Raitaa, raitaa

  

 

Mukavaa alkanutta syyskuuta!

On jälleen se aika vuodesta, kun useimpien viluvarpaat alkavat kaivat villasukkia lämmikkeekseen. Kulunut kesä oli omalla kohdallani siitä erikoinen, että minulla ei lopulta ollutkaan mitään puuvillaista tms. kevyemmästä langasta tehtäväää kesäkäsityötä, vaan villasukkia, lapasia ja kämmekkäitä eri väreissä, kooissa ja malleissa syntyi tasaista tahtia, Muutama virkattava pehmoleluprojekti oli kesällä, mutta muuten hieluivat neulepuikot. Näiden neulehetkien tuotoksia olisi siis tarjolla nähtäville tämän postauksen kuvissa. 

Olen jälleen mennyt sukkien kuvioinneissa ns. helpoimman kautta. Eli pohjavärinä harmaata eri sävyissään ja sitten vaihtuvaväristä raitalankaa. Näihin sukkiin upposi yksi 100 g kerä vaaleasävyistä Novitan 7 Veljestä -raitalankaa ja muutama keränloppu muista sukkaprojekteista jääneita harmaita lankoja, joita en sitten kuitenkaan hoksannut etukäteen punnita. Raitalanka meni kaikki, mutta harmaata seiskaveikkaa jäi vielä odottamaan seuraavia. Raitalangasta jäi itse asiassa tuossa alhaalla yhdessä kuvassa näkyvä määrä päättelylangaloppuja 🤗

 Punnitsin sukat kerrankin ja laitoin sukkien eli käytännössä käytetyn langan painon mukaan noihin sukkien kuvateksteihin. Minulla on lisäksi tapana kirjoittaa pieneen kirjaseen ylös valmistuneet käsityöt, mitä lankaa käytin, mikä on väri ja koko ja nyt viime aikoina olen hoksannut, että voisihan sen painonkin sinne laittaa. On sitten helpompi jatkossa arvioida, minkä verran mitäkin lankaa tarvitsee, jos jotain vastaavaa aikoo tehdä.

Tässä alla siis kuvakavalkadi matalista raitasukista.  

 

koko 37-38, lankaa 72 g

koko 38-39, lankaa75 g

koko 35, 69 g lankaa

koko 40, 83 g lankaa

koko 41-42, lankaa 86 g

  

Raitalangan loput 1,2 g

 

Näiden sukkien jälkeen on valmistunut muutamat yksiväriset varrettomat sukat seiskaveikasta ja lisäksi muutamat pidempivartiset sukat muista langoista. Mutta palataan niihin sitten myöhemmissä postauksissa. 

Nyt lähden tuonne ulos kokeilemaan tarkenisiko pihakeinussa vielä istua neulomassa, vai onko tuuli jo liian viileä. Aurinkoista ainakin on, joten tankkaampa ainakin hetken D-vitamiinia. 

 

Aurinkoisia syyspäiviä

🌞🌞🌞 

 

 

Lapasprojektia II

  

 

On lapasprojektin kakkososan aika.  Lapasprojektin ykkösosassa oli kuvia tuplalangalla neulotuista paksuhkoista lapasista, joissa yhdistyivät sekä merino- että alpakkalangat. Tällä kertaa kuviin pääsivät merinovillaiset peruslapaset, joista parit valmistuivat kevään ja parit alkukesän aikana. 

 

 

 

Nämä ovat luottomallillani neulotut. Kennokuvioisten yksinkertainen kuviomalli löytyy niinkin kaukaa täältä blogistani kuin kuuden vuoden takaa pipon ohjeesta, jonne pääset "tästä linkistä"

Lankana puolestaan on luottolankani eli pehmeä merinovilla Drops Merino Extra Fine, josta en luovu, vaikka muitakin lankoja käytän. Isommissa lapasissa on 44 silmukkaa varressa ja pienemmissä 40. Kämmenosan alkaessa olen pienemmissä lisännyt kämmenselän puolelle yhden silmukan, jotta kennokuvio asettuu kauniimmin.  Isommissa tein myös kämmenpuolelle lisäsilmukan, jotta lapasiin tuli riittävästi väljyyttä. Meillä kun kaikilla on vähän erikokoiset kädet. Puikkoina olen näissä käyttänyt 3,50 mm kantikkaita koivupuikkoja, joten puikkokoko vastaa n. 3,25 mm pyöreäprofiilisia puikkoja. 

 

 

Yllä olevat tumman turkoosit lapaset ovat myös samaa merinovillaa ja neulottu muuten samalla mallilla kuin ylempänä olevat, mutta niiden kämmenselkää koristaa yllä olevien lapasten kennokuviota yksinkertaisempi ristikkomalli. Samalla periaatteella tein viime vuonna loppusyksystä parit lapaset ja niitä pääset katsomaan "tästä linkistä" . 

  

Tein vielä tähän nähtäville Excelillä alla olevan ruudukko-ohjeen, jossa x:t ovat nurjia silmukoita ja tyhjät ruudut oikeita silmukoita. Tuolla periaatteella siis on neulottu näiden lapasten kämmenselän silmukat. Ja kämmenselällä on yksi silmukka enemmän kuin muuten.

satuntuulia.blogspot.com

 

Tällaista lapasmaniaa tällä kertaa. Olen vähitellen luopunut pipojen tekemisestä, sillä niitä on niin paljon, ettei tule käytettyä. Sen sijaan käytän pipoihin varaamani langat lapasiin. Vielä riittää tätä merinoa muutamaan lapaspariin. Yhteen lapaspariin menee noin 70 grammaa lankaa, joten kahdesta lankakerästä jää noin yksi puolikas kerä. Oikein sopivasti siis ettei sitä raaski heittää pois, mutta eipä siitä oikein mitään muutakaan saa aikaiseksi. No, käytän paljon samoja värisävyjä, joten jos värjäyserien sävyt eivät kovin paljoa poikkea toisistaan, hyvällä tuurilla ostamalla yhden kerän lisää, saan toisen lapasparin tehtyä :)

Tällä hetkellä olen kesälomalla ja lähes jokainen sateeton aamupäivä tai illansuussa kiertelen kotipihassa ojentelemassa kameraa tai puhelimen kameraa kohti kukkia. Muistikortit täyttyvät näin kesällä kukkakuvista sen lisäksi, että kuviin pääsee edelleen myös näitä neulomuksia. Varmuuskopioitakin olen muistanut ottaa välillä. Harmittaisi hirveästi, jos jonkun vuoden pionikuvat tai pala taivasta -kuvat menisivät hukkaan jonkun tallennusvirheen tai muun bugin takia. Sellaistakin on sattunut, joten välillä on hyvä tunnustaa tosiasiat ja muistaa, että tekniikka voi pettää samoin kuin meidän ihmisten omat toimintatavatkin. 

Tänään ajattelin peruskotitöiden tekemisen lisäksi pistäytyä paikallisessa lankakaupassa. Ja, juu, luit ihan oikein, lankakaupassa. Ohut alpakkalanka, jota käytän paksumpien lankojen kaverina noissa paksuissa lapasissa on vähissä, joten sitä pitää siis saada lisää. Ja sen sijaan, että tilaisin netistä, ajattelen, että tuen näillä omilla pienillä ostoksillani paikallista yksinyrittäjää, vaikka hinta on vähän kalliimpi kuin isommasta liikkeestä tilaamalla. Tilauksiin tulee kuitenkin aina postikulut, joten ei siinä lopulta voitolle jäisikään. Siispä tämä päivä kutsuu, mutta sitä ennen tässä alla vielä muutama kukkakuvaräpsäisy ihan vain siksi koska on kesä 🌺

 

Festiva Maxima

Aurinkoisia kesäpäiviä Sinulle!

 

Alpakkasukat

 

 

 

Vaikka kesä on kaunimillaan, ajattelin, että tähän väliin pääsevät kuviin pehmeät alpakkasukat. Nämä olosukat syntyivät alkukeväästä pehmeästä luonnonvalkoisesta Meilenweit Alpaca -alpakkalangasta, jossa on 70% alpakkaa, 30% polyamidia. Sukkien koko on 39 eli minulle vähän liian pieni, mutta sopivat esim. tyttärelle. Lankaa näihin kului 71 g ja niinpä 100 g kerästä jäikin "kiva" pieni nöttönen, jolle ei oikein ole käyttöä. Toki, jos hankkisi lisää samaa lankaa tai vastaavaa, niin toki sillä tavalla saisi ehkä menemään varsinkin, jos tekisi isommassa koossa ja pidemmän varren. 

Tämä lanka oli itselleni uusi tuttavuus, jonka paikallisen lankakaupan omistaja esitteli ja kerran kerän käteeni otettuani en siitä halunnut luopua. Oli se sen verran ihanan tuntuista. Hinta vaan oli aika kova, mutta, kuten äitini toteaa, "ei se asian kohdalla niin haittaa". Mutta tosiaan nämä sukat tulevat päätymään todennäköisesti lahjaksi viimeistään jouluna 😊

 

 

Alla olevassa kuvassa on langan vyöte sekä ensimmäisen sukan aloitusta varten luodut silmukat. Laitan kuvan tähän siksi, että se on otettu alkukeväällä joku ilta, kun aloin näitä sukkia neulomaan. Olo oli silloin jotenkin viluinen ja olin nojatuolissani kääriytynyt äitini joskus neulomaan palmikkopeittoon. En varmasti itse jaksaisi koskaan tehdä aikuiselle sopivaa erilaisilla monimutkaisilla palmikoilla koristeltua neulepeittoa noin kolmosen - nelosen puikoilla. Olen monta kertaa ihmetellyt, mistä äitini sai intoa ja inspiraatiota - ja aikaa - lukemattomien isojen ja myös pienempien neule- ja virkkausprojektiensa tekemiseen. Hän on virkannut meille kolmelle lapselle perinteiset kalalankaiset sängynpeitot ja isoäidinneliöistä tehdyt kauniit viltit. Lisäksi neulomalla on syntynyt useampi aikuisten kokoa oleva viltti, ml. tämä palmikkopeitto, vauvan peittoja ja nuttuja, villapainoja isoille ja pienille, puhumattakaan lukemattomista virkatuista verhoista ja liinoista sekä sukista, lapasista, myssyistä ja pitsikaulahuiveista. Kaulahuiveista on jäänyt mieleeni aikoinaan ns. haarukkapitsitekniikalla tehdyt huivit, joita kouluikäisenä oli minullakin ja joita muistan monen aikuisen ihailleen. 

 

 

 Ja, ihan koska on kesä, mukaan pääsevät myös kesä-heinäkuun vaihteen kotipihan kukkijat. Kyllä ne vaan osaavat olla kauniita 💗🤍💜

 

Loistojasmike 'Tähtisilmä'

 

 

Kauniita kesäpäiviä! 

 

 

Lapasprojektia I

  

 

Mitäpä sitä lankahullu kesälläkään muuta tekisi kuin hypistelisi lankoja tai sitten käyttäisi niitä. Luin muuten Sairaasti sukkaa -blogin Irkun taannoisesta Instagram -postauksesta, kuinka lankojen hankkiminen ja hypistely ovat kokonaan eri harrastuksia kuin niiden käyttäminen. Olen hänen kanssaan hyvinkin samaa mieltä 😊 Saatan nimittäin istua hetken jos toisenkin lankakerien ympäröimänä ja hypistellä niitä ja miettiä, mitä ja millä yhdistelmillä mitäkin tekisin. Sitten kerään ajatusteni mukaan lankakeriä pikkupusseihin ja laitan vielä puikotkin mukaan tarkoituksenani tehdä milloin mitäkin - yleensä jotkut versiot sukista tai lapasista. Sitten tartun yhteen pussiin ja lähden sen sisältöä työstämään ja eipä aikaakaan, kun minulla ei ole mitään muistikuvaa, mitä niiden muiden valmiiden pussien sisällöistä pitikään tehdä. Ajattelen aina yltiöpositiivisesti, että minulla on aikaa neulomiseen paljon enemmän kuin onkaan, joten ensimmäisen pussin projekti saattaakin huonoimmassa tapauksessa kestää muutaman viikonkin. Siinä ajassa ehtivät muut suunnitelmat unohtua ja sitten onkin aika käydä taas lankavarastoja läpi ja miettiä, mitähän mistäkin olikaan tarkoitus tehdä. Ikiliikkuja on siis keksitty...

Toki välillä tulee sitten tarkoituksella jätettyä joitakin käsityöprojekteja odottamaan päivää parempaa ja tartuttua uuteen, mieleen tulleeseen mielenkiintoiseen juttuun. Näin kävi, kun sain päähäni neuloa paksuhkoja lapasia. Kaikki alkoi viime kesänä, kun tein parit vaaleanpunaiset lapaset suurin piirtein samoilla spekseillä (oli niissä pieniä eroja) paksummasta Sandnes Garnin Sunday -merinolangasta ja ohuttakin ohuemmasta Sandnes Garnin Alpakka Følgetråd -alpakkalangasta. Tuon jälkeen lähes samalla mallilla on valmistunut vielä parit versiot. Nyt ajattelin, että voisin kokeilla jotain muuta mallia. Niinpä kokeilin samalla lankayhdistelmällä peruspalmikkoversiota (kuva alla) ja siitä tuli yllättävän kiva. Ainakin omasta mielestäni. 

 

  

Niinpä sitten suurin piirtein samalla mallilla valmistui vielä kahdet muutkin lapaset. Palmikonkiertojen välissä olevat silmukkamäärät vaihtelevät eri väristen kesken samoin kuin lapasten silmukkamäärät. Valkoisissa ja harmaissa lapasissa päälankana on paksu Drops Big Merino (100 % merinovilla), jonka mukana kulkee ohut Sandnes Garnin Alpakka Følgetråd -alpakkalanka (100 % alpakanvilla). Nämä lapaset ovatkin jonkun verran paksummat kuin vaaleanpunaiset versiot.

Talvella sitten nähdään, kuinka lämpimät ne ovat - toivottavasti lunastavat äänettömän lupauksensa, jonka olen ajatellut niiden minulle antaneen 😊 Ainakin tykästyin näiden tekemiseen. 

Puikkoina käytin 4,0 mm koivupuikkoja näissä kaikissa, mutta silmukkamäärät ja jossain määrin myös pohjalangan paksuus vaihtelivat.  

Kätevää muuten, kun tällä tavalla hupenee yhtä aikaa useampi lankakerä. Esimerkiksi harmaisiin lapasiin meni pientä nöttöstä lukuunottamatta kaksi kerää merinolankaa ja puoli kerää alpakkalankaa. Tällainen tahti saa lankavarastotkin hupenemaan vähän nopeammin. Kunhan vaan muistaa, ettei käy välillä lankaostoksilla - toiveajattelua 😉

 

 

 

Näiden palmikkolapaskokeilujen lisäksi valmistuu aina välillä enemmän peruslapasia, jollaisista olen aiemminkin laittanut tänne. Näistä uusimmista versioista tulee tänne blogiin jossain kohtaa Lapasprojektia II -postaus, kunhan niin pitkälle ennätän. Varmaankin tässä myöhemmin kesällä, kun kesälomakin on alkamassa. Ja kylläpä minä sitä olenkin odottanut. 

🌞 

 Entä, mitäpä sinulle kuuluu? Millaisia kesäpuuhia sinulla on meneillään tai tuloillaan?

 

 

Ja en vaan voinut olla lisäämättä tähän loppuun vielä viikko sitten otettua kuvaa 

 yhdestä kotipihan kuningattaresta eli Bowl of Beauty -pionista,  joka on kyllä nimensä veroinen.

 

 

 Kivaa alkanutta heinäkuuta!

Kevät

 

 

Kevät keikkuen tulevi 😊 

Juuri nyt huhtikuun 25. päivän iltapäivällä paistaa aurinko ja samaan aikaa viskelee pilven reuna vettä harvakseltaan. Sadekuuro oli lyhyt ja itse asiassa olisin toivonut sekä luonnon kuivuuden että jokapuolella olevan pölyn takia, että sade olisi huuhtonut ympäristöä reippaammin. Aamulla sain äidiltä puhelun reilu 500 km pohjoisemmasta ja tiedon, että siellä oli herätty valkoiseen aamuun, kun räntälumi oli peittänyt tienoon. Toivottavasti ihan niin kova takatalvi ei tänne etelään tulisi. 

Kävin pari päivää sitten laittamassa talven ruukkuistutuksista vapautuneet kuusenhavut pionien nuppujen suojaksi. Varsinkin kuolanpionilla oli lähes 20 cm. pitkät varret ja pelkään, että kesän kukinta jää haaveeksi, jos yöpakkaset vioittavat taimia. Äsken kävin vielä tarkastamassa, että havut ovat paikoillaan. Ei niitä paljon ole, mutta ajattelin, että onpahan jotain suojaa kuitenkin. 

Eilen ruokakaupasta lähti mukaan rasia espanjalaisia mansikoita. Ovat ne kyllä näyttävän näköisiä ja huolimatta makeasta nimestään 'Candy', olivat aika vaatimattoman makuisia. Rehellisyyden nimessä täytyy toki sanoa, että oli siinä muutama makeahko yksilö, mutta suurin osa aika vetisen tai muuten vaan miedon makuisia. Mutta saa niistä ihan kivaa väriä valokuviin... Eli kotimaista mansikkasatoa odotellessa. 

 

 

 

Kotipihan kevättyöt on pääasiassa tehty. Kaiken ylimääräisen olen jättänyt tältä keväältä pois, sillä aikaa ja jaksamista ei oikein ole ollut. Lisäksi jalka on alkanut vaivaamaan entistä enemmän, joten ihan senkin takin on tullut oltua hiljakseen. Yhden kerran olen tänä keväänä istunut pidemmän tovin terassin keinussa vain t-paita päälläni lehtiä lukemassa ja ristisanoja ratkomassa. Muuten kevään lämpimät päivät menivät joko pihatöissä tai sitten aurinkoihottumasta kärsivää kasvojen ihoa sisätiloissa rauhoitellessa. 

Käsityöt seuraavat edelleen mukana lähes kaikissa vapaahetkissä. Hiljakseen nyt keväällä on valmista tullut, mutta kuitenkin.  Mansikoiden kanssa kuvasin aiemmin keväällä valmistuneet sukat, joiden kuviopinta syntyy rikotulla helmineuleella. Jotenkin innostuin siitä tekniikasta aika kovasti tuossa talvella. Lankana näissä on valkoinen Novita Nalle sekä vaaleanpunasävyinen kuviovärjätty Blossom.

 

Ja, koska kämmekkäitä ei voi koskaan neuloa tai edes olla liikaa, tein omalla, yksinkertaisella perusmallillani tässä parina iltana alla olevat vaalean beiget versiot pehmoisesta alpakkasekoitelangasta (Drops Sky).

 

Ja, koska kukkia näkee näillä minun silmilläni kaikkialla, sellaisia on paitsi sinisessä hameessani niitä muodostuu näköjään myös lankakerästä sen lähetessä loppuaan :)

Kuvaan aika harvoin ruokia ja jogurtteja en ole kuvannut koskaan aikaisemmin, mutta tässä yhtenä päivänä innostuin ottamaan kuvan aamupalaksi juomalasiin kaatamastani mangojogurtista. Oli ihanan paksua ja raikasta yhtä aikaa 💛 Olen aina ollut jogurttien ystävä, mutta alkanut viime aikoina kiinnittää aiempaa enemmän huomiota niiden rasva- ja kaloripitoisuuksiin. Siksipä niiden syönti on vähentynyt reilusta, mutta ihan kokonanaan en ole herkustani luopunut 🤗 

 

 

 

 

Kun ikkunasta juuri katselen ulos, puissa on jo hiirenkorvat ja läheinen pieni koivikko vihertää jo kauniisti 💚 Krookukset kukkivat vielä ja kevätkaihonkukatkin ovat aloittaneet kukintansa. Valkovuokot ja sinivuokot täplittävät sekä kotipihan reunamia että kävelyteiden varsia ja metsän reunoja. 

Kesän ja kesäloman odotus alkaa olla jo aika korkealla. Sitä ennen pääsen kuitenkin puutarhalle hakemaan kesäkukkia sekä toivottavasti myös neulomaan pihakeinussa.🌞

 

 

 

Kauniita ja aurinkoisia kevätpäiviä Sinulle!

t. Satu 

 

 

Paluu virkattujen pikkuotusten luo

 

 

Pauluu virkattujen pikkuotusten luokse. 

Vaikka jokunen aika sitten totesin, että viime vuoden käsityöt on pääasiassa esitelty täällä blogissa, en kuitenkaan malttanut olla palaamatta saman aiheen pariin ja laittaa kuvia vielä näistä pikkuotuksista, joita noin vuosi sitten ja viime kesänä virkkasin ohuesta mikropolyesterilangasta. Lankana näissä värikkäissä pikkuotuksissa on ohuehko Katia Velvet Mini, joka ainakin minun sormilleni on ihan vastustamatonta hypisteltävää. 

 

 

Nämä pienet lohikäärmeet olivat aika hurmaavia. Vihreän ja ruskean version lötkössä vartalo-osassa on täytteenä vain rapinamuovi, jota käytetään usein pienten lasten leluissa ääniefektin mahdollistajana. Liila-roosa lohikäärmeen poikanen taas on kokovartalotäytetty polyesteritäytevanulla, jota on myös sen kavereiden pään täytteenä.

 

 

Samaisesta langasta syntyi myös yllä olevassa kuvassa näkyvä vaaleansininen ehkä vähän perhosta muistuttava helistin. Helistinpallo on kätketty vanun sisälle perhosen päähän ja kuuluva ääni on vaimeahko, joten se ei toivottavasti rasita kenenkään korvia.

 

 

Keväällä valmistui myös virkattu pehmositruuna kavereineen. 

  

 

 

 

 

 

Viime aikoina on jälleen ollut töissä liian kiireistä, mistä syystä myöskään vapaa-ajallakaan ei ole päässyt oikein riittävästi rentoutumaan. Mutta siitä huolimatta, tai sitten siitä syystä, käsitöistä lähiviikkoina ovat valmistuneet parit sukat, lapaset ja kämmekkäät. Laitan niistä kuvia sitten seuraaviin postauksiin, kunhan saan neuleet viimeisteltyä. 

Uusien neulomusten aloittamisen sijaan ajatuksissa pyörii nyt uusien lötköpehmojen virkkaaminen, sillä tuota tässä esillä olevaa chenillelankaa on vielä pari aloittamatonta kerää ja lukuisia pikkunöttösiä. Aloittaminen tuntuu vaan jostain syystä vaikealta, vaikka sormia jo syyhyttäisikin tarttua puikkojen sijasta koukkuun. Ehkä, kun ei ole oikein "visiota", mitä alkaisi tehdä, ei viitsi ihan summassa alkaa vaan virkata "jotain". Jotenkin koen, että neulomisessa "vaan sen jonkin" aloittaminen on helpompaa kuin virkkauksessa. Mistähän sekin johtunee. 

Koukuista puheenollen. Alla olevassa kuvassa on kaksi 3,50 mm koukkua. Vihreä on Knit Pro ja keltainen Novitan ergonominen koukku. Minua hämmästyttää, kuinka erilaiselta koukut tuntuvat ja kuinka paljon isommalta Novitan koukkuosa vaikuttaa, vaikka millimetrikoko pitäisi näissä olla täsmälleen sama. En ole kokeillut virkata mallitilkkua esim. puuvillalangalla molemmilla, jolloin mahdollinen todellinen kokoero tulisi paremmin näkyviin kuin tällä pehmolangalla. Tai ehkä eroa ei tosiasiassa olekaan, vaan sellainen vain vaikuttaa olevan. No, mene ja tiedä. 

Viime viikonloppuna oli ihanan aurinkoinen ja keväinen keli. Aloitin vähän siivoilemaan pihaa ja leikkelin isojen pensaiden oksia ja vanhoja kukintoja pois.

 Ajattelin, että olisin nyt viikonloppuna aloittanut haravoimaan, mutta on tuolla ulkona vaan sen verran kylmä tuuli ja pilvistä eikä lämpöäkään kuin ehkä reilut viisi astetta, niin en sitten viitsinyt. Sen sijaan aktivoiduin pitkästä aikaa tämän blogin kanssa. Ja kohta sitten onkin aika ruveta ruoan laittoon ja koti-illan viettoon puolison ja koiran kanssa. Eli, tällaisissa melkoisen peruskuvioissa menee tämä viikonloppu ja kesäaikaan siirtyminen 🤗

💛 

Kauniita kevätpäiviä ja hyvää pääsiäistä !

💛