Pienelle valkoista

Juhlava ja puhdas valkoinen.
Valkoinen on väri, joka sopii mielestäni lähes aina ja kaiken kanssa.

Neuloin viime talvena vanhan roosan sävyiset vauvan sukat ja myssyn,

 joista tarkemmin täällä.

Tuossa kevään korvalla, koivun lehtien puhjetessa puikoille pääsi valkoinen

ohut merinolanka, josta syntyi vastaava setti puhtaan valkoisena.

Tämä myssyn malli on mielestäni tosi kiva ja söpö.

Vähän juhlavakin, mutta silti helppo neuloa.

Käytän usein sukkiin tätä samaa yksinkertaista pitsiäneuletta.

Vähän erilaisia variaatioina se näyttää aina vähän uudelta.

 Neuleet sopivat käyttäjän koosta riippuen noin 0-6 kk ikäiselle.

Olen aika huono arvioimaan, minkä ikäiselle  pitäisi olla minkin kokoinen.

Toki neuleohjeet antavat osviittaa, mutta jos ei neulo suoraan ohjeesta,

on tosiaan ihan omillaan. 

Mutta noin suurin piirtein 😊

Arki on minulla kiireistä ja usein päivät pitkiä.

Niinpä käsityöt edistyvät milloin mitäkin tahtia. 

Yleensä aika hitaasti. Niin kävi nytkin. 

Kevät tuli ja käytännössä kesä alkanut ennen kuin nämä sain kuviin ikuistettua. 

Mutta, mikä parasta, on taas luonnonkukkien aika

  ja kukkapenkin asukkaatkin ovat jo heräilemässä talven horroksestaan. 

Yhdet ihanimmista kevätkesän kukkasista ovat lemmikit.

Nuo suloiset, pienet, taivaansiniset kukat,

jotka ovat villiintyneet kukkapenkissä, kompostin ympärillä ja pihan laidoilla.

Kaunista toukokuisen viikon jatkoa 💙

Brunssille

Välillä on ihana ihan vaan rauhassa viettää leppoisaa vapaapäivän aamua. 

Aktiivinen tyttäreni loihti meille herkullisen suolaisen ja makean brunssin tässä jo kuukausi sitten, eli vapuksi. 

Laitan nyt nämä kuvat teillekin silmän ruoaksi 😊

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Nämä pienet suolaiset on tehty minimuffinsivuoassa.

Pohjat on leikattu lehtitaikinalevyistä. 

Täytteenä toisissa feta-pinaatti-kirsikkatomaatti-juusto ja toisissa kinkku-paprika-juusto.

Pikkusuolaisten lisäksi saimme tuoreita kuitupitoisia sämpylöitä.

Itse tykkään kovasti tuoreista sämpylöistä, kun niiden päällä on täyteläistä goudajuustoa, 

lisänä ehkä salaattia ja tuorekurkkua.

Kun suolaista oli saatu vatsan täytteeksi,

kahvi- ja teekupposen kaverina oli mukava saada makeaa.

Perinteisellä reseptillä leivotut kanelisokeriässät, salted caramel cheesecake -tyyppisesti toteutut pienet muffinsit sekä aiemmin esittelemäni vaahtokarkkikuorrutteinen, suklaalla ja kahvilla maustettu piirakka mansikoiden kera saivat hymyn huulille ja veden kielelle.

Nyt, kun näitä kuvia taas katselen alkoi taas tehdä mieli itse leivottua. 

Elämän pieniä iloja - nautitaan niistä 💚

Kauneuden kaipuu

Tämä teksti ja nämä kuvat olivat jääneet luonnostilaan odottamaan

 sopivaa ajankohtaa ja inspiraatiota.

Ehkä tuolloin on ollut jonkun verran melankolinen olotila, että julkaisu on jäänyt.

Olkoon sen aika sitten nyt kirkkaan kevätauringon paistaessa

 ja luonnon jo herätessä täyteen kukkaansa ja

vaikka paljon muitakin kauniita, ulkona kuvattuja kevätkuvia olisi nyt jo tarjolla. 

Kauneuden kaipuu.

Se iskee aina joskus ja sitä vastaan on hankala taistella.

Mutta, mikä parasta, tätä taistelua ei tarvitse voittaa.

Kauneus on katsojan silmissä.

Ruman kaunista.

Herkkää ja kaunista.

Kaunista ja yksinkertaista.

Rehevän kaunista.

-

Sanontoja, joilla kaikilla on oma ulottuvuutensa.

Näin kesää kohti mentäessä minulla on näköjään hempeän vaaleanpunainen kausi,

mikä näkyy lähinnä näissä valokuvissa, kukkasissa ja neuleissa.

Muuten olen itse hyvinkin kaukana suloisesta vaaleanpunaisesta, 

edes niitä pehmoisia unelmia ei enää juuri ole.

Elämä on tehnyt tehtävänsä, eikä siinä mitään.

Kaikella on aikansa ja paikkansa.

Valkoinen jaloleinikki on uusi keväinen suosikkikukkani. 

Joku tuossa puhtaan valkoisessa kerrotussa kukassa vetoaa ja voisin tuijottaa sitä tovin jos toisenkin.

Siksipä kävin ihan varta vasten kukkakaupassa ostamassa tämän kyseisen yksilön

ja kuvailin sitä tuossa aiemmin keväällä joka puolelta ja monena päivänä,

jotta sain sen kauneuden ikuistettua.

Nautitaan kevätkesän kauneudesta ja yritetään nähdä kauneutta sielläkin, 

missä se ei suoraan silmiin loista. 

Kaunista toukokuista viikkoa sinulle!

💗 Satu

Kevätsukat

Viime kesänä innostuin langanvärjäyksestä.

Täältä pääset kurkkaamaan, millaisia lankoja sain kasvi- ja elintarvikevärivärjäyskokeiluissani aikaiseksi 

Näissä nyt kuvissa näkyvissä sukissa käytin elintarvikeväreillä värjäämääni lankaa, 

jonka tekemiseen pääset tutustumaan tästä.

Lankana on puhtaan valkoinen Novitan 7 Veljestä, joka on siis etikkavedessä elintarvikeväreillä värjätty.
Värjäys ei missään tapauksessa ole sellainen kuin olin lopputuloksen olettanut olevan. 

Lankaa oli liikaa suhteessa värjäysastian kokoon ja väri imeytyi juuri siihen, miten pisara tipahti.

Lankaan jäi liian vaaleita kohtia lähinnä vyyhdin sisäosiin, joihin en ymmärtänyt kiinnittää silloin riittävästi huomiota.
Ehkä juuri siksi, että lopputulos ei ollut odotusten mukainen ja toisaalta siksi, 

että en oikeastaan koskaan itse käytä keltaisia vaatteita, olen näitä lankakeriä vierastanut.

Minulla oli koko talven mietinnässä, mitä tästä keltapohjaisesta oransseilla, punaisilla ja sinisillä
pilkuilla täydennetystä langasta oikein haluaisin tehdä.

Kun sitä suurta ideaa ei tämänkään kohdalla syntynyt,

päädyin tekemään perussukat. Taas kerran.

Mutta koska tykkään lyhytvartisista sukista, ajattelin, että tämä määrä lankaa riittää oikein hyvin kevätsukkiin. 

Kuten riittikin. Ja jäi ylikin.

Keltaisista sukista yli jäänyt lanka päätyi perusvalkoisen seiskaveikan raitalangaksi toisiin lyhyisiin kevätsukkiin.
Olisi siitä vielä muutama raita tullut, mutta ihan niin tarkasti en osannut etukäteen langan riittävyyttä arvioida,
että värjättyä jäi vieläkin pikkunöttönen.
Siitä saa muutaman raidan vielä aikaiseksi vaikka lapsen sukkiin.

Nämä keltaiset sukat ovat kokoa 40-41 ja valkopohjaiset taas kokoa 38-39.
Molemmissa on lyhyt 1 kiertäen oikein - 1 nurin -resori ja valkoisissa sen lisäksi vajaa kymmenen kierrosta ennen kantapäätä.
Nämä olivat viime viikonlopun projekti ja ihana oli taas neuloa tuollaista aina oikeaa ja seurata samalla "kuvion" etenemistä.
Kummasti mieli lepää, kun voi tehdä jotain yksinkertaista 😊

Kevät siis nyt lopulta tullut oikein kunnolla
ja yhtenä merkkinä siitä ovat pihanurmikkoa keltaisina pikkuaurinkoina täplittävät voikukat.

Kauniitahan ne ovat, se on myönnettävä

vaikka toisaalta en niistä kyllä yhtään tykkää, koska ne syrjäyttävät nurmikon.

Ja tuo nurmikko on kyllä muutenkin jo kaikenmaailman "rikkakasvien" valtaama.

Varsinkin maahumala kunnostautuu meidän nurmikon valtauksessa oikein kunnolla.

Toisaalta keväisen kukinnan jälkeen, ovathan lehdet sentään vihreitä!

Lapsuuden kesistä muistan mummolle poimimani voikukkakimput ja voikukkaseppeleet,
joita kavereiden kanssa tehtiin urakalla.
Mitä siitä, että sormet ja vaatteet olivat voikukan maidosta ruskeina.
Kukkaseppele päässä olimme kuitenkin prinsessoja 💛

Jotenkin näiden sukkien värimaailmasta tulivat minulle lapsuuden kesät ja voikukkaseppeleet mieleen. 

Siksipä päädyin näitä kuvaamaan kevätnurmikolla voikukkien vieressä.

Ja pääsivät sukat hetkeksi keikkumaan aurinkoon nuoren vaahterankin oksille 😊 

Yllättävän pirteät näistä molemmista lopulta tuli!

Vai, mitä olet mieltä?

 

Aurinkoisia kevätpäiviä 🌞

Pipoja, pipoja - pieniä pipoja

Vaikka kevät on jo pitkällä, 

on ulkona ainakin juuri tällä hetkellä hyvin koleaa myös täällä eteläisessä osassa maata.

Eilen linja-autoa odotellessa oli vedettävä auringon paisteesta huolimatta huppu päähän, 

sillä navakka pohjoistuuli kävi korviin.

Pipokelit ovat siis täällä edelleen äitienpäiväviikonlopusta huolimatta.

En ole itse pipoihmisiä, vaikka paukkupakkasilla koiraa ulkoiluttaessa pipoa toki pidänkin.

Muuten turvaudun aina erilaisiin panta- ja huiviviritelmiin. 

Mutta pipojen neulominen onkin sitten ihan asia erikseen. 

Erilaisia myssyjä, pipoja ja hiippalakkeja olen vuosien varrella neulonut sekä virkannut harvakseen

kulloisenkin tarpeen mukaan.

Viime talvena innostuin kuitenkin jostain syystä pipojen neulomisesta;

ehkä Pinterestissä ja Instagramissa näkemieni huikean hienojen käsitöiden innoittamana, 

Pari aikuisten kokoa olevaa pipoa tuli tehtyä ja en ole niihin ihan tyytyväinen kumpaankaan.
Sitten erilaisia vauvan myssyjä on tippunut puikoilta ties kuinka monta
ja lopulta sitten ihan lopputalvesta nämä nyt kuvissa näkyvät ohuesta ja pehmoisesta merinovillasta neulotut pienen taaperon kokoa olevat,
vilpoisille kevätkeleille oikein hyvin sopivat pipot.

Lankana kaikissa on Dropsin Baby Merino, jonka puikkosuositus on muistaakseni 3.
Nämä pipot olen neulonut 2,5 metallisissa pyöröpuikoilla,
koska käsialani on suhteellisen löysä.

Pinkki-valkoisessa pipossa on 120 silmukkaa ja 2 oikein 2 nurin -resorin jälkeen on lisätty vielä 4 silmukkaa.

Vaaleansini-valkoisessa pipossa samoin kuin vanhan roosan sävyisillä ohuilla raidoilla varustetussa luonnonvalkoisessa pipossa 

on molemmissa 112 silmukkaa ja resorin jälkeen on myös näissä lisätty neljä silmukkaa. 

Pipoissa on mukaeltu Tekstiiliteollisuuden Baby-lehdessä olevaa vauvan pipon ohjetta. 

Mutta, koska en ikinä malta tehdä täsmälleen ohjeen mukaan, on tämäkin siis lopulta itse sovellettu. 

Sehän ei välttämättä ole aina hyvä asia, mutta ehkä näin peruspipossa nyt en ole mennyt kovin pahasti pieleen.

Jotenkin tuntui, että vaalea pipo kaipasi jotain pientä lisämaustetta, joten neuloin siihen vielä ohimolle rusetin. 

En tietenkään viitsinyt etsiä mistään toisten valmiiksi testaamaa rusetin ohjetta, 

vaan päätin tehdä sellaisen summanmutikassa. Ensimmäinen versio on muka kaunis kerrosrusetti,

mutta se oli tietenkin liian painava ohueen neulepipoon.

Niinpä tämä toinen yritys löysi sitten piposta paikkansa. 

Edelleen rusetin mittasuhteet ovat vähän sinnepäin, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten onnistuu rusettikin paremmin. 

Tupsujen teko oli minulla kuluneena talvena yksi opetteluprosessi. 

Olen niistä ajatellut laittaa tehdä tänne blogin puolelle esittelyn, 

mutta ehkä sitten syksymmällä 😊

Nämä tupsut on tehty Adlibrikseltä tilatuilla tupsukehikoilla, jotka olivat ihan helpot käyttää, mutta eivät kovin laadukkaat. 

Kuten olen jo aiemmin todennut, ostin  viime syksynä Dropsin Baby Merinoa, joka on näköjään hyvin riittoisaa lankaa. 

Olen tässä talven mittaan sitä saanut "tuhottua" useita keriä, mutta sitä vaan riittää. 

Niinpä samainen lanka tulee olemaan täällä tulevissakin julkaisuissa esillä.
Kiva sitä on neuloa. Ainut asia, mikä vähän huolettaa, on langan pitemmän ajan käyttöominaisuudet, joista minulla ei ole tietoa. 

Pelkään vähän, että neuleet venyvät liikaa. Toisaalta tasokuivauksessa pesun jälkeen varmasti hieman palautuvat. 

Onko sinulla kokemuksia? Kuulisin mielelläni.

Pipokuvista huolimatta toivotan sinulle kaunista ja lämmintä keväistä viikonloppua 

sekä iloista äitienpäivää, mikäli sinäkin sitä vietät 💗