Sittku - muttku

Sitten kun.... Mutta kun... 

Sittku on kesä... Sittku on olen laihempi... Sittku minulla on enemmän rahaa... Sittku lapset ovat isompia... Sittku olen siivonnut...Sittku en ole väsynyt... Sittku on aikaa... Sittku joulu on ohi, minä en syö suklaata... Sittku ja sittku - siitä seuraa mutta kun - muttku.

Muttku sitä suklaata vielä on... Muttku just nyt ei jaksa... Nyt olis hyvä hetki, muttku... Muttku lapset ovat vielä pieniä... Muttku lapset ovat jo niin isoja... Muttku minä olen tämmönen... Muttku täällä on niin sekaista... Muttku ei ole riittävästi rahaa... Muttku tuo on väärän värinen... 

Kuulostaako yhtään tutulta? 

Kuinka sietää keskeneräisyyttä? Sitä, että ei ole täydellinen, vaikka ehkä haluaisi. No, kun ikää tulee, tulee (useinmiten) myös enemmän ymmärrystä, että kaikki muuttuu koko ajan ja harvempi asia tulee koskaan täysin valmiiksi - ainakaan, jos puhutaan vähän epämääräisemmistä asioista kuin kahvin keittäminen tai sukan loppuun neulominen, mikä toki saattaa olla joskus pitkän tien takana sekin. 

Ihminen on harvemmin tyytyväinen juuri tähän hetkeen. Miksi? Minulla ei ole vastausta, vaikka tiedän, että asian tiimoilta on tehty tutkimuksia ja teeman ympärillä pyörii monenlaista valmennusta. Ajattelen kuitenkin, että asian avain on itse kunkin korvien välissä. Aina voidaan syyttää ympäristöä ja totuuden nimissä on sanottava, että tokihan sillä on vaikutusta. Usein paljonkin. Mutta silti, viime kädessä, jos joku voi asiaan vaikuttaa, se on yksilö itse. 

No, menemättä syvällisempiin - niihin ei nyt rahkeet riitä - mietin tuota sittku-muttku -kuviota, joka tuntuu ainakin itselläni olevan sisäänkirjoitettu toimintamalli. Arki kulkee, mutta muutosta ei tule, koska sittku-muttku. Ärsyttävää? On se. Jo nuo sanatkin itsessään ärsyttävät, kun niitä toistelee. 

Mutta kuinka usein sitä ihan rehellisesti sanottuna yllättääkään itsensä toistelemassa noita tai vastaavia, hakemassa tekosyitä tai niitä oikeita syitä, miksi joku asia ei onnistu, miksi sitä ei voi toteuttaa, mistä johtuu epäonnistuminen tai miksi joku asia on niin kuin se nyt on. 

Kuinka minä nauttisinkaan, jos osaisin elää hetkessä ja näkisin hopeareunuksen joka pilven reunassa, en murehtisi huomisesta tästä päivästä puhumattakaan. Enkä siitä, millainen olen tai en ole muiden mielestä, omasta mielestäni puhumattakaan.

Muttku - Niin, mutta kun en ole oppinut uskomaan kehuihin tai luottamaan, että osaan, vaikka osaankin ja olen kuitenkin tähän ikään mennessä huomannut, että kyllä ne asiat aina vaan jotenkin järjestyvät. Liekö syynä, että minun lapsuudessani ja nuoruudessani ei juuri kehuttu, että ei ylpistyisi. Mieluiten etsittiin kaikki heikkoudet, jotka nostettiin tikun nokkaan ja vahvuudet vaiettin kuoliaiksi.

Ehkäpä juuri tuo on osasyynä siihen, että en myöskään ole oppinut puhumaan itselleni kunnioittavasti, Ja se on asia, mitä yritän harjoitella. Ilman mitään muttia. 

Jospa sittku - muttku muuttuisi nytku tai Kyllä, koska 🌞🌷

Nytku - Nyt kun nuo yllä olevissa kuvissa olevat suklaat on syötä ja puikoilla olleet pikkusukat neulottu (laitan kuvia niistä erikseen myöhemmin), on olo itse asiassa ihan tyytyväinen. Tyytyväinen siihen, että jotain pitkään kesken ollutta on valmistunut ja käsityökorista jälleen yksi keskeneräinen neule saatettu valmiiksi ennen kuin aloitin uuden. 

Nyt kun työelämässä puhaltaa navakka tuuli ja oma tieni vie kohti uutta, olo on sekä seesteinen että kaoottinen yhtä aikaa. Ajatukset poukkoilevat siellä täällä pakokauhusta kihelmöivään positiiviseen jännitykseen. Toistaiseksi olen sitä mieltä, että minä pystyn ja osaan. Ja toistaiseksi yritän pitää ne muttku-ajatukset poissa ihan tietoisesti ja puhua itselleni, välillä ihan peilistä silmiin katsomalla, että hyvin se menee, sinä monesta selvinnyt vahva nainen osaat ja pystyt 🤍 Kyllä!

Kauniita tammikuun lopun päiviä!

Uskotaan itseemme ilman muttia🌷

Joulu mielessä

 

Vuosi lähenee loppuaan ja pikkuhiljaa on aika rauhoittua  joulun aikaan. Samalla voi luoda katseen olkansa yli menneeseen vuoteen ja muistella sen hyviä hetkiä, haikeita kuitenkaan unohtamatta. Vuodenvaihteen juhlapyhillä on aivan oma tunnelmansa; hämyistä, lämpöistä kynttilän valoa ja joulun tuoksuja. Ehkä on myös mahdollisuus tavata läheisiä tai vain hemmotella itseään. Odotuksetkin voivat olla korkealla tai sitten pelko, miten pyhien yli jaksaa - syystä tai toisesta.  

Joulu on ihanaa aikaa, mutta samalla on hyvä olla itselleen armollinen. Koko maailman, tai edes sen oman olemisen, ei tarvitse olla valmista ja täydellistä ennen joulua. Jos ei jaksa, ei tarvitsekaan 🤍 Ja jos jaksaa, mikään ei estä nauttimasta ja touhuamasta täysin palkein 😊 Joulu tulee ja menee ihan kuten muutkin päivät. 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän joulua odotan. Tai ehkä se ei niinkään johdu iästä, vaan siitä, että ei ole niitä pienten lasten odotusta hehkuvia kasvoja ympärillä, joista aiemmin joulun tunnelma muodostui. Nyt sitä tunnelmaa hakee joululaulujen, kynttilän valon ja vain olemisen kautta. Siivoamiset jäävät minimiin tämänkin joulun alla, mutta siitä huolimatta on kiva laittaa kohtuudella joulukoristeita kotiin. Niitä samoja, joita on käytetty vuosikausia. Uusia en ole hankkinut. 

En malta olla kertomatta kuulumisia myös käsityörintamalta. Neuloin aika paljon villasukkia kesällä ja alkusyksystä. Vauhti on kuitenkin hiipunut loppuvuotta kohden ja olen viettänyt monia päiviä peräkkäin niin, että minulla ei ole ollut mitään käsitöihin viittaavaa käsissäni tai edes lähettyvillä. Ihan hyvä oikeastaan niin. Kohtuus nimittäin kaikessa 😊Laitan tähän kuitenkin mukaan pari kuvaa syksyllä valmistuneista sukista:

Yllä olevassa kuvassa näkyvät raitasukat neuloin alkusyksystä Novitan 7 Veljestä -langasta ja sukat pääsivät uudelle omistajalle joku aika sitten. 

Alla olevat Drops Nord - alpakkasekoitelangasta neulotut ohuehkot sukat päätyvät todennäköisesti joulupakettiin. 

Tähdet pienet tuikahtaa,
meiltä huolet poistaa.

Revontulet hulmuaa,
valo meille loistaa.

Tähdet maata katselee,
loimu yötä valaisee,
meille uuden riemun suo,
joulun ihmisille tuo.

– Z.Topelius –

🎄❤️🎄

Oikein ihanaa ja lämminhenkistä Joulun aikaa Sinulle!

Joulun odotusta

Adventin aika 🤍

Kuin yllättäen, on vuosi kääntynyt lopuilleen, päivät ovat hämäriä ja illat pimeitä. 

Kynttilät ja valosarjat ovat vallanneet tilaa kotona ja hämärän hyssyä on vietetty ilta jos toinenkin. 

Jo klo 19 tuntuu siltä, että alkaa olla aika mennä nukkumaan ja että kello on jo "miljoona". 

Ja yhtä usein sitä hämmästyy, että "sehän on vasta seitsemän..!"

Melkeinpä tekisi mieli tehdä karhut - vetäytyä talviunille ja herätä vasta kevätauringon säteiden helliessä :) 

Näin iän karttuessa olen huomannut alkaneeni olla tosi nuutunut loppuvuodesta. 

Ehkä kysymys ei kuitenkaan ole kaamosmasennuksesta tms., mutta ehkä jotain siihen suuntaan kuitenkin. 

Puoliväkisin sitten raahautuu päivästä toiseen ja niin se vaan aika kuluu kuitenkin nopeasti ja kohta ollaan joulussa. 

Silloin on viikon loma ja sittenpä sitä uudelta vuodelta rupeaakin jo odottamaan kevättä ;)

Mutta koska sitä ei kuitenkaan vapaa-aikaansa jaksa koko ajan kynttilöitä tuijottaa nukkumisesta puhumattakaan, 

ovat lukuisat keskeneräiset käsityöprojektitkin edenneet. Ja pikku hiljaa on tullut valmistakin.

Yksi tällainen joku aikaa sitten valmistunut ja jonkun viikon kesken ollut juttu olivat nämä kuvissa näkyvät lapaset. 

Neuloin ne syksyn Novitan lehdessä olleiden Variaatiolapasten ohjetta mukaellen.

Kuvio on käytännössä sama kuin ohjeessa, mutta laitoin silmukoita puikoille vähemmän. 

En enää tarkasti muista, vähensinkö ympärysmitasta neljä vai kuusi silmukkaa, mutta aika monta kuitenkin,

koska naisten koon lapasista piti saada tyttären kapeaan käteen istuvat. 

Hänelle kun lapasten pitää olla täsmälleen omiin käsiin sopivat, ei liian löysät eikä tiukat. 

Ja lapasen millilleen oikean pituinen verrattuna sormien kärkiin, peukalon pituudesta ja leveydestä nyt puhumattakaan. 

Niinpä näidenkin lapasten kohdalla tehtiin koesovituksia ja säätöjä useampi ennen valmistumista. 

Lankana on pehmeä ja lämmin Drops Merino Extra Fine, joka ei kutita herkkää ihoa ja jota on onneksi myös miellyttävä neuloa.

Lopputulokseen olen sitten minäkin tyytyväinen ja toivon mukaan tytär myös. 

Hän saa nämä joululahjaksi ja taitaa sen jo arvata :)

Joulutorttuja on nyt paistettu pari kertaa ja luulenpa, että tänä viikonloppuna paistetaan myös.

Ja toivon, että saisin aikaiseksi laitaa kodin lopullisesti joulukuntoon. Olisi taas parempi mieli itselläkin. 

Olen myös pyörtänyt päätökseni olla antamatta villasukkia joululahjaksi. 

Sen sijaan olen luvannut itselleni, että annan joululahjaksi kahdet (ehkä kolmet) villasukat. 

No, katsotaan, mikä on lopputulos - ehkä yhdet;) 

Mielelläni kuulisin, mitä sinun marraskuusi loppuun kuuluu 🤍

Kaunista adventin aikaa Sinulle!

Pitääkö kaiken olla valmista ennen joulua

 

Mikähän siinä muuten on, että töissä tuntuu, että "koko maailma" pitää saada valmiiksi ennen joulua?

Kalenteri on tupaten täynnä ja on tunne, että kiireeltään ei ehdi mitään.

Tunnistatko omalla kohdallasi vastaavaa?

Taas mietin, kuinka tärkeää on ajanhallinta ja sen opettelu.

Tai jo kerran opetellun muistaminen ja toteuttaminen. 

Sen uskominen, että ei sitä sen kirkkaampaa kruunua saa, vaikka kuinka sätkisi puolelta toiselle eikä 
"koko maailma" valmistu, vaikka päällään seisoisi. 

Kuinka tärkeää on, että ei ole aina valmis kaikkeen, että toisten kiire tai toisten työt eivät ole sen tärkeämpiä kuin omasi.

(Ainakaan, kun emme teho-osastolla tai vastaavassa paikassa työskentele.) 

Kukaan ei ole toista tärkeämpi eikä kenenkään aika ole toista arvokkaampaa.
Oletan.

Aloin tässä muutamia viikkoja sitten neulomaan jo aikoja sitten hankitusta ja näköjään jo valikoimasta poistuneesta

 Novitan Halla-langasta hartia-/kaulahuivia "omasta päästä"-mallilla.

Ajattelin, että tuo vaaleanharmaa sävy sopisi hyvin tummanharmaaseen villakangastakkiini,

mutta nyt en ole mitenkään varma, pidänkö sävystä vai en. 

Ja juuri se on syynä, miksi tämänkin neulominen jämähti tähän vaiheeseen, missä se tuossa ylläolevassa kuvassa näkyy. 

Tuota lankaa on sitten useampi kerä sekä harmaana, vaaleanroosana että valkoisena.

Että siis miettimistä riittää, mitähän niistä keksisikään.

Sitten on toinen huivi, joka on aloittamista vaille valmis 😊

Ostin siihen syksyllä ohuen merinovillalangan Joroisista Riikkapiikasta. 

Harmaa - violettisävyinen lanka on siellä paikan päällä värjättyä ja langan nimi on Salaisuus.

Salaisuudeksi taitaa jäädä myös se, millaisen huivin siitä saan aikaiseksi.

Ei nimittäin lähtenyt onnistumaan oma kehittelemäni malli ja homma lopahti alkuunsa.

Nyt seuraavaksi pitää miettiä, millaisen mallin siitä tekisin.

Mutta eivätköhän nämä kumpikin joskus, joksikin talveksi valmistu.

Kärsivällisyyttä siis vaadin itseltäni ja eipä taida olla tulevaisuuden uskokaan pahitteeksi.

Mutta tällaisia tunnelmia tällä kertaa. 

Vapaa-aikana tulee vain oltua, välillä kirjoitettua muutama sana tänne blogiin ja vähän useammin instagramiin.

Välillä neulon tai virkkaan muutaman rivin lukuisista kesken olevista käsityö"projekteistani" 

ja kuuntelen joskus samalla jotain kevyttä, ei ajattelemista vaativaa, äänikirjaa.

Mitään fiksua, kuten kodin siivoamista, kuntoilua tai mitään isompaa ajattelua vaativaa en jostain syystä saa aikaiseksi. 

Meneeköhän tällainen jumitus joskus ohi...

Mitenkäs sinä rentoudut, kun oikein tökkii tai jumittaa?

 Kuunteletko äänikirjoja tai musiikkia, luetko vai kenties ulkoilet enemmän?

Mutta kyllä tämä tästä, ei hätä ole tämän näköinen.

Sisulla pusketaan läpi talven ja kohta saadaan taas valohoitoa.

Ja oma vastaukseni otsikon kysymykseen on, että ei, kaiken ei tarvitse olla valmista ennen joulua (tai ennen kesälomaakaan).

Lempeitä joulukuun päiviä Sinulle!

Joulunodotusta ilmassa

 

Niin on vuosi taas siinä pisteessä, että joulu on jo ihan kulman takana. 

On siis adventin aika.

Ensilumi satoi aiemmin viikolla ja todeta täytyy, että joka vuosi se on yhtä kaunista.

Valkoiset hiutaleet, lumi kuusen oksilla, tähdet ja kuu pakkasyönä - talvi.

Niin kaunista mustan marraskuun päätteeksi.

No, sulihan se lumi viikon mittaan ja vettäkin saatiin, 

mutta nyt on taas pikkupakkanen ja selkeämpää, 

vaikka lunta ei vielä olekaan.

Kun kotona ei ole enää lapsia, ei ole myöskään perinteistä joulukalenteria

Kukaan ei ole myöskään täyttämässä minulle valmiiksi tyttären muutama vuosi sitten askarteleman joulupukkikalenterin laatikoita. 

Kerroin tästä kalenterista aikoinaan 'Upea joulukalenterini-postauksessa'.

Sen sijaan ajattelevainen tytär oli tilannut äidille joulukalenterin täynnä teetä, 
että ei tarvitse ilman joulukalenteria olla 😊

Siispä kalenterin teen maistelu aloittaa joulukuun.

Ja marraskuun aloitti konvehtien maistelu ja niitä on sitten siitä alkaen tuossa pöydällä houkutuksena ollutkin eri muodoissaan 😉

Myös ensimmäiset joulutortut ja piparkakut on paistettu ja syöty myös. 

Joulukuusi on koristeltu ja muutenkin joulua laitettu kotiin hyvissä ajoin marraskuun puolella. 

Tässä on tiivistahtisia työviikkoja vielä ennen jouluviikon lomapäiviä, 

joten kiireen tuntua välttääkseen sitä mieluummin tekee asioita etukäteen.

Ja onhan se kiva tunnelmoida koko ajan pimenevinä iltoina kynttilöiden ja valosarjojen loisteessa.

Mutta kokonaisuutena hyvin vähän meillä joulua valmistellaan;

toki jälkikasvulle jotain lahjoja, sitten joulun alla normaalit jouluruoat ja etukäteen muutama leipominen, 

niin siinä se. Sillä pärjää 😊

Käsitöitä on tullut tehtyä jonkun verran. Niistä sitten erikseen.

Monta juttua on kesken, mutta onneksi myös muutama tosi kauan kesken ollut on sisulla valmistunut.

Sitä kun ihminen tarvitsee onnistumisen kokemuksia, joten pari vuotta kesken olleen sukkaparinkin valmistuminen on saavutus!

Tässä useampi viikko sitten eräänä lauantaina kävin Espoossa Menitassa, joka on kuin käsityöharrastajan karkkikauppa. Kuten toki moni muukin vastaava.

Lankatarjontaakin oli niin paljon, että ns. sormi meni suuhun ja ex tempore -ostoksia tuli tehtyä väkisinkin, 

vaikka kuinka olin etukäteen miettinyt, mitä ostan.

No, etukäteismieitinnät eli muutama kerä puuvillalankaa vauvan lelujen virkkausta varten tuli hankittua, mutta sitten lähti useampi kerä "niitä muita".

 Niiden kohdalla nyt jälkikäteen mietin, että mitähän noista sitten joskus tekisi 😏

Pitää taas vähän miettiä, kunhan saa tuon töiden ja muuten yleisen blääh-mielentilan aiheuttaman 

pään jumituksen taas höllättyä ja vähän motivaatiota kerättyä.

Nyt oikeastaan on kiva, kun voi hyvillä mielin viettää hämärän hyssyä.

Kaunista joulun odotusta ja rauhallista ensimmäistä adventtia Sinulle!

Parit puikoilta pudonneet

Syksy on jo hyvässä vauhdissa ja omat ajatukset askartelevat hyvin paljon oman leipätyön kuvioissa vapaa-ajallakin. 

Se muuten onkin sellainen asia, mille kaipaa kovasti vastapainoa, 

jollaista esim. kotitöitä tekemällä ei minulle löydy. 

Siihen tarvitaan käsitöitä ja/tai hyvä kirja.

Välillä sitä kuitenkin miettii, että vaikka koko ajan on jotain puikoilla tai koukulla, 

niin mitähän kaikkea käsityörintamalla on sitten oikeasti saanut aikaiseksi, vai onko mitään. 

Muutama ikuisuusprojekti kyllä jumittaa. Kysyy sitkeyttä ja sisua saattaa ne (ehkä sitten joskus) loppuun. 

Ehkäpä juuri siitä syystä on hyvä välillä pysähtyä miettimään, 

mitä on saanut valmiiksi. Se auttaa selkiyttämään omia ajatuksia. 

Sama pätee paitsi tehtyihin käsientuotoksiin, myös kotipihan kevät-/syystöihin, 

kaappien siivoukseen tai sitten siihen takaraivon jyskytyksen ylläpitäjään eli päivätyöhön.

Eli, mitä kaikkea sitä onkaan saanut aikaiseksi.

Erilaisia pieniä välipalakäsitöitä nyt ainakin. 

Valtaosan niistä laitan tänne blogiin omana postauksenaan, vaikka pieniä juttuja ovatkin. 

Sellaisia, yhteen pantaan, sukka- tai lapaspariin keskittyviä juttuja on täältä siis tiedossa jatkossakin. 

Pahoittelut siitä jo etukäteen, mutta sellaista tämä näköjään minulla on  😊

Ja mielelläni edelleen kuulen kommenttejasi.

Totean myös tähän väliin vielä, että olen muuten siitä onnellisessa asemassa, 

että minulla näyttäisi olevan suhteellisen uskollinen kommentoijaporukka. 

Lämmin kiitos, ilman teitä en kokisi tätä blogitouhua mielekkääksi 🧡

Huomaan myös, että blogissa on välillä aika paljonkin päivittäistä liikennettä 

ja iso osa liikenteestä kohdistuu tiettyihin käsityöaiheisiin postauksiin ja ohjeen tapaisiin. 

Olen siitä erittäin iloinen. Kiitos. 

Samalla kaipaisin kuitenkin viestejä tai kommentteja, mitä ajatuksia teillä herää. 

Ja löysittekö, mitä etsitte?

Mutta siis otsikon asiaan; tässä alla parit alkusyksyn aikana valmistuneet tekeleet. 

Harmaat kämmekkäät on neulottu Dropsin Sky-langasta ja niissä on 36 silmukkaa.

Alussa ja lopussa sekä peukalossa on neulottu kuusi kierrosta 1 o 1 n -helmineuletta. 

Peukalo on tehty kiilapeukalona muuten, mutta kärki on tietty jätetty pois.

Kämmekkäät on neulottu lyhyillä  5 mm kantikkailla puupuikoilla, joiden neulontatuntumasta tykkään kovasti. 

Ja tietenkin laitoin niihin tuon oman WILLASTA - käsintehty -merkkini 😊

Lähes identtiset kämmekkäät tein muuten pari vuotta sitten ja niihin liittyvän postauksen löydät 'täältä'.

Tällaiset yksinkertaiset kämmekkäät ovat oma lempparini koleina syyspäivinä ja talvellakin hanskojen kaverina.

Toinen tänne pääsyn vuoroaan odottanut on tämä pikkuinen merinovillainen myssy. 

Hankin langan joskus viime kevättalvena ja aika pitkään tuo 50 g kerä Lang Merino 200 bebe coloria odotti inspiraatiota.

Kun muuta en keksinyt, neuloin siitä 2,75 mm puikoilla vauvan kokoa olevan myssyn. 

Lankaa jäi sen verran yli, että siitä saa ehkä peukalottomat lapaset, mutta ei sukkia. 

Nyt lapaset ovat odottaneet tuolla resori valmiina jo jonkun aikaa, mutta katsotaan, milloin valmistuvat, jos koskaan. 

Pitää miettiä, mitähän niiden kanssa tekee. 

Mutta siis tällainen pehmoinen myssy pääsi tähän vielä kuviin. 

Tällaista langasta asiaa tällä kertaa.

Mielelläni kuulen, mitä sinulle kuuluu ja miten syksy etenee?

Kauniita syyspäiviä Sinulle!

Hyvää ja tunnelmallista Joulun aikaa

 

Sydämeeni Joulun teen.

Tämä erikoinen ja erilainen vuosi alkaa olla lopuillaan. 

Juuri nyt olen kiitollinen siitä, että saan nauttia tästäkin joulun ajasta.

Meidän perheemme joulusuunnitelmat olivat pitkään avoinna, kun mietimme,

uskallammeko lähteä mummoloihin vallitsevan tilanteen takia.

Päädyimme jäämään kotiin, vaikka samalla se tarkoittaa normaaliin ns. totuttuun verrattuna

erilaista joulua. 

Joulua vain ydinperheen kesken ja puhelimitse joulun toivottelua vanhemmille. 

Mutta, kuten poikani usein lapsena totesi, ei haittaa. 

Tämä on hyvä juuri nyt.

Muutama päivä vapaata joulunpyhien lisäksi, eli aikaa rauhoittumiselle ja ajatusten kääntämiselle kohti uutta.

 Kohti uutta vuotta ja kohti uusia työtehtäviä.

Sitä ennen on kuitenkin hyvä ottaa hetki aikaa itselle ja läheisille.

Näinä joulunaluspäivinä on ollut mukana herätä hitaasti, kiirehtimättä.

Istua aamukahvipöydässä kynttilän valoa katsellen ja tyttären leipomia herkkuja maistellen.

Kotona tuoksuvat joulun tuoksut.

Yllä olevassa kuvassa olevat suklaa-pistaasipähkinä pikkuleivät olivat todella herkullisia.

Saimme niitä erilaisina versioina ja niistä olisi pitänyt kuulema valita paras.

En osannut, sillä kaikki olivat tosi hyviä!

"On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta.
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta."

Toivottelen sinulle kaunista, rentouttavaa ja rauhallista Joulun aikaa!

Joulu on jo ovella

Joulun odotusta ilmassa!

Marraskuisten vesisateiden jälkeen kotipiha on saanut lumikuorrutuksen ainakin joksikin aikaa. 

Toivottavasti valoa tuova valkoisuus säilyy jouluun asti. 

Lumi on kaunista, ja kynttilöiden ja valojen kanssa tekee tästä pimeydestä helpommin siedettävää, 

mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että lumitöistä ja kylmästä en piittaa. 

Mutta tottakai lumi kuuluu jouluun  ja tuo juuri sen oikean tunnelman😊

Jouluun kuuluvat myös itse tehdyt piparkakut. Muotteja löytyy monenmoisia, 

mutta suosituimpia meillä ovat perinteiset tähdet ja joulukuuset. 

Nykyään sitten myös pikkuauton ja pikkuterrierin malliset piparit kuuluvat joulun kahvipöytään.

Joulukortteja tulee laitettua joka vuosi vähemmän. 

Lähinnä kortit matkaavat vanhemmille sukulaisille, joiden tiedän arvostavan kortin saamista.

Tyttäreni askarteli tuon yllä olevassa kuvassa näkyvän kanelitankokynän muutama vuosi sitten. 

Edelleen käytän sitä joulukorttien ja pakettikorttien kirjoittamiseen, sillä se tuo joulumielen. 

Kanelin tuoksu kynästä on laimennut, mutta pienellä kostutuksella sekin palautuu ainakin vähäksi aikaa.

Hyvää ensimmäistä adventtia ja kivoja joulukuisia päiviä sinulle!

Tunnelmointia

Odotan Joulua.

Joulu on valon juhla ja näin ikävän harmaana syksynä joulua odottaa normaaliakin kovemmin.

Ehkä syy on osittain siinä, että päivä alkaa joululta pidentyä 

ja tammikuussa mennään jo kohti kevättä - ja valoa.

Ihan marraskuun alussa näyttäytyi vielä matalalta paistava syysaurinko, 

joka valaisi kodin kauniisti. Suorastaan häikäisi.

Oli pakko tarttua kameraan ja ikuistaa auringonsäteet syystähdessä, 

jolla nimellä itselle tuttua joulutähteä on kaupoissa tänä syksynä myyty.

Näinä päivinä sen sijaan kotia valaiset kynttilät ja valosarjat, 

joita olen jo usean viikon ajan polttanut.

Muutama pieni havunoksa sisällä toi heti suloisen havuntuoksun - joulun tuoksun.

Tuoksumuisto lapsuudesta, 

kun pimeänä joulunalusiltana koristelin mummon kanssa 

joulukuusta ja sen jälkeen piirtelin kuusen aitojen kynttilöiden loisteessa viereisen lipaston ääressä

piparkakkumuotteja hyväksi käyttäen  paperipipareita. 

Niitä sitten tarjoilin äidille ja isovanhemmille.

Kuinka paljon tuosta onkaan aikaa vierähtänyt.

Väliin mahtuu niin paljon.

Kuitenkin ehkä jo tuolloin syntynyt lapsen rakkaus kynttilöihin ja jouluun on ja pysyy.

Vaikka meillä on kotona hyvin vähän ns. bling blingiä,
löytyy meiltä kuitenkin muutama kristalliesine.
Ja, kun syysauringon säteet osuivat kristalliseen kynttilänjalkaan
ja kun pöydän pinta oli täynnä heijastuksia,
mitäpä minä tein muuta kuin hain kiireesti kameran ja otin kuvan jos toisenkin.
Ihan eivät taidot riittäneet todenmukaisen lopputuloksen aikaan saamiseen,
mutta tulipahan kuvattua.
Valon leikki yhtä hyvin auringonsäteissä kuin kynttilöissäkin
on jotain, mikä minut pysäyttää.



Kaunista marraskuun jatkoa ja valoisaa mieltä