Hyvästit heinäkuulle

Helteinen heinäkuu on ollut kokemus sinänsä. Ihanaa, kun on ns. oikea kesä. Toisaalta, vähempikin riittäisi. Sanotaan, ettei saa valittaa, kun talvella on taas pimeää, märkää ja kylmää. Niin tai näin, vuodenajat ovat kauniita ja niissä on omat puolensa jokaisessa. Itse nautin enemmän kesästä, jos ei ole kostean kuumaa ja päivälläkin jaksaisi touhuta pihalla istutusten parissa. No, onpahan ollut aikaa neuloa varjossa tai sisällä viileässä.

Pihan hoitajalle tämä kesä on ollut aika työläs. Vesikannuja tai -letkua on saanut raahata ympäri pihaa myöhäisiltoina lähes joka päivä. Tästä huolimatta osa kasveista ei paahteesta tykkää yhtään sen enempää kuin niiden hoitajakaan, mutta osa sen sijaan kiittää kauniisti ja kukoistaa.

Yksi tämän kesän uusi tuttavuus itselleni on ollut kruunuvuokko. Viime vuonna jo yritin sellaisia kasvattaa, mutta eivät lähteneet kasvamaan. Tänä vuonna sen sijaan onni oli puolella ja lyhyt, mutta sitäkin kauniimpi kukinta onnistui. Kukka on lukemani mukaan saanut nimensä keskustansa mukaan. Se nousee kuin kruunu kukan keskeltä ja on tosiaan kaunis.



 

Kruunuvuokko

Kohti syksyä

Ehkä on suurta liioittelua puhua syksystä, kun varjoisan seinustan  lämpömittari näyttää +31 astetta ja ulkona on kostean kuumaa - säätiedotuksen mukaan trooppista. Ja siltä se tuntuukin, kun ovesta astuu ulos. Mutta nautitaan nyt kuitenkin kesästä, sillä illat pimenevät jo hyvää vauhtia ja nuorimmaisen koulukin alkaa vajaan parin viikon päästä.

Yksi lähestyvän syksyn merkki on kauppojen lankahyllyjen valikoiman vaihtuminen ja lankojen sävyjen syveneminen kesäisen hempeistä tummenpiin. Ja kuten aina uusien lankojen ilmestyessä, lankahyllyt vetävät puoleensa magneetin lailla ja lankavarastoon tulee hankittua täydennystä, vaikka entisiäkin on yllin kyllin. Lienee tuttu tunne monelle...

Varsinkin tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen syksyn lankasävyihin, joista erityisesti harmaan, roosan ja violetin eri sävyt säväyttävät. 

Kesäkuussa törmäsin kirjakaupan alennuskirjalaatikossa nippuun upouusia Merja Ojanperän Sydämellinen sukkakirja - kirjoneuletta ja pitsiunelmia -kirjoja. Vaikka kirja oli mitä ilmeisemmin vahingossa alelaariin joutunut, ystävällinen myyjä myi sen reiluun alehintaan. Kirjan kuvat ovat hurmaavia ja sitä vain  katseleekin mielellään. Olen siitä neulonut tähän mennessä yhdet sukat vähän muunneltuna versiona. 

Otin puikoille kanteakin koristavat Nelli-sukat mutta tein ne ylipolvensukkien sijasta nilkkasukkina, jotka ovat toki joutuisammat toteuttaa, mutta ennen kaikkea soveltuvat paremmin jalkoihini. Tässä kohtaa saa hymyillä!

Lanka on Novitan 7 Veljestä ja 3,5 puikot. Tähän uuteen roosan sävyyn tykästyin heti. 

Koska en jostain syystä malta juuri koskaan neuloa täysin ohjeen mukaan, muutin siis hippusen tätäkin ohjetta. Varsi siis lyheni huomattavasti ja sen lisäsi tein kiilakavennuksen yhteyteen "reikänauhan". Jälkikäteen ajateltuna ei välttämättä sitä tarvitsisi, mutta onpahan muutama tuuletusrako paksuissa sukissa. 

Pientä hempeilyä

Välilä on mukavaa, kun voi itse tehdä jotain pientä ja hempeää. Pikkuiset sukat ja lapaset ovat jotenkin niin puoleensa vetäviä, että niiden pariin on palattava aina kerta toisensa jälkeen. Ei usein, mutta silloin tällöin, vaikka omat lapset ovatkin lähes aikuisia. Olkoon sitten vaikka neuleterapiaa itselleni.

Näitä vaaleanpunaisia tein kaksi paria. Toinen vastasyntyneen kokoa ja toinen noin 1-4 kuukauden ikäiselle.

Lanka on paksuhkoa Novitan Baby Wool - merinovillaa, jota on helppo neuloa ja johon tykästyin viime talvena. Siitä olen tehnyt useita pikkuasusteita ja tässä vähän aikaa sitten raitasukat myös aikuisen koossa. Puikkosuositus taisi olla 4, mutta nämä lapaset ja sukat neuloin kolmosen puikoilla, vaikka yleensä vähennän vain puoli numeroa suosituksesta.

Vaikka pikkuiset neuleet valmistuvat suhteellisen joutuisasti, on niissä kuitenkin oma haasteensa. Silmukoita on vähän ihan liian pitkillä puikoilla ja siistiäkin pitäisi tulla, sillä minikoossa epätasaisuudet ja virheet korostuvat. Mutta silti se vetoaa.

Sinistä kultaa

Mustikka-aika on parhaimmillaan, vaikka kuivuus on usein paikoin heikentänyt satoa. Helteistä päivää ei välttämättä ole kovin miellyttävää viettää metsässä hyttyset seuranaan. Sen sijaan kun lähtee metsään aikaisin aamusta, on lämpötila mukavampi ja saalistakin tulee.

Mustikoita riitti toki pakastettavaksi talven varallekin. Tällä kertaa kuitenkin myös leivottiin pikainen mustikkapiirakka Valiom ohjeen mukaan: https://www.valio.fi/reseptit/helppo-mustikkapiiras/

Ja hyvää oli!

Mustikkapiirakka

Värjäyskokeiluja

Sanotaan, että vierivä kivi ei sammaloidu. Ehkä minulla on sitten vielä toivoa. 

Heinäkuun pahimmilla helteillä ei vaan millään jaksanut olla päivällä ulkona, joten piti keksiä aivotoimintaa aktivoivaa tekemistä sisällä.

Instagramissa olen seurannut, kuinka ihmiset tekevät toinen toistaan upeampia, 

ja ennen kaikkea upean värisiä neuleita itsevärjätyistä langoista. 

Koska aluna vaikuttaisi kasveilla värjätessä olevan lähes pakollinen ja sen saaminen osoittautui paikkakunnan käsityöliikkeistä, apteekeista puhumattakaan, mahdottomaksi, malttamattomana ihmisenä päätin kokeilla elintarvikeväreillä värjäämistä. Siihen tarvittavan etikan sai edullisesti lähimarketista

 ja värit löytyivät jo kodin leivontatarvikkeista. 

Siispä valkoiset villasekoitelangat etikkavesiseokseen (1/3 etikka) pariksi tunniksi pureutumaan. Sillä aikaa liotin pieniin kippoihin pieneen vesimäärään elintarvikepastavärejä. Seuraavaksi isohkoon kattilaan vettä muutama sentti ja hiljalleen lämpiämään. 

Sitten lankavyyhti kattilaan ja siitä alkoikin mukavin osuus. 

Olihan se tosiasiasa melkoista touhua. Värejä innostuu tökkimään lusikoimaan, tiputtelemaan ja sekoittelemaan helposti vähän liikaakin - ihan pelkästä tekemisen ilosta.
Kuin pieni lapsi saisi sormivärit ensimmäistä kertaa käyttöönsä.

Lankojen värjääntyminen kauttaaltaan ei täysin onnistunut, vaan väliin jäi selkeästi alueita, joissa pohjaväri näkyy enemmän.
 Lankoja huuhdellessa ne myös haaliustuivat hieman, vaikka liotin niitä vielä lopuksi etikkavedessä. 

Lopputulos oli ihan hauska. Ei ehkä ihan sellainen, mitä olin ajatellut, mutta menettelee. Langat tulee varmasti käytettyä ainakin raitalankoina. Seuraava kertakin tulee vielä. Sitä ennen on vielä koetettava seikkailla ohjeviidakossa ja etsiä punainen lanka, joka voisi johtaa parhaaseen lopputulokseen.
Ja miettiä väriyhdistelmät vielä kertaalleen.

Limejuustokakku

Valtaosan meillä nykyään leivottavista herkuista leipoo tytär. Tämähän sopii äidille oikein hyvin, sillä aikaa jää näin enemmän esimerkiksi käsitöille.

Toisaalta olen joutunut omaksumaan leivonta-apulaisen roolin - ihan mielelläni kylläkin. Näin, osittain yhteistyössä tosiaan, hommat hoituvat sujuvammin. 

Kesä on meidän perheessä syntymäpäivien aikaa. Tämän kesän yksillä syntymäpäivillä oli tarjottavana päivänsankarin toivomuksesta limejuustokakkua, jota muokattiin Kakut - Vaaleanpunainen nonparelli -kirjan ohjeen pohjalta.

Limejuustokakku

Lämpöisiä sukkia heinäkuun helteillä

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alkaa arvostaa vapaa-aikaa, jolloin ei ole mitään ns. pakollista tehtävää. Silloin voi vain istahtaa sohvan nurkkaan tai sään salliessa pihakeinuun ja tehdä tai lukea jotain, mikä saa ajatukset pois työasioista. Aiemmin virkkasin aika paljon, mutta viime aikoina neulominen on vienyt mukanaan.

Toinen toistaan upeampia käsityöaiheisia kirjoja ilmestyy vähän väliä, netti pullistelee ideoita ja ohjeita on joka lähtöön. Valtaosa upeita ja houkuttelevat tarttumaan toimeen. Tästä huolimatta olen huono tekemään peruskäsitöitä, kuten sukkia ja lapasia, ohjeiden mukaan. Otan vinkin sieltä, toisen täältä ja sovellan loput itse. Tai, kun kiva idea tulee mieleen, teen vaan kerros kerrokselta ja katson, miltä lopputulos näyttää. Aina se ei tietysti ole niin loistava, mutta onpahan oman näköinen.

Olen neulonut useita pieniä sukkia ja lapasia Novitan Babywool - langasta ja vaikka lanka ei todennäköisesti ole kovaa kulutusta kestävää,

päätin neuloa olosukat myös aikuisen koossa. Tasaraitakuvio on aina pirteä ja helppo toteuttaa,

joten nämä sukatkin saivat raidallisen ulkoasun.

Villasukat

Kirsikoiden aikaan

Heinäkuun helteillä lomaillessa ja pihakeinussa neuloessa päätin toteuttaa pitkään kypsyneen ajatuksen käsityö- ja leivontapainotteisen valokuvablogin perustamisesta. 

Mansikat ja mustikat, kirsikat sekä erilaiset kukat ovat parhaimmillaan ja kuvamateriaalia blogiin tulee jatkuvasti, sillä kuvauskohteita riittää.

Pihamme suklaakirsikkapuu kukkii keväällä upein valkoisin kukkasin 

ja jatkaa ilahduttamistaan kesällä tuottamalla kokoonsa nähden

runsaasti happaman aromikkaita kirsikoita. 

Tällaisena lämpimänä kesänä marjoja on tullut vieläkin enemmän kuin aiemmin. 

Keräsimme marjoja kilpaa lintujen kanssa vältellen ampiaisia, joita myös kirsikat kiinnostivat. 

Tytär leipoi Kotilieden ison leivontakirjan ohjeella pieniä mantelitäytteisiä kirsikkapiirakoita.
 Vielä lisäsäväyksen piiraat saivat karvasmanteliöljyllä maustetusta makeasta kirsikkamehusta. Ja ihan parhaalta ne maistuivat vähän lämpiminä vaniljakermajäätelön kanssa.