Ruusun- ja vadelmanpunaista (ja ihan muuta)

 

Hei taas 🤍

Niin se vaan kuukausi taas on päässyt vaihtumaan ja syksyssä jo mennään. Mutta todeta täytyy, että kyllä tässä välillä on ollut aivan ihanan kesäisiä päiviä. Töiden jälkeen ja nyt viikonloppuna en ole halunnut (enkä viitsinyt) tehdä mitään fiksua eli kotitöitä tms, vaan olen nauttinut pihakeinussa kesäisestä säästä ja neulonut sydämeni kyllyydestä. Niin tänäänkin iltapäivällä, kunhan viikonlopun ns. pakollisista kuvioista oli selvitty.

Ajattelin, että laitan tähän kuvan ihanan pehmoisista ja pörröisistä alpakanvillasukista, jotka neuloin alkukesästä. Kuten kuvista näkyy, syreenit olivat kukassa, kun aloitin vartta neulomaan. Lanka on merkiltään Katia Alpaquina ja se on ohutta, noin 2,50 mm puikoilla neulottavaa. Ostin tuota lankaa pari vyyhtiä viime tammikuussa; vaaleanharmaana ja vaaleanpunaisena. Ylimmässä kuvassa ne ovat jo "kakutettuina".

Lanka on suloisen pehmeää ja kevyttä ja ennen kaikkea lämmintä. Mutta se pölisi! Ts. siitä irtosi pieniä karvoja/kuituja, mitä lie, mutta aina sen käsittelyn jälkeen sain käydä helmani kopistelemassa tai harjata tekstiiliharjalla. Piti ottaa ihan kuva (alla), miltä mustan viskoosimekon helma näytti pian neulomisen aloittamisen jälkeen :) No, kun sukat valmistuivat, heiluttilin ja huiskuttelin niitä ulkona ja höyrytin sitten kevyesti. Aika hyvin tuo pöllyäminen lopulta asettui. Mutta toki jos niitä mustaa vaatetta vasten käyttäisi, tarttuisi karvoja varmasti. Harmaa odottaa vielä puikkoihin tarttumista. Ehkä jossain vaiheessa talven mittaan sitten. 

Kun äsken selailin kesän aikana ottamiani kuvia, huomasin, että olin ottanut sukista "vaihekuvan" kesällä heinäkuun alussa, jolloin veljeni perheineen kävi vierailulla. Tytär leipoi silloin myös herkullisen paistetun vadelmaisen suklaajuustokakun, josta en malta olla laittamatta kuvia tähän myös, vaikka eivät ihan ajankohtaisia olekaan. Suklaa ja vadelma - siinäpä vasta sellainen makupari, mistä tykkään. Ja kovasti tykkäänkin 😊

Ja sitten ne valmiit sukat; niistä kuva tuossa alla. Ne ovat samalla mallilla, millä olen neulonut lukemattomia sukkia. Pienillä variaatioeroilla vaan. Sukat ovat uskomattoman pehmeät jalassa ja toimivat hyvin myös unisukkina. Lahjoitinkin ne iäkkään anopin jalkojen lämmikkeiksi. 

Sain tuossa kesällä myös päähäni alkaa tehdä avaimenperiä ja laukkukoruja yms. Minulla oli erilaisia puu- ja silikonihelmiä jo valmiina, mutta tilasin sitten kuitenkin lisää helmiä, nauhaa ja heijastavia helmiä. Olen tehnyt muutamia avaimenperiä, silmukkamerkkejä ja heijastavia pikkuenkeleitä, jotka toimivat esim. laukkukoruina tms. En ole lainkaan taitava näiden kanssa, mutta huomasin, että on kiva välillä askarrellakin ja tehdä muitakin käsitöitä kuin neuloa tai virkata.

Jälleen uusi työviikko on alkamassa ihan muutamien tuntien kuluttua. Jotenkin olen viime aikojen härdellin keskellä miettinyt, mitä ja miksi täällä oravanpyörässä rimpuillaan. Mutta kovin kummaisiin johtopäätöksiien en ole päässyt - toistaiseksi ainakaan. Käsityöt tuovat muuta ajateltavaa tai oikeammin helpottavat pään tyhjennystä ja olenkin miettinyt, onko niiden lähes pakkomielteinen tekemisinnostus jotenkin seurausta työhön liittyvästä stressistä ja epävarmuudesta. No, mene ja tiedä. Toistaiseksi ajattelin nauttia tulevat pari iltaa vielä keinussa neulomisesta. Jos sääennustukseen on luottamista, alkuviikosta on vielä kesäinen keli. Ajatus olisi, josko saisin tekeillä olevat viininpunaiset sukat valmiiksi auringon valossa. Sisällä kun tuntuu, että valaistus ei riitä tummemman langan neulomiseen. Tai pitäisi olla riittävän tehokas kohdevalo. Olen illalla käyttänyt kaulassa roikkuvaa led-käsityövaloa, jollaisia näkyy nyt olevan myynnissä vähän joka puolella. Se ei ole kovin tehokas, mutta auttaa toki jotain hämärässä. 

Millaisia kohdevaloja teillä on käytössä helpottamaan käsitöiden tai muun tarkan tekemistä hämärtyvinä iltoina?

Aurinkoisia syyspäiviä Sinulle!

Heinäkuun kuulumisia

Olen tässä useampana päivänä miettinyt, mistä tänne blogiin seuraavaksi kirjoittaisin. Puhelin pursuaa kesällä otettuja kuvia ja niiden suhteenkin on valinnan vaikeus, mutta en ole saanut aikaiseksi niitä siirtää koneelle ja Googlen kuvien tallennustilakin on täynnä, joten siitäkään ei ole ollut apua. No, ne ovat toissijaisia asioita. Ehkä enemmän olen tässä miettinyt, millaisena tämän blogin haluan pitää tai sitä muuttaa. Sattuneesta syystä se on muuttunut pikkuhijlaa hyvin käsityöpainotteiseksi ja vieläpä hyvin pienien, ja pääasiassa hyvin yksinkertaisten, tekeleiden esittelyksi. Nyt kun kesälomaa on vielä vähän jäljellä ja tässä on jo ollut aikaa istua joko sisällä tai ulkona puikot tai virkkuukoukku kädessä, mietin lähinnä noiden kuvien tänne taltioinnin mielekkyyttä. Ehkä siitä syystä julkaisutahti on vähän hiipunut. Päätin kuitenkin, että jatketaan toistaiseksi entisellään kulloinkin sopivalla tahdilla. 

Kesä on itselleni aikaa, jolloin seuraan kukkien kasvua ja kukintaa jatkuvasti. Kevään ja alkukesän "ympäripyöreät" pihatyöurakat ovat takana ja on hetki aikaa huilata ennen syksyä. Alkukesän viikkojen kuivuus ja hellesää pilasi nurmikon niin pahasti, että se ei ole toipunut vieläkään ja tuskin siitä tämän kesän nimiin toipuukaan. Pitää miettiä, miten sen kestävyyttä voisi ensi kesäksi parantaa vai olisiko vain parasta vähentää nurmikon määrää. Mutta kukkien määrää en halua enää lisätä (kuuluisat viimeiset sanat ;) ), vaan olen entistä enemmän alkanut pohtia nykyistenkin osittaista korvaamista pensailla. Toki onhan noita erilaisia kukkivia pensaita pihassa jo nytkin. 

Mutta tähän alkuun kuitenkin muutama kuva tyttären leipomasta suklaa-aprikoosikakusta. Se oli yhtä aikaa perheen molempien nuorten aikuisten syntymäpäiväkakku että meidän vanhempien 30-vuotishääpäiväkakku. Pidimme siis perheen oman kakkukahvihetken ja juhlistimme siinä samalla näitä kolmen viikon sisälle mahtuvia tapahtumia. Ajan kulumista ei voi kuin ihmetellä ja ehkä vähän kauhistellakin. Mutta koska se ei mitään auta, mennään vaan normaalisti eteenpäin :)

Ja tässä seuraavaksi muutamia kuvia kesän kukkijoista. 

Kylvin vuosi sitten keväällä pussillisen akilleijan siemeniä yhteen yhdistetyn perenna- ja pensaspenkin kulmaukseen. Pussissa piti olla värilajitelma, mutta ainakin toistaiseksi niistä on kasvanut erilaisia keltaisen ja valkoisen sävyisiä kukkia. No, kauniita toki nekin.  

Toinen, mitä viime vuonna kylvin aika summittaisesti tuon samaisen penkin kahteen muuhun kulmaan, oli ketoneilikka. Se on tehnyt isot tuppaat ja näyttää viihtyvän aika kivasti, vaikka kasvupaikka onkin sille ehkä vähän liian tuore, jos hiekkapohjaisella pihalla voi sellaisesta puhua. Sen pikkuinen kukka on kyllä herkän kaunis 🌸

Ketoneilikka

Sitten vielä kurjenpolvet, jotka kukkivat kauniisti tässä keskikesällä. Alla olevan kuvan valkoinen 'Alba' on jo lopettanut kukintansa, mutta pikkuruinen 'Elke' (alla keskellä) jatkaa vielä, samoin kuin sen rehevämpi serkku (alinna). 

Verikurjenpoilvi 'Alba'

Verikurjenpolvi 'Elke'

Tuoksukurjenpolvi kukki sen sijaan jo hyvissä ajoin juhannusta.

Tuoksukurjepolvi

Laitan alle sitten vielä pari käsitöihin liittyvää kuvaa. Tässä viimeisen viikon aikana olen ottanut alkukesän käsityöjumia takaisin ja lähes kirjaimellisesti urakoinut puikkojen ja koukkujen kanssa. Valmistakin on tullut, vaikka moni aiemmin aloitettu on edelleen kesken ja uusia myöhemmin aloitettuja on tullut tehtyä valmiiksi saman tien. Olen nyt istunut tuntien rupeamia paikoillani äänikirjaa kuunnellen ja käsitöitä tehden ja tullut siihen tulokseen, että ei ole ihan terveellistä sekään. Seuraavaksi alkaa sitten tasapainon etsiminen silläkin saralla. Töiden alkaessa tilanne tietysti muuttuu pakostakin.

Ruskea-valkoiset sukat (koko 38) valmistuivat tässä vähän aikaa sitten. Yhdistin varteen sitä samaa pitsikuviota, jota niin usein käytän ja tein vaalean kärjen. Mielestäni noilla keinoin perusruskeista sukista tuli kivan romanttiset :)

Lisäksi olen tehnyt viimeisen reilun viikon aikana viidet kämmekkäät pehmeästä alpakkasekoitelangasta (Drops Alpaca) ja tässä alla kuva yhden version aloituksesta. Teen niistä sitten myöhemmin oman postauksen.  Näihin sinisiin olen tehnyt jopa yksinkertaisen ohjeenkin. Mitä luulet, olisiko sellaisen täällä julkaisulle tarvetta? Ns. omiin peruskämekkäisiin, jolla mallilla olen parin viime vuoden aikana tehnyt useita kämmekkäitä, minulla on ns. lyijykynäohje yhdessä vihkossa, mutta sen julkaiseminen saa odottaa. 

Tällaisia peruskuulumisia tällä kertaa. 

Kivaa heinäkuista viikonloppua ja aurinkoisia kesäpäiviä Sinulle!

Kakkua ja uutta kasvua💚

 

Oli ihan pakko jakaa kanssanne pääsiäisen kuulumiset näin toisen pääsiäispäivän kunniaksi

💚

Yöpakkasista huolimatta aurinko on hellinyt meitä upeasti ja sen ansiosta kotipihan lumet ovat sulaneet kohdista, joihin paistaa vielä iltapäivällä.

Varjoisemmissa paikoissa lunta on vielä ihan reilusti ja mm. pohjoisen seinustalla, mihin on kasattu, on lähes metrin kinos. 

Mutta, kun ei anna sen häiritä, vaan keskittyy kohtiin, joissa maa on paljaana, voi tuntea kevään olevan hyvässä vauhdissa. 

Mutta ne kevään ihmeet näkyvät alla olevissa kuvissa. Lumikellot ovat täydessä kukassa.

Myös krookukset ovat kasvattaneet omat lehtiruusukkeensa ja monesta kohtaa on noussut lehtiruusukkeita, 

joista minulla ei ole mitään muistikuvaa, mitä niistä pitäisi kasvaa😂😂

Olisi pitänyt syksyllä laittaa muistiin.

Leikkasin viikonloppuna pensaita ja sitä hommaa riittää edelleen vielä moneksi päiväksi. 

Olen kuitenkin iloinen, että homma on aloitettu. 

Eilen illalla jo pimeässä muistin käydä suihkuttamassa vielä Trico Gardenia uuden kasvun päälle.

Jospa se pitäisi peurat ja toivottavasti jäniksetkin poissa herkkupöydästä...

Eilen laitoin ensimmäistä kertaa tänä vuonna 50 suojakertoimista aurinkosuojaa kasvoihin ja kaulaan sen lisäksi, 

että normaali päivävoide sisältää jo 30 kertaisen suojan :)

Yritän välttää maksaläiskiä ja aurinkoihottumaa niin paljon kuin mahdollista. No, kokemukesta tiedän,

 että eihän se onnistu, mutta ehkä tuosta olisi edes vähän apua. 

Tytär leipoi viikonloppuna sitruunajuustokakun. 

Tämä on siitä kiva, että siinä ei ole liivatetta, vaan täyte on ihanan pehmeä ja kuohkea.

Pohjassa on Marie-keksejä ja valkosuklaata ja pinta on koristeltu valkosuklaarouheella. 

Sitruuna maistuu reilusti, mistä minä tykkään 💛

Mukavaa pääsiäisen jatkoa ja aurinkoista alkanutta viikkoa 

💛💛💛

Herkuttelua

 

Tänään saimme pitkästä aikaa herkutella tyttären leipomilla leivonnaisilla. 

Runebergin päivän kunniaksi hän teki ison satsin pieniä Runebergin torttuja. 

Pienimmissä on mausteena mukana manteliöljyä, mutta isommissa ei, jotta ne maistuvat myös isälleen.

Nämä ovat juuri sopivan kokoisia ja makuisia. Kaikissa on kostukkeena tummaa rommia ja päällä kotimaista vadelmahilloa 💗

Eilisen ruokakauppareissulla mukaan lähti kimppu tulppaaneja.  

Ovat itse asiassa ensimmäiset tälle talvelle, mitä olen ostanut. 

Pari viikkoa sitten ostin ruusukimpun ja yleensä nuo marketruusut ovat kestäneet todella hyvin. 

Tuo kimppu oli kuitenkin poikkeus ja erinäisistä pelastusyrityksistä huolimatta, kukat nuutuivat parissa päivässä. 

Siksipä siis tällä kertaa mukaan lähti tulppaaneja, jotka eivät yleensä myöskään ole pitkäikäisiä, vaikka kauniita ovatkin.  

Huomenna on taas ihan normaali työpäivä, mikä minulla tarkoittaa toimistoaikaan tehtävää etätyötä 

ja lähes koko päivän kestävää palaveriputkea. On se jännä, miten kaikki asiat kasaantuvat alkuviikkoon. 

Onneksi kuitenkin loppuviikosta on ainakin näillä näkyvin väjempi kalenteri ja taas ehkä hetki aikaa ajatella ja ehkä saada jopa jotain oikeasti aikaiseksikin. 

Seuraavat lomapäivät ovat reilun kuukauden päästä, jolloin on viikonlopun yhteydessä pari vapaapäivää. Mutta sitä ennen ehtii vielä vaikka mitä :)

Miltä sinun helmikuusi näyttää?

Mukavaa Runebergin päivän iltaa ja kohta alkavaa uutta viikkoa!

Suussa sulavaa 🤍

"Kevät toi, kevät toi leipurin..." 

💚

Pitkästä aikaa olemme saaneet nauttia ns. ex tempore-herkkuja.

Tytär on ollut aiempaa enemmän kotona nyt keväällä ja hän on onneksi innostunut pitkästä aikaa välillä myös leipomaan.

Tällä kertaa pääsimme maistamaan muffinsseja, joiden taikinassa on runsaasti kotimaista vadelmaa 

sekä valkosuklaata. 

Muffinssien tekemisessä oli hiukan epäonnea mukana, sillä ne jäivät aluksi hieman raaoiksi.

Se ei kuitenkaan haitannut, sillä minun mielestäni maku oikeastaan vaan parani pehmeähkön sisällön ansiosta. 

Koska muffinsit lievästä raakuudestaan johtuen hieman ns. laskivat, ne saivat kuorrutuksekseen itse keitetyn kinuskikermakuorrutuksen.

Ja koristeeksi vielä leikatuista Dumle fudge -karkeista uunissa sulatetun "keksin".

Ensin luulin, että hän oli tehnyt ohuita kaurakeksejä, mutta sitten salaisuus selvisi :)

Aika nopeasti nämä katosivat ns. parempiin suihin. 

No, eihän se yllätys ole, että minulle ja toki myös tyttärelle itselleen maistuu, mutta se on yllätys, että marjoista 

ja makeasta yleensä hyvin vähän välittävä miehenikin niitä kehui ;)

Ja se on jo hyvin se!

Jokunen aika sitten taitoin muutaman koivun oksan maljakkoon.

Ja odotus palkittiin yllättävän pian, kun pikkuiset, heleän vaaleanvihreät hiirenkorvat tulla tupsahtivat näkyville.

Ne ovat suloinen näky tuossa keittiön ikkunalaudalla ja upea kontrasi ikkunasta avautuvalle valkoiselle

"himalajalle", joka kohoaa etupihalla perennapenkin päällä! 

Toisin sanoen tuota lunta on ja piisaa. En sano enempää siitä, sillä olen todella turhautunut lumeen.

Mutta nämä lehtioksat tuovat mukavan keväistä tunnelmaa.

Pääsiäisruohonkin laitoin kasvamaan, joten eiköhän sitä vihreää ole kohta silläkin suunnalla tiedossa.

Kesää siis odotellessa. 

Kauniita huhtikuisia päiviä!

Herkullisia helmikuun päiviä

Se on sitten helmikuun loppupuoli! Vihdoinkin!

Se tarkoittaa sitä, että kohta on ensimmäinen virallinen kevätkuukausi eli maaliskuu. 

Ja se taas tarkoittaa (yleensä) ainakin täällä eteläisessä osassa maata jo ihan selvää kevään tuntua,

vaikka lunta välillä saadaankin vähintäänkin riittävästi 😊

Tässä vaiheessa talvea alkaa niin sanotusti elämä voittaa; 

aurinko paistaa entistä enemmän, valo lisääntyy, katse on jo tiiviisti keväässä ja kesässä, 

kotipihan kevättöiden mietintä täydessä käynnissä ja käsitöissäkin on enemmän kirkkaita värejä,

virkkuukoukkukin kaivettu esiin. Kesä nimittäin on virkkaamisen kulta-aikaa!

 

Elämä on välillä herkullista. 

Ainakin silloin, kun tytär on kotona käymässä ja saamme nauttia paitsi hänen läsnäolostaan 

(äidillä on aina lapsiaan ikävä, kun nämä eivät ole kotona), 

usein myös herkullisista kakuista.

Näin oli tälläkin kertaa, jolloin nämä kuvat nappasin tässä joku aika sitten

Laitan ne kuitenkin tänne nyt, vaikka vähän myöhässä.

Kuvissa näkyy erittäin herkullinen kinuskipäällysteinen oreojuustokakku. 

Pohjassa on oreokeksiä ja samoin täytteessä. 

Päällä itse keitetty kinuski ja reunojen koristeena keksimurua, cashew-pähkinää ja valkosuklaata.

Herkulliseen helmikuuhun kuuluvat myös kevään airueet eli tulppaanit ja tottakai neuleet.

Neulojan karkkikaupassa eli käsityöliikkeessä on tullut vierailtua useasti kuluneen talven aikana,

mutta välillä on tarpeen kuluttaa myös kotona jo valmiiksi olevia lankoja.

Tekeillä on ollut parit alakouluikäisen lapsen kokoa olevat raitasukat, sini- ja puna-violettisävyiset.

Ja tosiaan tähän ihan kuvana vielä kolmas helmikuun herkku.

Puutarha- ja kukkakirjat. 

On taivaallisen ihana selailla kauniita kuvia kirjoista ja rehellisyyden nimissä myös blogeista.

Kevään kosketuksen voi lähes tuntea

Eli, pienet ovat ihmisen ilon aiheet. 

Iloa makunystyröille, silmille ja hermolepoa neuleen parissa.

Näistä on minun helmikuuni tehty (jos arjen askareet töiden parissa unohdetaan) 😊

Joko kevät kolkuttelee ajatuksissa ja/tai tekemisessä siellä ruudun toisella puolella?

Siis kaikin puolin herkullisia helmikuun lopun päiviä Sinulle!

Pääsiäisherkkua

Halusin laittaa teille nähtäväksi

näin pääsiäispäivän illan kunniaksi vielä tuoreeltaan 

kuvat tyttären kevään juhlan kunniaksi leipomasta

tuhdista ja samalla raikkaasta 

aprikoosisuklaakakusta 

💛

Kakussa on paksu suklaakuorrute, 
jossa on käytetty Fazerin tummaa suklaata ja Van Houtenin tummaa kaakaojauhetta 
sekä laktoositonta vispikermaa. 
Kakun täytteenä on vaniljalla maustettu vispikerma yhdessä
kaupasta valmiina ostetun aprikoosihillon kanssa.
Kakku oli aika isotöinen ja sen piti antaa tekeytyä muutamaan otteeseen 
eri tekovaiheiden välillä.
Mutta lopputulos palkitsee.

Maistui kuulemma oikein hyvältä kahvin kanssa ja minun 
mielestäni sopi oikein hyvin myös raikkaan yrttiteen kaveriksi 😊

Tänään on satanut puuskaisen tuulen kanssa lähes vaakasuorassa.
Koirakaan ei tykännyt ulkoilusta minusta puhumattakaan.
Olen vain ollut sisällä. 
Katsellut valokuvia, poistanut huonoja ja tarpeettomia ja nimennyt näitä blogiin tulevia.

Ajattelin taas kevään kunniaksi aktivoitua myös SatunKukat-blogini suhteen. 

Kohtahan sinnekin saa uusia kukkakuvia 😉

Eilen oli myös kova tuuli, mutta aurinkoista ja lämpötilakin kiipesi lähemmäs kymmentä astetta.
Aloittelin kevään pihahommia siistimällä paria kukkapenkkiä ja leikkelemällä 
muutaman pensaan oksia. 
Eniten parturointiin pääsivät kaksi isoksi hujahtanutta syyshortensiaa,
joita leikkelin todella rankalla kädellä. 
Ulkoilu jäi muutamaan tuntiin, sillä kevätaurinko ei oikein tee hyvää herkälle hipiälleni,
joten pelkäsin, että saan tuulesta ja varsinkin auringosta kunnon aurinkoihottuman kevään kunniaksi. 
Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, kun maltoin olla paljon selkä aurinkoa kohti ja 
maltillisen aikaa ulkona sekä rasvata naamaa illalla oikein urakalla.
Tänään oli ihan tervetullut lepopäivä ja 
mielelläni jatkan tässä joku päivä taas noita ulkohommia 😊
Onneksi on lomaviikko!

💛 Kaunista huhtikuista viikkoa Sinulle 💛