Hyvää ja tunnelmallista joulua ja pyhien aikaa!

 

Jouluviikko.

Tässä on muutama erittäin tervetullut päivä lomaa ennen joulua todella kiireisen ja vähän ahdistavankin syksyn päätteeksi.

Elämässä on arjen lisäksi ollut myös huolia, ja elämän rajallisuus on myös osunut kohdalle 

läheisen menehdyttyä joulukuun alussa ja joulun odotuksen rinnalla vietettiin myös hautajaisia.

Itse joulukaan ei luonnollisesti ole tänä vuonna samanlainen kuin aiemmin, 

kun yksi suvun vanhimmista on poissa. 

Varsinaisen joulun ajan olemme kotona ja onneksi myös jo nuoret aikuiset lapsemme viettävät joulun kanssamme.

Viime vuosina oman pään sisäisen joulutunnelman löytyminen on ollut minulle haaste,

mutta uskon, että kuitenkin pikkuhiljaa se sieltä tulee. 

Koen, että tämän yleisen maailmantilanteen ja pimeän vuodenajan sekä isompien ja pienempien murheiden
keskellä

 ihminen tarvitsee aikaa sisäisen tasapainon löytämiselle, 

aikaa ajatella, aikaa itselle ja läheisille, aikaa olla läsnä.

Juhlipa joulua ns. perinteisenä jouluna tai sitten ei. 

Mielestäni pysähtyminen tekee aina hyvää.

Sellaisen pysähtyneen, rauhallisen hetken pyrin ottamaan joka aamu tai edes joka ilta.

Edes pienen hetken jossain välissä.

 Jokainen aamu on sekä mieltä että kehoa lämmittänyt lämmin tee, 

jonka olen tehnyt tyttäreltäni lahjaksi saamastani teejoulukalenterista kulloinkin löytyneestä teestä.

Pienet asiat tekevät joulumielen ilman yrittämistä.

"Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!"

- Katri Helena - 

🤍

Nyt kiitän Sinua kuluneesta vuodesta 

ja

 toivon Sinulle rauhallista sekä tunnelmallista joulun aikaa

🤍

Pitääkö kaiken olla valmista ennen joulua

 

Mikähän siinä muuten on, että töissä tuntuu, että "koko maailma" pitää saada valmiiksi ennen joulua?

Kalenteri on tupaten täynnä ja on tunne, että kiireeltään ei ehdi mitään.

Tunnistatko omalla kohdallasi vastaavaa?

Taas mietin, kuinka tärkeää on ajanhallinta ja sen opettelu.

Tai jo kerran opetellun muistaminen ja toteuttaminen. 

Sen uskominen, että ei sitä sen kirkkaampaa kruunua saa, vaikka kuinka sätkisi puolelta toiselle eikä 
"koko maailma" valmistu, vaikka päällään seisoisi. 

Kuinka tärkeää on, että ei ole aina valmis kaikkeen, että toisten kiire tai toisten työt eivät ole sen tärkeämpiä kuin omasi.

(Ainakaan, kun emme teho-osastolla tai vastaavassa paikassa työskentele.) 

Kukaan ei ole toista tärkeämpi eikä kenenkään aika ole toista arvokkaampaa.
Oletan.

Aloin tässä muutamia viikkoja sitten neulomaan jo aikoja sitten hankitusta ja näköjään jo valikoimasta poistuneesta

 Novitan Halla-langasta hartia-/kaulahuivia "omasta päästä"-mallilla.

Ajattelin, että tuo vaaleanharmaa sävy sopisi hyvin tummanharmaaseen villakangastakkiini,

mutta nyt en ole mitenkään varma, pidänkö sävystä vai en. 

Ja juuri se on syynä, miksi tämänkin neulominen jämähti tähän vaiheeseen, missä se tuossa ylläolevassa kuvassa näkyy. 

Tuota lankaa on sitten useampi kerä sekä harmaana, vaaleanroosana että valkoisena.

Että siis miettimistä riittää, mitähän niistä keksisikään.

Sitten on toinen huivi, joka on aloittamista vaille valmis 😊

Ostin siihen syksyllä ohuen merinovillalangan Joroisista Riikkapiikasta. 

Harmaa - violettisävyinen lanka on siellä paikan päällä värjättyä ja langan nimi on Salaisuus.

Salaisuudeksi taitaa jäädä myös se, millaisen huivin siitä saan aikaiseksi.

Ei nimittäin lähtenyt onnistumaan oma kehittelemäni malli ja homma lopahti alkuunsa.

Nyt seuraavaksi pitää miettiä, millaisen mallin siitä tekisin.

Mutta eivätköhän nämä kumpikin joskus, joksikin talveksi valmistu.

Kärsivällisyyttä siis vaadin itseltäni ja eipä taida olla tulevaisuuden uskokaan pahitteeksi.

Mutta tällaisia tunnelmia tällä kertaa. 

Vapaa-aikana tulee vain oltua, välillä kirjoitettua muutama sana tänne blogiin ja vähän useammin instagramiin.

Välillä neulon tai virkkaan muutaman rivin lukuisista kesken olevista käsityö"projekteistani" 

ja kuuntelen joskus samalla jotain kevyttä, ei ajattelemista vaativaa, äänikirjaa.

Mitään fiksua, kuten kodin siivoamista, kuntoilua tai mitään isompaa ajattelua vaativaa en jostain syystä saa aikaiseksi. 

Meneeköhän tällainen jumitus joskus ohi...

Mitenkäs sinä rentoudut, kun oikein tökkii tai jumittaa?

 Kuunteletko äänikirjoja tai musiikkia, luetko vai kenties ulkoilet enemmän?

Mutta kyllä tämä tästä, ei hätä ole tämän näköinen.

Sisulla pusketaan läpi talven ja kohta saadaan taas valohoitoa.

Ja oma vastaukseni otsikon kysymykseen on, että ei, kaiken ei tarvitse olla valmista ennen joulua (tai ennen kesälomaakaan).

Lempeitä joulukuun päiviä Sinulle!