SikSak

Miten kesä meni?  Aika tavalla noilla sanoilla minulta kysyttiin töihin palatessani reilu kuukausi sitten. Ja vastasin siihen, kuten aina ennenkin, että menihän se ja nopeasti menikin. Se tässä uskomattominta onkin, että on jo syyskuun puoliväli ja illat ovat jo pimentyneet, mutta menneen kesän voi vielä tuntea. Syksyn lapsena ja jouluihmisenä pidän myös tästä vuodenajasta, kun ajatukset ja oleminen käpertyy ikäänkuin sisäänpäin, kodin lämpöön ja kynttilän liekkiin tuijotteluun. Toisaalta vielä on aikaa kotipihan syystöiden tekemiselle ja en ole raaskinut laittaa vielä yhtään kesäkukkaistutustakaan pois, vaikka osa jo aika ränsistyneeltä näyttääkin.

Arki kulkee otsikon mukaisesti siksakkia; ylös ja alas tai eteen ja taakse, miten sen nyt kukin haluaa ajatella. Välillä joku asia etenee ja välillä tulee taas takapakkia. Mutta ehkä kuitenkin perusvire on siellä plussan puolella, joten mitään hätää tässä ei siis ole. Työt ja/tai niihin liittyvät ajatukset vievät kuitenkin suurimman osan valveillaoloajasta, joten sekä ajatukset että arki ovat välillä oikeastaan melkoista serpentiiniä siksakin sijaan ja arjen pyöritykselle on löydettävä vastapainoa.  

Näiden köykäisten aasinsiltojen kautta pääsenkin sitten samaan hokemaan kuin aiemminkin eli toteanpa jälleen (sadannen kerran ehkä...) että käsillä tekemisestä saa voimaa ja hermolepoa. 

 

 

 

Kesäloman lukuiset luppohetket käytin neulomiseen ja virkkaamiseen. Virkkuukoukun käsittelyn myötä valmistui useita pehmoleluja tai pehmokavereita, joiksi niitä yleensä kutsun. Kun taas neulepuikoilta valmistui lapasia, sukkia ja kämmekkäitä. Ja neuloinhan minä muutaman merinovillaisen vauvan siksak-myssynkin. Tällä kertaa puikoilla ei ollut punaista, vaan sinivihreän ja harmaan sävyjä sekä luonnonvalkoista. Näiden kuvien tummemmat myssyversiot sopivat noin 1-2-vuotiaalle ja luonnonvalkoinen puolestaan vastasyntyneestä muutaman kuukauden ikäiselle - lapsen koosta toki riippuen. 

Näiden myssyjen neulomisen hankaluutena on itse myssyn eli siksak-neuleen neulominen. Se on minun mielestäni puuduttavaa ja menen aina kerrosten laskussa sekaisin. Sen sijaan myssyn kokoaminen, nauhojen virkkaaminen ja tupsujen tekeminen onkin sitten ihan hauskaa. Ilonsa kullakin, voisi kai sanoa ;)

Vapaa-aikana olisi hyvä aktivoitua muutenkin, sillä minulla on muuten vielä osa talon ikkunoista pesemättä tältä kesältä😅 Ei niitä mikään mahdoton määrä ole, mutta ei vaan ole yhtään huvittanut... Tarkoitus olisi kuitenkin saada homma hoidettua ennen talvea. No, tavoitteita on hyvä olla. Ehkäpä saan sen toteutettuakin.

Entä, miltä sinun syyskuusi näyttää?  

 

 

Tällaisia myssyjä tällä kertaa. Vielä on muutama kerä samaa lankaa odottamassa, josko ihan sellaiset pienet siksak-myssyt niistä tekisin. Pitää kuitenkin odottaa niihin inspiraatiota. Nyt on parhaillaan puikoilla parit lapaset ja yhdet alpakkasukat, joten kunhan ne valmistuvat, on aikaa sitten taas uusille projekteille. 

Ostin muuten joku aika sitten Prismassa käydessäni Maakuntasukat -kirjan ja vaikka en välttämättä kirjoneuleita oikein osaa ja/tai viitsi tehdä, ehkäpä kokeilen siitä jotain mallia tehdä. Toimii se ainakin innoituksen antajana ja aina on rauhoittavaa katsella kauniita kuvia, vaikka ne olisivatkin kuvattu vain villasukista 🤗

 

Aurinkoisia syyspäiviä 🌞🌞🌞

 

Pipoja ja vielä lisää pipoja

WILLASTA - pipot

Pipokelit jatkuvat vielä ja niinpä ajattelin kuitenkin laittaa tämän pipopostauksen tulemaan. 

Alun perin olin aloittanut tämän kirjoittamisen joskus viime syksynä, kun loppukesällä ja syksyn mittaan valmistuneet pipot olivat vielä tuoreina ajatuksissa. 

Se kuitenkin jäi, mutta tässäpä näitä pipojen kuvia nyt taas tulee vaikkakin kovin sekalaisena ulkoasultaan.

 

Kaikissa on hieman eri määrä silmukoita ja pintaneulekin vaihtelee jonkun verran, 

mutta lankana näissä kaikissa on pehmeä Drops Merino Extra Fine.

Yllä ja alla olevien kuvien kennoneuleen kaavion olen julkaissut täällä blogissa reilu

 kolme vuotta sitten ja pääset katsomaan sitä "täältä".

Tykkään siitä, että pintaneule tuo pipoon hieman särmää ja toisaalta napakkuutta.

Kuten osasta kuvista huomaa, on ulkona ollut vielä vihreääkin - ja myös rutikuivan ruskeaa 😂

Jostain syystä tykkään kovasti tästä näiden yllä ja alla olevien pipojen puuteriroosa-väristä.

En oikein osaa sitä itse pitää, mutta olen tuolla värillä tehnyt nämä pari pipoa, useamman pannan sekä tyttärelle lapaset. 

Oikeastaan tässä taas näitä selaillessa, huomaan, että onhan noita tullut taas tehtyä.

Ovat niin yksinkertaisia, että valmistuvat nopeasti ja eivät vaadi liikaa miettimistä.

Eikä tässä ole edes kaikki 😊

Tämän mustan neulepipon pintaneule- ja ohjeidean sain vanhasta Novitan ohjeesta. Linkki siihen "tässä".

Lankavalinta, silmukkamäärä ja mitat ovat sitten omiani.

Laitan tähän vähän speksejä, jos haluat kokeilla.

Tämän idea on siinä, että valtaosan aikaa saa neuloa oikeita silmukoita, mikä toimii hyvin silloin, kun on tarve saada "aivot narikkaan".  

Jotta tämä on mahdollista, valmis pipo käännetään nurinpäin eli sisäpuolesta tulee ulkopuoli, jolloin pintaneule tulee hyvin esiin. 

Lankana Drops Merino Extra Fine ja silmukoita on 102. Luulen, että monelle naiselle sopii aavistuksen pienempikin. 

Jos teet esim. 100 silmukalla, voit käyttää joustinneuleena  2 oikein, 2 nurin -joustinta, 

josta saa napakamman kuin tässä käytetty 1 oikein, 1 nurin -joustin.

Pipon resori on neulottu 3,5 mm  ja itse pipo-osa 3,75 mm pukoilla. 

Resorissa on noin 5 cm verran 1 oikein 1 nurin -joustinneuletta.

Sen jälkeen toistuu kahden kerroksen mallikerta 

eli 1. krs. neulotaan kaikki silmukat oikein ja 2. krs joka toinen silmukka oikein ja joka toinen nurin. 

Näitä sitten toistetaan, kunnes pipo on lähes sopivan korkuinen.

Kärkikavennukset tehdään muutaman kierroksen aikana. 

Ensimmäisellä kavennuskierroksella neulotaan 2 oikein yhteen ja 2 oikein koko kierroksen ajan. 

Toinen kierros neulotaan oikein. Kolmannella neulotaan 2 oikein yhteen ja 1 oikein koko kierros.

Neljännellä kavennuskierroksella neulotaan koko kierroksen ajan 2 silmukkaa oikein yhteen. 

Sen jälkeen lanka katkaistaan reilun pituiseksi ja pujotetaan jäljellä olevien silmukoiden läpi ja kiristetään kärki umpeen. 

Lanka päätellään pipon oikealle puolelle, sillä tämän jälkeen pipo käännetään nurin. 

Sitten vielä sopiva tupsu päälaelle ja da-daa! Suosikkipipo on valmis. 

Itse olen juuri tämä pipo päässä kulkenut koko talven. Viimeksi äsken, kun olin koiran kanssa ulkona 😊

Sitten vielä pari kuvaa viime vuonna jo alkukesällä valmistuneista pipoista

Siniharmaa kennokuvioinen pipo syntyi pariksi pannalle ja lapasille. 

Niistä enemmän kuvia löytyy 'täältä'. 

Alla olevan kuvan joustinneulepipo sopii paremmin pienempään päähän. 

Siitä oli aiemmin juttua ja perusohjekin 'täällä'. 

No, nyt on tullut laitettua pipokuvia tämän talven tarpeisiin. Ensi talvena sitten taas uudestaan pipoasiaa ;)

Käsityörintamalla on meneillään normaali "tekisin enemmänkin, jos ehtisin" -kausi. 

Eli työpäivät vievät minusta mehut ja illalla sitten teen pikkuisen jotakin, jos viitsin. 

Lähinnä tuossa on ollut jo jonkun aikaa kesken useampi unilelujen virkkausprojekti. 

Siinä välissä on valmistunut kolmet sukat, joista juttua sitten seuraavaksi. 

Ensi viikolla on viikonlopun yhteydessä muutama vapaapäivä, mikä tuo tervetulleen tauon arkeen. 

Toki samalla tarkoittaa sitä, että hoidan äitini asioita ja siivoan. Mutta onpahan aikaa niillekin.

Sitten alkaakin jo malttamaton lumien sulamisen odotus, 

sillä juuri kuluneella viikolla kalenteroin itselleni vapaapäiviä huhti-toukokuulle, 

jotta voisin hyödyntää niitä kotipihan puutarhatöihin.

💗

Tällaista pääasiaa tällä kertaa.

Oikein ihanaa maaliskuisen viikonlopun jatkoa Sinulle!

t. Satu