Kirsikka-aika

Kotipihan pieni suklaakirsikkapuu on ilahduttanut jo vuosikausia 

paitsi upealla valkoisella keväisellä kukinnallaan myös happaman makeilla marjoillaan.

Ja antanut minulle monta aasinsiltaa myös blogikirjoituksille.

Niin myös tällä kertaa.

Kun käsityörintamalla on hyvin vetämätön kausi meneillään, ja vähän muutenkin, 

ajattelin kertoa paitsi meneillään olevasta neuleprojektista myös kerrata 

aiempia postauksia, joita tuo kirsikkasatoa tuottava puu on innoittanut 😊

Ihka ensimmäinen blogikirjoitukseni oli "Kirsikoiden aikaan". 

Aloitinhan tämän blogitaipaleeni parhaaseen kirsikka-aikaan heinäkuussa parisen vuotta sitten. 

Palaan silloin tällöin muistelemaan niitä aikoja ja katsomaan, 

miltä bloggailun alkutaival näytti; tuolla kertaa kerroin tyttären leipomista ihanista pienistä mantelista lisämakua saaneista kirsikkapiirakoista, 

joista ovat myös seuraavat kuvat:

Suklaakirsikkajuustokakkua saimme myös samana kesänä:

oli muuten tosi hyvää tämäkin, suklaalle perso kun olen!

Viime kesänä suklaakirsikka kukki poikkeuksellisenkin runsaasti. 

Kiertelin puuta kameralla tähtäillen monena päivänä.

Silloin syntyi "Kirsikan lumoa" -kuvapläjäys noista upeista valkoisista kukkasista.

Kirsikat, suklaa, valkosuklaa ja kaura toimivat hyvin yhteen.

Lisänä ehkä vielä pehmeä vaniljakastike tai -jäätelö ja ah, niin hyvää!

Neulottuakin on tullut "kirsikkahengessä". 

Nämä viininpunaiset villasukat seiskaveikasta neulottuna valmistuivat vuosi sitten kesällä. Niistä oli juttua "Kirsikkasukat"-tekstissä. 

Mallin kehittelin itse sitä mukaa, kun neuloin ja virheitä tuli jälleen senkin sata, mutta kivat kotisukat niistäkin tuli.

Tällä hetkellä tekeillä on merinovillasta pipo-setti, josta etukäteismaistiaisena kuva piposta tuossa alla. Palataan sen pariin sitten myöhemmin. 

Luonnonvalossa pipo näyttää juurikin samanväriseltä kuin suklaakirsikan kirsikat, mutta yritäpä saada väri vangittua kuvaan...

Valokuvien ottamisessa viininpunainen lanka ja kirkas auringonpaiste tai sisätilat eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä 

- värit eivät toistu oikein eivät sitten millään.

Vika varmaan enemmän kameran käyttäjässä kuin kamerassa.

Mutta näillä mennään tässä vaiheessa.

Kirsikat ovat mielestäni parhaita nimenomaan tuoreina suoraan puusta suuhun napsittuina. 

Sen lisäksi tosiaan paistoksissa ja piirakoissa niiden maku pääsee hienosti oikeuksiinsa.

Pakastetuista en niinkään tykkää.

Toissavuonna oli mahdottoman hyvä kirsikkavuosi, joten tytär teki leivonnaisten lisäksi kirsikoista myös likööriä 

ja kunnon tekeytymisajan jälkeen se maistui erittäin hyvältä ja täyteläiseltä. 

Suosittelen kokeilemaan sitäkin.

Nyt on aika lopetella tällä kertaa ja ottaa alkavan viikon loman pari ensimmäistä päivää rentoutumisen kannalta. Juuri nyt on tunne, että tulee ns. tarpeeseen.

💗 Mukavaa alkavaa elokuuta 💗

Kirsikan lumoa

Kirsikankukka.
Pitkän talven jälkeen luonnon herätessä,
kirsikka on yksi ensimmäisistä kauniisti kukkivista puista.



Nyt seuraa kuvakavalkadi kotipihamme ainoasta kirsikkapuusta, joka on Suklaakirsikka.
Toivottavasti sinäkin nautit keväisen pihamme kuningattarren kukkien lumosta.



Sen vaaleanpunertavat pikkunuput avautuivat pian kevään lämmettyä.

Kuten huomaat, olen tähtäillyt näitä upean valkeita kukkia vähän joka kantilta.
Kännykällä ja digikameralla on hyvä ottaa kuvia aiempaan filmikameraan verrattuna.
Mutta se huono puoli niissä on, että kuvia tulee otettua vaikka kuinka paljon ja
sitten en raaski poistaa niistä kuin ihan huonoimmat ja tärähtäneimmät otokset.
Muut jäävät täyttämään puhelimen ja tietokoneen muistia.
Joskus sitten saan kuvien siivouspuuskan ja kovetan sydämeni
ylimääräisiä kuvia poistaessani.

Ja sitten täytän tätä blogianikin näillä kuvilla, kun haluan jakaa ne teidänkin kanssanne.

Keväinen taivas oli välillä pilvetön ja välillä ohuen pilviharson peitossa.
Kirsikkapuun kukinnan aikaan sää oli lämmin ja saimme nauttia helteestä
(tai kärvistellä helteessä 😊 ) useampana päivänä.

Mutta kuvaamiselle sää oli mitä mainioin.





Välillä taivas oli myös huikaisevan sininen.
Mikäpä saisikaan mielen iloisemmaksi, kuin lämmin auringonpaiste ja
herkät valkoiset kukat hohtavan sinistä taivasta vasten.

Toukokuussa oli myös kauniita aurinkoisia iltoja,
jolloin auringonvalo siivilöityi kauniisti lehvästön ja kukkien lomasta.

Tietenkin se kutsui minut taas kameran kanssa pihalle

ja nautin ilta-auringon säteiden leikistä kirsikankukissa.

Vaikka pihan katseenvangitsija on jo kukintansa kukkinut,

palaan kerta toisensa jälkeen sen kukkakuvien pariin. 

Enää ei mene kauan, 

kun pienet kirsikanalut ovat jo näkyvissä. 

Suklaakirsikan marjat ovat sopivan happamia,

kypsinä väriltään vähän ruskehtavan viininpunaisia.

Tytär leipoi viime kesänä tällaisia herkullisia pieniä kirsikkapiiraita 

tartalettivuoassa. 

Itse asiassa tämä oli ensimmäinen julkaisuni täällä blogissa.

Jos tahdot, pääset katsomaan sitä painaisemalla tästä.

Siitäkin on kohta jo vuosi.
Ja kiva vuosi onkin ollut 😊
Pitää miettiä niitä tunnelmia sitten myöhemmässä vaiheessa lisää.

Nyt toivotan sinulle kaunista päättäjäisviikonloppua ja hohtavan kauniita alkukesän päiviä 💙

Kirsikoiden aikaan

Heinäkuun helteillä lomaillessa ja pihakeinussa neuloessa päätin toteuttaa pitkään kypsyneen ajatuksen käsityö- ja leivontapainotteisen valokuvablogin perustamisesta. 

Mansikat ja mustikat, kirsikat sekä erilaiset kukat ovat parhaimmillaan ja kuvamateriaalia blogiin tulee jatkuvasti, sillä kuvauskohteita riittää.

Pihamme suklaakirsikkapuu kukkii keväällä upein valkoisin kukkasin 

ja jatkaa ilahduttamistaan kesällä tuottamalla kokoonsa nähden

runsaasti happaman aromikkaita kirsikoita. 

Tällaisena lämpimänä kesänä marjoja on tullut vieläkin enemmän kuin aiemmin. 

Keräsimme marjoja kilpaa lintujen kanssa vältellen ampiaisia, joita myös kirsikat kiinnostivat. 

Tytär leipoi Kotilieden ison leivontakirjan ohjeella pieniä mantelitäytteisiä kirsikkapiirakoita.
 Vielä lisäsäväyksen piiraat saivat karvasmanteliöljyllä maustetusta makeasta kirsikkamehusta. Ja ihan parhaalta ne maistuivat vähän lämpiminä vaniljakermajäätelön kanssa.