Suussa sulavaa 🤍

"Kevät toi, kevät toi leipurin..." 

💚

Pitkästä aikaa olemme saaneet nauttia ns. ex tempore-herkkuja.

Tytär on ollut aiempaa enemmän kotona nyt keväällä ja hän on onneksi innostunut pitkästä aikaa välillä myös leipomaan.

Tällä kertaa pääsimme maistamaan muffinsseja, joiden taikinassa on runsaasti kotimaista vadelmaa 

sekä valkosuklaata. 

Muffinssien tekemisessä oli hiukan epäonnea mukana, sillä ne jäivät aluksi hieman raaoiksi.

Se ei kuitenkaan haitannut, sillä minun mielestäni maku oikeastaan vaan parani pehmeähkön sisällön ansiosta. 

Koska muffinsit lievästä raakuudestaan johtuen hieman ns. laskivat, ne saivat kuorrutuksekseen itse keitetyn kinuskikermakuorrutuksen.

Ja koristeeksi vielä leikatuista Dumle fudge -karkeista uunissa sulatetun "keksin".

Ensin luulin, että hän oli tehnyt ohuita kaurakeksejä, mutta sitten salaisuus selvisi :)

Aika nopeasti nämä katosivat ns. parempiin suihin. 

No, eihän se yllätys ole, että minulle ja toki myös tyttärelle itselleen maistuu, mutta se on yllätys, että marjoista 

ja makeasta yleensä hyvin vähän välittävä miehenikin niitä kehui ;)

Ja se on jo hyvin se!

Jokunen aika sitten taitoin muutaman koivun oksan maljakkoon.

Ja odotus palkittiin yllättävän pian, kun pikkuiset, heleän vaaleanvihreät hiirenkorvat tulla tupsahtivat näkyville.

Ne ovat suloinen näky tuossa keittiön ikkunalaudalla ja upea kontrasi ikkunasta avautuvalle valkoiselle

"himalajalle", joka kohoaa etupihalla perennapenkin päällä! 

Toisin sanoen tuota lunta on ja piisaa. En sano enempää siitä, sillä olen todella turhautunut lumeen.

Mutta nämä lehtioksat tuovat mukavan keväistä tunnelmaa.

Pääsiäisruohonkin laitoin kasvamaan, joten eiköhän sitä vihreää ole kohta silläkin suunnalla tiedossa.

Kesää siis odotellessa. 

Kauniita huhtikuisia päiviä!

Kakkumuisto kesäkuulta

Kesä on meillä syntymäpäivien aikaa.

Kesäkuussa tytär leipoi itselleen synttärikakuksi yhden version suklaajuustokakusta 

ja täyteläisiä suklaamuffinseja.

Ja, koska isänsä ei ole juustokakkujen ystävä, 

minä leivoin vielä pitkästä aikaa perinteisen tiikerikakun, jotta jokaiselle oli kahville jotakin.

Mutta eikös ole kauniit kuviot kakussa!

Suklaavoittoista on meillä herkuttelu.

Sen huomaa varsinkin kuvista, kun niitä näin jälkikäteen katselee.

Mutta eipä siinä sen kummempaa. Hyväähän se on 💗

Tällainen lyhyt herkkuvoittoinen postaus tällä kertaa.

Makeissa tunnelmissa heinäkuun loppupuolelle.
Juuri nyt on kiirettä töissä, mutta kesäloman toinen pätkä odottaa
heti elokuun alussa. Jaksaa, jaksaa 😊

💗 Leppoisia kesäpäiviä sinulle 💗

Kevään keltaista ja SUKLAATA

Se on sitten tosiaankin kevät.

Juuri tällä hetkellä taivas on pilvinen ja enteilee sadetta. 

Eilen sen sijaan aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lumet hupenivat silmissä.

Joten kyllä se kevät vaan on, usko pois.

Havahduin taas tässä viikolla siihen, että ihan kohta pääsee pihahommiin.

Ajankäyttö menee hyvällä tavalla uusiksi, 

sillä tulee kulutettua vähemmän vapaa-aikaa sisällä istuen (ja neuloen) tai tietokoneen ja puhelimen parissa.

Onneksi pääsiäinen on huhtikuun loppupuolella, että saan käytettyä jäljellä olevat neljä lomapäivää yhdistämällä ne pääsiäiseen. 

Näin sain kymmenen päivän loman pätkän. 

Aivan ihana tulossa oleva breikki tähän kiireiseen kevääseen.

Ja toivottavasti silloin kevät on jo niin pitkällä,

että pääsen viimeistään silloin aloittelemaan jo pihahommia. 

Auringon valo ja sen kultaisten säteiden leikki keltaisten kukkien terälehdillä.

Voiko keväisempää olla, kun ulkona on vielä lunta maassa.

Ja, jos ei ole tullut jo aiemmin selväksi, olen perso makealle 😊

Varsinkin tummalle suklaalle ja kaikelle siitä leivotulle.

Auringon ja ruusujen kaverina päivääni piristivät eilen nämä tyttäreni leipomat 

tuhdin suklaiset muffinsit samalla kun vastaleivotun makea tuoksu leijaili kotona 😊

Muffinssit maistuvat Fazerinalle, sillä muffinsseihin on tummien suklaapalojen lisäksi

upotettu Fazerina-suklaan paloja suklaiseksi sydämeksi.

Hyvää viikonloppua ja aurinkoisia kevätpäiviä Sinulle!

Ystävyyden muffinssit

Ystävyys, kaveruus, toveruus, tuttavuus.

Ystävänpäivä tuli ja meni, mutta se ei ole merkitsevää.

Jokainen päivä voi olla ystävänpäivä, tai päivä, jolloin voi olla ystävä. 

On täysin luonnollista, että kaverisuhteet muuttuvat ajan mittaan, 

kun elämä kuljettaa kutakin meistä omalla tavallaan. 

Maantieteellinen etäisyys katkaisee helposti varsinkin lapsena ja nuorena ystävyyssuhteita tilanteissa

joissa perhe esimerkiksi muuttaa toiselle paikkakunnalle.

Mielestäni etuoikeutettuja ovat ne, 

joilla on ollut mahdollisuus säilyttää lapsuudenaikaiset kaverisuhteensa ja vaalia niitä myös aikuisiällä.

Itse kuulun niihin, joiden asuinpaikka on muuttunut lukuisia kertoja ja jotka ovat joutuneet

luomaan tuttava- ja kaverisuhteita aina uudestaan. Aina se ei ole helppoa ja monta hyvää suhdetta onkin vuosien saatossa jäänyt taka-alalle,
kun ei ole ollut käytössä nykyisin yleistä sosiaalista mediaa ja lapsiperheen kiireinen arki on vienyt ajatukset ja elämän omaan suuntaansa.

Onneksi elämässä on kuitenkin myös asioita ja henkilöitä, jotka pysyvät.
Näistä tärkeimpiä tietysti ovat perhe ja lähisukulaiset.

Välillä on myös kiva kahvitella vanhan työkaverinkin kanssa ja päivittää kuulumiset.

Tuntuu kuin välissä ei olisi vuosia, vaan muutama päivä, kun jutut osuvat yksiin ja tuntee toisen ajattelutavan. 

Arvoa pitäisi muistaa antaa myös nykyisille työtovereille, 

unohtamatta koulun vanhempainiltojen tuttuja kasvoja, joiden kanssa tulee joskus ehkä vaihdettua muutama sanakin kohdattaessa. 

Pitempään säilyneitä ystäviä ja tuttavia on jokunen ja yhteinen historia merkitsee paljon.

Joskus viime syksyn pimeinä hetkinä mietin ja laskeskelin, 

monenko ihmisen kanssa olen menneinä vuosikymmeninä työskennellyt tai ollut muuten vähän enemmän tekemisissä.

Laskut menivät sekaisin aika pian, mutta lopputulos oli, että todella, todella monen.

Elämät ovat koskettaneet hetken toisiaan ja jatkaneet sitten omia polkujaan.

Nämä lienevät niitä kohtaamisia, jotka jättävät jälkensä jokaiseen.

Ystävänpäivä on päivä, jolloin ystävät, kaverit, toverit ja tuttavat ovat yhteydessä.

Tämän vuoden ystävänpäiväksi saimme tyttäreni leipomia vaaleita manteliseen taikinaan tehtyjä 

ja vadelmahillolla täytettyjä muffinseja.

Hillo on pursotettu muffinseihin jälkikäteen ja ne olivat aika hauskan pilkullisia ennen kuorruttamista.

Ystävänpäivämuffinssit

"Vadelmapilkut" on peitetty muffinsin päälle muotoillulla miedosti vaniljalta maistuvalla kaulintamassalla, 

johon on elintarvikevärillä ruiskutettu kakkupaperia sabloonana käyttäen suloinen pitsikuvio. 

Osa muffinseista on puolestaan saanut kokonaan vaaleanpunaisen tomusokerilla piristetyn kuorrutteen.

Oikein ihanaa helmikuista viikkoa!

Hymyillään.