Näytetään tekstit, joissa on tunniste kukat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kukat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 21. kesäkuuta 2024

Hyvää Juhannusta ja alkukesän kukintaa


Keskikesän kunniaksi kesäisiä kuvia kotipihan kukkijoista alkukesältä. 

Toukokuun kuumuus ja kuivuus lyhensi monen kukkivan kasvin kukinnan kestoa, mikä toki vähän harmittaa. 

Toisaalta kukinta oli ihan yhtä kaunista kuin ennenkin. 


Lemmikki


Lemmikin nimi on useissa kielissä suoraan suomennettuna "älä unohda minua". Noissa sanoissa voi ajatella kuuluvan syvän rakkauden, ikuisen kaipuun, tulevaisuuden pelon ja luopumisen tuskan. Ihmisen kaipaus toisen luo, kaiken menettämisen pelko ja tulevaisuuden usko ja toivo. Kaikki samassa kauniiissa vaaleansinisen eri sävyissä kukkivassa paketissa. 

Minun mielestäni suomenkielen lemmikki-sana tässä kukkaa tarkoittavassa, rakastavassa muodossa on "älä unohda minua" -muotoa mukavampi ja jollain tavalla kepeämpi ja lohdullisempi ja siksi tänä aikana ehkä jopa parempi. 

Itse tykkään kovasti lemmikinsinisestä väristä. Onhan se oikeastaan ns. vauvan vaaleansininen pastelliväri. Toisaalta lemmikin värit vaihtelevat meidänkin pihallamme violetista sinisen eri sävyjen kautta valkoiseen. 


saksanpihlaja


Olen joka kesä kuvannut kotipihan parin vähän isomman puun latvaa sinistä taivasta vasten. Sininen taivas on vaan niin kaunis. 


kesäpikkusydän

Kesäpikkusydän aloitti ensimmäisten joukossa kukintansa ja jatkaa kiitollisena käytännössä koko kesän. Toki se on viihtyessään ihan mahdoton leviämään, joten on sitä jo pitänyt rajoittaa sitäkin. Sen olen huomannut, että tuijien läheisyydestä sekään ei tykkää. Ilmeisesti tuijien pintajuuret vievät siltä vettä ja ruokaa ihan liikaa.


Japanin akileija

Pikkutalvio

Kirjovaahtera


Heilu, keinuni, korkealle

1. Heilu, keinuni, korkealle, nythän on juhannusilta.
Mesimarja maistaa ja tuomi tuoksuu, ja kuulas on taivahan silta.

2. Heilu, keinuni, korkealle, linnut ne laulavat häitä.
Minä olen nuori kuin päivänkukka, en muistele suruja näitä.

3. Heilu, keinuni, korkealle, rintani riemuja laulan.
Kedon helyt kullalle kuiskien poimin, ja solmin sen vihreän paulan.

                      sävel: Oskar Merikanto, sanat: Larin-Kyösti

kielo



Hyvää Juhannusta ja ihania kesäpäiviä Sinulle!

T. Satu



maanantai 26. kesäkuuta 2023

Kukkia ja keskeneräisiä

 


Taas on se aika kesästä, kun tuntuu, että on kaikenlaista kesken ja vuorokauteen toivoisi useampia tunteja.

Kotona pihahommia on yli oman tarpeen (osa välttämättömiä, osa ihan itse keksittyjä) ja neulomuksia ja virkkauksia on myös tullut aloitettua inspiraation iskiessä ja sitten ne ovat jääneet kesken. Ajattelin paremman puutteessa laittaa tänne kuvia muutamista keskeneräisistä. Valmiista laitan kuvia sitten toisella kertaa, kunhan valmista tulee😊



Ostin ehkä reilu vuosi sitten Menitasta hyvin vaalean vihertävää Onion Tussa Silk- lankaa, jollaisesta jokunen vuosi sitten olin tehnyt yhdet vauvan tossut. Niistä löytyy postaus 'täältä'. Lankaa jäi silloin pieni määrä yli ja ajattelin hyödyntää sen nyt. Neuloin langasta siis pienet sukat, jotka tuossa yllä olevassa kuvassa ovat kielojen katveessa. Loppulangasta olisi tarkoitus tehdä pienet lapaset, mutta aloitin tekemään niistä liian pieniä. Eivät siis käy pariksi sukille. Teen minilapaset kuitenkin varmaan loppuun ja katson sitten, riittääkö lankaa vielä ,vai jääkö nöttönen odottamaan päivää parempaa. Pahoin pelkään jälkimmäistä vaihtoehtoa ;)



Myös merinovillaiset tumman violetit pikkusukat ovat pikkuista vaille valmiina. Otin yllä olevan kuvan ehkä reilu viikko sitten Instagramiin, mutta vielä se ei ole sinnekään ehtinyt. Tuosta samasta langasta tein viime syksynä aikuisten kokoa olevat Kanerva-rannekkeet eli ranteen lämmittimet. Lankaa jäi niistä yli ja siksi siis ajatus sen hyödyntämisestä pikkusukkiin.



Filcolanan Arwetta merinovillasukkalankaa tilasin talvella useampaa väriä ja siitä on valmistunut parit raidalliset kesäsukat. Sen sijaan yo. kuvassa olevia ruskeita on sitten taas jotenkin aika turhauttava neuloa, kun en lopulta oikein tykkää väriyhdistelmästäkään (vihreää tuli vain varren suuhun).



Ja sitten taas sarjassamme ikuisuusprojekteja ovat yllä ohuesta alpakkalangasta joskus viime talvena aloitetut kämmekkäät. Ne ovat edenneet peukalokiilan levennyksiin asti, mutta siihen tyssäsi. En yksinkertaisesti nähnyt talvella lampun valossa neuloa kunnolla ja levennysten väliin jäävien rivien laskeminen sotkeutui. Yritän saada nämä valmiiksi jonain kesäpäivänä ulkona neuloessani.

Sitten alla vielä kuva puuterisesta vaaleanpunaisesta alpakkasukkalangasta aloitetusta sukanvarresta. Tämän viimeisin puikoille päässyt keskenräinen. Lanka on kuitenkin on suloisen pehmeää ja tiedän jo nyt, että näistä tulee ihanan lämpimät sukat ensi talveksi ja nämä saan valmiiksi, jahka ennätän :)

 


Sitten vielä muutama kuva kesäkukista: siniviuhka on päässyt aniliininpunaisen pelargonin ja violetinsävyisen verbenan kanssa samaan ruukkuun.




Ja sekalaisia kukkia kasvavassa perennapenkissä päivänkakkara kukkii vielä hetken yhdessä jalopähkämön kanssa. Vieressä verikurjenpolvi 'Alba' aloittelee juuri kukintaansa. En muuten tiedä, onko tämä päivänkakkara levinnyt tähän ihan itsekseen, vai onko se aikoinaan kerrottuna päivänäkakkarana Viherpeukaloilta tilattua versiota, jota silloin penkkiin istutun ja joka ei ollut kerrottua nähnytkään. Eli aika hintavia peruskakkaroita silloin tuli ihan postin kautta :) No, kauniita ovat yhtä kaikki.



 Muuten, minulla alkoi nyt loma! Erikoisia lomasuunnitelmia ei ole, mutta tekemistä kyllä riittää. Säälläkään ei ole väliä, kunhan ei lunta sataisi;) Mutta pääasia, että saa olla pois töistä ja käyttää päivänsä, miten parhaaksi näkee. Akkujen lataaminen syksyä varten on siis suunnitelmissa.

Entä, mitä sinun kesääsi kuuluu? 

💚

Kauniita kesäpäiviä!

T. Satu


torstai 25. toukokuuta 2023

Toukokuun lopun kuulumisia

 


No niin. Tässä sitä ollaan blogin kimpussa, kun on vapaapäivä ja tarkoitus oli pestä ikkunoita sekä lyhentää yhdet verhot ja saada toiset ommeltua 😊Mutta ennen tuota pakkopullahommaa hetki itselle tällä saralla ja samalla muutamia toukokuun kuulumisia, ihan perussellaisia, tänne.



Ensimmäisiä toukokuussa kuvaamiani asioita olivat äitienpäiväkakku ja -ruusu sekä tyttäreltä saamani kukkakimppu. Poikakin oli pari vuorokautta kotona pitkästä aikaa, joten oli kiva viettää aikaa yhdessä pihahommien lomassa. Äitienpäivänä pidettiin sentään kaivamis- ja rakentamistaukoa ja herkuteltiin tyttären leipomalla vadelmaisella suklaajuustokakulla.



Keväällä iski taas hirveä kukkien hankkimis- ja istutusten muokkausinto. Niinpä pari uutta istutusaluetta on perustettu ja niihin on päässyt tuijia ja perennapenkistä harvennettuja perennoja. Toissa talvena menehtyneiden pitkäaikaisten vaaleanpunaisten ryhmäruusujen tilalle siirsin pallohortensian, koska siinä sillä on nyt paremmin tilaa kasvaa. Yhtenä siirtoa puoltavana syynä oli istutuksen keskellä oleva pylväsvalaisin, joka valaisee sitä kivasti syysiltoina.



Mutta, vaikka en vaivojani tykkää valittaa, on kyllä nyt pakko sanoa, että aamulla tietää olevansa elossa, kun joka paikkaan koskee 😂 Lonkankuluma ei ole tykännyt istutusalueiden kanttauksesta, täysien kottikärryjen työntämisestä, kaivamisesta, multapussien raahaamisesta yms. kivasta, ei sitten yhtään. Kummallista. Samoin saman jalan kantapään luupiikki on ärtynyt ja kävelen siis nykyisellään kuin ankka. Ja, kun vaivojen valittamisessa pääsin vauhtiin, täytyy todeta, että tulipahan peukalot ja ranteetkin lapiointi- sekä leikkaushommista niin kipeiksi, että Mobilatin ja Voltarenin avulla sain pahimpaan hätään neulottua. Kun alkoi siis tulla vieroitusoireita siitäkin ja tuossa olohuoneen pöydän kulmalla monta viikkoa ollut sukkaneule alkoi ahdistaa jo muitakin meillä kuin minua 😂😉

 


Mutta siis, nyt alkaa olla jo melkein valmista. Kesäkukatkin ovat jo paikoillaan ja suoraan maahan kylvettyjä siemeniä olen muistanut kastella säännöllisesti. Onneksi tänä aamuna on satanut, että tulee sitä yleisempääkin kosteutta maahan. Meillä alkoikin jo nurmikko kuivua pihan kuivimmassa kohdassa! Yleensä vasta kesän helteet sen ruskistavat, mutta taitaa olla jo niin huonokuntoinen, että ei jaksa edes kasvuun lähteä ennen kuin kuivuu. Lannoittanut olen ja multaakin on useana vuonna pintaan lisätty. Mutta siinä on paksu hiekkapatja alla eli vesi sujahtaa hetkessä siitä läpi ja kun aurinko paistaa, se paistaa tosiaan koko päivän tuohon kohtaan. Olen miettinyt tuohon jotain laatoitusalueen tekemistä, sillä en usko, että tuossa saa nurmikkoa menestymään. Pitäisi tehdä iso maa-aineksenvaihto ja siihen ei varmaan ruveta. 



Kevät merkitsee minulle kukkasia ja sitä, että saan istua pihakeinussa neulomassa. Nyt olen parina iltana päässyt tuon parhaan harrastukseni pariin joksikin aikaa. Samalla olen kuunnellut harakoiden säksätystä. Ne kun päättivät tehdä pesän läheiseen tuijaryhmään. Mietin vain, millaisen riesan niistä saamme vielä kesän mittaan.  Eilen illalla kukkui käki ja jos onnen- tai elinvuosia kukuntojen määrästä laskisi, olisi niitä vuosia tiedossa vielä useita kymmeniä, jos ei sata tai ylikin. Kukkui se nimittäin niin pitkään. 



Viime talvi meni aika kovassa työpaineessa ja stressi töiden suhteen ei osoita ainakaan laantumisen merkkejä. Jälleen tulee mietittyä, mitähän tässä pitemmällä tähtäimellä tekisi. Ehkä tietynlaisen väsähtämisen piikkiin voisin laittaa myös sen, että valokuvien ottaminen ei ole oikein kiinnostanut. Toisaalta tekisi mieli saada sellainen hieno kamera, jossa olisi vaikka mitä ominaisuuksia. Nyt otan kuvia pääasiassa ihan hyvällä perusdigikameralla, jossa on jotain säätöjä enkä osaa sitäkään kunnolla käyttää, mutta sen valovoima ei oikein riitä. Toki myös kännykällä tulee kuvattua entistä enemmän, koska siinä valovoima taas riittää, mutta lähikuvissa resoluutio ei oikein. 

Nyt kuitenkin parina toukokuun päivänä illan suussa innostuin kuvaamaan siinä vaiheessa kukassa olevia ja ajattelin laittaa kuvia tänne. Olkaapa hyvät;  toukokuussa useammasta kulmasta kuvattuna kattaus kotipihan peruskukkia🌷valkovuokko, lemmikki, esikko, kevätkaihonkukka, kesäpikkusydän, pikkutalvio, tulppaani, arovuokko, kultatyräkki, japanin akilleija, isotuomipihlaja ja valmiiksi nupulla olevana ostettu uusi kärhö, joka avasi jo kukkansa.


Valkovuokko
Lemmikki

Kevätkaihonkukka
Kesäpikkusydän
Pikkutalvio


Japanin akilleija

Isotuomipihlaja

Viiruhelpikin on innostunut leviämään. Sain tätä pienen tuppaan kauan sitten anopilta ja kasvatin sitä monta vuotta maahan kaivetussa, pohjattomassa ruukussa, jotta se ei leviäisi. Sitten se alkoi kitua ja sen pelastaakseni jaoin paakun pariin osaan, joista toinen nyt kasvaa tässä perennapenkin reunassa ja on nyt alkanut vallata tilaa kesäpikkusydämiltä ja pioneilta. Se pelihän ei vetele, niin kaunis kuin se onkin, joten heinään tulee kohdistumaan isompia kurinpitotoimenpiteitä lähiaikoina.



Ja pääsivätpä kuvaan mukaan myös kirjovaahteran tuoreet lehdetkin, jotka näyttävät ihanan raikkailta sinistä kevättaivasta ja pilvenhahtuvia vasten.


Kirjovaahtera

Onhan tässä nyt melkoinen kuvapläjäys kerralla, mutta kun tuossa aiemmin luin pitkästä aikaa blogini esittelytekstin, joka on siis ihan alkuperäinen vuosien takaa, niin siinä lukee, että SatunTuulia on valokuvapainotteinen blogi 😊 Sille uskollisena siis lisäsin netin bittivirtaa kuvillani. Sitten kesän jälkeen niiden katsomisesta saa voimia ja ajatukset palaavat aurinkoisiin alkukesän päiviin ja raskaisiin pihahommiin ja huokaisen taas autuaana nojatuolissa neulepuikot kädessäni 💚





Ja sitten vielä lähikuva muutamasta kesäkukasta eli verbena, valkoinen jalopelargoni ja ruusubegonia  (nimien tarkennuksista ei ole tietoa).





Miltä sinun toukokuusi loppu näyttää? Entä oletko hankkinut kesäkukkia tai kasvattanut niitä pihalle tai parvekkeelle?




Mukavia toukokuun lopun päiviä ja aurinkoista pian alkavaa kesäkuuta sinulle!

t. Satu