Reipasta uutta viikkoa

Hedelmät piristävät. Myös virkattuina.

Olen lähinnä parina viime kesänä virkannut ns. kesäkäsityönä pihakeinussa illalla töiden jälkeen rentoutuessani puuvillalangasta nopeatekoisia virkattuja hedelmälohkoja. Jotkut niistä pyrkivät jäljittelemään esikuviaan, jotkut ovat enemmän satumaisia.

Netissä on lukuisia sivustoja, joista löytyy ohjeita ja innoitusta näihinkin. Tai sitten voi tehdä ihan vaan itse kehitellen. Näihin saa halutessaan kulumaan sopivasti langanloppuja. Tosin, kun into tekemiseen kasvaa, alkaa kaivata yhä enemmän variaatioita ja uusia, sopivan värisiä lankoja on tietysti myös hankittava lisää, joten kehä on valmis.

 Yhtä kaikki, kivoja ja nopeahkoja tehdä ja mukavia antaa esim. lahjaksi.

Virkatut hedelmälohkot

Kasviväreillä kokeilu jatkuu

Vaikka valmiiksi värjättyjä lankoja on toinen toistaan upeampia, on kasveilla värjääminen elintarvikevärivärjäyksen lisäksi houkuttelevaa. Ja koukuttavaa, vaikkakin selkeästi työläämpää. Oman mielenkiintonsa tuo ja mielenkiintoa tekemistä kohtaan pitää yllä se, että itselleni ainakin kasveilla värjätessä lopputulos on aina yhtä suuri arvoitus.

Koska uusien asioiden opetteleminen ja kokeileminen on palkitsevaa, päätin siis kokeilla myös kasveilla värjäystä heinäkuun lopulla. Selailin netistä erilaisia ohjesivuja, katsoin jonkun you tube-videonkin ja tulin lopulta tulokseen, että saman asian voi tehdä niin monella eri tavalla, että päätin vain tehdä suurinpiirtein "sinne päin".
Kaikissa tähän astisissa värjäyskokeiluissani olen käyttänyt "pohjalankoina" Novitan valkoisia 7 veljestä - ja Nalle-lankoja.

Ensimmäiseen kasvisatsiin keräsin kultapiiskua tien varresta, jostain kukkapenkkiin eksynyttä ja joka paikkaan ärsyttävästi leviävää punertavaa pihakäenkaalia sekä tuomenmarjoja.

Keitin hiljalleen pihakäenkaalia ja tuomenmarjoja vedessä muutaman tunnin, jotta väri irtaantuisi hyvin. Kultapiiskun kukinnot laitoin likoamaan lämpimään veteen pariksi vuorokaudeksi, jonka jälkeen pussitin ne ja lisäsin mukaan alunavedessä reilun vuorokauden pureutuneet langat. Alimmaiseksi purkkiin tuli Novitan Nalle-lankaa, väliin pienessä pesupussissa piiskun kukinnot ja ylimmäksi Novitan 7 veljestä -lankaa. Lisäksi vettä sen verran, että kaikki peittyivät juuri ja juuri.

Ruskeanpunavioletista pihakäenkaalista irtosi keitettäessä marjamehun kaltainen tuoksu ja värikin oli kaunis kuin vadelmalla. Mutta, kun alunavedessä lionnut lanka kosketti nestettä, lanka muuttui silmänräpäyksessä siniseksi ja lopulta koko neste oli sinistä. Ilmeisesti aluna aiheutti värin muuttumisen.

Tuomenmarjojen lähes mustaan liemeen lisäsin myös alunassa pureutetut langat seuraavana päivänä.

Tekniikka, jos sitä sellaiseksi voi tässä tapauksessa sanoa, on sekoitus kylmä- ja kuumavärjäystä. Langat saivat värjäytyä purkeissaan vajaan viikon, jonka jälkeen huuhdoin ja varovasti pesin ne.  Lopputuloksena kultapiiskusta tuli odotettua, aika kirkastakin  keltaista ja tuomenmarjasta itselleni yllätyksenä epämääräistä petrolin siniharmaata sävyä. Sävy ei toistu kuvissa lähellekään oikeana. Pihakäenkaali puolestaan värjäsi langat omaa silmääni eritoten miellyttävän vaaleansinisiksi.

Tavoittelin myös vihreää väriä, mutta se jäi haaveeksi. Joltain kasvivärjäyssivustolta luin, että vuohenputki, sananjalka ja maahumala luovuttavat lankoihin vihreää väriä. Tämä yhdistelmäkeitos tuotti minulla tulokseksi epämääräisen ruskehtavan kellertävän sävyn, joka minun mielestäni näyttää likaiselta ja josta en yhtään tykkää.

Vuohenputkea, sananjalkaa ja maahumalaa

Koska tämä väri oli mielestäni epäonnistunut, jätin sillä värjätyistä langoista vaan osan "silleen" ja laitoin toisen osan jatkamaan marinoitumista pihakäenkaalin väriliemessä. Tätä kirjoitettaessa prosessi on vielä kesken.

Edessä pihakäenkaalista ja takana tuomenmarjoista värinsä saanut Nalle-lanka

Vasemmalla vuohenputki-maahumala-sananjalka- seoksessa vähän väriä saanut
ja oikealla kultapiiskulla värjätty 7-veljestä.

Värjääminen oli minulla enemmän kokeilua ja asian opettelua, kuin tavoitteellista, kunnon lopputulokseen tähtäävää. Tästä syystä lankamäärät olivat melko pieniä ja tulevat käytetyksi lapasten ja sukkien raitalankoina.

Värjätylle langalle käyttöä

Tuossa jo aiemmin puhuin lankojen värjäyskokeilusta, jossa värjäsin Novitan 7 veljestä - lankaa elintarvikeväreillä. Lankamäärät olivat pieniä ja esim. yhdestä valmiista kerästä riittää vain raidoituslangaksi. 

Tästä sinisellä ja keltaisella väritetystä langasta tuli hyvin turkoosin sävyinen. Ei ihan minun lempivärini, mutta menettelee ja nimenomaan tehoste-/lisävärinä oikein hyvä. Mietin raitasukkia aluksi valkoisella pohjavärillä, mutta päädyin harmaaeen, jotta lopputulos ei olisi liian "kirkas". Ehkä jälkiviisaana todettuna kuitenkin olisi valkoinen voinut olla raikkaampi. 

Varren etuosaan neuloin pienen sydämen. Alunperin mietin, josko tekisin sydämiä koko rivin kärkeen asti, mutta värillisen langan kuljettaminen mukana harmailla alueilla aina pari riviä kerrallaan "tyhjän panttina" tuntui liian työläältä, joten päädyin tekemään loppusukan pelkkää tasaraitaa.

Sukista tein nilkkapituiset eli omiin jalkoihin parhaiten istuvat.

Sukassa lankana siis valmiiksi värjätty perusharmaa ja puhtaanvalkoiselle pohjalangalle itse elintarvikeväreillä värjätty Novitan 7 veljestä. Neulottu 3,5 koivupuikoilla. 

Värjäyskokeiluja

Sanotaan, että vierivä kivi ei sammaloidu. Ehkä minulla on sitten vielä toivoa. 

Heinäkuun pahimmilla helteillä ei vaan millään jaksanut olla päivällä ulkona, joten piti keksiä aivotoimintaa aktivoivaa tekemistä sisällä.

Instagramissa olen seurannut, kuinka ihmiset tekevät toinen toistaan upeampia, 

ja ennen kaikkea upean värisiä neuleita itsevärjätyistä langoista. 

Koska aluna vaikuttaisi kasveilla värjätessä olevan lähes pakollinen ja sen saaminen osoittautui paikkakunnan käsityöliikkeistä, apteekeista puhumattakaan, mahdottomaksi, malttamattomana ihmisenä päätin kokeilla elintarvikeväreillä värjäämistä. Siihen tarvittavan etikan sai edullisesti lähimarketista

 ja värit löytyivät jo kodin leivontatarvikkeista. 

Siispä valkoiset villasekoitelangat etikkavesiseokseen (1/3 etikka) pariksi tunniksi pureutumaan. Sillä aikaa liotin pieniin kippoihin pieneen vesimäärään elintarvikepastavärejä. Seuraavaksi isohkoon kattilaan vettä muutama sentti ja hiljalleen lämpiämään. 

Sitten lankavyyhti kattilaan ja siitä alkoikin mukavin osuus. 

Olihan se tosiasiasa melkoista touhua. Värejä innostuu tökkimään lusikoimaan, tiputtelemaan ja sekoittelemaan helposti vähän liikaakin - ihan pelkästä tekemisen ilosta.
Kuin pieni lapsi saisi sormivärit ensimmäistä kertaa käyttöönsä.

Lankojen värjääntyminen kauttaaltaan ei täysin onnistunut, vaan väliin jäi selkeästi alueita, joissa pohjaväri näkyy enemmän.
 Lankoja huuhdellessa ne myös haaliustuivat hieman, vaikka liotin niitä vielä lopuksi etikkavedessä. 

Lopputulos oli ihan hauska. Ei ehkä ihan sellainen, mitä olin ajatellut, mutta menettelee. Langat tulee varmasti käytettyä ainakin raitalankoina. Seuraava kertakin tulee vielä. Sitä ennen on vielä koetettava seikkailla ohjeviidakossa ja etsiä punainen lanka, joka voisi johtaa parhaaseen lopputulokseen.
Ja miettiä väriyhdistelmät vielä kertaalleen.