virkatut hedelmälohkot