Joulu mielessä

 

Vuosi lähenee loppuaan ja pikkuhiljaa on aika rauhoittua  joulun aikaan. Samalla voi luoda katseen olkansa yli menneeseen vuoteen ja muistella sen hyviä hetkiä, haikeita kuitenkaan unohtamatta. Vuodenvaihteen juhlapyhillä on aivan oma tunnelmansa; hämyistä, lämpöistä kynttilän valoa ja joulun tuoksuja. Ehkä on myös mahdollisuus tavata läheisiä tai vain hemmotella itseään. Odotuksetkin voivat olla korkealla tai sitten pelko, miten pyhien yli jaksaa - syystä tai toisesta.  

Joulu on ihanaa aikaa, mutta samalla on hyvä olla itselleen armollinen. Koko maailman, tai edes sen oman olemisen, ei tarvitse olla valmista ja täydellistä ennen joulua. Jos ei jaksa, ei tarvitsekaan 🤍 Ja jos jaksaa, mikään ei estä nauttimasta ja touhuamasta täysin palkein 😊 Joulu tulee ja menee ihan kuten muutkin päivät. 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän joulua odotan. Tai ehkä se ei niinkään johdu iästä, vaan siitä, että ei ole niitä pienten lasten odotusta hehkuvia kasvoja ympärillä, joista aiemmin joulun tunnelma muodostui. Nyt sitä tunnelmaa hakee joululaulujen, kynttilän valon ja vain olemisen kautta. Siivoamiset jäävät minimiin tämänkin joulun alla, mutta siitä huolimatta on kiva laittaa kohtuudella joulukoristeita kotiin. Niitä samoja, joita on käytetty vuosikausia. Uusia en ole hankkinut. 

En malta olla kertomatta kuulumisia myös käsityörintamalta. Neuloin aika paljon villasukkia kesällä ja alkusyksystä. Vauhti on kuitenkin hiipunut loppuvuotta kohden ja olen viettänyt monia päiviä peräkkäin niin, että minulla ei ole ollut mitään käsitöihin viittaavaa käsissäni tai edes lähettyvillä. Ihan hyvä oikeastaan niin. Kohtuus nimittäin kaikessa 😊Laitan tähän kuitenkin mukaan pari kuvaa syksyllä valmistuneista sukista:

Yllä olevassa kuvassa näkyvät raitasukat neuloin alkusyksystä Novitan 7 Veljestä -langasta ja sukat pääsivät uudelle omistajalle joku aika sitten. 

Alla olevat Drops Nord - alpakkasekoitelangasta neulotut ohuehkot sukat päätyvät todennäköisesti joulupakettiin. 

Tähdet pienet tuikahtaa,
meiltä huolet poistaa.

Revontulet hulmuaa,
valo meille loistaa.

Tähdet maata katselee,
loimu yötä valaisee,
meille uuden riemun suo,
joulun ihmisille tuo.

– Z.Topelius –

🎄❤️🎄

Oikein ihanaa ja lämminhenkistä Joulun aikaa Sinulle!

Hyvää ja rauhallista Joulun aikaa

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja on aika rauhoittua joulun aikaan.

🎄🎀

Pienet jäljet hangella, 

tiu´un kilahdus ja oksan kohahdus. 

Kuka siellä? 

Kirkkaat silmät, punainen nuttu. 

Tonttuhan se, niin rakas ja tuttu.

Tästä alkaa joulun juttu.

❤️✨ 

Pian vaihtuu myös vaiherikas vuosi.  

Vuoden vaihtumisen toivoisin tapahtuvan rauhallisesti, ilman ilotulituksia, 

koska koiramme pelkäävät tykistökeskitystä muistuttavaa pauketta todella paljon 

ja meillä ihmisilläkään ns. uuden vuoden vastaanottamisen juhlistamisesta ei siksi tule mitään. 

Valitettavasti joudumme antamaan koirille rauhoittavaa lääkettä, joka toivottavasti auttaa. 

Siksi en jaksa innostua ilotulituksista, koska tiedän, miten tuskallista se pauke eläimille on.

Muillekin kuin meidän koirillemme. 

Mutta, mutta. Paukkeen määrä ja kesto korttelissa vaan lisääntyy vuosi vuodelta...

No eihän tälle mitään voi. Harmittaa vaan kovasti. 

Itse keksisin niille rahoille muutakin käyttöä kuin savuna ilmaan paukuttelun.

🤍

Kuitenkin, kun uuden vuoden juhlinnasta on päästy, päästään aloittamaan uusi vuosi. 

Se tuo tullessaan omat haasteensa ja ilonsa. Toivottavasti iloa on runsaasti enemmän.

Rauhaa, rakkautta ja hyvää mieltä.

🤍

'

Joulu kuulostaa kulkuselta.
Joulu tuntuu pumpulilta.
Joulu maistuu piparilta
tai namuselta
tai mantelilta.
Joulu näyttää tähtöseltä.
Joulu näyttää kynttilältä.
Joulu tuoksuu vihreältä
tai punaiselta
tai ruskealta.
Sillä joulukuusi on vihreä
ja kuusen oksan kätkössä
on piparipossun seurana
kirkkaanpunainen omena.

– Kaarina Helakisa -

Lämmin kiitos Sinulle kuluneesta vuodesta

ja tapaamisiin 2023!

🤍

Hyvää ja rauhallista joulun aikaa 

ja onnea alkavaan vuoteen !

 

Joulurauhaa 

t. Satu

Joulutossut pikkuiselle

Joulukuu on jo hyvässä vauhdissa ja joulu alkaa olla lähellä. 

Lunta on satanut ja on se välillä vähän sulanutkin, mutta pakkasten ansiosta kuitenkin pysynyt. Toistaiseksi on maa siis valkoisena.

🤍 

Itselläni joulutunnelma alkaa usein siitä, kun voi alkaa tunnelmoida kynttilän valossa

 ja laittaa ulos valoja valaisemaan pimeitä iltoja.

No, kun kotona on tunnelmavalaistus, ei iltaisin tule koko ajan tehtyä käsitöitä - ei nimittäin oikein näe :) 

Toki välillä on pakko laittaa ihan oikeasti työskentelyvaloa, jotta saa jotain neulottuakin. 

Varsinkin tummemmat värit eivät hämärässä onnistu, eikä se toki muutenkaan ole järkevää silmiään rasittaa. 

Näin joulun alla on tullut neulottua punaisia jalkojen lämmikkeitä sekä aikuisen että pikkuisen koossa.

Oli ihan pakko laittaa näistä joulutossuista kuvat tänne blogiin :)

Idea pikkutossuista syntyi, kun olin ostanut joulunpunaista Dropsin Merino Extra Fine -lankaa 

kerän tuossa alkusyksyllä ja pyörittelin sen lisäksi käsissäni valkoista Katian Bambi-chenillelankaa. 

Olen Bambista syksyn mittaan virkannut useita vauvan leluja ja sitä on nykyään minulla tuossa ainaa saatavilla.

Tossut on tehty täysin Novitan ohjeella, joka löytyy 'täältä'.

Ainoastaan virkkasin tossujen varren suihin kierroksen valkoisella chenillelangalla.

Tämä tossumalli on siitä kiva, että tossut pysyvät hyvin jalassa ja niiden varret saa

haluatessaan nostettua ylös tai pidettyä näin kaksinkerroin taitettuna. 

Kotona on laitettu joulua pikkuisen. 

Joulukuusi on jo paikoillaan ja jotain lahjojakin hommattu. 

Yhden ainoan joulukukan olen toistaiseksi ostanut ja se on suloisen vaaleanpunainen kerrottu amaryllis. 

Tykkään noista näyttävistä kukkasista kovasti.

En ole kokeillut kasvattaa itse amaryllistä sipulista, vaan olen jo vuosia ostanut joka joulun alla pari kolme nupullaan olevaa. 

Olen saanut neuvon ottaa amarylliksen sipuli talteen kukinnan jälkeen. Se on vaan jäänyt joka vuosi. 

Mietin nyt, josko tämän vaaleanpunaisen version sipulin yrittäisin jemmata ja kukittaa jossain välissä uudestaan. Pitää vähän perehtyä asiaan. 

Oletko sinä uudelleen käyttänyt amaryllisen sipuleita ts, kukittanut uudestaan?

Moni tekee kauniita jouluisia asetelmia itse, mutta minä en ole saanut aikaiseksi.

Mutta valkoinen joulutähti pitää vielä hankkia ja todennäköisesti hankin valkoisen amarylliksenkin, 

kuten yleensä jouluksi olen tehnyt. 

Eli peruskukilla mennään :)

Kauniita joulukuisia päiviä Sinulle!

 

Joulun odotusta

Adventin aika 🤍

Kuin yllättäen, on vuosi kääntynyt lopuilleen, päivät ovat hämäriä ja illat pimeitä. 

Kynttilät ja valosarjat ovat vallanneet tilaa kotona ja hämärän hyssyä on vietetty ilta jos toinenkin. 

Jo klo 19 tuntuu siltä, että alkaa olla aika mennä nukkumaan ja että kello on jo "miljoona". 

Ja yhtä usein sitä hämmästyy, että "sehän on vasta seitsemän..!"

Melkeinpä tekisi mieli tehdä karhut - vetäytyä talviunille ja herätä vasta kevätauringon säteiden helliessä :) 

Näin iän karttuessa olen huomannut alkaneeni olla tosi nuutunut loppuvuodesta. 

Ehkä kysymys ei kuitenkaan ole kaamosmasennuksesta tms., mutta ehkä jotain siihen suuntaan kuitenkin. 

Puoliväkisin sitten raahautuu päivästä toiseen ja niin se vaan aika kuluu kuitenkin nopeasti ja kohta ollaan joulussa. 

Silloin on viikon loma ja sittenpä sitä uudelta vuodelta rupeaakin jo odottamaan kevättä ;)

Mutta koska sitä ei kuitenkaan vapaa-aikaansa jaksa koko ajan kynttilöitä tuijottaa nukkumisesta puhumattakaan, 

ovat lukuisat keskeneräiset käsityöprojektitkin edenneet. Ja pikku hiljaa on tullut valmistakin.

Yksi tällainen joku aikaa sitten valmistunut ja jonkun viikon kesken ollut juttu olivat nämä kuvissa näkyvät lapaset. 

Neuloin ne syksyn Novitan lehdessä olleiden Variaatiolapasten ohjetta mukaellen.

Kuvio on käytännössä sama kuin ohjeessa, mutta laitoin silmukoita puikoille vähemmän. 

En enää tarkasti muista, vähensinkö ympärysmitasta neljä vai kuusi silmukkaa, mutta aika monta kuitenkin,

koska naisten koon lapasista piti saada tyttären kapeaan käteen istuvat. 

Hänelle kun lapasten pitää olla täsmälleen omiin käsiin sopivat, ei liian löysät eikä tiukat. 

Ja lapasen millilleen oikean pituinen verrattuna sormien kärkiin, peukalon pituudesta ja leveydestä nyt puhumattakaan. 

Niinpä näidenkin lapasten kohdalla tehtiin koesovituksia ja säätöjä useampi ennen valmistumista. 

Lankana on pehmeä ja lämmin Drops Merino Extra Fine, joka ei kutita herkkää ihoa ja jota on onneksi myös miellyttävä neuloa.

Lopputulokseen olen sitten minäkin tyytyväinen ja toivon mukaan tytär myös. 

Hän saa nämä joululahjaksi ja taitaa sen jo arvata :)

Joulutorttuja on nyt paistettu pari kertaa ja luulenpa, että tänä viikonloppuna paistetaan myös.

Ja toivon, että saisin aikaiseksi laitaa kodin lopullisesti joulukuntoon. Olisi taas parempi mieli itselläkin. 

Olen myös pyörtänyt päätökseni olla antamatta villasukkia joululahjaksi. 

Sen sijaan olen luvannut itselleni, että annan joululahjaksi kahdet (ehkä kolmet) villasukat. 

No, katsotaan, mikä on lopputulos - ehkä yhdet;) 

Mielelläni kuulisin, mitä sinun marraskuusi loppuun kuuluu 🤍

Kaunista adventin aikaa Sinulle!

Hyvää ja tunnelmallista joulua ja pyhien aikaa!

 

Jouluviikko.

Tässä on muutama erittäin tervetullut päivä lomaa ennen joulua todella kiireisen ja vähän ahdistavankin syksyn päätteeksi.

Elämässä on arjen lisäksi ollut myös huolia, ja elämän rajallisuus on myös osunut kohdalle 

läheisen menehdyttyä joulukuun alussa ja joulun odotuksen rinnalla vietettiin myös hautajaisia.

Itse joulukaan ei luonnollisesti ole tänä vuonna samanlainen kuin aiemmin, 

kun yksi suvun vanhimmista on poissa. 

Varsinaisen joulun ajan olemme kotona ja onneksi myös jo nuoret aikuiset lapsemme viettävät joulun kanssamme.

Viime vuosina oman pään sisäisen joulutunnelman löytyminen on ollut minulle haaste,

mutta uskon, että kuitenkin pikkuhiljaa se sieltä tulee. 

Koen, että tämän yleisen maailmantilanteen ja pimeän vuodenajan sekä isompien ja pienempien murheiden
keskellä

 ihminen tarvitsee aikaa sisäisen tasapainon löytämiselle, 

aikaa ajatella, aikaa itselle ja läheisille, aikaa olla läsnä.

Juhlipa joulua ns. perinteisenä jouluna tai sitten ei. 

Mielestäni pysähtyminen tekee aina hyvää.

Sellaisen pysähtyneen, rauhallisen hetken pyrin ottamaan joka aamu tai edes joka ilta.

Edes pienen hetken jossain välissä.

 Jokainen aamu on sekä mieltä että kehoa lämmittänyt lämmin tee, 

jonka olen tehnyt tyttäreltäni lahjaksi saamastani teejoulukalenterista kulloinkin löytyneestä teestä.

Pienet asiat tekevät joulumielen ilman yrittämistä.

"Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!"

- Katri Helena - 

🤍

Nyt kiitän Sinua kuluneesta vuodesta 

ja

 toivon Sinulle rauhallista sekä tunnelmallista joulun aikaa

🤍

Pitääkö kaiken olla valmista ennen joulua

 

Mikähän siinä muuten on, että töissä tuntuu, että "koko maailma" pitää saada valmiiksi ennen joulua?

Kalenteri on tupaten täynnä ja on tunne, että kiireeltään ei ehdi mitään.

Tunnistatko omalla kohdallasi vastaavaa?

Taas mietin, kuinka tärkeää on ajanhallinta ja sen opettelu.

Tai jo kerran opetellun muistaminen ja toteuttaminen. 

Sen uskominen, että ei sitä sen kirkkaampaa kruunua saa, vaikka kuinka sätkisi puolelta toiselle eikä 
"koko maailma" valmistu, vaikka päällään seisoisi. 

Kuinka tärkeää on, että ei ole aina valmis kaikkeen, että toisten kiire tai toisten työt eivät ole sen tärkeämpiä kuin omasi.

(Ainakaan, kun emme teho-osastolla tai vastaavassa paikassa työskentele.) 

Kukaan ei ole toista tärkeämpi eikä kenenkään aika ole toista arvokkaampaa.
Oletan.

Aloin tässä muutamia viikkoja sitten neulomaan jo aikoja sitten hankitusta ja näköjään jo valikoimasta poistuneesta

 Novitan Halla-langasta hartia-/kaulahuivia "omasta päästä"-mallilla.

Ajattelin, että tuo vaaleanharmaa sävy sopisi hyvin tummanharmaaseen villakangastakkiini,

mutta nyt en ole mitenkään varma, pidänkö sävystä vai en. 

Ja juuri se on syynä, miksi tämänkin neulominen jämähti tähän vaiheeseen, missä se tuossa ylläolevassa kuvassa näkyy. 

Tuota lankaa on sitten useampi kerä sekä harmaana, vaaleanroosana että valkoisena.

Että siis miettimistä riittää, mitähän niistä keksisikään.

Sitten on toinen huivi, joka on aloittamista vaille valmis 😊

Ostin siihen syksyllä ohuen merinovillalangan Joroisista Riikkapiikasta. 

Harmaa - violettisävyinen lanka on siellä paikan päällä värjättyä ja langan nimi on Salaisuus.

Salaisuudeksi taitaa jäädä myös se, millaisen huivin siitä saan aikaiseksi.

Ei nimittäin lähtenyt onnistumaan oma kehittelemäni malli ja homma lopahti alkuunsa.

Nyt seuraavaksi pitää miettiä, millaisen mallin siitä tekisin.

Mutta eivätköhän nämä kumpikin joskus, joksikin talveksi valmistu.

Kärsivällisyyttä siis vaadin itseltäni ja eipä taida olla tulevaisuuden uskokaan pahitteeksi.

Mutta tällaisia tunnelmia tällä kertaa. 

Vapaa-aikana tulee vain oltua, välillä kirjoitettua muutama sana tänne blogiin ja vähän useammin instagramiin.

Välillä neulon tai virkkaan muutaman rivin lukuisista kesken olevista käsityö"projekteistani" 

ja kuuntelen joskus samalla jotain kevyttä, ei ajattelemista vaativaa, äänikirjaa.

Mitään fiksua, kuten kodin siivoamista, kuntoilua tai mitään isompaa ajattelua vaativaa en jostain syystä saa aikaiseksi. 

Meneeköhän tällainen jumitus joskus ohi...

Mitenkäs sinä rentoudut, kun oikein tökkii tai jumittaa?

 Kuunteletko äänikirjoja tai musiikkia, luetko vai kenties ulkoilet enemmän?

Mutta kyllä tämä tästä, ei hätä ole tämän näköinen.

Sisulla pusketaan läpi talven ja kohta saadaan taas valohoitoa.

Ja oma vastaukseni otsikon kysymykseen on, että ei, kaiken ei tarvitse olla valmista ennen joulua (tai ennen kesälomaakaan).

Lempeitä joulukuun päiviä Sinulle!

Joulunodotusta ilmassa

 

Niin on vuosi taas siinä pisteessä, että joulu on jo ihan kulman takana. 

On siis adventin aika.

Ensilumi satoi aiemmin viikolla ja todeta täytyy, että joka vuosi se on yhtä kaunista.

Valkoiset hiutaleet, lumi kuusen oksilla, tähdet ja kuu pakkasyönä - talvi.

Niin kaunista mustan marraskuun päätteeksi.

No, sulihan se lumi viikon mittaan ja vettäkin saatiin, 

mutta nyt on taas pikkupakkanen ja selkeämpää, 

vaikka lunta ei vielä olekaan.

Kun kotona ei ole enää lapsia, ei ole myöskään perinteistä joulukalenteria

Kukaan ei ole myöskään täyttämässä minulle valmiiksi tyttären muutama vuosi sitten askarteleman joulupukkikalenterin laatikoita. 

Kerroin tästä kalenterista aikoinaan 'Upea joulukalenterini-postauksessa'.

Sen sijaan ajattelevainen tytär oli tilannut äidille joulukalenterin täynnä teetä, 
että ei tarvitse ilman joulukalenteria olla 😊

Siispä kalenterin teen maistelu aloittaa joulukuun.

Ja marraskuun aloitti konvehtien maistelu ja niitä on sitten siitä alkaen tuossa pöydällä houkutuksena ollutkin eri muodoissaan 😉

Myös ensimmäiset joulutortut ja piparkakut on paistettu ja syöty myös. 

Joulukuusi on koristeltu ja muutenkin joulua laitettu kotiin hyvissä ajoin marraskuun puolella. 

Tässä on tiivistahtisia työviikkoja vielä ennen jouluviikon lomapäiviä, 

joten kiireen tuntua välttääkseen sitä mieluummin tekee asioita etukäteen.

Ja onhan se kiva tunnelmoida koko ajan pimenevinä iltoina kynttilöiden ja valosarjojen loisteessa.

Mutta kokonaisuutena hyvin vähän meillä joulua valmistellaan;

toki jälkikasvulle jotain lahjoja, sitten joulun alla normaalit jouluruoat ja etukäteen muutama leipominen, 

niin siinä se. Sillä pärjää 😊

Käsitöitä on tullut tehtyä jonkun verran. Niistä sitten erikseen.

Monta juttua on kesken, mutta onneksi myös muutama tosi kauan kesken ollut on sisulla valmistunut.

Sitä kun ihminen tarvitsee onnistumisen kokemuksia, joten pari vuotta kesken olleen sukkaparinkin valmistuminen on saavutus!

Tässä useampi viikko sitten eräänä lauantaina kävin Espoossa Menitassa, joka on kuin käsityöharrastajan karkkikauppa. Kuten toki moni muukin vastaava.

Lankatarjontaakin oli niin paljon, että ns. sormi meni suuhun ja ex tempore -ostoksia tuli tehtyä väkisinkin, 

vaikka kuinka olin etukäteen miettinyt, mitä ostan.

No, etukäteismieitinnät eli muutama kerä puuvillalankaa vauvan lelujen virkkausta varten tuli hankittua, mutta sitten lähti useampi kerä "niitä muita".

 Niiden kohdalla nyt jälkikäteen mietin, että mitähän noista sitten joskus tekisi 😏

Pitää taas vähän miettiä, kunhan saa tuon töiden ja muuten yleisen blääh-mielentilan aiheuttaman 

pään jumituksen taas höllättyä ja vähän motivaatiota kerättyä.

Nyt oikeastaan on kiva, kun voi hyvillä mielin viettää hämärän hyssyä.

Kaunista joulun odotusta ja rauhallista ensimmäistä adventtia Sinulle!

Joulun odotusta

 

Neulominen on minulle rentoutumiskeino. 

Ja rentoutumista on tässä tarvittu koko syksyn vastapainona työlle. 

Ja, kun muutakaan en keksi, tulee tehtyä sukkia.

Yleensä neulon niitä ns. omasta päästä -mallilla, 

vaikka valmiita toinen toistaan upeampia ohjeita on olemassa pilvin pimein.

Mutta välillä on kiva tehdä sen mukaan, mitä joku toinen valmiiksi miettinyt.

Sain syyskuussa syntymäpäivälahjaksi kaksi sukkaohjekirjaa.

Niistä oli puhetta aiemmin täällä blogissa otsikolla "Syksyn lapsen kakku ja lahjakirjat"-

Toisesta olen tähän mennessä neulonut yhdet sukat ja toisesta ovat yhdet kesken. 

Ovatkin olleet jo syyskuusta alkaen 😊

Tätä näissä kuvissa näkyvien sukkien ohjetta en noudattanut ihan kokonaan,

mutta pääpiirteittäin kylläkin ja eiköhän sukat suurinpiirtein mallista tunnista.

Jämälankasukat -kirjan "Miss Farkku" -sukkien ohjetta pääsääntöisesti

 noudattaen valmistuivat nämä harmaa-violetti-valkoiset sukat, 

joiden juju on varren kauniissa aaltokuviossa.

Kirjan nimen mukaisesti sukkiin voi upottaa monen eri värisiä lankoja. 

Itse käytin näissä sukissa neljää eri Novitan Nalle-langan väriä ja kivasti pieniä keränöttösiä niihin

upposikin. 

Aaltomainen pitsikuvio olisi ohjeen mukaan tullut sukan kärkeenkin jalkaterän yläpuolelle,

mutta jotenkin ajattelin mennä helpomman kautta ja tein siihen kohtaan yksinkertaisesti  

vain eri värisen raidan.

Tästäkin kirjasta tulee varmasti jatkossakin neulottua useita malleja. 

Siitä olen ihan varma. 

Mutta sitä ennen tekeillä on parit miesten perussukat joulupukin konttiin 

ja pitäisi saada valmiiksi ne toisesta kirjastakin aloitetut sukat; ovat jo sentään jalkaterässä menossa 😉

Jouluvalmisteluja kotona on tehty jonkin verran. 

Kausivalot tai voihan noita nyt jo jouluvaloiksikin kutsua, ovat paikoillaan, samoin kuin joulukuusi.

Pikkuisen on myös joulupukin kontin sisältöä kartutettu, 

mutta leipominen on jäänyt. 

Tai ei nyt ihan kokonaan, torttuja sentään on tullut jonkun verran tehtyä.

Tänään saatiin hieman luntakin  märän ja lumettoman marraskuun jälkeen.

Kivasti lumi valaisee pimeää joulukuista pihamaata.

Ja kotona on hyvä olla kynttilän valossa ja jotain pientä puuhastellen. 

Tämä on hyvä juuri nyt.

Mukavia joulukuisia päiviä Sinulle!

Hyvää ja herkullista Joulua!

Vaikka emme vietä joulua kotona, vaan mummolassa ihan toisella puolella maata, 

on mukava laittaa kotiinkin joulua.

Yleensä meillä jo hyvissä ajoin syksyn pimetessä sytytetään valosarjoja ja poltellaan kynttilöitä.

Joulukuusikin pääsee paikalleen heti joulukuun alussa.

Myös erilaiset suolaiset ja makeat leivonnaiset kuuluvat meillä paitsi itse jouluun, 

myös joulun odotukseen. 

Tytär leipoi itsenäisyyspäiväksi näitä sinivalkoisella kuorrutuksella olevia vadelmaisia Aleksanterinleivoksia. 

Kuten esikuvansa, ne olivat hyvin makeita,

mutta sopivan kokoisina kerta-annoksia juuri sopivia itsenäisyyspäivän kahvihetkiin.

Itsenäisyyspäivän leivokset

Itse tehdyt sämpylät ovat kyllä parasta, mitä tiedän.
Näillä kuusen muodossa paistetuilla sämpylöillä on itse tehdystä maustevoista tehty sydän.
Puolet sämpylöistä oli saanut sisäänsä punaisella chilillä maustetun voin ja
toinen puoli basilikalla ja valkosipulilla maustetun voin.
Kumpaakaan ei ollut liikaa,
vaan ne antoivat kivan lisäsäväyksen muuten herkullisiin, rouheisiin sämpylöihin.

Maustevoita jäi vielä jäljelle, joten se odottaa pakastimessa seuraavaa sämpylätaikinaa 😊

Joulun lähestyessä on tullut leivottua pipareita ja torttujakin, mutta niitä ei ole tullut vangittua valokuviin.

Sen sijaan kuvattua tuli näitä isompitöisiä herkkuja.

Daim-juustokakku

Neljännen adventtisunnuntain ja alkaneen joululoman kunniaksi 

tytär leipoi Daim-juustokakun, joka sai lisämakua ja makeutta pinnalle keitetystä kinuskista ja

reunoja koristavista karkeista. Pohja on tehty rouhitusta Daimista. 

Reunan karkkeina on valmiista fudgesta ja Budapest-konvehdeista leikattuja palasia, 

tummasuklaarouhetta ja itse tehdystä suklaa-kermafudgesta tehtyjä paloja.

Kakku oli tahmean makeaa ja todella hyvää.
Juuri sellaista, josta kaltaiseni makean ystävä tosiaan tykkää.



Joulun tienoilla tulee herkuteltua normaalia enemmän,
mutta sallittakoon se. Ehtiihän sitä palautua ruotuun, jos haluaa ja on tarvetta sitten vuoden vaihteen jälkeen.
Kohta päivät alkavat taas pidentyä ja menemme kohti kevättä ja valoa.
Sitä ennen on aika rentoutua ja nauttia joulun ajasta ja vuoden vaihtumisen juhlasta
 kukin tavallamme ja tahoillamme.
Muistetaan kuitenkin rauhoittua ja nauttia hetkistä 💗

Hyvää ja Rauhallista Joulun aikaa !