SikSak

Miten kesä meni?  Aika tavalla noilla sanoilla minulta kysyttiin töihin palatessani reilu kuukausi sitten. Ja vastasin siihen, kuten aina ennenkin, että menihän se ja nopeasti menikin. Se tässä uskomattominta onkin, että on jo syyskuun puoliväli ja illat ovat jo pimentyneet, mutta menneen kesän voi vielä tuntea. Syksyn lapsena ja jouluihmisenä pidän myös tästä vuodenajasta, kun ajatukset ja oleminen käpertyy ikäänkuin sisäänpäin, kodin lämpöön ja kynttilän liekkiin tuijotteluun. Toisaalta vielä on aikaa kotipihan syystöiden tekemiselle ja en ole raaskinut laittaa vielä yhtään kesäkukkaistutustakaan pois, vaikka osa jo aika ränsistyneeltä näyttääkin.

Arki kulkee otsikon mukaisesti siksakkia; ylös ja alas tai eteen ja taakse, miten sen nyt kukin haluaa ajatella. Välillä joku asia etenee ja välillä tulee taas takapakkia. Mutta ehkä kuitenkin perusvire on siellä plussan puolella, joten mitään hätää tässä ei siis ole. Työt ja/tai niihin liittyvät ajatukset vievät kuitenkin suurimman osan valveillaoloajasta, joten sekä ajatukset että arki ovat välillä oikeastaan melkoista serpentiiniä siksakin sijaan ja arjen pyöritykselle on löydettävä vastapainoa.  

Näiden köykäisten aasinsiltojen kautta pääsenkin sitten samaan hokemaan kuin aiemminkin eli toteanpa jälleen (sadannen kerran ehkä...) että käsillä tekemisestä saa voimaa ja hermolepoa. 

 

 

 

Kesäloman lukuiset luppohetket käytin neulomiseen ja virkkaamiseen. Virkkuukoukun käsittelyn myötä valmistui useita pehmoleluja tai pehmokavereita, joiksi niitä yleensä kutsun. Kun taas neulepuikoilta valmistui lapasia, sukkia ja kämmekkäitä. Ja neuloinhan minä muutaman merinovillaisen vauvan siksak-myssynkin. Tällä kertaa puikoilla ei ollut punaista, vaan sinivihreän ja harmaan sävyjä sekä luonnonvalkoista. Näiden kuvien tummemmat myssyversiot sopivat noin 1-2-vuotiaalle ja luonnonvalkoinen puolestaan vastasyntyneestä muutaman kuukauden ikäiselle - lapsen koosta toki riippuen. 

Näiden myssyjen neulomisen hankaluutena on itse myssyn eli siksak-neuleen neulominen. Se on minun mielestäni puuduttavaa ja menen aina kerrosten laskussa sekaisin. Sen sijaan myssyn kokoaminen, nauhojen virkkaaminen ja tupsujen tekeminen onkin sitten ihan hauskaa. Ilonsa kullakin, voisi kai sanoa ;)

Vapaa-aikana olisi hyvä aktivoitua muutenkin, sillä minulla on muuten vielä osa talon ikkunoista pesemättä tältä kesältä😅 Ei niitä mikään mahdoton määrä ole, mutta ei vaan ole yhtään huvittanut... Tarkoitus olisi kuitenkin saada homma hoidettua ennen talvea. No, tavoitteita on hyvä olla. Ehkäpä saan sen toteutettuakin.

Entä, miltä sinun syyskuusi näyttää?  

 

 

Tällaisia myssyjä tällä kertaa. Vielä on muutama kerä samaa lankaa odottamassa, josko ihan sellaiset pienet siksak-myssyt niistä tekisin. Pitää kuitenkin odottaa niihin inspiraatiota. Nyt on parhaillaan puikoilla parit lapaset ja yhdet alpakkasukat, joten kunhan ne valmistuvat, on aikaa sitten taas uusille projekteille. 

Ostin muuten joku aika sitten Prismassa käydessäni Maakuntasukat -kirjan ja vaikka en välttämättä kirjoneuleita oikein osaa ja/tai viitsi tehdä, ehkäpä kokeilen siitä jotain mallia tehdä. Toimii se ainakin innoituksen antajana ja aina on rauhoittavaa katsella kauniita kuvia, vaikka ne olisivatkin kuvattu vain villasukista 🤗

 

Aurinkoisia syyspäiviä 🌞🌞🌞

 

Lapasprojektia II

  

 

On lapasprojektin kakkososan aika.  Lapasprojektin ykkösosassa oli kuvia tuplalangalla neulotuista paksuhkoista lapasista, joissa yhdistyivät sekä merino- että alpakkalangat. Tällä kertaa kuviin pääsivät merinovillaiset peruslapaset, joista parit valmistuivat kevään ja parit alkukesän aikana. 

 

 

 

Nämä ovat luottomallillani neulotut. Kennokuvioisten yksinkertainen kuviomalli löytyy niinkin kaukaa täältä blogistani kuin kuuden vuoden takaa pipon ohjeesta, jonne pääset "tästä linkistä"

Lankana puolestaan on luottolankani eli pehmeä merinovilla Drops Merino Extra Fine, josta en luovu, vaikka muitakin lankoja käytän. Isommissa lapasissa on 44 silmukkaa varressa ja pienemmissä 40. Kämmenosan alkaessa olen pienemmissä lisännyt kämmenselän puolelle yhden silmukan, jotta kennokuvio asettuu kauniimmin.  Isommissa tein myös kämmenpuolelle lisäsilmukan, jotta lapasiin tuli riittävästi väljyyttä. Meillä kun kaikilla on vähän erikokoiset kädet. Puikkoina olen näissä käyttänyt 3,50 mm kantikkaita koivupuikkoja, joten puikkokoko vastaa n. 3,25 mm pyöreäprofiilisia puikkoja. 

 

 

Yllä olevat tumman turkoosit lapaset ovat myös samaa merinovillaa ja neulottu muuten samalla mallilla kuin ylempänä olevat, mutta niiden kämmenselkää koristaa yllä olevien lapasten kennokuviota yksinkertaisempi ristikkomalli. Samalla periaatteella tein viime vuonna loppusyksystä parit lapaset ja niitä pääset katsomaan "tästä linkistä" . 

  

Tein vielä tähän nähtäville Excelillä alla olevan ruudukko-ohjeen, jossa x:t ovat nurjia silmukoita ja tyhjät ruudut oikeita silmukoita. Tuolla periaatteella siis on neulottu näiden lapasten kämmenselän silmukat. Ja kämmenselällä on yksi silmukka enemmän kuin muuten.

satuntuulia.blogspot.com

 

Tällaista lapasmaniaa tällä kertaa. Olen vähitellen luopunut pipojen tekemisestä, sillä niitä on niin paljon, ettei tule käytettyä. Sen sijaan käytän pipoihin varaamani langat lapasiin. Vielä riittää tätä merinoa muutamaan lapaspariin. Yhteen lapaspariin menee noin 70 grammaa lankaa, joten kahdesta lankakerästä jää noin yksi puolikas kerä. Oikein sopivasti siis ettei sitä raaski heittää pois, mutta eipä siitä oikein mitään muutakaan saa aikaiseksi. No, käytän paljon samoja värisävyjä, joten jos värjäyserien sävyt eivät kovin paljoa poikkea toisistaan, hyvällä tuurilla ostamalla yhden kerän lisää, saan toisen lapasparin tehtyä :)

Tällä hetkellä olen kesälomalla ja lähes jokainen sateeton aamupäivä tai illansuussa kiertelen kotipihassa ojentelemassa kameraa tai puhelimen kameraa kohti kukkia. Muistikortit täyttyvät näin kesällä kukkakuvista sen lisäksi, että kuviin pääsee edelleen myös näitä neulomuksia. Varmuuskopioitakin olen muistanut ottaa välillä. Harmittaisi hirveästi, jos jonkun vuoden pionikuvat tai pala taivasta -kuvat menisivät hukkaan jonkun tallennusvirheen tai muun bugin takia. Sellaistakin on sattunut, joten välillä on hyvä tunnustaa tosiasiat ja muistaa, että tekniikka voi pettää samoin kuin meidän ihmisten omat toimintatavatkin. 

Tänään ajattelin peruskotitöiden tekemisen lisäksi pistäytyä paikallisessa lankakaupassa. Ja, juu, luit ihan oikein, lankakaupassa. Ohut alpakkalanka, jota käytän paksumpien lankojen kaverina noissa paksuissa lapasissa on vähissä, joten sitä pitää siis saada lisää. Ja sen sijaan, että tilaisin netistä, ajattelen, että tuen näillä omilla pienillä ostoksillani paikallista yksinyrittäjää, vaikka hinta on vähän kalliimpi kuin isommasta liikkeestä tilaamalla. Tilauksiin tulee kuitenkin aina postikulut, joten ei siinä lopulta voitolle jäisikään. Siispä tämä päivä kutsuu, mutta sitä ennen tässä alla vielä muutama kukkakuvaräpsäisy ihan vain siksi koska on kesä 🌺

 

Festiva Maxima

Aurinkoisia kesäpäiviä Sinulle!

 

Lapasprojektia I

  

 

Mitäpä sitä lankahullu kesälläkään muuta tekisi kuin hypistelisi lankoja tai sitten käyttäisi niitä. Luin muuten Sairaasti sukkaa -blogin Irkun taannoisesta Instagram -postauksesta, kuinka lankojen hankkiminen ja hypistely ovat kokonaan eri harrastuksia kuin niiden käyttäminen. Olen hänen kanssaan hyvinkin samaa mieltä 😊 Saatan nimittäin istua hetken jos toisenkin lankakerien ympäröimänä ja hypistellä niitä ja miettiä, mitä ja millä yhdistelmillä mitäkin tekisin. Sitten kerään ajatusteni mukaan lankakeriä pikkupusseihin ja laitan vielä puikotkin mukaan tarkoituksenani tehdä milloin mitäkin - yleensä jotkut versiot sukista tai lapasista. Sitten tartun yhteen pussiin ja lähden sen sisältöä työstämään ja eipä aikaakaan, kun minulla ei ole mitään muistikuvaa, mitä niiden muiden valmiiden pussien sisällöistä pitikään tehdä. Ajattelen aina yltiöpositiivisesti, että minulla on aikaa neulomiseen paljon enemmän kuin onkaan, joten ensimmäisen pussin projekti saattaakin huonoimmassa tapauksessa kestää muutaman viikonkin. Siinä ajassa ehtivät muut suunnitelmat unohtua ja sitten onkin aika käydä taas lankavarastoja läpi ja miettiä, mitähän mistäkin olikaan tarkoitus tehdä. Ikiliikkuja on siis keksitty...

Toki välillä tulee sitten tarkoituksella jätettyä joitakin käsityöprojekteja odottamaan päivää parempaa ja tartuttua uuteen, mieleen tulleeseen mielenkiintoiseen juttuun. Näin kävi, kun sain päähäni neuloa paksuhkoja lapasia. Kaikki alkoi viime kesänä, kun tein parit vaaleanpunaiset lapaset suurin piirtein samoilla spekseillä (oli niissä pieniä eroja) paksummasta Sandnes Garnin Sunday -merinolangasta ja ohuttakin ohuemmasta Sandnes Garnin Alpakka Følgetråd -alpakkalangasta. Tuon jälkeen lähes samalla mallilla on valmistunut vielä parit versiot. Nyt ajattelin, että voisin kokeilla jotain muuta mallia. Niinpä kokeilin samalla lankayhdistelmällä peruspalmikkoversiota (kuva alla) ja siitä tuli yllättävän kiva. Ainakin omasta mielestäni. 

 

  

Niinpä sitten suurin piirtein samalla mallilla valmistui vielä kahdet muutkin lapaset. Palmikonkiertojen välissä olevat silmukkamäärät vaihtelevät eri väristen kesken samoin kuin lapasten silmukkamäärät. Valkoisissa ja harmaissa lapasissa päälankana on paksu Drops Big Merino (100 % merinovilla), jonka mukana kulkee ohut Sandnes Garnin Alpakka Følgetråd -alpakkalanka (100 % alpakanvilla). Nämä lapaset ovatkin jonkun verran paksummat kuin vaaleanpunaiset versiot.

Talvella sitten nähdään, kuinka lämpimät ne ovat - toivottavasti lunastavat äänettömän lupauksensa, jonka olen ajatellut niiden minulle antaneen 😊 Ainakin tykästyin näiden tekemiseen. 

Puikkoina käytin 4,0 mm koivupuikkoja näissä kaikissa, mutta silmukkamäärät ja jossain määrin myös pohjalangan paksuus vaihtelivat.  

Kätevää muuten, kun tällä tavalla hupenee yhtä aikaa useampi lankakerä. Esimerkiksi harmaisiin lapasiin meni pientä nöttöstä lukuunottamatta kaksi kerää merinolankaa ja puoli kerää alpakkalankaa. Tällainen tahti saa lankavarastotkin hupenemaan vähän nopeammin. Kunhan vaan muistaa, ettei käy välillä lankaostoksilla - toiveajattelua 😉

 

 

 

Näiden palmikkolapaskokeilujen lisäksi valmistuu aina välillä enemmän peruslapasia, jollaisista olen aiemminkin laittanut tänne. Näistä uusimmista versioista tulee tänne blogiin jossain kohtaa Lapasprojektia II -postaus, kunhan niin pitkälle ennätän. Varmaankin tässä myöhemmin kesällä, kun kesälomakin on alkamassa. Ja kylläpä minä sitä olenkin odottanut. 

🌞 

 Entä, mitäpä sinulle kuuluu? Millaisia kesäpuuhia sinulla on meneillään tai tuloillaan?

 

 

Ja en vaan voinut olla lisäämättä tähän loppuun vielä viikko sitten otettua kuvaa 

 yhdestä kotipihan kuningattaresta eli Bowl of Beauty -pionista,  joka on kyllä nimensä veroinen.

 

 

 Kivaa alkanutta heinäkuuta!

Sukkia, sukkia ja sukkia II

  

Ja taas olisi sukka-aika 😊Kuten edellisessä sukkapostauksessa lupailin, laitan tähän toisen kattauksen kuvia viime vuonna valmistuneista sukista. Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä, mutta ehkäpä tuosta kuvausrekvisiitasta pystyt arvioimaan, mihin vuodenaikaan sukat ovat joko olleet tekeillä tai valmistuneet.

 

 

 

Postauksen ylimmässä kuvassa sekä tässä yllä ja alla näkyvissä kuvissa ovat alkukesästä valmistuneet raitasukat noin kokoa 38. Lankana näissä on perinteinen Novitan 7 Veljestä. 

 

 

 

 

 

  Kevätauringon lämmittäessä sekä ihmisiä että luontoa, puikoille pääsi hempeämpiä sävyjä. Minulla se tarkoittaa usein hempeän vaaleanpunaista puikoilla. Niin nytkin. Puikoille pääsi lankalaatikon kätköistä löytynyt vaaleanpunainen Novitan Nalle-lanka ja siitä syntyivät pitsikuviosukat "omasta päästä" -mallilla. Lisäksi minulla oli jostain aiemmasta sukkaprojektista jäänyt pätkävärjättyä Novitan Nalle-lankaa, joka nyt pääsi harmaan ja  edellisestä sukkaparista säästyneen vaaleanpunaisen kaveriksi tähän toiseen varrettomaan sukkapariin.

 

 

 

 

 Loppukesästä tytär pyysi tekemään lämpimät olosukat kutittamattomasta langasta. Päätin hyödyntää pitkään sopivaa kohdetta odottaneen ohuen liukuvärjätyn Scheepjes:n merinovillasukkalangan ja laittaa oheen lämmikkeeksi tosi ohutta Sandnes Garnin Alpakka Fölgetråd -alpakkalankaa, joka ei kyllä kulutusta juuri kestä, mutta ehkä olosukissa toimii lämmikkeenä. Sukat ovat noin kokoa 38-39.

 

Kesäloman aikaan innostuin sitten neulomaan pois paksuja sukkalankoja, joita minulle on kertynyt pääosin heräteostoksina ruokakauppareissuilla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kun uusia lankoja tulee myyntiin, askel suuntautuu lankahyllylle ihan vääjäämättä ja käteen tarttuu ja ostoskoriin päätyy kerä jos toinenkin kerällä houkuttelevan näköistä lankaa. Siinä sitten kotona ihmettelen, että "jopas, mitähän näistä tekisi". Ja sukkiahan niistä sitten tulee tehtyä, kun aika tuntuu kypsältä. 

Tällä kertaa puikoille pääsi vanha roosa tms. sävy mataliin noin kokoa 38 oleviin pitsisukkiin. Ja koska kyseessä oli iso 150 g kerä, siitä riitti myös kahteen muuhun sukkapariin, joissa kaveriksi pääsi violetti - turkoosi - jne. värinen raitalanka. Erikorkuisilla väriraidoilla langoista syntyi erinäköinen raidoitus. Ylemmät raitasukat ovat noin kokoa 40 ja alemmat muistaakseni noin 36.

 

 

 

 

 

Löysin kuvat myös näistä sinisistä sekä harmaasta ja violettiradallisesta Novitan 7 Veljestä -langasta tehtyistä noin 41-koon sukista, jotka valmistuivat samaisen "jämälankojen tuhoamisprojektin" tuloksena. 

 

Olin myös joskus ehkä parisen vuotta sitten ostanut vaaleanvihreää 7 veljestä -lankaa ja pätkävärjättyä 7 veljestä-lankaa, jossa oli vihreää, kellertävää ja jotain viininpunaiseen vivahtavaa sävyä. En ole juuri kirkkaanvihreiden asusteiden ystävä, joten langat olivat jääneet käyttämättä. Nyt niistä syntyi noin kokoa 37 olevat sukat ja loput odottavat tuolla lankalaatikossa inspiraatiota. 

 

 

Yllä oleviin sukkiin sain käytettyä 7 veljestä -langan lisäksi myös joskus aikoinaan muistaakseni Adlibrikseltä tilaamaani pätkävärjättyä Socki-sukkalankaan, jolle en ollut keksinyt käyttöä. Kokeilin näissä pitkästä aikaa resoriksi valepalmikkoa ja ihan kivasti se vaikuttaisi toimivan. Olinkin melkein unohtanut, että resorin voi tehdä monin eri tavoin.

Ja alla sitten vielä kuva sukista, jotka tein ihan vaan itselleni siinä vaiheessa, kun en keksinyt, mitä tekisin ylimääräisestä vaaleansinisestä seiskaveikasta. 

 

 

Loppukesästä valmistui Sandnes Garnin harmaanvihreästä merinovillasukkalangasta (alla) toinen sukkapari tyttärelle. Olosukiksi ajateltu pääasiassa nämäkin. Tämä merinosukkalanka on muuten aivan ihanan pehmeää ja hyväntuntuista neuloa. Tykästyin siihen kovasti ja vaikka se onkin ns. perussukkalankaa kalliimpaa, niin joihinkin sukkiin ja tilanteisiin se sopii oikein hyvin. Tämä oli yksi sellainen tilanne 🤍

 

 

 

 

Tällä perussukkamallilla olen neulonut viime vuonna kahdet ohuet harmaat sukat. Molemmissa on vähän pitsiä varren suissa ja lankana Drops Nord, jossa on myös alpakanvillaa tuomassa lämpöä ja pehmeyttä. 

 

 

 

Ja sitten vielä nämä yllä olevat ihanaakin ihanammat alpakkasukat, joista loppuvuodesta tein oman postauksen. Löydät sen "täältä". Lankana näissä pehmoinen, ohut Katia Alpaquina.

No niin, eiköhän tämä riitä tällä kertaa 😊Kiitos, jos jaksoit kahlata tänne asti. Toivottavasti osa kuvista toimii sinulle inspiraationa omiin perussukkaprojekteihisi. 

Tämän alkuvuoden tavoitteena on (edelleen) lankalaatikoiden ja -korien sisällön vähentäminen neulomalla tai virkkaamalla ja samalla jos saisin tehtyä viime kesänä aloittamani ohuen alpakanvillaisen huivin tehtyä loppuun vaikka lopputalveksi. Vähän tuntuu, että siitä saattaa kuitenkin tulla ensi kesän kesäkäsityö. Mutta sitten niin.  

Päivät ovat jo vähitellen alkaneet pidentyä ja vaikka talvi pitää vielä pitkään otettaan, alkaa katse pikkuhiljaa kääntyä myös kevättä kohti. Yhtenä päivänä jo mietin, josko leikkelisin nyt jo joitain pensaita, että ei olisi niin paljon sitten keväällä. Silloin kun tuntuu, että kevättöitä ei koskaan ehdi tehdä ajoissa ennen kuin luonto herää kunnolla. Voi olla että tässä joku päivä kahlaan lumessa tuolla pihan reunamilla oksasakset kädessä :) 

Entä sinä, onko sinulla puikoilla tai koukulla joku käsityö, joka odottaisi valmistumistaan?  

Aurinkoista alkavaa helmikuuta!