Hei taas 🤍
Niin se vaan kuukausi taas on päässyt vaihtumaan ja syksyssä jo mennään. Mutta todeta täytyy, että kyllä tässä välillä on ollut aivan ihanan kesäisiä päiviä. Töiden jälkeen ja nyt viikonloppuna en ole halunnut (enkä viitsinyt) tehdä mitään fiksua eli kotitöitä tms, vaan olen nauttinut pihakeinussa kesäisestä säästä ja neulonut sydämeni kyllyydestä. Niin tänäänkin iltapäivällä, kunhan viikonlopun ns. pakollisista kuvioista oli selvitty.
Ajattelin, että laitan tähän kuvan ihanan pehmoisista ja pörröisistä alpakanvillasukista, jotka neuloin alkukesästä. Kuten kuvista näkyy, syreenit olivat kukassa, kun aloitin vartta neulomaan. Lanka on merkiltään Katia Alpaquina ja se on ohutta, noin 2,50 mm puikoilla neulottavaa. Ostin tuota lankaa pari vyyhtiä viime tammikuussa; vaaleanharmaana ja vaaleanpunaisena. Ylimmässä kuvassa ne ovat jo "kakutettuina".
Lanka on suloisen pehmeää ja kevyttä ja ennen kaikkea lämmintä. Mutta se pölisi! Ts. siitä irtosi pieniä karvoja/kuituja, mitä lie, mutta aina sen käsittelyn jälkeen sain käydä helmani kopistelemassa tai harjata tekstiiliharjalla. Piti ottaa ihan kuva (alla), miltä mustan viskoosimekon helma näytti pian neulomisen aloittamisen jälkeen :) No, kun sukat valmistuivat, heiluttilin ja huiskuttelin niitä ulkona ja höyrytin sitten kevyesti. Aika hyvin tuo pöllyäminen lopulta asettui. Mutta toki jos niitä mustaa vaatetta vasten käyttäisi, tarttuisi karvoja varmasti. Harmaa odottaa vielä puikkoihin tarttumista. Ehkä jossain vaiheessa talven mittaan sitten.
Kun äsken selailin kesän aikana ottamiani kuvia, huomasin, että olin ottanut sukista "vaihekuvan" kesällä heinäkuun alussa, jolloin veljeni perheineen kävi vierailulla. Tytär leipoi silloin myös herkullisen paistetun vadelmaisen suklaajuustokakun, josta en malta olla laittamatta kuvia tähän myös, vaikka eivät ihan ajankohtaisia olekaan. Suklaa ja vadelma - siinäpä vasta sellainen makupari, mistä tykkään. Ja kovasti tykkäänkin 😊
Ja sitten ne valmiit sukat; niistä kuva tuossa alla. Ne ovat samalla mallilla, millä olen neulonut lukemattomia sukkia. Pienillä variaatioeroilla vaan. Sukat ovat uskomattoman pehmeät jalassa ja toimivat hyvin myös unisukkina. Lahjoitinkin ne iäkkään anopin jalkojen lämmikkeiksi.
Sain tuossa kesällä myös päähäni alkaa tehdä avaimenperiä ja laukkukoruja yms. Minulla oli erilaisia puu- ja silikonihelmiä jo valmiina, mutta tilasin sitten kuitenkin lisää helmiä, nauhaa ja heijastavia helmiä. Olen tehnyt muutamia avaimenperiä, silmukkamerkkejä ja heijastavia pikkuenkeleitä, jotka toimivat esim. laukkukoruina tms. En ole lainkaan taitava näiden kanssa, mutta huomasin, että on kiva välillä askarrellakin ja tehdä muitakin käsitöitä kuin neuloa tai virkata.
Jälleen uusi työviikko on alkamassa ihan muutamien tuntien kuluttua. Jotenkin olen viime aikojen härdellin keskellä miettinyt, mitä ja miksi täällä oravanpyörässä rimpuillaan. Mutta kovin kummaisiin johtopäätöksiien en ole päässyt - toistaiseksi ainakaan. Käsityöt tuovat muuta ajateltavaa tai oikeammin helpottavat pään tyhjennystä ja olenkin miettinyt, onko niiden lähes pakkomielteinen tekemisinnostus jotenkin seurausta työhön liittyvästä stressistä ja epävarmuudesta. No, mene ja tiedä. Toistaiseksi ajattelin nauttia tulevat pari iltaa vielä keinussa neulomisesta. Jos sääennustukseen on luottamista, alkuviikosta on vielä kesäinen keli. Ajatus olisi, josko saisin tekeillä olevat viininpunaiset sukat valmiiksi auringon valossa. Sisällä kun tuntuu, että valaistus ei riitä tummemman langan neulomiseen. Tai pitäisi olla riittävän tehokas kohdevalo. Olen illalla käyttänyt kaulassa roikkuvaa led-käsityövaloa, jollaisia näkyy nyt olevan myynnissä vähän joka puolella. Se ei ole kovin tehokas, mutta auttaa toki jotain hämärässä.
Millaisia kohdevaloja teillä on käytössä helpottamaan käsitöiden tai muun tarkan tekemistä hämärtyvinä iltoina?
Aurinkoisia syyspäiviä Sinulle!
