Vaikka kesän kaipuu alkaa olla tässä vaiheessa talvea jo ihan mahdottoman kova,
täytyy myöntää, että myös talvinen kotipiha on kaunista katseltavaa.
Onhan piha ihan nätti kokonaisuudessaankin,
mutta mielestäni vielä kauniimpi,
kun katse kiinnittyy yksityiskohtiin.
Tammikuun alun keskipäivän aurinko paistoi vielä matalalta näkyen hetken metsän takaa.
Timanttien lailla kimaltelevaa hankea jaksaisi katsella vaikka kuinka pitkään.
Pakkanen ajaa yleensä kuitenkin tämän valokuvaajan sisälle aika pian.
Tammikuun lopun aurinkoisina pakkaspäivinä valoa riitti jo hienosti
kukkapenkin asukkaiden talviasun taltioimiseen.
Tässä jalopähkämöt ja palavat rakkaudet lumikruunuineen.
Kesällä sitä tunnistaa lähes jokaisen kukkapenkin asukin,
mutta näin talvella jotenkin unohtuu, mikä oli missäkin enkä minä ainakaan jokaisesta
talventörröttäjästä muista tai tunnista, mistä kukkijasta on kysymys.
Toki teissä on varmasti niitäkin, jotka osaatte kukkapenkkinne sisällön ulkoa ja takaperin 😉
Kärhöjen tulipilari odottaa ylväänä kesän kukkijoita.
Mietinkin tässä jo samalla, miten viime keväänä hankkimani uudet jalokärhöt ovat talvehtineet
ja miten saisin ne viime kesää parempaan kukkaan tulevana kesänä.
Hyviä neuvoja otetaan vastaan 😊
Syyshortensiakin taipui lumihunnun alla.
Monena syksynä olen leikannut suurimman osan kukinnoista,
jotta kukkaterttuihin kerääntyvä lumi ei painaisi oksia maata myöten.
Viime syksynä kukkien leikkaaminen jäi tekemättä ja nyt olenkin useampaan
otteeseen käynyt karistelemassa pahimpia lumikuormia oksien päältä.
No, keväällä leikkaan pensasta joka tapauksessa vähän ronskimmalla kädellä.
Lunta, lunta ja lunta. Sitä riittää tänä talvena.
Tähän mennessä parhaimmillaan, tai pahimmillaan, meidän omalla mittauksellamme pihalla on tasaisella kohti ollut 60 cm. Siis ihan mahdottomasti.
Tässä olikin välissä monta talvea, jolloin lumimäärä ei ollut ihan näin valtava.
Taisi olla edellisen kerran kymmenisen vuotta sitten,
kun saimme uppuroida edelliskerran kotipihalla lumessa lähes reisiä myöten.
Mutta onhan lumi kaunista ja ennen kaikkea puutarha talvehtii
paremmin suojaavan lumivaipan alla.
Toivottavasti lumen alla kulkevat pienet jyrsijät eivät kuitenkaan
innostu liikaa tekemään tuhojaan.
Pensanhanhikinkin kukkavarsi on saanut kidekuorrutuksen.
Pensasaitakin yritti jossain välissä pitää urhoollisesti lunta oksillaan,
puhumattakaan nyt serbiankuusesta, johon lumi tarttui tosi kovasti.
Saippuakuplien puhalteluakin piti kokeilla.
Onhan kuplien puhaltelu oikeastaan ihan hulvattoman hauskaa sormet jäässä ja nenä huurussa.
Valon leikki jäätyvän kuplan pinnalla on kaunista ja jäinen kupla on mielestäni
tosi kaunis juuri hetkeä ennen kuin se luhistuu valkoiselle helmikuun hangelle.
Näiden kuvien ottamisen jälkeen helmikuun alkupuoliskolla alkoivat
täällä eteläisessä Suomessa vesikelit.
Lumen sijasta on satanut räntää ja vettä vuorotellen.
Pihalla lumi on painunut, kaduilla riittää loskaa ja polanne pettää monin paikoin.
Yöllä jäätyy ja päivällä sulaa.
Kattojen lumikuorma kasvoi jossain vaiheessa hälyttävästi, mutta nyt lumet ovat jo onneksi sulamisen
ja viiden plusasteen myötä valtaosin muuttuneet vedeksi tai tippuneet maahan.
Vaikka ollaan vasta helmikuun puolivälissä, auringon säteet lämmittävät eteläisellä seinustalla
ja lumi muuttuu "keväiseksi" ja alkaa häipyä talon kivijalan vierestä jo kokonaan.
Pihalle on taas ilmestynyt lisää elämää;
ainakin varikset ja talitintit ovat löytäneet takaisin.
Aamuisin kuuluu jo titityy-konsertti ja valon määrä lisääntyy päivä päivältä
Vaikka tiedän, että talvi jatkuu vielä ja luntakin tulee lisää,
kevät on jo täällä.
Ihanaa.
Kevättä odotellaan siis todella kovasti ainakin täällä,
