Alpakkasukat

 

 

 

Vaikka kesä on kaunimillaan, ajattelin, että tähän väliin pääsevät kuviin pehmeät alpakkasukat. Nämä olosukat syntyivät alkukeväästä pehmeästä luonnonvalkoisesta Meilenweit Alpaca -alpakkalangasta, jossa on 70% alpakkaa, 30% polyamidia. Sukkien koko on 39 eli minulle vähän liian pieni, mutta sopivat esim. tyttärelle. Lankaa näihin kului 71 g ja niinpä 100 g kerästä jäikin "kiva" pieni nöttönen, jolle ei oikein ole käyttöä. Toki, jos hankkisi lisää samaa lankaa tai vastaavaa, niin toki sillä tavalla saisi ehkä menemään varsinkin, jos tekisi isommassa koossa ja pidemmän varren. 

Tämä lanka oli itselleni uusi tuttavuus, jonka paikallisen lankakaupan omistaja esitteli ja kerran kerän käteeni otettuani en siitä halunnut luopua. Oli se sen verran ihanan tuntuista. Hinta vaan oli aika kova, mutta, kuten äitini toteaa, "ei se asian kohdalla niin haittaa". Mutta tosiaan nämä sukat tulevat päätymään todennäköisesti lahjaksi viimeistään jouluna 😊

 

 

Alla olevassa kuvassa on langan vyöte sekä ensimmäisen sukan aloitusta varten luodut silmukat. Laitan kuvan tähän siksi, että se on otettu alkukeväällä joku ilta, kun aloin näitä sukkia neulomaan. Olo oli silloin jotenkin viluinen ja olin nojatuolissani kääriytynyt äitini joskus neulomaan palmikkopeittoon. En varmasti itse jaksaisi koskaan tehdä aikuiselle sopivaa erilaisilla monimutkaisilla palmikoilla koristeltua neulepeittoa noin kolmosen - nelosen puikoilla. Olen monta kertaa ihmetellyt, mistä äitini sai intoa ja inspiraatiota - ja aikaa - lukemattomien isojen ja myös pienempien neule- ja virkkausprojektiensa tekemiseen. Hän on virkannut meille kolmelle lapselle perinteiset kalalankaiset sängynpeitot ja isoäidinneliöistä tehdyt kauniit viltit. Lisäksi neulomalla on syntynyt useampi aikuisten kokoa oleva viltti, ml. tämä palmikkopeitto, vauvan peittoja ja nuttuja, villapainoja isoille ja pienille, puhumattakaan lukemattomista virkatuista verhoista ja liinoista sekä sukista, lapasista, myssyistä ja pitsikaulahuiveista. Kaulahuiveista on jäänyt mieleeni aikoinaan ns. haarukkapitsitekniikalla tehdyt huivit, joita kouluikäisenä oli minullakin ja joita muistan monen aikuisen ihailleen. 

 

 

 Ja, ihan koska on kesä, mukaan pääsevät myös kesä-heinäkuun vaihteen kotipihan kukkijat. Kyllä ne vaan osaavat olla kauniita 💗🤍💜

 

Loistojasmike 'Tähtisilmä'

 

 

Kauniita kesäpäiviä! 

 

 

Kukkahuumaa ilta-auringossa

 

 

 

 

Se on täällä!

Pionien ja kärhöjen kukinta-aika.

Kukat, joita olen odottanut koko vuoden ja joiden kukinnan onnistumisen takia toivon,

 ettei sataisi ainakaan kovin paljoa eikä kovin usein.  

 

 

 

Aurinkoinen ja todella lämmin juhannusviikonloppu sai pionien ensimmäiset kukkanuput avautumaan. 

Ensimmäisenä jo juhannusviikolla kukkansa avasi Festiva Maxima, joka vaan tuuheutuu ja kauneutuu vuosi vuodelta. 

Juhannuspäivänä alkoivat myös muut pionit availla nuppujaan ja eilen illalla ilta-auringon hieman punertavissa säteissä kuljin niitä kuvailemassa. 

 

 

 

Olen seurannut pionien nuppujen kehittymistä koko alkukesän ja yhtä vähän puolivarjossa pensaan katveessa kasvavaa yksilöä lukuunottamatta näyttäisi, että kaikkien muiden kukinta onnistuisi. Tuo yksi erillään kasvava yksilö sai myös aikaan pari pientä nuppua ja iloitsin jo, että sekin kukkii, mutta katsoin eilen illalla, että nuput eivät ole kehittyneet, vaan vaikuttaisi siltä, että ne ovat kuivettuneet varhaiseen nuppuvaiheeseen. Samoin kävi viime kesänä. Olen tuon pionin siirtänyt vielä huonommasta kasvupaikasta tuohon parisen vuotta sitten ja viime kesänä ajattelin, että se suuttui paikanvaihdoksesta. Nyt en sitten olekaan enää varma, johtuuko siitä, vai mistä. Osaatko sinä sanoa? 

 

 

 

Onneksi kukinta on vasta alussa ja moni pionikaunotar vasta pullistelee nuppujaan.

 Toivon siis hyvää säätä ja kaunista kukintaa, jotta nekin pääsevät loistamaan. 

 

 

Pionien lisäksi pidän myös kärhöistä ja isojen kukkien takia varsinkin loistokärhöistä. En kuitenkaan saa niitä menestymään niin hyvin kuin haluaisin ja olenkin vuosien varrella menettänyt joka vuosi useita yksilöitä. Olen yrittänyt luoda kasvupaikat otollisiksi, mutta ilmeisesti ne eivät sitä kuitenkaan ole ja olen vähän luovuttamassa sen suhteen. 

Yksi iso kahden kärhön yhteenkasvanut juurakko on vuosia talvehtinut hiekkapedissä ja nostan sen ruukkuun joka kevät. Niin tänäkin keväänä. Siinä olevat kärhöt kasvavat loistavasti ja saan siitä näyttävän ruukkuistutuksen. Sen sijaan maassa kasvavien ja samalla paikalla perennapenkkien yhteydessä talvehtivien kanssa on ollut haasteita. Tänäkin kesänä näyttää siltä, että vain osa kärhöistä jaksoi nousta talviuniltaan. Ensimmäisenä kuitenkin lehdet kasvatti ja kukkaan puhkesi muhkea sininen 'Multi Blue". Muutamassa muussakin kärhössä on toki elämää ja nuppuja, mutta aika vaatimattomalta näyttää vielä tässä vaiheessa. Toivotaan parasta.

 

Clematis 'Multi Blue'

 

 

 

 

Kauniita kesäpäiviä ! 

 

Pionien aika

 

Pionien aika. 

Ja vesisade, enemmän tai vähemmän taukoamatta ja tuulen kanssa. 

Niin tyypillistä. Tai ainakin siltä tuntuu juuri tänä kesänä. 

Olen tämän sateisen ja viileän kesän aikana käynyt oikean kameran 

ja kännykän kanssa ottamassa kuvia kotipihan kukista aina, kun sää on sallinut.  

Alkukesän viileys antoi odottaa pionien kukintaa. 

Ne olivat nupulla viikkokausia. Sitten muutaman aurinkoisen päivän aikana kaikki avautuivat lähes yhtä aikaa.

Ehkä kaikkein eniten odotan suurikukkaisten kerrottujen kiinanpionien kukintaa.

Sarah Bernhardt ja Festiva Maxima ovat kotipihani kukkien kuningattaret.

 Molemmat kukkivat paraikaa lukuisin jättimäisin kukkapalloin ja 

minä käyn aina sateen välillä ravistelemassa vettä kukinnoista ja samalla tuoksuttelemassa niitä.

'Festiva Maxima'

'Sarah Bernhardt'

Yllä olevien kahden kuvan valkoisen pionin nimeä en tiedä. 

Olen sen ostanut vain "kiinanpionina" joskus kauan sitten ja lajiketta en ole saanut selville. 

Jos tunnistat, olisi kiva kuulla sen nimi.

Sen sijaan "kulhollinen kauneutta"- 'Bowl of Beauty' - sen vieressä on yksi suloisimmista tuttavuuksista. 

Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka sen viileää ja kosteaa säätä arastelevat terälehdet olivat päiväkausia supussa, 

kunnes yhtenä parin valtaosin aurinkoisen päivän aikana avautuivat täyteen loistoonsa.

'Bowl of Beauty'

Jalopähkämö ja Festiva Maxima

Sateisen sään takia leikkasin muutaman pionin kukinnon maljakkoonkin ilahduttamaan sisällä olemisen aikana. 

Niistä ja jalopähkämöistä sekä niistä ja kuunliljan lehdistä tuli kauniita ja näyttäviä pikkukimppuja, 

joiden miellyttävän makea tuoksua täytti välillä koko kodin. 

Välillä on ollut myös herkuttelun aika. 

Vaniljajäätelö, tummasuklaa ja vadelmat  (pakasteena tai ilman) ovat herkullinen yhdistelmä ja toimivat aina. 

Toivottavasti välillä saadaan myös aurinkoa ja lämmintäkin.

Mukavia kesäpäiviä Sinulle!

Heinäkuun kuulumisia

Sateinen heinäkuinen perjantai-ilta alkaa hämärtyä. Aurinko on painunut mailleen ja niin ikävää kuin se onkin todeta, päivä on alkanut lyhentyä ja loppukesän tunnelma alkaa hiljakseen hiipiä lähemmäksi. Yhtään kynttilää en ole vielä sytyttänyt kesäiltojen iloksi, mutta eiköhän niidenkin aika tule kuitenkin aika pian. Tilasin viime keväänä muutamia hunajakennolevyjä ja sydänlankaa tarkoituksenani askarrella kynttiöitä, mutta sekin jäi. Ehkäpä saan ne tehtyä tässä ennen syksyä.

Minulla on kuitenkin loma! Lyhyt sellainen, vain parisen viikkoa, mutta loma kuitenkin. Takana on todella kiireinen alkuvuosi töissä ja stressitason on ollut sen mukainen. Nyt viikon huilaamisen jälkeen alkaa tuntua sitlä, että eiköhän tästä taas selvitä. Samalla olen huomannut, että kun on aikaa ajatella, jopa jotkut jotenkin solmussa olleet töihin liittyvät kuviot ovat selkeytyneet. Aivoille tekee siis hyvää välillä olla vähemmällä kuormituksella. 

Kesään kuuluvat myös kesäkäsityöt. Tänä kesänä en ole aloittanut mitään virkkausprojektia, sillä ne (yhtään isommat sellaiset) ovat tupanneet jäämään vain kesken ja sitten häirinneet minua valmistumiseensa asti käsityökorista pilkistäessään ja muistuttaessan jälleen yhdestä keskeneräisestä työstä. Siksipä, jälleen kerran, olen tehnyt nopeita ja helppoja juttuja. 

Yksi tällainen helppo juttu oli leveä ja muutenkin reilun kokoinen panta. Lankana on Dropsin ilmava Air (65% Alpakkaa, 28% Polyamidia, 7% villaa) ja mallikerta helppo: 1 oikein, 1 nurin -joustin. Minulla oli kaksi kerää tuota Airia ja tähän meni vajaa yksi kerä. Nyt sitten mietin, mitä teen lopusta langasta :)

Pionien kukinta on kesän odotettu kohokohta. Tänä kesänä niiden kukinnan alkuun osui kuiva hellekausi ja loppuun kaatosateet. Niinpä ainakin tässä kohtaa taivaan alla, kukinta jäi jossain määrin ns. normaalikesää lyhyemmäksi. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, en malttanut olla taas ihailematta niitä monta kertaa päivässä. Ja tulihan noita kuvattuakin useaan otteeseen. 

Alkukeväästä siirsin muutaman huonossa kohtaa kasvaneen pionin, jotka olivat jo taantuneet muutaman menneen kesän aikana. Nyt ne lähtivät parmmin kasvuun, mutta kukinta jäi niiden kohdalla väliin. Ehkä ensi kesänä sitten on niidenkin vuoro. 

Mitä sinun kesääsi kuuluu?

🤍

Mukavaa heinäkuista viikonloppua ja kivoja kesäpäiviä!

t. Satu

 

Kesää odotellessa

 

No niin. Hiipiihän se kesä jo ajatuksiin näin tammikuun loppupuolella. 

Yhä useammin huomaan katselevani tietokoneelta menneiden vuosien kukkakuvia. 

Laitanpa niistä tännekin muutamia ihan vaan kesän kaipuuta helpottamaan (tai pahentamaan 😉 )

Osa niistä on ehkä täällä blogissakin ollut jo aiemmin, mutta ei kuitenkaan haitanne, jos tulevat uudestaan. 

Huikaiseva kevään aurinko. Sitä kaipaan, mutta ihan kohta se on taas täällä :) 
Alla olevassa kuvassa näkyvät loistotäydykkeet ovat levinneet kotipihassa vähän sinne tänne. Olen niitä välillä kitkenyt aktiivisesti, 
mutta ne ovat pitäneet pintansa. Niiden kukinnot ovat mielestäni herkän kauniita ja sävy vaihtelee myös valaistuksen mukaan.

Loistotädyke

Purppuraheisiangergon kukkia

Jalopähkämöt ja ukonkellot leviävät vauhdilla. Varsinkin ukonkellot ovat tulleet pyytämättä ja leviävät, minne haluavat, 

mutta koska ne ovat kauniita, saavat kasvaa. Rajoitan niitä toki jossain määrin 

Jalopähkämöt ja kuunliljat kilpailevat talon itäpuolen puolivarjoisassa penkissä elintilasta.

 Kuunliljoja pitää jakaa tulevana keväänä, sillä juurakot kasvavat jo kovin ahtaasti.

 Melkoista käsipeliä on saada eroteltua jalopähkämöiden haarautuvat juuret ja maavarret juurakoiden ympäriltä.

Rakastan valkoisia kukkia. 

Siksipä muutamaa liilaa syreeniä ja vaaleanpunaista pikkuangervoa lukuunottamatta kotipuutarhan pensaat kukkivat valkoisin kukin.

Kukkapenkeissä on sitten lisänä punaisen ja sinivioletin eri sävyjä, mutta vähemmän esim. keltaista.

Toivottavasti nautit kesän aurinkoista kukkamuistoista ☀️

Kesää odotellessa 💗

Mukavia tammikuisia päiviä Sinulle!

T. Satu