Pehmokavereita

 Taas olisi pehmokavereiden kuvakavalkadin aika. 

Kesällä virkkasin jossain kohtaa peräjälkeen muutamia pehmoisia kainolokavereita ja he pääsivät silloin saman tien kuviin. 

Laitan nyt heidän esittelynsä tähän teillekin näytille. 

  

 

 Lankana näissä kaikissa on Katian Bambi ja värillistä lankaa menee suurin piirtein yksi kerä pienempään pupuun. 

Oransseista toinen on isompi ja siihen meni lähes puolitoista kerää oranssia. 

  

 

 

Näistä bambi ja postauksen ihan vihon viimeisessä kuvassa oleva pupu ovat ns. liinallisia eli niillä on vartalona neliön mallinen liina, jonka kulmiin on virkattu pallot jaloiksi. 

Suuret korvat, sarvet ja uniset silmät tekevät puolestaan bambista aika hellyttävän, vai mitä.  

 

 

Tällainen kuvapostaus tällä kertaa🤗 

 

🌞🌞🌞 

 

Mukavaa syyskuun loppua Sinulle!

t. Satu  

 

SikSak

Miten kesä meni?  Aika tavalla noilla sanoilla minulta kysyttiin töihin palatessani reilu kuukausi sitten. Ja vastasin siihen, kuten aina ennenkin, että menihän se ja nopeasti menikin. Se tässä uskomattominta onkin, että on jo syyskuun puoliväli ja illat ovat jo pimentyneet, mutta menneen kesän voi vielä tuntea. Syksyn lapsena ja jouluihmisenä pidän myös tästä vuodenajasta, kun ajatukset ja oleminen käpertyy ikäänkuin sisäänpäin, kodin lämpöön ja kynttilän liekkiin tuijotteluun. Toisaalta vielä on aikaa kotipihan syystöiden tekemiselle ja en ole raaskinut laittaa vielä yhtään kesäkukkaistutustakaan pois, vaikka osa jo aika ränsistyneeltä näyttääkin.

Arki kulkee otsikon mukaisesti siksakkia; ylös ja alas tai eteen ja taakse, miten sen nyt kukin haluaa ajatella. Välillä joku asia etenee ja välillä tulee taas takapakkia. Mutta ehkä kuitenkin perusvire on siellä plussan puolella, joten mitään hätää tässä ei siis ole. Työt ja/tai niihin liittyvät ajatukset vievät kuitenkin suurimman osan valveillaoloajasta, joten sekä ajatukset että arki ovat välillä oikeastaan melkoista serpentiiniä siksakin sijaan ja arjen pyöritykselle on löydettävä vastapainoa.  

Näiden köykäisten aasinsiltojen kautta pääsenkin sitten samaan hokemaan kuin aiemminkin eli toteanpa jälleen (sadannen kerran ehkä...) että käsillä tekemisestä saa voimaa ja hermolepoa. 

 

 

 

Kesäloman lukuiset luppohetket käytin neulomiseen ja virkkaamiseen. Virkkuukoukun käsittelyn myötä valmistui useita pehmoleluja tai pehmokavereita, joiksi niitä yleensä kutsun. Kun taas neulepuikoilta valmistui lapasia, sukkia ja kämmekkäitä. Ja neuloinhan minä muutaman merinovillaisen vauvan siksak-myssynkin. Tällä kertaa puikoilla ei ollut punaista, vaan sinivihreän ja harmaan sävyjä sekä luonnonvalkoista. Näiden kuvien tummemmat myssyversiot sopivat noin 1-2-vuotiaalle ja luonnonvalkoinen puolestaan vastasyntyneestä muutaman kuukauden ikäiselle - lapsen koosta toki riippuen. 

Näiden myssyjen neulomisen hankaluutena on itse myssyn eli siksak-neuleen neulominen. Se on minun mielestäni puuduttavaa ja menen aina kerrosten laskussa sekaisin. Sen sijaan myssyn kokoaminen, nauhojen virkkaaminen ja tupsujen tekeminen onkin sitten ihan hauskaa. Ilonsa kullakin, voisi kai sanoa ;)

Vapaa-aikana olisi hyvä aktivoitua muutenkin, sillä minulla on muuten vielä osa talon ikkunoista pesemättä tältä kesältä😅 Ei niitä mikään mahdoton määrä ole, mutta ei vaan ole yhtään huvittanut... Tarkoitus olisi kuitenkin saada homma hoidettua ennen talvea. No, tavoitteita on hyvä olla. Ehkäpä saan sen toteutettuakin.

Entä, miltä sinun syyskuusi näyttää?  

 

 

Tällaisia myssyjä tällä kertaa. Vielä on muutama kerä samaa lankaa odottamassa, josko ihan sellaiset pienet siksak-myssyt niistä tekisin. Pitää kuitenkin odottaa niihin inspiraatiota. Nyt on parhaillaan puikoilla parit lapaset ja yhdet alpakkasukat, joten kunhan ne valmistuvat, on aikaa sitten taas uusille projekteille. 

Ostin muuten joku aika sitten Prismassa käydessäni Maakuntasukat -kirjan ja vaikka en välttämättä kirjoneuleita oikein osaa ja/tai viitsi tehdä, ehkäpä kokeilen siitä jotain mallia tehdä. Toimii se ainakin innoituksen antajana ja aina on rauhoittavaa katsella kauniita kuvia, vaikka ne olisivatkin kuvattu vain villasukista 🤗

 

Aurinkoisia syyspäiviä 🌞🌞🌞

 

Raitaa, raitaa

  

 

Mukavaa alkanutta syyskuuta!

On jälleen se aika vuodesta, kun useimpien viluvarpaat alkavat kaivat villasukkia lämmikkeekseen. Kulunut kesä oli omalla kohdallani siitä erikoinen, että minulla ei lopulta ollutkaan mitään puuvillaista tms. kevyemmästä langasta tehtäväää kesäkäsityötä, vaan villasukkia, lapasia ja kämmekkäitä eri väreissä, kooissa ja malleissa syntyi tasaista tahtia, Muutama virkattava pehmoleluprojekti oli kesällä, mutta muuten hieluivat neulepuikot. Näiden neulehetkien tuotoksia olisi siis tarjolla nähtäville tämän postauksen kuvissa. 

Olen jälleen mennyt sukkien kuvioinneissa ns. helpoimman kautta. Eli pohjavärinä harmaata eri sävyissään ja sitten vaihtuvaväristä raitalankaa. Näihin sukkiin upposi yksi 100 g kerä vaaleasävyistä Novitan 7 Veljestä -raitalankaa ja muutama keränloppu muista sukkaprojekteista jääneita harmaita lankoja, joita en sitten kuitenkaan hoksannut etukäteen punnita. Raitalanka meni kaikki, mutta harmaata seiskaveikkaa jäi vielä odottamaan seuraavia. Raitalangasta jäi itse asiassa tuossa alhaalla yhdessä kuvassa näkyvä määrä päättelylangaloppuja 🤗

 Punnitsin sukat kerrankin ja laitoin sukkien eli käytännössä käytetyn langan painon mukaan noihin sukkien kuvateksteihin. Minulla on lisäksi tapana kirjoittaa pieneen kirjaseen ylös valmistuneet käsityöt, mitä lankaa käytin, mikä on väri ja koko ja nyt viime aikoina olen hoksannut, että voisihan sen painonkin sinne laittaa. On sitten helpompi jatkossa arvioida, minkä verran mitäkin lankaa tarvitsee, jos jotain vastaavaa aikoo tehdä.

Tässä alla siis kuvakavalkadi matalista raitasukista.  

 

koko 37-38, lankaa 72 g

koko 38-39, lankaa75 g

koko 35, 69 g lankaa

koko 40, 83 g lankaa

koko 41-42, lankaa 86 g

  

Raitalangan loput 1,2 g

 

Näiden sukkien jälkeen on valmistunut muutamat yksiväriset varrettomat sukat seiskaveikasta ja lisäksi muutamat pidempivartiset sukat muista langoista. Mutta palataan niihin sitten myöhemmissä postauksissa. 

Nyt lähden tuonne ulos kokeilemaan tarkenisiko pihakeinussa vielä istua neulomassa, vai onko tuuli jo liian viileä. Aurinkoista ainakin on, joten tankkaampa ainakin hetken D-vitamiinia. 

 

Aurinkoisia syyspäiviä

🌞🌞🌞