Äitienpäiväviikonloppu ja puuvillaisia lonkero-otuksia

Niin se vaan on toukokuukin jo pitkällä ja toukokuun toinen sunnuntai on tänä viikonloppuna. Äitienpäivä tuli itselleni mieleen, kun reilu viikko sitten ostin terassille ruukkuun pieniä eri violetin sävyissä kukkivia orvokkeja. Rakastin lapsena hempeän violetteja ja vaaleansinisiä orvokkeja ja muistan, kuinka pienenä koululaisena piirsin sellaisia myös äitienpäiväkorttiin. Samaiseen korttiin tuli myös orvokista kertovan laulun sanat ja nuo sanat kaikuvat mielessäni juuri tätä kirjoittaessani 

"Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni. Katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni. Itse hoidin kukkamaani, rikkaruohot kitkin, vettä kannoin iltasella rantatietä pitkin. Noudan tästä äidilleni orvokin tai kaksi..."

💜

No, köykäisellä aasinsillalla kuvissa näkyviin lonkero-otuksiin, joista yhdellä on vaalean violetit, vai pitäisikö sanoa liilat, lonkerot. 

Olen viime vuosina virkannut välipalakäsitöinä erilaisia turvalonkeroita, mustekaloja yms. lapsille ja miksei vanhemmillekin tarkoitettuja hypisteltäviä otuksia. Tässä mukana kuvia kuluneen syksyn ja talven aikana koukulta pudonneista. Lankana kaikissa on merseroitu puuvillalanka ja täytteenä laadukas polyesteritäytevanu. Kun minulta on kysytty, kestääkö täyte pesemisen, olen itsekin hämmästynyt, että kyllä täyte kestää tuoteselosteensa mukaan +95 asteessa pesun, mutta lanka itsessään 
(langasta riippuen) 40 tai 60 astetta.  

Näissä on kiva kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä ja huomata, että otuksien ilme ja olemus on aina vähän erilainen niiden värityksestä ja lonkeroiden kierteisyydestä riippuen. Joskus kun innostun, virkkaan yhdelle otukselle ns. mahan aluksen kippuroita lonkeroita täyteen, mutta joskus sen sijaan tuntuu, että vähempikin riittää ja otuksesta tulee keveämpi versio muutamine lonkeroineen. 

Yllä olevat minikokoiset hellyttävät pikkumustekalat virkkasin joskus viime syksynä. Niiden tekeminen oli nopeaa ja aika kivat niistäkin tuli. Nuo kaikki menivät hieman isommille pikkutytöille, joilla on "silmää" miniotuksille. Oma, nyt jo aikuinen tyttärenikin tykkäsi aikoinaan kaikistä minikokoisista. OIipa kyse sitten minimukista, -rasvapurkista tai -nallesta, niin, mitä pienempi sen suloisempi ja sitä isommat "iiihanat" aina tuli 😊 Jännä, miten mieleen muistuu hauskoja hetkiä omankin lapsen kanssa. 

Tänä viikonloppuna on äitienpäivä. Omat aikuiset lapseni tulevat viikonlopuksi kotiin ja samalla saan toivotun hengähdystauon töistä, joihin ajatukset muuten helposti karkaavat, kun ei ole muuta ajateltavaa. Omalle äidilleni sain toimitettua ruukkuruusun jo viime viikonloppuna hänen kotipaikkakunnallaan toimivan puutarhan kautta. Siltä ystävällisesti toimitettiin kukka suoraan kotiin hyvin kohtuullisella kuljetuskustannuksella. Aivan ihana, miten tällaistakin palvelua löytyy, kun sitä uskaltaa kysyä, vaikka eivät kotiinkuljetuksia markkinoikaan.

🌼🌼🌼

Lempeää äitienpäiväviikonloppua kaikille äideille, isoäideille, mummoille, äitimielisille ja äitien lapsille.

💗💜💗

Mukavia toukokuisia päiviä

🌼🌼🌼

 

Pikkujuttuja ja kuluneen syksyn kuulumisia

Uskomatonta, miten aika menee nopeasti. Monta kertaa on ollut tarkoitus tarttua "härkää sarvista" ja alkaa kirjoittaa tänne kuulumisia. Aina vaan on tullut tilalle jotain muuta. Mutta jos nyt  🤍

Kulunut syksy painottui käsitöiden suhteen pieniin juttuihin. Muutamia pantoja on tullut neulottua ja sitten lisäksi olen neulonut useita ihan pienelle tarkoitettuja sukkia, lapasia ja myssyjä pehmeästä merinovillasta. Pitkästä aikaa kaivoin esille myös perinteisen vauvan siksak-myssyn ohjeen ja tein useamman saman tien, kun vauhtiin pääsin ja sain muokattua ohjeesta sopivan. Pari niistä on jo löytänyt itselleen pikkuisen pään, jota lämmittää, mutta muutama odottaa vielä vuoroaan. Tässä alla olevissa kuvissa näkyy osa myssyistä.

Lokakuun lopun ja marraskuun alun muita kuulumisia hallitsee korona. Olin säästynyt siltä tänne asti, mutta lokakuun puolivälin kieppeillä se sitten löysi meillekin ja "iloa" siitä onkin sitten riittänyt. Useampi påivä meni ensin tolkuttomassa päänsäryssä ja sitten kuumeessa ja kun siitä selvisi, on edelleen ns. huono/kylmä hiki koko kehossa ollut jatkuva seuralainen heti, kun pystyasennossa jotain yrittää tehdä. Lisäksi yskä ja tukkoisuus jatkuvat näköjään ties kuinka kauan. Koiratkin ovat saaneet tyytyä minimiulkoiluihin, kun niiden palvelijat eivät jaksa tai jos muuten jaksaisivatkin, yskivät ulkona ja sieltä tulon jälkeen melkein itsensä tainnoksiin. 

Onneksi kuitenkin pääsin näinkin vähällä, mutta jo tällä kokemuksella voin todeta, että ei kiva, ei ollenkaan. Siitä johtuen myös kotipiha jäi haravoimatta ja muutkin viimeiset pihahommat tekemättä, koska tekijät eivät jaksa. No, totesinkin miehelle, että ei oteta pudonneista puunlehdistä stressiä. Ne odottavat kyllä kevättä :)

Virkkauspuolella valmistui jälleen muutamia pienten leluja; unipupuja kavereineen sekä erilaisia puuvillaisia mustekaloja/turvalonkeroita viime keväänä ja kesänä valmistuneiden kaveriksi. Niiden lisäksi innostuin virkkaamaan pehmolangasta vähän pulleampia lonkero-otuksia lyhyillä lonkeroilla. Pari niistäkin on jo löytänyt kaverin itselleen. Näistä tuli ainakin omasta mielestäni aika hurmaavia, vai mitä olette mieltä?

Lisäksi syksyn mittaan koukulta on tipahtanut muutama Unille-pupu, -nalle ja -hauva 😊 Ajattelin, että vaikka olen jo aiemmin tänä vuonna lupaillut, että en jatkuvasti laita näitä lapsille suunnattuja juttuja, en ehkä kuitenkaan malta olla tekemättä näistä omaa juttua kuvineen tässä talven mittaan. Jostain syystä nämä ovat itselle sydäntä lähellä. 

Juuri koronasta sen verran toivuttuani, että kykenin töihin, olivat käsityömessut, joihin otin osaa ensimmäistä kertaa eläessäni myyjänä. Ja messuilla kävijät olivat myös kiinnostuneita juuri nåistä pehmoleluista sekä vastasyntyneelle tarkoitetuista myssyistä, sukista ja lapasista 🤍 Kiva ja jännittävä kokemus.

Myös suloisen pehmeitä kämmekkäitä on tullut tehtyä. Lankana on ollut pääasiassa Dropsin alpakkasekoitelanka Sky, mutta myös muita on päätynyt puikoille. Tarkoitus on tehdä vielä yhdet kämmekkäät ennen joulua pukinkonttiin. Mutta sitten saa riittää siltä saralta tältä talvelta ;) 

Alpakkaiset WILLASTA-kämmekkäät

Seuraavaksi tarkoitus on neuloa harmaat perussäärystimet joustineuleella itselleni tulevien pakkasten varalle. En vuosiin ollut käyttänyt säärystimiä, mutta viime talvena sellaiset neuloin ja kovaan käyttöön pääsivätkin. Enää en voisi kuvitella meneväni pakkasella ulos ilman niitä. Siksipä ostin ihan varta vasten eilen ruokaostosreissulla Prismasta pari kerää 7 veljestä-lankaa, kun oli sopivasti asiakasomistajatarjouksessa :) 

Mutta, jotta joku järki olisi näissä tekemisissä, sitä ennen on kuitenkin tehtävä kärkikavennukset pienen neidin merinovillaisiin pitsisukkiin, jotka odottavat valmistumistaan tuossa nojatuolini vieressä lattialla nököttävässä ruskeassa pajukorissa. 

Tajusin tässä yhtenä päivänä, että voisi varmaan alkaa laittaa jo kausivalojakin pihalle. Ei niitä tule paljoa, koska olen kyllästynyt niiden heikkoon kestävyyteen. En halua joka vuosi ostaa uusia, kun entiset eivät enää toimikaan kuin ehkä osittain. Mutta pitää sitä jotain kuitenkin laittaa. Samalla hoksasin, että joulukin on ihan kohta. Tänä viikonloppuna laitoin viimein joulutähdet ikkunoihin ihan vaan pimeän karkoittamiseksi. 

Kauniita marraskuun loppupuolen päiviä ja ihanaa joulun odotusta 🤍❄️

 

Meduusoja ja mustekaloja

Virkkaushimo iski 🤍

Sen innoittamana tässä kevään mittaan on syntynyt joukko suloisia meduusoja ja/tai mustekaloja.

Kaipa näitä voi kutsua meduusoiksi tai mustekaloiksi tai turvalonkeroiksi tai lonkero-otuksiksi.

Mutta, leluja kun ovat, ei tituleeraaminen oikealla termillä liene oleellisinta :) 

Näiden tekemiseen jäin koukkuun ja vasta näitä kuvia ottaessani tajusin, kuinka monta niitä onkaan!

Ei ihme, että mies hieman hymyili vinosti ne nähdessään... Mutta kehui sentään ;)

Lankana suurimmassa osassa on merseroitu puuvilla Drops Muskat sekä parissa yksilössä merseroimaton puuvilla 

Järbo Eko Bomul sekä Järbo Colin, jossa on puuvillan lisäksi reilu kolmasosa pellavaa. Yhden mustekalan siniset lonkerot

 ovat pehmeää Drops Safran puuvillaa, mutta sen pää on em. puuvilla-pellavaa.

Ajattelin ensin, että kokeilen vaan tehdä yhden tai kaksi. Mutta en osannut lopettaa ennen kuin nuo langat loppuivat 

ja kahteen viimeisimpään piti käyttää "värikartasta" poikkeavaa vaaleansinistä ja keskiharmaata Safrania😊

Virkattu mustekala

Näistä osa on aika pieniä, pään korkeus pienimmillä on noin viisi senttiä. 

Kiharoiden lonkeroiden pituus on noin 8-12 cm ja suorempien lonkeroiden pituus venyttämättä noin 15-18 cm. 

Isommat ovat sitten hieman kookkaampia, mutta aika kompaktin kokoisia kaikki kuitenkin.

Jokainen on omanlaisensa yksilö, kuten jokainen meistä muistakin. 

Virkattu vauvan lelu - Meduusa, mustekala

Osa näistä lonkeroisista tulee mahdollisesti myytyä, jokunen päätyy lahjaksi ja

 mahdollisesti jokunen johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen. 

Katsotaan nyt.

Tällaisia virkkauksia tällä kertaa 

🤍

Leppoisaa viikonloppua ja kauniita toukokuisia päiviä Sinulle!

T. Satu