Alpakkahuivit I ja II

Tämän kesän yksi saavutus oli, että sekä ostin huivilangat että neuloin niistä kaksi huivia ja vieläpä saman kesän aikana. Minulle se on iso saavutus, sillä yleensä tällaiset vähänkään isommat neuletyöt jäävät kesken ns. odottamaan päivää parempaa ja neulontamotivaation jatkumista. Nyt kuitenkin uusi huivi pääsi puikoille heti ensimmäisen valmistuttua. Valtaosan neulontatyöstä tein pihakeinussa istuessa ja äänikirjaa kuunnellessa, mutta toki alkukesän sateisina päivinä myös sisällä ikkunan ääressä nojatuolissa joko telkkaria katsoessa tai jälleen äänikirjoja kuunnellen. Siinäpä se aika menee nopeasti ja kuntoilu kohdistuu vain sormiin ja ranteisiin, joita sitten saakin välillä venytellä, jotta eivät kipeydy.

Lankana on Rowan Alpaca Classic, jossa on 57 % alpakkaa ja 43 % puuvillaa. Langat lähtivät mukaan lankakauppiaan suosittelun perusteella, kun yhdellä  ruokatunnilla loppukeväästä kävin pikaisesti paikallisessa lankakaupassa. Toinen langoista on pörröisempi ja toinen sileämpi, mutta ajattelin, että se ei haittaa, vaan voi oikeastaan tehdä neuleesta vielä vähän mielenkiintoisempaa. 

Neuloin 4,00 mm pyöröpuikoilla. Ensi alkuun tyttäreltä joululahjaksi saamillani mustilla eebenpuisilla 40 cm pyöröillä ja työn edetessä koivuisilla 80 cm pitkillä. Molemmat puikot toimivat hyvin; löysähkö neule kulki vaivattomasti ja puikot olivat kevyet kädessä.

Ensimmäisen huivin (yllä) aloitin harmaalla ja kun toisesta harmaasta kerästä oli mennyt noin puolet, vaihdoin viininpunaiseen, jolla neuloin myös 1,5 kerän verran. 

Toisen huivin aloitin viininpunaisella ja puolentoista kerän jälkeen vaihdoin väriä, joten loppuosa huivista tuli harmaalla, jota myös meni puolitoista kerää (alla).

Näin kuvia katsellessa ensimmäinen huivi on enemmän omaan makuuni sekä värinsä että ulkonäkönsä perusteella. Mutta,  mitäpä mieltä sinä olet? 

Kuvat on otettu erilaisessa valaistuksessa. Yllä olevassa, auringossa otetussa kuvassa, värit ova hieman luonnollista kirkkaampia, kuin alla olevassa pilvisellä säällä otetussa, missä värit ovat hailakammat, mutta kuitenkin enemmän luonnollisemman oloiset. 

Varta vasten huivien pingotusta varten ostin kesän mummolareissulla pingotusalustan, josta viime kerralla jo täällä mainitsinkin. Ja hyvin se osoittikin toimivansa 😊 Kastelin huivin ensin viileässä vedessä läpimäräksi ja kiedoin niin suorana kuin sain isoon froteepyyhkeeseen joksikin aikaa, jonka jälkeen pingotin jonkun verran kostean huivin alustalle.

Pingotettujen huivien kokoa on vähän hankala määritellä, mutta ihan reilun kokoiset niistä tuli. Ihanan ohuet ja helposti kaulaan kiedottavat. Mittasin kuitenkin, että pidemmän "suoran" sivun pituus on noin 170 cm ja päättelyreunan eli harmaan ja viininpunaisen reunan pituus on noin 110 cm. Huivi on malliltaan pitkulainen. Muoto syntyi niin, että jokaisella edestakaisella kierroksella lisättiin kaksi silmukkaa ja kavennettiin yksi silmukka. Huiveihin meni yhteensä kuusi 50 g kerää eli kolme kerää molempia värejä. Yhden huivin paino on siis noin 150 g, joten kevyet ne tosiaan ovat.

Ohjetta huiveihin ei ole, vaan kuten näkyy, olen kokeillut niissä erilaisia helppoja pitsikuvioita. Huivit on neulottu kuitenkin aina oikein, myös pitsien kohdalla, joten niiden osalta ne ovat molemmin puolin samanlaiset. Ainoastaan kahden värin osuudessa näkee selkeästi, kumpiko on oikea ja kumpi nurja puoli. 

Kohti syksyä tässä vääjäämättä mennään ja vaikka kuinka haluaisin pitää kiinni kesästä ja kesän valosta, on tunnustettava, että näillekin huiveille on käyttöä loppujen lopuksi aika piankin. Ihana kuitenkin ajatella, että puolen vuoden päästä on jo helmikuun puoliväli ja talven pimeys vähitellen takana 😉 

Työrintamalla tekemistä riittää ja kesäloma on muisto vain. Pienestä viikonloppumatkasta haaveilen nyt syksylle, mutta pitää katsoa, miten se sitten loppujen lopuksi toteutuu. Nautitaan vielä kuitenkin kesästä 💚

Aurinkoisia elokuun päiviä Sinulle!

Lämpimät lapaset

 

Kesä alkaa olla jo pitkällä. Kun alkukesän viileistä säistä päästiin, onkin sitten ollut lämmintä yllin kyllin. Päivän lyhentymisen alkaa kuitenkin jo huomata, valitettavasti. Lomakin alkaa olla lopuillaan. Onkin pitkästä aikaa ollut mahdollisuus ihan vaan olla ja yrittää unohtaa työasiat. No, se unohtaminen on sitten ollut vähän niin ja näin, mutta pääasia kuitenkin, että "vain olemisesta" huolimatta on tunne, että jotain olen sentään saanut aikaiseksikin. Heinäkuun helteillä on tullut paitsi siivottua kotona vähän perusteellisemmin, kun talvella ei siihen oikein tuntunut olevan aikaa, myös neulottua hyvinkin lämpimiä talviasusteita. Ja tuo tuntitolkulla neulomimen äänikirjaa kuunnellen onkin ollut rentoutumiskeino numero yksi. Aiemminkin olen kirjoittanut tänne, että ihan urakkaneulominen ja tunne, että tulee valmista, saa hyvän mielen aikaiseksi. Puolisolla on omat harrastuksensa ja minulla omani. Sitten illan viiletessä on ollut mukava yhdessä grillata 😊

Perinteisesti minulla kesäkäsityönä on ollut joku virkkausprojekti, jonka kanssa olen tuskaillut sitten pitkin kesää. Ja  joskus, useammin kuin yhden kerran, niiden valmistuminen on kestänyt seuraavaan, tai sitä seuraavaan kesään. Toki tänäkin kesänä olen virkannut, mutta lähinnä järkevässä ajassa valmistuvia pehmoleluja, mutta tosiaan varsinaisesti tämän kesän "juttuna" on ollut neulominen.

Olen paljon neulonut lapasia merinovillasta ja tykkään merinovillaisista ylitse kaiken. Vähänkään kovemmilla pakkasilla ne kuitenkin tarvitsevat kaverikseen toisetkin, sillä sormet eivät yksinkertaisissa lapasissa tarkene. Kesäkuussa kävin paikallisessa lankakaupassa ja laajan valikoiman edessä meni jälleen kerran ns. sormi suuhun. Onneksi asiansa osaava kauppias neuvoi, millaisesta langasta saisin lämpimät, mahdollisimman vähän kutittavat villalapaset. Kuten tiedetään, alpakan villa lämmittää ihanasti. Olenkin tehnyt useita alpakkaisia kämmekkäitä. Nyt ohutta alpakkalankaa pääsi merinovillan kaveriksi puikoille, sillä saamani neuvon mukaan neuloin lapaset kaksikertaisesta langasta.

Lankoina ovat Sandnes Garnin Alpakka Fölgetåd (100 % alpakka) ja Sunday (100 % merinovilla). Molemmat ovat pehmeitä ja niinpä lopputulos onkin hieman pörröisen ja silkkimäisen oloinen, pehmeä neulepinta. Tykkään! 

Oikean puikkokoon ja silmukkamäärän löytämisessä oli hieman hakemista, mutta lopulta päädyin neulomaan 3,5 mm puikoilla. Silmukoita on 40, sillä lapaset tulivat tyttärelle, jolla on paljon pienempi käsi kuin minulla. Itselleni laitan perinteisesti 44-46 silmukkaa, kun neulon 3,5 mm puikoilla. Näihin lapasiin ei ole ohjetta, vaan ovat peruslapasten mallilla ja tein niihin ihan peruskierrepalmikot ja peukaloksi kiilapeukalon. Peukalosta tuli riittävän istuva ja lapasista oikean pituiset useamman sovituksen jälkeen. Hänelle on tärkeää, että lapaset istuvat hyvin käsiin 💗

Muita valmistuneita neuleita ovat kolme huivia, muutamat kämmekkäät sekä muutamat villasukat. Niistä sitten seuraavissa postauksissa. Ja, kyllä neulontatahti tästä arjen alkaessa hidastuu vain murto-osaan nykyisestä, mutta ehkä ihan hyvä niin - nimittäin rajansa kaikella 😊

Mukavaa alkanutta elokuuta ja kauniita kesäpäiviä! 

🌼🌞🌼

Menneen talven lapasia

 

Vaikka on kevät, laitan tähän kuvia lapasista, joita menneen talven aikana on tullut neulottua. Ennen joulua sain tyttäreltä pyynnön tehdä heijastavat lapaset. Aiemmin myynnissä ollutta, esim. Novitan heijastavalla säikeellä varustettua lankaa ei enää ollutkaan myynnissä sen enempää kuin muitakaan vastaavia. Hienoisen etsiskelyn jälkeen löysin Viking Reflex -langan  Menitasta ja kävin ostamassa sitä vaaleansinisenä, harmaana ja viininpunaisena. Lisäksi ostin pelkkää ohutta, noin millin vahvuista heijastavaa lankaa pari rullaa, sillä myös  tuo Vikingin lanka oli aika löyhäkierteistä ja jotenkin tuntui, että heijastava osuus jäi aina työn nurjalle puolelle tai muuten piiloon sitä neulottaessa. 

Alla olevat vaaleansini-valkoiset lapaset on neulottu vaaleansinisestä Viking Reflex - ja valkoisesta Novitan seitsemän veljsestä -langasta. "Kirjoin" valkoisten tähtien keskelle vielä erikseen ohuella heijastinlangalla jonkinmoiset tähdet, vaikka niistä ei tasalaatuiset tullutkaan. Sakaroiden eriparisuus näkyy varsinkin tuossa salamavalolla otetussa alemmassa kuvassa, jossa näkyy, minkä verran heijastinlanka reagoi valoon. 

Viininpunaisiin lapasiin neuloin Viking Reflex -heijastavan langan sekaan muutaman kierroksen välein nauhamaista heijastinlankaa. Ajattelin, että se voisi lisätä lapasten heijastavuutta, mutta loppujen lopuksi en ole ihan varma, oliko siitä vastaavaa hyötyä vai ei. Sen sijaan liukkaan nauhamaisen langan neulominen peruslangan ohessa oli yllättävän työlästä ja en ehkä ihan heti käytä sitä toisen langan ohella.

Alla olevat roosa-ruskeat lapaset tein muuten ns. omasta päästä, mutta idean kuvioon ja lyhyeen resoriin otin Rakkaudella Henna Neulekirjasta, jonka ostin jossain vaiheessa alennusmyynnistä. Lankana näissä on kaapin kätköistä löytynyt Drops merino extra fine -merinovillalanka. Meinasin ensin tehdä täysin ohjeen mukaan, mutta ohjeessa oli niin reilusti silmukoita, että olisin saanut aikaiseksi "lapiot", jos ohjetta olisin noudattanut. Nämäkin ovat reilun kokoiset ja tulivat omaan käyttööni. Paukkupakkasille niihin mahtuu alle ohuemmat lapaset tai neulehansikkaat. Muuten pidän enemmän paremmin istuvista lapasista, mutta tällaiset kyllä menevät päällimmäisinä.

Alla olevat siniharmaat lapaset tein alun perin myös itselleni, mutta niistä tuli kuitenkin vähän liian kapeat ja koska tytär kelpuutti ne itselleen, hän sai ne. Lankana näissä on myös Drops merino extra fine 100 % merinovillalanka. Lapasissa on 44 silmukkaa ja olen neulonut muistaakseni 3,5 mm puikoilla. Vähän pidin työläänä neljän silmukan ruutukuviokerran tekemistä peukalokiilan ja lopulta peukalon kohdalla, mutta menihän tuo pienen hapuilun jälkeen. 

Olisivat nuo lapaset loppujen lopuksi minullekin sopineet, sillä neulospinta tasaantui ja tavallaan löystyi kostean harson läpi höyryttämisen jälkeen. 

Ja, ihan koska on kevät ja toukokuu, oli pakko laittaa pari kukkakuvaakin tämän hetken kukkijoista!

Kauniita toukokuun päiviä

💚

Satu

Ensi talven pakkaskelien kotisukat

 

Olen ihaillut somessa taitavien neulojien räsymattosukkia ja versioita erilaista sama pari - eri pari -raitasukista. Huolimatta mitä erikoisemmista väri-iloitteluista, räsymattosukat ovat aina yhtä hurmaavia ja jotenkin näyttää, että kaikki värit sopivat yhteen. Vaikka värit ovat näennäisesti "sitä sun tätä", on monissa kuitenkin nähtävissä jonkinlaista ajatusta värien yhteensopivuudesta. 

Itse kuitenkin sorrun aina kerta toisensa jälkeen asettelemaan raitalankojen värit niin kohdilleen kuin mahdollista. Joskus se tarkoittaa pitkänkin pätkän lankaa katkaisemista ja joskus taas kerän kerimistä ensin toisesta päästä ja sitten toisesta päästä lankaa, jotta valmiiksi raidoitetut värit asettuvat oikeaan järjestykseen.

Sorrun lankaostoksilla varsinkin kotimaisen valmistajan lankojen kohdalla kausiväreihin ja valmiiksi raidoitettuihin lankoihin. Ja vaikka lanka kaupassa näyttää houkuttelevalta, sen saattaminen valmiiksi neuleeksi voi olla yllättävän haastavaa, jos ideaa lopputuotteesta ei ole alunperinkään. Ja noita raitalankoja jää helposti sitten myös yli. Kuten tuossa jo jossain aiemmassa tekstissäni kirjoitin, yritän saada neulottua jo olemassa olevia lankoja vähemmäksi. Jonkun verran olen edistynyt, mutta ylipitkät työpäivät ja -viikot ovat verottaneet sen verran aikaa ja voimia, että projekti on edistynyt hyvin hitaasti 😊

Yksi lopputulema ovat kuitenkin nämä oheisissa kuvissa näkyvät pitkät villasukat omiin jalkoihin. Näissä on käytetty varren suussa, kantapäässä ja kärjessä yksiväristä vaaleansinistä ja muuten kahta erilaista pätkävärjättyä Novitan 7-veljestä -lankaa. Näihin ei ole ohjetta, vaan olen haarukoinut joistain tukevammalle pohkeelle tarkoitetuista muista sukkaohjeista silmukkamäärää aloitukseen ja sen jälkeen tehnyt silmämääräisesti kavennuksia pohkeen kohdalla, jotta pääsen noin kokoa 40 vastaavaan jalkaterän silmukkamäärään nilkan kohdalla. Neuloin siis molemmat sukat yhtä aikaa aina kavennusväli kerrallaan, jotta sukista tulisi varmasti samankokoiset.  Ja tulihan niistä. Mutta ei ihan samanlaiset, sillä raitalangan (melko) huolellisesta asettelusta huolimatta raidat eivät ihan osuneet kohdilleen. Mutta suotakoon se - ovat ne riittävän samanlaiset. Alkuperäinen räsymattoidea näennäisen huolimattomasta "mitä milloinkin sattuu olemaan " värien asettautumisesta ei toteutunut taaskaan, mutta ehkä jossain vaiheessa joissain toisissa sukissa kokeilen uudestaan 😊

Talven valo on muuten aika jännä juttu. Otin nämä kaikki tämän postauksen sukkakuvat samalla kertaa ulkona kirkkaana ja aurikoisena helmikuun lopun päivänä ehkä kolmisen viikkoa sitten. Nuo kuusen oksalla otetut kuvat on otettu varjossa samoin kuin yllä oleva kuva ohuella vaahteran oksalla olevista sukista. Sen sijaan alla olevassa kuvassa sukkiin paistaa aurinko ja värisävyt ovat kuvassa ihan erilaiset. Toki käytännössä tämä varmaan johtuu puhelimen kameran säädöistä isolta osin, mutta vastaavaa en ole samassa mittakaavassa huomannut kesän kirkkaudessa. 

Uusi viikko on taas aluillaan. Minulle se tietää kolmea kellon ympäri -työpäivää ja sen jälkeen pitkää viikonloppua. Vapaat tulevat todellakin tarpeeseen. Säätiedotus on lupaillut myös kaunista kevätsäätä, joten mikäpäs sen mukavampaa. 

Ennen viime viikon lumisateita, tein jo pari viikkoa sitten kotipihan pensaiden kevätleikkauksia. Haravointikin kävi mielessä, kun osassa pihaa oli jo kuivaa, mutta en sentään vielä haravaan tarttunut. Ehtiihän tuon. Toivottavasti kevät tulisi sitten kuitenkin ajoissa, mutta ei liikaa keikutellen, jotta pääsisi tekemään keväthommat kunnolla ja ei tulisi liian kiire. Tai no, yleensä aina tulee liian kiire, kun luonto pääsee kasvuvauhtiin  🌞 Eli kevätkiireitä odotellessa!

💚

Aurinkoisia kevätpäiviä!

💛

Muutamia kämmekkäitä

 

Kevättä alkaa olla vähitellen ilmassa ja pikku hiljaa lapaset ja muut paksummat käsineet voi jättää kaappiin ulos suunnatessaan. Katselin tuossa yhtenä päivänä, millaisia kämmekkäitä minulla itselläni on. Parit löytyi siihen hätään ja jäin miettimään, että pitää varmaan neuloa taas uudet. Niinpä aloin katsella aiemmin tekemiseni kämmekkäiden kuvia tästä tietokoneelta ja mietin samalla, millaiset olisi hyvä tehdä seuraavaksi. Lähinnä sillä, että mitkä toimivat parhaiten koiran hihna käteen kiedottuna :) Itse asiassa yllä olevassa kuvassa olevat lyhytvartiset palmikkoversiot ovat siihen hommaan hyvin sopivat. Lankana on molemmissa Drops Tweed (50% Villaa, 25% Alpakkaa, 25% Viskoosia). Neuloin nuo muistaakseni alkukesästä 2024. Siitä todisteena alla olevassa kuvassa näkyvät syreenin kukat.

Yllä olevat kämmekkäät ovat 100 % alpakkalangasta aiemmin neulomani kolmikko, johon kuuluivat kahdet beiget ja yhdet tummanharmaat versiot. Kämmenselän päällä olevan kuvioon on lainattu malli Novitan variaatiolapasten ohjeesta. Tummanharmaista en löytänytkään yhtään kuvaa valmiina, mutta todisteena kuitenkin  tuo kuva keskeneräisistä. Beiget ovat Drops Alpaca -lankaa ja harmaa Järbo Alpaca Solo -lankaa. Molemmat langat ovat ohuita ja ihanan pehmeitä, mutta enemmän tykkäsin Järbon neulontatuntumasta, vaikka tummilla puikoilla tumman ohuen langan neulominen olikin kuvio sinänsä :)

Vaikka tuntuu, että aikaa ei ole ollut oikein mihinkään käsitöihin riittävästi, huomasin, että olen kuluneen parin vuoden aikana neulonut aika monet kämmekkäät. Valtaosa on tehty hyvin perusmallillla. Varsinkin alla olevat pitkävartiset Dropsin Sky -alpakkasekoitelangasta neulotut ovat aivan ihanan lämpimät. Tässä postauksessa on nyt kollaasin omaisesti vaan kuvia eri aikaan valmistuneista pehmoisista kämmekkäistä. Samalla vinkiksi teille muille ja samalla muistin virkistämiseksi itselle.

Alpakanvillaiset kämmekkäät

Aika on mennyt taas ihan uskomattoman nopeasti. Luulin, että olin tehnyt alla olevassa kuvassa näkyvät viime kesänä, mutta se olikin toissa kesänä, kun nämä valmistuivat. Niistä olinkin sillloin kirjoittanut tänne *blogiinkin*. 

Noihin vaaleansinisiin ja harmaisiin löytyy kotitekoinen ohjekin tuolta vanhasta tekstistä.

Tällainen kuvakooste tällä kertaa. Arki jatkuu vauhdikkaana ja loman odotus alkaa olla itsellä jo kova. Tekisi kovasti mieli lähteä käymään jossain lyhyellä kaupunkilomalla nyt keväällä, mutta taitaa jäädä haaveeksi tälläkin kertaa, kun ei ole tullut aloitetuksi loman suunnittelua ajoissa ja toisaalta pitäisi lomapäivätkin saada osumaan sekä omaan että puolison työkalenteriin jotenkin fiksusti. Mutta ehkäpä sitten jossain kohtaa - sitku.

Toisaalta kevään pihatyötkin kutkuttavat jo mieltä. Sen verran olen aloittanut, että olen leikannut helmikuussa kolme syreenipuskaa siistimmiksi (saapa nähdä, mitä kevään kukinta siitä tykkää) ja lyhentänyt kahden nuoren omenapuun oksia (ei varmaan tänäkään vuonna tuota vielä sen enempää kukkia kuin satoa). Lisäksi olen pihalla kulkiessani miettinyt, millaisen matalan muurin/kivireunuksen tekisin ison pyöreähkön perennapenkin ympärille. Sen keskellä on reilut kymmenen vuotta kasvanut ja hyvin viihtynyt valkoinen kiinanpioni 'Festiva Maxima' ja en haluaisi menettää sitä tai sen joka kesäistä todella runtasta kukintaa. Toisaalta muut perennat sen ympärillä pitäisi jakaa ja rikkaruohot kitkeä. Joka kerta, kun olen tuon perennapenkin "uudistanut" eli jakanut perennat ja yrittänyt saada ne aseteltua jotenkin fiksummin, olen saanut siitä oikeastaan vaan sekavamman näköisen, kun eri väriset kukat ovat sekoittuneet keskenään. Lähinnä tuo tarkoittaa sitä, että olen onnistunut sekoittamaan syysleimujen juurakot. Mutta onpahan väriä :)

💚

Mukavaa alkanutta maaliskuuta ja ihanaa kevään odotusta!