Näytetään tekstit, joissa on tunniste satunkukat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste satunkukat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 22. huhtikuuta 2022

Kauniita kevätpäiviä


Vaikka edellisvuosiin verrattuna kevään tulo tuntui olevan myöhässä ja lunta saatiin ainakin 

meidän suunnallamme parikymmentä senttiä vielä 9.4. eli vajaa pari viikkoa sitten entisen todella reilun lumikerroksen lisäksi, 

on se kuluneen viikon aurinkoisten ja lämpöisten päivien aikana huvennut todella paljon. 

Kieltämättä olen itsekin sen vähenemisen eteen tehnyt aika paljon; lapioinut lunta ja hakannut jäätä, mutta lopputulos ratkaisee :)

Pieni osa pihasta, kuivimmat kohdat, on jo haravoitu ja yksi istutusalue kantattu sekä pensaita leikattu. 

Ihan hyvä saldo yhdelle viikolle, kun alkuosa viikosta meni lumen kanssa teutaroidessa :)

Pikkuruiset nuokkuvakukkaiset lumikellot yllättivät minut kukinnallaan samoin kuin pionien punaiset piipot ja 

palavan rakkauden aikaisin alkanut kasvu.

Kevät on ottanut viivästystään kiinni vauhdilla ja koko ajan tapahtuu niin paljon, että kaikkea ei ehdi edes huomata. 

Sinivuokotkin on lähimetsikössä avautuneet, joten uskoa se täytyy, että tuskailuista huolimatta, kevät voitti.

Muutaman lisäkuvan ja vähän enemmän kotipihan kevätkuulumisia laitoin tuonne SatunKukat-blogin puolelle.




Tämä viikko on tosiaan ollut lomaa ja pihahommien välillä on pitänyt hieman lepuuttaa kroppaa, 

jotta ei ihan rammaksi äkkiseltään mene. 

Siksipä välillä on tullut hieman neulottuakin. Pikkuisen on pari kevyttä neuleprojektia edennyt. Toinen on vauvan sukat ja toinen solmupanta. 

Hassua ehkä kesää kohti, mutta ovat molemmat sellaisia hermojen lepuutusprojekteja, joten paikallaan olivat juuri nytkin. 

Tosin pihatöiden lomassa kuuntelin tässä viikolla pari äänikirjaakin. Ihan kevyitä romaaneja olivat, 

joten puolella korvalla kuunteleminen ei haitannut. 

Äänikirjapalveluja mainostetaan joka tuutista vähän ärsyttävyyteen asti. Mutta onhan niissä valikoimaa yllin kyllin.

 Tunnustettava on, että minäkin olen löytänyt äänikirjat ja vähän jäänyt niihin koukkuunkin. Olen kyllä aina tykännyt lukemisesta ja 

vielä joitain vuosia sitten kävin säännöllisesti kirjastossa ja mukaan lähti joka kerta useita kirjoja sekä 

kevyempää luettavaa että myös ns. asiatekstiä. 

Mutta nykyään tuntuu, että ei ole oikein ollut aikaa lukemiselle ja vapaa-aika on mennyt enemmän käsitöiden parissa. 

Nyt äänikirjat löydettyäni, tykkään kuunnella niitä usein ns. helpon neuleen tai virkkauksen ollessa työn alla. 

Välillä kuuntelen joko korvanappikuulokkeilla tai ihan vaan puhelimen kaiuttimen kautta.

Mitenkäs sinä, kuunteletko äänikirjoja vai luetko mieluummin kannesta kanteen?



Kauniita kevätpäiviä Sinulle!


 

tiistai 29. maaliskuuta 2022

Kevät mielessä


 Josko ihan kohta olisi kevät 

💛

Selailin viikonloppuna aiempina vuosina ottamiani kevätkuvia;

pääsiäinen, ensimmäiset vuokot, kevätkaihonkukat ja mustikankukat. Ja Aurinko, oikein isolla A:lla!

Jotenkin tuntuu, että ei tässä millään jaksaisi odottaa lumien sulamista tämän kevätsään keikutellessa puolelta toiselle. 

Nytkin on eilen ja tänään aamulla satanut välillä lunta ja seuraavassa hetkessä paistanut aurinko.

Mutta tuo kylmä ilmanala kun on vallalla, ei oikein pääse kevät vauhtiin. 

Lumien sulaminen hidasta, kun pakkasta riittää ja lumi on sulanut vain eteläiseltä talon seinustalta ihan vähän. 

Muuten on puolimetrinen hanki ja niissä kohti, mihin on kolattu sitä on paljon enemmän.

Ei taida ehtiä sulaa pääsiäisen jälkeiseksi viikoksi, johon olin varannut kevätloman, jotta saisin pihan haravoitua ja muutenkin kevään pihatyöt mallilleen 😀

Sallittakoon, että kärsimätöntä hieman turhauttaa.

Tässäpä siis kukkabläjäys talvisten kevätpäivien ja viimeisen vapaapäivän piristykseksi 

💛








Kaunista kevättä!


lauantai 24. lokakuuta 2020

Kevään ja kesän muisto

 


Sain Kruunuvuokolta Puutarhan Lumo -blogista tämän Kevään ja kesän muisto - haasteen. 
Kiitos kivasta haasteesta, vaikkakin huomasin sen vähän myöhään. 
On ollut syksy sen verran raskas, että blogien lukeminen ja oman kirjoittaminen on jäänyt hyvin vähälle. 
No, otetaanpas nyt vahinkoa takaisin ja mielelläni tartun siis tähän haasteeseen. Siinä on mukavan joustavat säännöt ja aihe on kaikin puolin kiva. 
Haasteen on laittanut alkujaan alulle Nila Lappalainen etelässä -blogista
Kiitos myös Nilalle kivasta ideasta 🤍



Keräsin tähän postaukseen pääasiassa puhelimella otettuja kuvia, joita minulla on tuolla "pilvessä" eli Google kuvissa,
jotta sain helposti tehtyä niistä muutaman koosteen. 
Yleensä kuvailen kameralla ja tallennan kuvat koneen muistiin, mutta tosiaan on niitä näköjään tullut tallennettua tuonne Googlenkin palvelimelle 😊
Siksipä tästä puuttuu nyt monenlaista kevääseen ja kesään, miksei syksyynkin liittyvää,
mutta  näillä mennään tällä kertaa.
Js tosiaan nyt mennään enemmän kukkateemalla, 
vaikka toki blogin hengen mukaisesti mukana on muisteloita käsitöistä ja tyttären leipomuksista.



Palailin blogissani viime kevääseen ja pieniä neuleitahan sieltä löytyi - mitäpä muutakaan. 
Muistelen, että viime keväänä tuli noita alla olevan kaltaisia pikkuneuleita tehtyä useaan otteeseen.


 Huhtikuussa kukkivat krookukset ja hyasintit ja huhti-toukokuun vaihteessa myös valkovuokot 
Samoin ensimmäiset orvokit tuli ostettua melkein heti, kun niitä myytäväksi ilmestyi.
Pääsiäisen aikaan saimme myös herkutella upealla tyttären leipomalla kakulla,
josta löydät kuvia enemmän 'täältä'.


Toukokuu on sitten jo kukkien ilotulitusta,
kun lemmikit, kielot, kesäpikkusydämet, arovuokot, tyräkit, pikkutalviot, syreenit jne. pääsevät vauhtiin. 
Silloin on parasta, kun saa ihan rauhassa katsella ja tuoksutella hengästyttävää vauhtia etenevää kukintaa.




Toukokuu on myös kirsikankukkien aikaa. 
Siispä laitan tähänkin mukaan pari kuvaa kotipihamme pienen Suklaakirsikan kukista. 


Ja kesän edetessä kirsikat kypsyvät ja vaikka yhdestä pikkupuusta marjoja ei kovin paljon tulekaan,
riittää  niistä kuitenkin suoraan puusta syötyjen lisäksi piirakkaan tai paistokseen.


Kesäkuussa metsämansikan tuoksuinen pihajasmike valloittaa paitsi tuoksullaan
myös upeilla valkoisilla kukillaan. 
Sen kukinta-aikaan vietämme myös tyttären synttäreitä sekä hääpäiväämme.
Alla olevassa kuvassa on tyttären viime kesänä omaksi syntymäpäiväkseen leipoma upea oreojuustokakku
 ja kuvakollaasissa hopeahääpäiväksemme hänen leipomansa
prinsessakakun tyylinen leivos.




Heinäkuussa vietettiin meillä jälleen syttäreitä ja silloin tytär leipoi tiramisukakun.
Heinäkuussa oli myös muutama viikko lomaa ja lomalla aikaa ihan rauhassa istua pihakeinussa neulomassa. 
Sitä minä juuri nyt kaipaan; valoa, lämpöä, kukkia ja neulonta-aikaa.




Pioneja rakastan.
Ja ehkä upein minulla olevista on  valkoinen Festiva Maxima.


Elokuussa oli jälleen aika kokeilla onnea pienimuotoisen kasvivärjäilyn kanssa.
Punasipulin kuorista saatava upean vihreä väri yllätti jälleen positiivisesti. 



Koko kesän ilahduttivat myös terassin kukkaset.


Kotipihan luottokukka on vaaleanpunainen, vähään tyytyvä ryhmäruusu, 
jonka nimeä en tiedä, mutta joka kukkii koko kesän. 
Itse asiassa se on kukassa tänäänkin, 
vaikka todennäköisesti viime öiset pakkasasteet nyt saavat sen uskomaan, 
että talvilevon aika on tullut.


Koska hoksasin itse tämän haasteen vähän myöhässä, 
en nyt haasta ketään. 
Mutta jos ja kun tämän luet ja innostut,  etkä ole vielä tähän haasteeseen osallistunut, 
suosittelen ottamaan sen vastaan 😊
Oli todella kiva käydä mennyttä kesää mielessä läpi ja selailla kesäisiä kuvia näin lokakuisena lauantai-iltana 🤍

Haasteen säännöt:
Haasteen voi toteuttaa pelkkänä kuvasarjana tai jutustelun kera. Kuvien määrää ei ole rajattu ja kuvat voivat olla myös aikaisemmin julkaistuja. 
Kevät- ja kesämuistot voivat olla myös puutarhan ulkopuolelta.
Haasta mukaan blogikavereistasi viisi tai vähemmän. Kerro, kuka haasteen aloitti ja laita julkaisemastasi haastepostauksesta viesti Lappalainen etelässä -blogiin. 
Nila toivoo löytävänsä jotain uutta ensi vuoteen joko uusien blogien tai mielenkiintoisten kasvituttavuuksien myötä.


Mukavia lokakuun lopun päiviä sinulle!



lauantai 15. elokuuta 2020

Kun elämä on


 Kun elämä on... 
Pitää olla takaisin 😉


Paljon on elämässä asioita, joita voi halutessaan muuttaa.
Paljon on myös niitä, joihin voi halutessaan ainakin yrittää vaikuttaa; 
joskus jopa siinä onnistuenkin ja onnistumisesta iloa tuntien.
Ja vähintään yhtä paljon niitä, joihin ei voi vaikuttaa.
Onko silloin järkevää harmitella, hakata päätään seinään,
vai kiltisti taipua, mukautua sitkeän katajan lailla ja elää
tosiasiat hyväksyen.
Joskus varmasti on paikkansa molemmille.
Sitä kai se elämä on.
Elämään kuuluu myös muutos, ikää tulee lisää, lapset kasvavat, pesä tyhjenee.
Elämä muuttuu ja pitää muuttua siinä mukana.
Eräs tuttavani kertoi minulle läheisensä toteamuksen:
"pitää muistaa elää eikä vain pysyä hengissä".
Erittäin viisaita sanoja.


Aina kun ei voi voittaa.
Ei edes joka kerta 😊


Niinpä voisi ottaa vaikka kupponen kuumaa, tai kylmää näin läpimällä säällä 😊
ja katsella taas hetken pilvien juoksua taivaalla, kukkasia, koirien riehumista, 
lukea kirjaa tai katsoa pari jaksoa mielisarjaa.
Tai vaikka astella pellon reunaan tai metsään tai, kuten minä useinmiten, istahtaa neuleen kanssa  pihakeinuun.
Hyvää tekee myös upottaa välillä varpaat vihreään nurmeen tai vaikka vesilätäkköön
Pääasia, että vaan muistaisi ottaa aikaa itselleen ja rauhoittua,
eikä vain suorittaa, ei hätäillä asioista, joille ei mitään voi.
Hengittää syvään.
Elää.
Pää pystyssä.
Turvallisesti - yhdessä tai yksin.


Pieniä asioita, pieniä iloja - pieniä hetkiä.
Niistä on elämä tehty!
Tässä ja nyt.


💚 Elämänmyönteistä elokuun loppupuolta 💚


tiistai 21. huhtikuuta 2020

Kevät loi uuden blogin



Keväällä mielen valtaa usein levottomuus, eräänlainen uuden kaipuu. 
Katse suuntautuu entistä enemmän ulos, pihalle, terassille ja
kotona sisälläkin on siivottava ja pestävä ikkunat, 
jolloin koko koti tuntuu uudistuvan.


Vauhtiin päästyään uudistumishalu synnytti myös uuden blogin,
tai sivuston, jolle varsinkin näin keväällä tunsin olevan tarvetta. 
Niin syntyi SatunKukat.
Se on tämän SatunTuulian rinnakkaisblogi,
jossa keskityn nimensä mukaisesti kukkasiin ja niiden ohella pienimuotoisesti puutarhajuttuihin. 
Mausteensa tuonevat varmasti myös kävelylenkeillä ikuistetut otokset Suomen luonnosta.
Toki SatunTuulia jatkaa entisellä linjallaan ja kukkasia pääsee katselemaan edelleen myös täällä.

Tervetuloa kurkistamaan uuteen blogiini ja toivottavasti myös viihtymään!
Vierailulle pääset klikkaamalla alla olevasta linkistä: