Ompelukone. Se kapistus,
joka viime vuodet on sijainnut ylitäyden vaatehuoneen lattialla ja
johon olen säännöllisesti potkaissut kipeästi varpaani lukemattomia kertoja.
Kapistus, jonka olen viime vuosina raahannut keittiön pöydän ääreen,
vain kun on pitänyt korjata jotain.
vain kun on pitänyt korjata jotain.
Tai oikeastaan, ompelinhan minä sohvatyynyille uudet päälliset viime vuonna.
Mutta siis nyt tämä unohdettu Singer pääsi taas vierailulle keittiön pöydälle loppuaan lähenevän kesäloman kunniaksi.
Kun kerrankin oli olevinaan ylimääräistä aikaa miettiä,
mitä voisi vaikkapa ommella.
Ompelutarvikkeita, kankaita, nauhoja, vetoketjuja ym. on parissa isossa virkatussa korissa,
jotka nostelin myös keittiön pöydälle.
Lisäksi tuolille pöydän ääreen pääsi iso virkattu kori, jossa on liian pitkään käyttöään odottavia kankaita.
Niistä on pitänyt tulla pikkukassi, kesähame, pusero, olkalaukku, keittiöpyyhe ym.
Mutta siihen olivat jääneet. Ihan siistiin pinkkaan kylläkin.
Ja olisihan se hienoa, jos olisi paikka, jossa konetta voisi pitää valmiina helposti käytettävissä.
Toisaalta arvelen, että tuskinpa olisin kuitenkaan sen aktiivisemmin ompeluksiin tarttunut.
Mutta siis, nyt iski aktiivisuuden puuska ja kävin kangaspinon läpi sillä ajatuksella,
että jotain ainakin saan ommeltua.
Pitäisi tehdä -listallani on jo pitkään ollut jonkinlainen projektipussukka,
käsityöpussi, jossa voisin neuletta pitää mukana ja toisaalta säilyttää vaikkapa sitten kotona.
Keskeneräisiä kun päätyy milloin minkinlaiseen muovipussi- ja koriviritelmään pöydille, lattialle nojatuolin viereen jne.
Siis, jos olisi edes jollakulla keskeneräisellä tekeleellä oma paikkansa, jossa sitä säilyttää.
Niinpä näissä hieman turhautuneissa tunnelmissa ajattelin tarttua härkää sarvista
tai oikeammin kankaaseen ja koneeseen ja aloittaa.
Olin tilannut viime talvena Ellokselta valkoisia perkaalilakanoita ja ne tulivat pienessä valkoisessa perkaalikankaisessa pussissa,
joka oli kiristetty samasta kankaasta tehdyllä nyörilllä.
En ollut heittänyt ko. pusseja pois, joten nyt hyödynsin yhden niistä leikkaamalla pitkulaisesta pussista pohjan pois ja sitä vähän lyhyemmäksi.
Ompelin siihen uuden suorakaiteen muotoisen pohjan ja aiemmin ostamastani ohuesta vihreäkuvioisesta kankaasta toisen matalamman pussin,
jonka sisään sujautin valkoisen.
Pussukka on siis yläosastaan yksinkertaista kangasta ja alaosastaan kaksinkertaista.
Taitoin valmiina olleen nauhan pituussuunnassa kahtia ja ompelin sen ohuemmaksi, jotta se luistaa paremmin ja pujotin uudestaan nauhakujaan.
Koristeeksi ompelin vielä käyttämättömänä vuosikausia ollutta mintunvihreää satiininauhaa.
Siitä tuli vähän söpöstelyä mukaan.
Tämä pienehkö pussukka toimii juuri nyt pienen keskeneräisten pipo- ja lapasneuleiden olinpaikkana,
kunnes saan ne valmiiksi.
Ensimmäinen pussukka valmistui sen verran nopeasti,
että orastava ompelukuume ei sillä talttunut.
Siksipä mielessä pitempään pyörinyt ajatus pikkuisen isommasta projektipussukasta vaati toteuttamistaan.
Tähän pussukkan pääsi paksuhko ruusukuvioinen puuvillakangas noin vuodelta 1993.
Sitä oli jäänyt yli, kun teimme uuden pehmusteen silloin niin muodikkaaseen keinuvaan korituoliin,
jonka luonnonvalkoinen alkuperäinen pehmuste oli mennyt nopeasti huonoksi.
Silloin uusi pehmuste toteutettiin leikkaamalla oikean muotoinen kappale paksusta vaahtomuovipatjasta ja ompelemalla siihen tästä kankaasta päällynen.
Muistan vieläkin, kuinka tiukka siitä oli ommella koristenapit läpi.
Napit pitivät samalla päällyskankaan oikeassa muodossa patjan päällä.
Tämä pehmuste toimi vuosia ja oli käytössä meillä lastenhuoneen lattiatyynynä vielä pitkään sen jälkeen, kun ko. korituolista luovuimme.
Kangasta oli siis jäänyt reilu pala yli ja mielestäni se sopi tähän tarkoitukseen paremmin kuin hyvin.
Jokunen vuosi sitten minulla oli laukkujen ompeluinnostus.
Tein silloin muutamia tukevia ostoskasseja, joitakin ohuita kangaskasseja varakasseina esim. käsilaukussa pidettäväksi
sekä yhden ihan kunnollisen olkalaukun.
Osa kassiprojekteihin hankituista kankaista odottaa vieläkin käyttöä,
osasta on osa jäljellä.
Silloin ostin jonkun kassin vuorikankaaksi punavalkoraidallista puuvillakangasta,
joka pääsi nyt yhteen ruusukankaan kanssa.
Pussukan pyöreä pohja on vajaat 20 cm halkaisiljaltaan ja kokonaiskorkeus noin nelisenkymmentä senttiä.
Koska en halunnut/osannut/viitsinyt väkertää nauhakujaa kankaiden väliin,
ompelin kiristysnauhakujan leveähköstä beikestä puuvillanauhasta ja pujotin siihen joskus aiemmin tähän tarkoitukseen hankkimaani puuvillanyöriä.
Nyöriin käytin jostain käytöstä poistetusta vaatteesta joskus talteen ottamani "nyörin kiristyspallon", vai mikä sen oikea nimi nyt onkaan.
Vielä oli ajatuksena tehdä pari vetoketjupussukaa ja siksi ompelukone odottaa tuossa keittiön nurkassa (ei sentään ole pöydällä koko aikaa).
Mutta katsotaan, miten töiden nyt alettua aikaa ja energiaa riittää.
Neulepuikot ja pitkästä aikaa myös virkkuukoukku kun edelleen vetävät ompelukonetta enemmän puoleensa.
Tällaisia käsityökuulumisia tällä kertaa 😊
Lämpöisiä kesäpäiviä Sinulle!
