Sukkia ja kukkia

 

Sukkia ja kukkia.

Tähän aikaan vuodesta vaihteeksi enemmän niitä kukkia 😊

Mutta jos samalla ja tässä alussa esittelisi parit sukat, jotka on kuluneen talven aikana tullut neulottua

ja itse asiassa kuvattuakin, mutta ovat jääneet täällä esittelemättä.

Novitan valmiiksi sävy sävyyn raidoitetusta Louhetar-langasta valmistuivat nopeasti nämä

lyhyet nilkkasukat, joiden jujuna on yksinkertainen nirkkoreunus.

Koko on 40 ja mitoitus väljä.

Ovat sellaiset kotisukat, jotka eivät kiristä eivätkä purista, mutta toisaalta eivät nyt sentään jaloissa pyörikään. 

Parina kolmena viime kesänä olen värjännyt itse pieniä lankamääriä sekä kasveilla että elintarvikeväreillä. 

Elintarvikeväreillä värjättyjä iloisen kirjavia pikkukeriä olen pyöritellyt parisen vuotta keksimättä, 

mitä niillä tekisin. Lopulta osa keristä päätyi tällaisiksi sekavan iloisen kirjaviksi nilkkasukiksi.

Ihan eivät värit mätsää täysin keskenään, mutta kelpaavat kuitenkin 😊 

Lanka oli alunperin valkoista 7 veljestä -lankaa ja alunalla pureutettu lanka on värjätty etikkavedessä

 erivärisillä elintarvikeväreillä.

En yleensä ole tottunut tällaisia väriyhdistelmiä käyttämään, mutta ihan jännät näistäkin tuli 

ja ovat itse asiassa jalassa juuri nytkin.

Nämä lyhytvartiset perussukat olivat nopea tehdä ja jo tehdessäni tiesin,

että näistä tulee itselleni arki-iltojen perussukat, jotka lämmittävät riittävästi, mutta eivät kuitenkaan liikaa. 

Jotkut tällaiset jalassa minä tepastelen joka päivä ja ilta.

Nyt pandemia-aikana teen pääasiassa etätyötä ja t-paita, löysät verkkarit/hame ja villasukat 

ovat korvanneet ns. korrektin toimistovaatetuksen. 

Joskus, kun kokouskameraa on pidettävä päällä, laitan vähän siistymmän paidan, 

mutta verkkarit ja villasukat pysyvät.

Ei kiristä eikä purista, joskaan ei myöskään ole ns. kaunista katseltavaa, mutta sitäkin mukavampaa 😉

Vaikka eipä sillä, aika väljissä vetimissä muutenkin aina kuljen ;)

Mutta sitten niitä kukkia!

Kevät on siitä ihanaa aikaa, kun kukkahulluus saa päästä valloilleen!

Vähän lisää kukkakuvia löytyy 'SatunKukat'-blogistani.

Nyt on kesäkukat hankittu ja istutettu. 

Terassilla kukkivat pelargoniat, miljoonakellot, tähtisilmät ja verbenat.

Ja pihalla sinisen kevätkukinnan voittokulkua jatkavat 

 pensaiden alla tilaa valtaava pikkutalvio ja vähän joka puolella kasvava kevätkaihonkukka.

Kultatyräkki on avannut pienet auringonkaltaiset kukkansa ja arovuokkokin aloittelee kukintaansa.

Ne näyttävät avautuessaan jännän "periskooppimaisilta" 😊

Kukkapenkin vaaleanpunaisesta kukinnasta vastaavat puolestaan kesäpikkusydän ja tulppaanit.

Tulppaanien kukinta on meillä tänä keväänä aika vaatimatonta, 

mutta ehkä muistan/viitsin istuttaa ensi kevääksi taas uusia ja toivottavasti pitempään kukkivia lajikkeita.

Mutta juuri nyt kotipihan katseenvangitsija on upeasti valkoisena pilvenä kukkiva suklaakirsikka.

Rankat sateet ovat verottaneet sen kukintaa heti alusta alkaen, 

mutta onneksi on ollut kuitenkin myös aurinkoisempia päiviä ja osa nupuista on vielä vasta avautumassa, 

joten ehkä kirsikkasatoakin saadaan loppukesästä.

Näiden kuvien myötä toivotan Sinulle

mukavaa toukokuun loppupuolta!

Kirsikka-aika

Kotipihan pieni suklaakirsikkapuu on ilahduttanut jo vuosikausia 

paitsi upealla valkoisella keväisellä kukinnallaan myös happaman makeilla marjoillaan.

Ja antanut minulle monta aasinsiltaa myös blogikirjoituksille.

Niin myös tällä kertaa.

Kun käsityörintamalla on hyvin vetämätön kausi meneillään, ja vähän muutenkin, 

ajattelin kertoa paitsi meneillään olevasta neuleprojektista myös kerrata 

aiempia postauksia, joita tuo kirsikkasatoa tuottava puu on innoittanut 😊

Ihka ensimmäinen blogikirjoitukseni oli "Kirsikoiden aikaan". 

Aloitinhan tämän blogitaipaleeni parhaaseen kirsikka-aikaan heinäkuussa parisen vuotta sitten. 

Palaan silloin tällöin muistelemaan niitä aikoja ja katsomaan, 

miltä bloggailun alkutaival näytti; tuolla kertaa kerroin tyttären leipomista ihanista pienistä mantelista lisämakua saaneista kirsikkapiirakoista, 

joista ovat myös seuraavat kuvat:

Suklaakirsikkajuustokakkua saimme myös samana kesänä:

oli muuten tosi hyvää tämäkin, suklaalle perso kun olen!

Viime kesänä suklaakirsikka kukki poikkeuksellisenkin runsaasti. 

Kiertelin puuta kameralla tähtäillen monena päivänä.

Silloin syntyi "Kirsikan lumoa" -kuvapläjäys noista upeista valkoisista kukkasista.

Kirsikat, suklaa, valkosuklaa ja kaura toimivat hyvin yhteen.

Lisänä ehkä vielä pehmeä vaniljakastike tai -jäätelö ja ah, niin hyvää!

Neulottuakin on tullut "kirsikkahengessä". 

Nämä viininpunaiset villasukat seiskaveikasta neulottuna valmistuivat vuosi sitten kesällä. Niistä oli juttua "Kirsikkasukat"-tekstissä. 

Mallin kehittelin itse sitä mukaa, kun neuloin ja virheitä tuli jälleen senkin sata, mutta kivat kotisukat niistäkin tuli.

Tällä hetkellä tekeillä on merinovillasta pipo-setti, josta etukäteismaistiaisena kuva piposta tuossa alla. Palataan sen pariin sitten myöhemmin. 

Luonnonvalossa pipo näyttää juurikin samanväriseltä kuin suklaakirsikan kirsikat, mutta yritäpä saada väri vangittua kuvaan...

Valokuvien ottamisessa viininpunainen lanka ja kirkas auringonpaiste tai sisätilat eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä 

- värit eivät toistu oikein eivät sitten millään.

Vika varmaan enemmän kameran käyttäjässä kuin kamerassa.

Mutta näillä mennään tässä vaiheessa.

Kirsikat ovat mielestäni parhaita nimenomaan tuoreina suoraan puusta suuhun napsittuina. 

Sen lisäksi tosiaan paistoksissa ja piirakoissa niiden maku pääsee hienosti oikeuksiinsa.

Pakastetuista en niinkään tykkää.

Toissavuonna oli mahdottoman hyvä kirsikkavuosi, joten tytär teki leivonnaisten lisäksi kirsikoista myös likööriä 

ja kunnon tekeytymisajan jälkeen se maistui erittäin hyvältä ja täyteläiseltä. 

Suosittelen kokeilemaan sitäkin.

Nyt on aika lopetella tällä kertaa ja ottaa alkavan viikon loman pari ensimmäistä päivää rentoutumisen kannalta. Juuri nyt on tunne, että tulee ns. tarpeeseen.

💗 Mukavaa alkavaa elokuuta 💗

Sininen on taivas

Ihana kesä. 

Kukat kuuluvat minun elämääni hyvin vahvasti, sen verran estetiikkaa kaipaan elämääni.

Nimenomaan valkoiset kukat ovat suosikkejani,

vaikka toki kukka kuin kukka on kaunis ja minulle kelpaava.

Mutta, jos ja kun tulee valinnan vaikeus, päädyn usein juuri valkoiseen.

Kotipihalle olen tietoisesti pyrkinyt valitsemaan pääasiassa valkokukkaisia puita ja pensaita, kuten tämän valkoisen pihasyreenin.

Köynnöksissä sitten löytyy kärhöjä vaikka minkä värisiä.

Alla oleva alppikärhö on kevään ensimmäisiä kukkijoita ja jatkaa hiljakseltaan kukintaansa pitkin kesää.

Yksi pihamme vähän erikoisemmista puista on alla oleva saksanpihlaja.

Se on kasvaa kauniin muotoisena ja on mielestäni komea näky. 

Keväällä sen oksankärkiin muodostuvat kauniit lehtiruusukkeet, 

joiden päässä on kaunis ja tiivis pihlajankukkaterttu.

Tuossa alla on kuva pikkuisesta kirjovaahterasta, joka kasvaa hieman ahtaassa kohtaa, 

mutta eipä sitä muuallekaan siitä enää voi siirtää, joten kasvakoon. 

Valitsin aikoinaan nimenomaan tämän valkokirjavalehtisen version tummalehtisen ns. verivaahteran sijaan. 

Molemmat ovat kyllä kauniita, mutta jotenkin tämä oli "valoisampi". 

Vaaleanvihreät lehdet sinistä taivasta vasten ovat kyllä kauniita.

Sininen taivas ja sininen meri, taustalla valkoisen kaupungin rakennuksia.

Kuva on viime kesäiseltä Suomenlinnan reissulta. 

Kuten huomaat, rakastan sinistä taivasta ja kukkien kuvaamista sitä vasten. 

Tässä tällä kertaa sinulle näytille muutama otos.

Näin haluan maailmani nähdä.

Näistä väreistä tulee hyvin suomalainen olo 😊

On aika juhlistaa keskikesän juhlaa ja nauttia valoisista kesäöistä.

Nautitaan kesästä kukin tavallamme ja tahollamme!

Ihanaa ja kaunista Juhannusta 💙

Kirsikan lumoa

Kirsikankukka.
Pitkän talven jälkeen luonnon herätessä,
kirsikka on yksi ensimmäisistä kauniisti kukkivista puista.



Nyt seuraa kuvakavalkadi kotipihamme ainoasta kirsikkapuusta, joka on Suklaakirsikka.
Toivottavasti sinäkin nautit keväisen pihamme kuningattarren kukkien lumosta.



Sen vaaleanpunertavat pikkunuput avautuivat pian kevään lämmettyä.

Kuten huomaat, olen tähtäillyt näitä upean valkeita kukkia vähän joka kantilta.
Kännykällä ja digikameralla on hyvä ottaa kuvia aiempaan filmikameraan verrattuna.
Mutta se huono puoli niissä on, että kuvia tulee otettua vaikka kuinka paljon ja
sitten en raaski poistaa niistä kuin ihan huonoimmat ja tärähtäneimmät otokset.
Muut jäävät täyttämään puhelimen ja tietokoneen muistia.
Joskus sitten saan kuvien siivouspuuskan ja kovetan sydämeni
ylimääräisiä kuvia poistaessani.

Ja sitten täytän tätä blogianikin näillä kuvilla, kun haluan jakaa ne teidänkin kanssanne.

Keväinen taivas oli välillä pilvetön ja välillä ohuen pilviharson peitossa.
Kirsikkapuun kukinnan aikaan sää oli lämmin ja saimme nauttia helteestä
(tai kärvistellä helteessä 😊 ) useampana päivänä.

Mutta kuvaamiselle sää oli mitä mainioin.





Välillä taivas oli myös huikaisevan sininen.
Mikäpä saisikaan mielen iloisemmaksi, kuin lämmin auringonpaiste ja
herkät valkoiset kukat hohtavan sinistä taivasta vasten.

Toukokuussa oli myös kauniita aurinkoisia iltoja,
jolloin auringonvalo siivilöityi kauniisti lehvästön ja kukkien lomasta.

Tietenkin se kutsui minut taas kameran kanssa pihalle

ja nautin ilta-auringon säteiden leikistä kirsikankukissa.

Vaikka pihan katseenvangitsija on jo kukintansa kukkinut,

palaan kerta toisensa jälkeen sen kukkakuvien pariin. 

Enää ei mene kauan, 

kun pienet kirsikanalut ovat jo näkyvissä. 

Suklaakirsikan marjat ovat sopivan happamia,

kypsinä väriltään vähän ruskehtavan viininpunaisia.

Tytär leipoi viime kesänä tällaisia herkullisia pieniä kirsikkapiiraita 

tartalettivuoassa. 

Itse asiassa tämä oli ensimmäinen julkaisuni täällä blogissa.

Jos tahdot, pääset katsomaan sitä painaisemalla tästä.

Siitäkin on kohta jo vuosi.
Ja kiva vuosi onkin ollut 😊
Pitää miettiä niitä tunnelmia sitten myöhemmässä vaiheessa lisää.

Nyt toivotan sinulle kaunista päättäjäisviikonloppua ja hohtavan kauniita alkukesän päiviä 💙