Panta ja pakkasta

Lunta ja pakkasta.

Panta

Talvi. 

Silloin pitää ymmärtää pukeutua sään mukaan. 

Itse käytän pipoa vain harvoin, lähinnä vapaa-ajalla koiran kanssa ulkoillessa.

Muulloin hoidan pään suojaamisen kietoutumalla isoihin kaulahuiveihin 

ja käyttämällä otsaa ja korvia lämmittävää pantaa.

Neuloin tämän pannan hetken mielijohteesta, 

kun mietin, mihin käyttäisin valkoisia Dropsin Silk Mohair ja Alpaca -lankoja.

Edellisen pannan neuloin Novitan Pilvi-langasta ja käytin siinä palmikkoneuletta kierteen saamiseksi. 

Tämän pannan kohdalla päätin mennä helpomman kautta, 

joten jaoin silmukat kahteen ja neuloin molemmilla 6 cm suikaleet, 

siirsin vasemman puoleisen oikealle ja oikean puoleisen vasemmalle ja jatkoin taas tasona. 

Helppoa kuin heinänteko 😊

 

Pannassa on 26 silmukkaa ja se on neulottu 4 bambupuikoilla 1 oikein 1 nurin joustinneuleella.

Alpakkalanka kulkee tässä kaksinkerroin ja silkkimohair yksinkertaisena,

eli lanka oli kokonaisuudessaan kolminkertainen.

Ei tästä silti liian paksu tullut, koska molemmat langat ovat hyvin ohuita.

Jostain syystä vaan käsialasta ja neuleesta tuli hirvittävän epätasaista.

Johtuneeko puikoista, alpakkalangan ominaisuuksista vai omasta mielentilasta,

mutta sen verran "elävä" neulepinnasta tuli, 

että mietin hetken jos toisenkin, viitsinkö laittaa kuvia tänne esille.

Mutta, koska elämässä harvemmin muutenkaan menee kaikki niin täydellisesti,

ajattelin, että eiköhän sitä yhden rosoisen pehmeän neulepannankin kestä.

Ulkonäöstään huolimatta panta on oikein lämmin ja on ollut jo koekäytössä

tammikuun lopun aurinkoisina pakkaspäivinä,

jolloin otin myös nämä kuvat. 

Nyt ovat sitten pakkaspäivät vaihtuneet täällä etelässä 

vesisateeseen ja ulkona on ollut aika hämärä päivä. 

Lumet painuvat ja loskaa riittää tuolla ihan mahdottomalla lumimäärällä, mitä täälläkin on,

mutta kevättä kohti mennään 😊

Mukavaa ja kaunista viikonloppua!

Toivotaan, että mukavia ulkoilukelejä olisi tänäkin viikonloppuna

 

Pipoja välillä

Pipojen neulominen ja virkkaaminen on ollut suosittua jo pitempään.

Minä olen keskittynyt tekemään niitä pääasiassa vauvoille ja lapsille,

enkä ole todella pitkään aikaan kokeillut tehdä aikuisten pipoja.
Hitaasti syttyvää laatua kun olen, 

olen viimein päässyt pipojen tekemisen makuun minäkin.

Pipo merino- ja silkki-mohairlangoista

Langan valinta päähineeseen on aina ollut minulle hankalaa.

Langan kun pitäisi olla lämmin, riittävän paksu, pehmeä ja ennen kaikkea se ei saisi kutittaa.

Tähän pipoon päädyin valitsemaan pehmoista Dropsin Baby Merinoa

ja pilven kevyttä Dropsin Silk Mohairia.

Olen pitkään vierastanut mohairlankoja, koska pehmoisuudestaan ja pörröisyydestään huolimatta

  ne ovat kokemukseni mukaan vähintään jonkin verran pistelleet ja kutittaneet.

Mutta, koska moni neuloja ja monessa ohjeessakin vannotaan nimenomaan tuon Dropsin silkkimohair-yhdistelmälangan nimeen,

päätin kuitenkin kokeilla.

Ajattelin, josko silkki ja merino siinä sivussa vielä kokonaisuutta pehmentäisivät.

Ja onhan se pehmoinen ja lämpöinen,

 mutta minua erittäin herkkäihoista se meinaa pikkuisen kutittaa,

 jos on ihoa vasten silloin, kun on vähän hiki pinnassa.

No, tämä pipo tuli tehtyä tällaisella yhdistelmällä ja vielä mietin,

millaisen lankacocktailin kehittelen samaan aikaan hankkimani valkoisen mohairlangan seuraksi.

Tämä pipo on yksinkertaisuudessaan jopa tylsä, mutta helppo, nopea ja loppujen lopuksi ihan näyttäväkin.

Pipo on neulottu 3,75-koon 40 senttisillä pyöröpuikoilla kolminkertailla langalla;

yksi kerä vauvamerinoa ja kaksi kerää silkkimohairia. 

Merino meni kaikki, kun käytin loput tupsuun, mutta silkkimohairia jäi vielä pikkuisen.

Silmukoita on 96 ja koko matkalla neulottu yksi oikein, yksi nurin -joustinneuletta.

Pipon korkeutta on helppo säädellä ja voi miettiä, 

haluaako käännettävän reunan vai ihan yksinkertaisen, 

vai haluaako pipon olevan päänmyöntäinen vai törröttävän päälaella, 

kuten taitaa olla nykyään enemmän tapana.

Näillä määrillä näin neulottuna tämä pipo sopii erittäin hyvin ns. keskikokoiseen naisen päähän.

Joustavana se sopii toki hyvin myös pienempään päähän, jolloin se näyttääkin oikein muhkealta ja istuvalta. 

Isompipäinen, kuten minä, saa siitä kohtuullisen hyvin istuvan perusmyssyn.

Itselleni voisi olla pikkuisen isompi, jotta neulos ei olisi venyneenä koko ajan,

joten seuraavaan vastaavan vahvuiseen piponeuleeseen laitan muutaman silmukan lisää.

Kokeilin pipoon erilaisia tupsujakin. 

Tai siis kolmenlaisia, kun niitä oli valmiina. 

Pieni lankatupsu on valmistettu piposta ylijääneistä langoista, kun taas musta ja harmaa ovat tekoturkista. 

Sama pipo, neljä ulkonäköä.

Olisi kiva kuulla mielipiteesi, mikä yllä olevista toimii parhaiten 😊

Mukavaa viikonloppua ja kivoja ulkoilukelejä,

t. Satu