perjantai 20. tammikuuta 2023

Kesää odotellessa

 


No niin. Hiipiihän se kesä jo ajatuksiin näin tammikuun loppupuolella. 

Yhä useammin huomaan katselevani tietokoneelta menneiden vuosien kukkakuvia. 

Laitanpa niistä tännekin muutamia ihan vaan kesän kaipuuta helpottamaan (tai pahentamaan 😉 )

Osa niistä on ehkä täällä blogissakin ollut jo aiemmin, mutta ei kuitenkaan haitanne, jos tulevat uudestaan. 



Huikaiseva kevään aurinko. Sitä kaipaan, mutta ihan kohta se on taas täällä :) 
Alla olevassa kuvassa näkyvät loistotäydykkeet ovat levinneet kotipihassa vähän sinne tänne. Olen niitä välillä kitkenyt aktiivisesti, 
mutta ne ovat pitäneet pintansa. Niiden kukinnot ovat mielestäni herkän kauniita ja sävy vaihtelee myös valaistuksen mukaan.


Loistotädyke




Purppuraheisiangergon kukkia


Jalopähkämöt ja ukonkellot leviävät vauhdilla. Varsinkin ukonkellot ovat tulleet pyytämättä ja leviävät, minne haluavat, 

mutta koska ne ovat kauniita, saavat kasvaa. Rajoitan niitä toki jossain määrin 

Jalopähkämöt ja kuunliljat kilpailevat talon itäpuolen puolivarjoisassa penkissä elintilasta.

 Kuunliljoja pitää jakaa tulevana keväänä, sillä juurakot kasvavat jo kovin ahtaasti.

 Melkoista käsipeliä on saada eroteltua jalopähkämöiden haarautuvat juuret ja maavarret juurakoiden ympäriltä.



Rakastan valkoisia kukkia. 

Siksipä muutamaa liilaa syreeniä ja vaaleanpunaista pikkuangervoa lukuunottamatta kotipuutarhan pensaat kukkivat valkoisin kukin.

Kukkapenkeissä on sitten lisänä punaisen ja sinivioletin eri sävyjä, mutta vähemmän esim. keltaista.





Toivottavasti nautit kesän aurinkoista kukkamuistoista ☀️




Kesää odotellessa 💗

Mukavia tammikuisia päiviä Sinulle!

T. Satu








perjantai 13. tammikuuta 2023

Hyvää alkanutta vuotta ja pukin paketeista löytynyttä

 
Hei taas ja onnellista alkanutta vuotta!
 Nopeasti kului joulun ja uuden vuoden aika pyhineen ja viikon loma siinä sivussa.
Ja niin on taas tammikuukin jo erinomaisesti vahdissa. 
Joulun ja uuden vuoden välipäivät olivat vapaata ja pari viikkoa on jo ollut töitä. 
Arjen rutiinit palautuivat saman tien. 
Mitenkäs ruudun sillä puolella - miten on vuosi lähtenyt käyntiin?




Onneksi oli sentään välissä loppiaisen pitkä viikonloppu ja pitkästä aikaa myös aikaa kaivaa oma tietokone sekä valokuvatiedostot esiin 
ja kuvitella, että saisi bloginsa päivitetyksi ja toisten blogeja luetuksi.

Mutta homma jäi ns. vaiheeseen ja jatkoin nyt perjantai-illan ratoksi viikko sitten kesken jäänyttä hommaa. 

Vaikka joulu on jo reilusti takana päin ja kuusi sekä koristeet tänään vihdoin korjattu pois odottamaan ensi joulua, ajattelin, 

että laitan tänne kuvan muutamien joulupakettien sisällöistä.




Yllä olevassa kuvassa olevat joulusukat sain äidiltäni ennen jo ennen joulua.

Ne jalassa vietinkin sitten joulun pyhät 💗

Alla olevassa kuvassa näkyvät sukkaplokit ja käsityökansion sain tyttäreltä joululahjaksi.

Hän oli tilannut ne samasta paikasta, mistä toissajouluna saamani sukkaplokitkin, joita pääset katsomaan 'tästä'. Ne on tehty vanerista ja koristeltu laserkaiverruksilla. Ovat aivan ihania!

Kansiossa on sisällä pieniruutuista paperia välilehtineen ja olenkin jo useamman arkin täyttänyt kuviosuunnitelmilla. 

Vaikka tietokoneella on ns. helppo tehdä esim. kirjoneulesuunnitelmia, olen sitä mieltä, että värikyniä ja ruutupaperia ei mikään voita 😊





Syksyllä hankin kymmenkunta kerää hempeän vaaleansinistä Alize Velluto - chenillelankaa ajatuksenani neuloa niistä torkkupeitto tyttärelle.

Ja kuinka ollakaan, sain toteutettua suunnitemani ja peitto valmistuikin hyvissä ajoin ennen joulua. 

Virkkasin vielä peiton ympäri toistaen *1 kiinteä silmukka + 1 ketjusilmukka" saman langan valkoisella värillä. 

Näin reunat tuli huoliteltua ja peitolle ehkä pari senttiä lisäpituutta/-leveyttä.

No, selityksenä  nopeahkolle valmistumiselle oli, että lanka on neulottu 8 mm paksuilla puikoilla aina oikeaa.

 Lisäksi se ei ole ihan ns. täysikokoinen, vaan koko on noin 140 x 150 cm. 

Mutta ihan passelin kokoinen siitä tuli noinkin. Ja on ollut kiva huomata, että se on päässyt heti aktiiviseen käyttöön.




Vaikka olin ajatellut, että tekisin villasukkia karsastavalle miehelleni mahdollisimman pehmeästä ja 

ohuesta merinosukkalangasta sukat joululahjaksi, se jäi, kun ajattelin, että ei niitä kuitenkaan pitäisi. Mutta, enkä ensi jouluksi sitten.

Sen sijaan neuloin vanhalle työkaverilleni uudet violetit sukat aiemmin neulomieni, jos rikki menneiden tilalle. 

Ne päätyivät parissa päivässä perille kirjekuoressa ja yllättivät saajansa 💜



Lisäksi samalla mallilla neulomiani villasukkia valkoisina päätyi kolmeen muuhun pakettiin perhepiirin ulkopuolelle.

Siinä vaiheessa "urakkaneulominen" olikin saanut minut jo kyllästymään tämän mallin neulomiseen. 

Niinpä myöhemmin on ollut puikoilla kirjoneulesukkia ja kohoneulelapaset sekä koukulla kirjanmerkkejä, kukkia, Unille-pupu ym. 

Niistä sitten juttua myöhemmin.





Vaikka nyt vettä sataa lotistaakin kuin syksyllä konsanaan, oli tuossa joku päivä sitten ihanan aurikoista.

Oli pakko ottaa työpöydän kulmalla nököttävästä kukkaruukusta kuva tammikuun auringon säteiden osuttua siihen. 



Tämän jonain pakkaspäivänä otetun kuvan myötä toivotan sinulle oikein 

onnellista, valoisaa ja ihanaa alkanutta vuotta!

T. Satu