perjantai 25. marraskuuta 2022

Joulun odotusta


Adventin aika 🤍

Kuin yllättäen, on vuosi kääntynyt lopuilleen, päivät ovat hämäriä ja illat pimeitä. 

Kynttilät ja valosarjat ovat vallanneet tilaa kotona ja hämärän hyssyä on vietetty ilta jos toinenkin. 

Jo klo 19 tuntuu siltä, että alkaa olla aika mennä nukkumaan ja että kello on jo "miljoona". 

Ja yhtä usein sitä hämmästyy, että "sehän on vasta seitsemän..!"

Melkeinpä tekisi mieli tehdä karhut - vetäytyä talviunille ja herätä vasta kevätauringon säteiden helliessä :) 

Näin iän karttuessa olen huomannut alkaneeni olla tosi nuutunut loppuvuodesta. 

Ehkä kysymys ei kuitenkaan ole kaamosmasennuksesta tms., mutta ehkä jotain siihen suuntaan kuitenkin. 

Puoliväkisin sitten raahautuu päivästä toiseen ja niin se vaan aika kuluu kuitenkin nopeasti ja kohta ollaan joulussa. 

Silloin on viikon loma ja sittenpä sitä uudelta vuodelta rupeaakin jo odottamaan kevättä ;)



Mutta koska sitä ei kuitenkaan vapaa-aikaansa jaksa koko ajan kynttilöitä tuijottaa nukkumisesta puhumattakaan, 

ovat lukuisat keskeneräiset käsityöprojektitkin edenneet. Ja pikku hiljaa on tullut valmistakin.

Yksi tällainen joku aikaa sitten valmistunut ja jonkun viikon kesken ollut juttu olivat nämä kuvissa näkyvät lapaset. 

Neuloin ne syksyn Novitan lehdessä olleiden Variaatiolapasten ohjetta mukaellen.

Kuvio on käytännössä sama kuin ohjeessa, mutta laitoin silmukoita puikoille vähemmän. 

En enää tarkasti muista, vähensinkö ympärysmitasta neljä vai kuusi silmukkaa, mutta aika monta kuitenkin,

koska naisten koon lapasista piti saada tyttären kapeaan käteen istuvat. 

Hänelle kun lapasten pitää olla täsmälleen omiin käsiin sopivat, ei liian löysät eikä tiukat. 

Ja lapasen millilleen oikean pituinen verrattuna sormien kärkiin, peukalon pituudesta ja leveydestä nyt puhumattakaan. 

Niinpä näidenkin lapasten kohdalla tehtiin koesovituksia ja säätöjä useampi ennen valmistumista. 

Lankana on pehmeä ja lämmin Drops Merino Extra Fine, joka ei kutita herkkää ihoa ja jota on onneksi myös miellyttävä neuloa.

Lopputulokseen olen sitten minäkin tyytyväinen ja toivon mukaan tytär myös. 

Hän saa nämä joululahjaksi ja taitaa sen jo arvata :)



Joulutorttuja on nyt paistettu pari kertaa ja luulenpa, että tänä viikonloppuna paistetaan myös.

Ja toivon, että saisin aikaiseksi laitaa kodin lopullisesti joulukuntoon. Olisi taas parempi mieli itselläkin. 

Olen myös pyörtänyt päätökseni olla antamatta villasukkia joululahjaksi. 

Sen sijaan olen luvannut itselleni, että annan joululahjaksi kahdet (ehkä kolmet) villasukat. 

No, katsotaan, mikä on lopputulos - ehkä yhdet;) 


Mielelläni kuulisin, mitä sinun marraskuusi loppuun kuuluu 🤍



Kaunista adventin aikaa Sinulle!


lauantai 12. marraskuuta 2022

Minikokoista ja vähän isompaa

 

 

Yhtä lankalaatikkoa tutkiessani huomasin, että minulla oli muutama kerä Novitan Niitty-lankaa ja mietin sille käyttöä. 

Langassa on 70 % akryyliä ja 30% polyamidia, joten se on todella pehmeää ja sopii henkilöille, jotka eivät voi tai halua käyttää villavaatteita.

Olen vastaavasta langasta neulonut muutama vuosi sitten yhden vauvan peiton ja itselleni sukat. 

Aikuisen sukkina lanka ei  mielestäni toimi, mutta isojen ja pienten muissa asusteissa kyllä. 

Niinpä hetken mielijohteesta päätin ottaa langan puikoille ja tehdä siitä rannekkeet. 

Mutta koska langassa on epäsäännöllinen vaihtuva väritys, olisi rannekkeista tullut täysin eripariset. 

Eihän sen tietysti tarvitse antaa haitata, mutta jostain syystä minulle tuli sellainen "nipotusolo" ja päätin sovittaa värit yhteen. 

Niinpä sain purkaa melkoisen pätkän, että löysin  kerältä taas oikeanlaisen värikerran ja sain toisenkin rannekkeen neulottua :)

Nämä ovat aika lyhyet ja yksinkertaiset, mutta vähän sellaiseksi koeversioksi mielestäni kuitenkin ihan kivat. 



Koska lankaa kerässä oli vielä jäljellä ja väriraportitkin pitkiksi pätkiksi purettu, 

syntyi hyvin luonnollisesti ajatus ihan pikkuisista sukista. 

Ja koska lankaa vaan riitti, syntyivät vaaleanpunaista sävyä sisältävät minilapaset ja vielä ihan viimeiseksi sukille pariksi sinistä sisältävät minilapaset. 

Sitten loppuikin lanka. Ei jäänyt kuin päättelystä syntyvät langanpätkät. Niin tarkalle siis meni :)

Nämä minikokoiset sukat ja lapaset sopivat vastasyntyneelle ja vauvanukelle.

Oikeastaan pitäisi käydä varastosta hakemassa tyttären vauvanukke ja kokeilla, 

ovatko justiinsa sopivia tai vähän isoja. Veikkaan jälkimmäistä :)



Viime aikoina neuloosin tuloksena on syntynyt muutamat kämmekkäät, parit lapaset ja
muutama tupsupipo.

Laitan niistä tänne blogiin sitten jossain vaiheessa juttua. 

Olen miettinyt osallistumista myyjäisiin, käsityömessuille tms., mutta toistaiseksi se on jäänyt. 

Välillä on aikapula, välillä vaivaa uskon puute. Mutta ehkä sitten jossain vaiheessa. 

Jossittelu onkin minulle tällä hetkellä vähän kuin tämän syksyn teema.

Olkoon nyt vaikka yhtenä tässä avattuna jossitteluteemana se, mitä kaikkea tekisin, jos minulla olisi aikaa käytettäväksi vaikka käsitöihin vähän enemmän. 

Nauttisin. Ja suunnittelisin. Ja tekisin 💜



Joulun aikaan ei ole enää kauan. Aika kuluu mahdottoman nopeasti. 

Pikkuisen olen joulujuttuja miettinyt, mutta en isommin. Aika vähällä mennään. 

Tytär on luvannut koristella kuusen. Laitamme sen perinteisesti jo marraskuun lopulla, tekokuusi kun on. 

Näin kuusesta pääsee nauttimaan pitemmän aikaa. 

Parit sukat on suunnitelmissa tehdä joululahjaksi ja yhdet lapaset. Muuten ei tule käsitöitä varmaan lahjaksi tehtyä. 

Muuten tämä marraskuun märkyys ja harmaus on vähän raskasta, mutta onneksi kynttilät ja joulun odotuksen tunnelma hieman auttavat. 

Miten sinun marraskuusi matkaa eteenpäin ?




Mukavia marraskuun alun päiviä!





sunnuntai 30. lokakuuta 2022

Yhtenä aamuna Helsingissä

Hotelli Torni Helsinki


Eräänä lokakuun lopun aamuna kävelin Helsingin keskustassa Kampista Yrjönkadulla sijaitsevaan 

hotelli St. Georgeen työpaikan tilaisuuteen.

Vaikka kaduilla oli vilskettä klo 8 kieppeillä, en voinut olla pysähtymättä muutaman kerran ja kuvaamatta puhelimella 

hämärässä aamussa upeasti valaistuja vanhoja rakennuksia.

Ihmisten ja autojen kuvaamista yritin välttää mahdollisuuksien mukaan.

Ensimmäisen kuvan nappasin Yrjönkadun puolelta Hotelli Tornin valaistusta tornista (yllä). 



Seuraavaksi suuntasin Hotelli St. Georgen suuntaan.

 Mutta ennen kuin menin sisälle, tein pienen kierroksen sen etualalla sijaitsevassa Vanhassa kirkkopuistossa, joka Ruttopuistonakin tunnetaan,

ja otin kuvan Bulevardin varrella sijatsevasta Engelin suunnittelemasta ja vuonna 1826 käyttöön vihitystä  kauniista Helsingin vanhasta kirkosta kadun puolelta. 

Itsestäni on aina tuntunut oudolta, että tuolla puiston läpi risteilevät hiekkaiset jalkakäytävät, joiden välisellä nurmialueella on vanhoja hautoja. 

Alueella on siis n. 1790-1829 toiminut vanha hautausmaa, Kampin hautausmaa, josta osa on peittynyt sitä reunustavien vilkkaiden katujen alle. 

Otin muutaman kuvan 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun hautakivistä, mutta jostain syystä en sitten halunnutkaan laittaa kuvia tänne. 

Sen sijaan laitan alla olevan Viron vapaussodan sankarihaudan muistomerkistä ottamani kuvan.



Viron vapaussodassa kaatuneiden suomalaisten sankarihauta ja muistomerkki

 

Lyhyen kävelymatkan päätepiste Yrjönkatu 13:ssa oli vuonna 2018 avattu tyylikäs ja ulkomuodoltaan vaikuttava Hotel St. George.

Hotellin nettisivujen mukaan rakennuksen vanhimmat osat ovat 1840-luvulta, mutta sen tunnetuimmat osat ovat valmistuneet 1890. 

Talossa on toiminut mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura sekä Suomalainen Klubi samoin kuin päivälehti Suomettaren painotalo.

Historian havinaa siis.

Ja mukava päivä sekä erinomaista palvelua kauniissa miljöössä mukavien ihmisten parissa🤍


Hotelli St. George Helsinki

Vaihteeksi tällainen lyhyt juttu siis menneen viikon varrelta. 

Välillä on kiva kun on vaihtelua, vaikka ovathan tällaiset vähän erilaiset päivät myös jossain määrin väsyttäviä. 

Toisaalta niistä ja niiden aikaisista kohtaamisista saa aina myös uutta virtaa ja voimaa arkeen.

Mukavaa alkanutta talviaikaa Sinulle!




sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Kanerva-rannekkeet ja niiden ohje

 


Näin syksyn tullen, talven lähestyessä sisälläkin kaipaa käsilleen lämmikettä.

Mielessäni ajatus ohuista merinovillaisista rannekkeista astelin paikalliseen lankaliikkeeseen ja 

pian poistuin sieltä hyvillä mielin hyvästä palvelusta ja mukanani kolme kerää ohutta violetinsävyistä merinovillaa.

Arvostan, että lankakauppias ei vähättele pieniäkään ostoksia, vaan tunnen itseni yhtä arvokkaaksi asiakkaaksi kuin jos ostaisin isommalla rahalla. 

Mukaan lähti kaksi kerää TeeTee Helmi -lankaa ja yksi kerä Langin Bebe Merino -lankaa. 

Mielestäni nuo sävyt sopivat aika kivasti yhteen. 




Tässä alla oma tekemäni ohje rannekkeisiin, joiden lopullinen muoto muotoutui alun epämääräisestä ajatuksesta neulomisen edistyessä.

Ajattelen, että omiin käsiini nämä ovat kyllä sopivat, mutta voisivat olla hieman leveämmätkin. 

Näiden seuraajat aion tehdä tuosta tummemman violetista langasta seuraavalla puikkokoolla, 

jolloin saan hieman enemmän joustavuuttta ja itselleni sopivammat.




Lanka: TeeTee Helmi, sävy Kanerva

Koko: Kapea/keskikokoinen naisen käsi. Kokoa voi säätää langan ja/tai puikkojen paksuutta vaihtelemalla tai lisäämällä kuviokertoja.

Puikot: 2,5 - 3,0 mm lyhyet sukkapuikot tai käsialan mukaan. Kuvissa olevissa on käytetty KnitPron kantikkaita 3,0 mm 15 cm pitkiä puikkoja, joiden todellinen koko vastannee n. 2,75 mm.

Mallineule: Varsiosa koostuu 4 silmukan muodostamasta valepalmikkokuviosta. Ranteesta ylöspäin lyhyt pitsireunus.

Pitsikuvio: Toistuu rannekkeiden yläosassa leveyssuunnassa yhteensä 7 kertaa. Pitsin mallikertoja korkeussuunnassa varren yläreunassa on yhteensä 6 krs. Pitsi neulotaan kaavion mukaan alkaen oikealta alhaalta. Mallikerta koostuu 8 silmukasta ja on merkitty kaavioon vaaleanharmaalla.

Luo joustavasti 52 s. Jaa silmukat neljälle puikolle.

Kierroksen vaihtumiskohta on I ja IV puikon välissä.

Aloita valepalmikko:

1.-3. krs: 1 n, 3 o koko kierroksen ajan.

4. krs: *1 n , nosta 1 s oikein neulomatta, neulo 2 s oikein, vedä nostettu s neulottujen yli*. Toista * - * väliä kierros loppuun.

5. krs: * 1 n, 1 o, langan kierto, 1 o*. Toista *-* kierros loppuun.

Toista kierroksia 1-5 yhteensä 12 kertaa tai kunnes varsi on sopivan pituinen.

Neulo vielä 1 krs niin, että neulot oikeiden silmukoiden kohdalla oikein ja nurjien nurin. Lisää samalla tasavälein (kerran jokaisella puikolla) yhteensä 4 s. Työssä on nyt 56 s.

Aloita pitsikuvio kaavion mukaan. Mallissa 8 silmukan pitsikuvio toistuu 7 kertaa ja on kuuden kuviokerran korkuinen, mutta sen korkeutta voi säätää vähentämällä tai lisäämällä kuviokertoja.

Kun olet neulonut viimeisen kuviokierroksen, neulo vielä 1 krs oikein ja 1 krs nurin.

Neulo viimeiseksi vielä päättelykierros oikeilla silmukoilla. Päättele silmukat löyhästi: Neulo 2s oikein,  vedä ensin neulottu silmukka jälkimmäisen yli oikealta vasemmalle. Oikealla puikolla on 1 s. Neulo taas 1 s ja vedä puikolla ollut viimeksi neulotun yli. Toista näin kierros loppuun. Päättele langanpää huolellisesti ja joustavasti nurjalle puolelle.

Tee toinen ranneke samoin.





Kerrothan, jos kokeilet mallia 😊 Mielelläni kuulen myös kommentteja ohjeesta. 

Olen uteliasa myös kuulemaan, käytätkö ylipäätään rannekkeita ja jos, niin millaisia. 



Mukavia lokakuun lopun päiviä!




lauantai 15. lokakuuta 2022

Parit kämmekkäät


Uskottava kai se on, että on syksy. Ihan vielä ei tarvita lapasia, mutta ei sekään aika kaukana ole.

Sitä ennen, ja miksei myöhemminkin, on sopiva aika kämmekkäille.

Olen useampana syksynä neulonut erilaisia kämmekkäitä lähinnä tyttären ja omaan käyttööni. Näin nytkin. 

Mallia tykkään vain vaihdella, jotta ei käy liian tylsäksi. Toisaalta pitää olla yksinkertaista, että valmistuu nopeasti ja 

"puolihuolimattomasti" esim. televisiota katsoessa tai äänikirjaa kuunnellessa. 




Harmaat kämmekkäät ovat suhteellisen paksut ja ne on neulottu meleeratun näköisestä Dropsin Cotton Merino -langasta.

Langan olin ostanut noin vuosi sitten ja nyt oli korkea aika saada se käyttöön. 

Kämmekkäissä on 44 silmukkaa ja varressa parin sentin verran 1 o 1 n -joustinneuletta. 

Kämmenselän puolelle tein nurjilla silmukoilla toteutetun sydänkuvioiden rivin.

Peukalo on toteutettu kiilapeukalona muuten, mutta tietysti kärki puuttuu.




Romanttiset ja pitkävartiset kämmekkäät on neulottu Dropsin Baby Alpaca Silk -langasta. 

Jostain syystä neulontajäljestä tulee tuosta langasta epätasaista, vaikka kuinka yrittää. Mutta kaipa tätä voidaan nimittää "eläväpintaiseksi" :)

Nämäkin menevät joustavuutensa ansiosta minunkin käsiini, mutta tein ne tyttärelle.

Mielestäni nämä ovat mukavat esim. vilpoisina talvipäivinä sisälläkin pitää, jos esim. säästösyistä lämpötilaa pidetään vähän matalammalla tai muuten viluttaa. 

Ainakin viime talvena huomasin, että etätöissä tuntitolkulla koneella istuessa tuli helposti vilu, 

vaikka lämpötila kotona olikin monen mielestä jopa turhan korkea. Tulevana talvena ehkä pitää nipistää aste tai pari siitäkin.

Niinpä pidinkin lähes päivittäin villasukkien ja villatakin lisäksi myös rannekkeita ihan omam mukavuuteni vuoksi.




Tänä viikonloppuna on kotipihan syystöiden vuoro. Viimeisetkin kukkapurkit saavat lähteä; osa kompostiin, osan sisältö menee talvipetiin maahan. 

Jonkun verran voisi haravoida, mutta vielä on aika paljon puissa lehtiä. Varsinkin saksanpihlaja pitää paksuja, jo ruskettuneita lehtiään yllättävän pitkälle. 

Yleensä ajan syksyn lehdet silpuksi nurmikolle ruohonleikkurilla. Näin vältyn koko pihan haravoinnilta. Siistin sitten keväällä loput, mikä ei ole riittävästi maatunut. 

Ajattelen, että näin lehdistä palautuu maahan osa niiden kasvuun käytetyistä ravinteista.

Myös terassin kalusteet ja grilli pitää pestä ja saada talveksi varastoon, jos sää vain nämä puhdistusoperaatiot suinkin sallii. 

Kanervat oli myös tarkoitus laittaa muutamaan istutukseen.

Ja viimeiset lyhdyt paikoilleen. Pari on ollut jo käytössä useita viikkoja ja niissä kynttilöitä tullut poltettuakin. 

Tästä alkaa laskeutuminen talven hämärän hyssyyn.

Tytär muistutti, että kohta on joulu ja kyseli joululahjatoiveita. No, enhän siihen osaa sanoa mitään, kun mitään en tosiasiassa tarvitse. 

Mutta jotain lupasin miettiä, kun lupasin. 

Millaisia syyshommia sinulla?




Kauniita syyspäiviä!






lauantai 1. lokakuuta 2022

Eläinvauvasukkia

 


Joskus innostuin neulomaan sinikettusukat noin muutaman vuoden ikäisen kokoa.

 Ne odottavat edelleen käyttäjäänsä, 

kun ei ollut käyttäjää lähistöllä ja omat lapseni olivat kasvaneet isoiksi ja 

koska värit olivat ns. poikavärit, eivätkä siis oikein soveltuneet lähisuvun pikkutytöille.

Sinällään omasta mielestäni ns. tyttö- ja poikavärien ei tarvitse antaa vaikuttaa, 

mutta varsinkin pienten lasten kohdalla sekä valmiiden vaatteiden että myös itse tehtyjen osalta 

värikoodit vaikuttavan istuvan sitkeässä. Mutta eihän se toki haittaa. 

Ainakaan minua hempeiden värien ystävää.

Siis yksien sinikettusukkien tuomalla kokemuksella ajattelin kuluttaa yhä liian isoa ohuiden merinovillalankojen varastoani

 ja neuloa muutamat eläinvauvasukat. Kuvissa näette tuon aivoituksen tuotokset; 

kolmet parit eläinvauvasukkia 🐾🤍


Vauvan eläinsukat


Harmaat ovat mielestäni pesukarhusukat, 


vaaleansiniset kettusukat


ja vaaleanpunaisten ajattelin olevan kisusukat, vaikka taitavatkin muistuttaa enemmän hiirtä :)


Ohjeitakin olen tehnyt. Pesukarhusukkien ohje on valmiina, 

mutta kisu- ja kettusukkien ohje vielä viimeistelyvaiheessa. 

Viimeistelen ne, kunhan saan aikaiseksi. Nyt on ollut oikea neulontavimma. 

Siis sellainen lähes pakonomainen tunne saada valmista aikaiseksi. 

Olen tehnyt useita myssyjä ja muutamia vauvan unileluja ja helistimiä,  sukista puhumattakaan.





Vaaleanpunaisissa ja -sinisissä on ns.junasukkien mallia mukaeleva joustava ja hyvin istuva varsi.

Kaikki sukat ovat noin kokoa 16-18 eli ihan pienen ihmisen jalkaan. 

Itse ajattelen, että tällaiset voisivat olla aika kivoja vauvalahjoja.

Kävisivät sellaisina koti- tai kyläilysukkina, kun jalkaan ei tarvitsisi laittaa kenkää, tossua tms.






Lankana on Drops Baby Merino ja silmukoita varressa 36.

Korvat on virkattu ja ommeltu paikoilleen. Melkoinen näprääminen näiden viimeistelyssä kyllä oli ja haasteena saada ilme mieleiseksi. 

Viikset elävöittäisivät kaikkien näiden, varsinkin kissanpentujen kasvoja, 

mutta en oikein saanut toteutuksesta mieleistä, joten jätin viikset tekemättä :)

Mitä mieltä olet? Viikset, vai pärjäävätkö ilman :)



Nyt on vaihteeksi sellainen olotila, että pitäisi keksiä jotain uutta, tai ainakin jotain erilaista elämään. 

Maailman tilanne on mitä on ja kaikki kallistuu koko ajan huimasti.

Niinpä joku vuosi sitten omaksi pyöreiden synttäreiden lahjakseni suunniteltu ja koronan vuoksi lykkääntynyt matka on lykkääntynyt edelleen. 

No, ei se ole iso asia, kun muutenkaan ei paljoa reissata, mutta tämä olisi ollut kiva tehdä.

 Joskus sitten. 

Arki toistuu samanlaisena. Silloin tällöin on jokunen työmatka, mutta muuten teen pääasiassa etätöitä.

Kun päivät pitkät katselee samoja nurkkia, alkaa väistämättä miettiä, millaista "pientä pintaremonttia" missäkin kohtaa pitäisi tehdä. 

Ja tekemistä kyllä riittäisi edelleen, vaikka yksi huone keväällä siistittiinkin:)

Ehkä sitten talven mittaan :)




Että siis tällaista näpertelyä tällä kertaa :)


Mukavaa alkanutta lokakuuta!

T. Satu



sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Pehmoiset Unille-puput

 


Tiedättehän suloisen utuisen pehmoisen tunteen.

Sellaisen, jonka joskus tavoittaa sylin pehmeän, kepeän viltin sisällä tai neuleeseen kietoutuneena.

Sellainen tuli minulle mieleeni, kun heinäkuun mummolaareissulla matkan varrella erään ison tavaratalon lankaosastolta löysin samettista pehmolankaa.

Kuin taikaiskusta huomasin muhkeita keriä siirtyneen koriini. Ja niitä oli monta. 

Mies totesi myöhemmin, että olin ostanut auton täyteen lankaa ;) No, ehkä hän vähän liioitteli.

Mukaan lähti nimittäin kymmenen kerää utuista vaaleansinistä Alize Velluto -nimistä lankaa,  

josta tulee yksinkertainen aina oikein neuleella neulottu olopeitto joululahjaksi. Saajaa en paljasta vielä :) 

Sitten mukaan lähti kaksi kerää hieman ohuempaa Katian Bambi -lankaa, yksi vaaleansinistä ja yksi vaaleanpunaista, 

joista molemmista syntyi yksi versio Unille-pupusta. Lisäksi vielä tietysti yksi valkoinen kerä, sillä sitä tarvitaan aina. 

Eli ei noista ihan auto täyttynyt, ei vaikka mukaan lähti myös muutama kerä merinolankaa. 

Niin ne miehet osaavat liioitella, kun langoista on kysymys, vai mitä ;)



Reissun jälkeen oli ihan pakko saada tuota pehmolankaa koukulle. 

Ensin syntyi vaaleanpunaisesta yksinkertaisempi Unille-pupu ja heti sen perään vaaleansinisestä hieman erilainen.

Vaaleanpunaiseen olen itse asiassa hyvinkin tyytyväinen. Ei tuo sininenkään hassumpi ole,

mutta jos teen seuraavan, ehkä mietin mittasuhteita vähän tarkemmin. 



Molemmat pehmoiset Unille-puput on tehty omasta päästä -ohjeella. 

Vaaleanpunainen on helpompi, sillä ns, vartalo-osa on neliö, joka muodostuu noin 30 cm ketjusilmukkaan virkattujen 1 kjs + 1 ks vuorottelusta. 

Pää on kiinteillä silmukoilla virkattu pallo, jonka täytteenä on polyesteritäytevanua. 

Korvat on virkattu myös kiinteillä silmukoilla päästä umpinaisena putkena ja ne on kavennettu loppua kohti ja ommeltu paikoilleen päähän. 

Valkoiset kädet ja jalat ovat samaa chenillelankaa ja virkkasin ne pieniksi palloiksi ja ompelin kulmiin.





Kun vaaleanpunainen pupu oli valmis, "poltteli" vaaleansininen lanka ja oli ihan pakko ottaa se heti koukulle. 

En kuitenkaan halunnut tehdä siitä samanlaista, vaan enemmän mollamaijamaisen version. 

Jalat ja kädet virkkasin puuvillalangasta ja täytin täytevanulla. 

Siitä aloin virkkaaman kiinteillä silmukoilla jalkaan muutaman lisäkierroksen sinisellä ja tein toisen jalan samoin. 

Sama homma käsille, mutta niihin tuli useampi lisäkierros käsivarsiksi ennen kuin yhdistin ne vartaloon. 

Tämä sininen oli hieman isotöisempi nimenomaan tuon mallin ja koon säätämisen takia, 

mutta aika nopeasti kuitenkin valmistui.  




Tällaiset kaverukset näistä sitten tuli 💗💙



Tämän jälkeen olen hankkinut samaa lankaa pari lisäkerää ja niille on suunnitelmat valmiina. 

Palataan niihin kuitenkin myöhemmin.




Olen monta kertaa todennut, että käsityöt ovat minulle vastapainoa työlle. 

Niin on edelleenkin. 

Välillä on hyvä tyhjentää aivonsa kaikista kuvioista, kaavioista, pykälistä ja ihmissuhteista ja

 keskittyä vain laskemaan silmukoita, kierroksia, kerroksia ja senttimetrejä.

Ja hypistelemään lankoja ja miettimään, mitähän mistäkin kerästä syntyisi.

Auttaa kummasti :) 

Paljon on suunnitelmia valmiina (ja niitä lankoja), mutta aikaa tietenkin rajallisesti. 

Kotonakin olisi hyvä välillä siivota enemmän kuin pakolliset ylläpitosiivoukset vaativat. 

Esimerkiksi sängyn vieressä yöpöydän päällä, alla ja vieressä on monta lankanyssäkkää. 

Vähän olen mielessäni naureskellut, milloin mieheni niistä mainitsee. Hän kun on minua paljon järjestelmällisempi.

Ja yritän keräillä motivaatiota, että laittaisin kotiin vähän jotain uutta. Viime talvena ostettu verhokangaskin odottaa ompelua. 

Siitä olisi tarkoitus saada aikaiseksi verhot makuuhuoneeseen. 

Leikkasivatkin ne kangaskaupassa valmiiksi. Minun pitäisi vain saada aikaiseksi ommella. 

No, niiden aika tulee kyllä, kunhan kerään motivaatiota ;)

Sitä ennen mennään nykyisellä "tehdään, kun huvittaa" -periaatteella.




Keveitä syyspäiviä Sinulle!

t. Satu