Kauniin kevään saapuessa alkoi vihdoin ja viimein häämöttää
syksyllä ostamieni ohuiden merinolankojen langanpää - se vihon viimeinen.
Käytin näihin raidallisiin pikkusukkiin viimeiset langanloput neljästä erivärisestä Dropsin baby merinosta.
Langanpäitä oli kiitettävästi pääteltävänä, mutta onneksi sukat ovat pienet.
Ihan kaikki lanka ei vieläkään mennyt, mutta sukkia niistä ei saa enää kasaan.
Ei ennen kuin ostaa lisää.
Kuvasin sukkia lehtien puhjetessa pieneen pihavaahteraan ja voikukkien sekä kevätkaihonkukkien kukoistaessa.
Tänne blogiin nämä tuotokset yhtä hyvin kuin piha- ja leivonnaiskuvatkin tulevat aina jälkijunassa.
Välillä kysymys on siitä, että sitä haluaa kertoa jostain muusta käsityöstä, leivonnaisesta tai kukkasista aiemmin. Ja välillä sitten vaan ihan omasta ajankäytöstä.
Aikaa kuvien nimeämiselle kuvankäsittelyohjelmalla ja blogin julkaisujen muokkaukselle
kun tuntuu piha- ja kotitöiden ja päivätyön lisäksi olevan kovin rajallisesti.
Välillä sitä miettii, kannattaako aikaansa hajauttaa näin kovin, mutta,
kun tämä toistaiseksi tuntuu riittävän mielekkäältä niin tänne kirjoittelen ja kuvailen.
Nyt on taas lankakori lähes tyhjä ohuesta ja pehmeästä merinolangasta.
Viimeinkin, sillä jotenkin en tuosta langasta osannut tehdä muita kuin pienen ihmisen neuleita
ja voisi tässä suoraan sanoen jo muutakin kuin vauvaneuleita neuloa.
Tai siis rehellisesti sanoen, vain lähes tyhjä - yksi lemmikinsininen kerä samaa lankaa siellä odottaa.
Mutta siitä sitten toisen kerran, kunhan olen välillä tehnyt jotain muuta.
Kivaa huiviohjettakin tuossa jo katselin,
mutta siihen pitäisi löytää jostain mieleinen lanka.
Suunta siis vie taas lankakauppaan,
jos en saa itseäni niskasta kiinni ja tyhjentämään ensin muihin projekteihin noita nykyisiä lankoja.
Mutta katsotaan, miten rouvan käy...
Ihania heinäkuun lopun kesäpäiviä sinulle 💗