Pipoja ja vielä lisää pipoja

WILLASTA - pipot

Pipokelit jatkuvat vielä ja niinpä ajattelin kuitenkin laittaa tämän pipopostauksen tulemaan. 

Alun perin olin aloittanut tämän kirjoittamisen joskus viime syksynä, kun loppukesällä ja syksyn mittaan valmistuneet pipot olivat vielä tuoreina ajatuksissa. 

Se kuitenkin jäi, mutta tässäpä näitä pipojen kuvia nyt taas tulee vaikkakin kovin sekalaisena ulkoasultaan.

 

Kaikissa on hieman eri määrä silmukoita ja pintaneulekin vaihtelee jonkun verran, 

mutta lankana näissä kaikissa on pehmeä Drops Merino Extra Fine.

Yllä ja alla olevien kuvien kennoneuleen kaavion olen julkaissut täällä blogissa reilu

 kolme vuotta sitten ja pääset katsomaan sitä "täältä".

Tykkään siitä, että pintaneule tuo pipoon hieman särmää ja toisaalta napakkuutta.

Kuten osasta kuvista huomaa, on ulkona ollut vielä vihreääkin - ja myös rutikuivan ruskeaa 😂

Jostain syystä tykkään kovasti tästä näiden yllä ja alla olevien pipojen puuteriroosa-väristä.

En oikein osaa sitä itse pitää, mutta olen tuolla värillä tehnyt nämä pari pipoa, useamman pannan sekä tyttärelle lapaset. 

Oikeastaan tässä taas näitä selaillessa, huomaan, että onhan noita tullut taas tehtyä.

Ovat niin yksinkertaisia, että valmistuvat nopeasti ja eivät vaadi liikaa miettimistä.

Eikä tässä ole edes kaikki 😊

Tämän mustan neulepipon pintaneule- ja ohjeidean sain vanhasta Novitan ohjeesta. Linkki siihen "tässä".

Lankavalinta, silmukkamäärä ja mitat ovat sitten omiani.

Laitan tähän vähän speksejä, jos haluat kokeilla.

Tämän idea on siinä, että valtaosan aikaa saa neuloa oikeita silmukoita, mikä toimii hyvin silloin, kun on tarve saada "aivot narikkaan".  

Jotta tämä on mahdollista, valmis pipo käännetään nurinpäin eli sisäpuolesta tulee ulkopuoli, jolloin pintaneule tulee hyvin esiin. 

Lankana Drops Merino Extra Fine ja silmukoita on 102. Luulen, että monelle naiselle sopii aavistuksen pienempikin. 

Jos teet esim. 100 silmukalla, voit käyttää joustinneuleena  2 oikein, 2 nurin -joustinta, 

josta saa napakamman kuin tässä käytetty 1 oikein, 1 nurin -joustin.

Pipon resori on neulottu 3,5 mm  ja itse pipo-osa 3,75 mm pukoilla. 

Resorissa on noin 5 cm verran 1 oikein 1 nurin -joustinneuletta.

Sen jälkeen toistuu kahden kerroksen mallikerta 

eli 1. krs. neulotaan kaikki silmukat oikein ja 2. krs joka toinen silmukka oikein ja joka toinen nurin. 

Näitä sitten toistetaan, kunnes pipo on lähes sopivan korkuinen.

Kärkikavennukset tehdään muutaman kierroksen aikana. 

Ensimmäisellä kavennuskierroksella neulotaan 2 oikein yhteen ja 2 oikein koko kierroksen ajan. 

Toinen kierros neulotaan oikein. Kolmannella neulotaan 2 oikein yhteen ja 1 oikein koko kierros.

Neljännellä kavennuskierroksella neulotaan koko kierroksen ajan 2 silmukkaa oikein yhteen. 

Sen jälkeen lanka katkaistaan reilun pituiseksi ja pujotetaan jäljellä olevien silmukoiden läpi ja kiristetään kärki umpeen. 

Lanka päätellään pipon oikealle puolelle, sillä tämän jälkeen pipo käännetään nurin. 

Sitten vielä sopiva tupsu päälaelle ja da-daa! Suosikkipipo on valmis. 

Itse olen juuri tämä pipo päässä kulkenut koko talven. Viimeksi äsken, kun olin koiran kanssa ulkona 😊

Sitten vielä pari kuvaa viime vuonna jo alkukesällä valmistuneista pipoista

Siniharmaa kennokuvioinen pipo syntyi pariksi pannalle ja lapasille. 

Niistä enemmän kuvia löytyy 'täältä'. 

Alla olevan kuvan joustinneulepipo sopii paremmin pienempään päähän. 

Siitä oli aiemmin juttua ja perusohjekin 'täällä'. 

No, nyt on tullut laitettua pipokuvia tämän talven tarpeisiin. Ensi talvena sitten taas uudestaan pipoasiaa ;)

Käsityörintamalla on meneillään normaali "tekisin enemmänkin, jos ehtisin" -kausi. 

Eli työpäivät vievät minusta mehut ja illalla sitten teen pikkuisen jotakin, jos viitsin. 

Lähinnä tuossa on ollut jo jonkun aikaa kesken useampi unilelujen virkkausprojekti. 

Siinä välissä on valmistunut kolmet sukat, joista juttua sitten seuraavaksi. 

Ensi viikolla on viikonlopun yhteydessä muutama vapaapäivä, mikä tuo tervetulleen tauon arkeen. 

Toki samalla tarkoittaa sitä, että hoidan äitini asioita ja siivoan. Mutta onpahan aikaa niillekin.

Sitten alkaakin jo malttamaton lumien sulamisen odotus, 

sillä juuri kuluneella viikolla kalenteroin itselleni vapaapäiviä huhti-toukokuulle, 

jotta voisin hyödyntää niitä kotipihan puutarhatöihin.

💗

Tällaista pääasiaa tällä kertaa.

Oikein ihanaa maaliskuisen viikonlopun jatkoa Sinulle!

t. Satu

 

Helppo pipo ja sen yhtä helppo tupsu

 

On se vaan jännä, miten sitä ihminen kesähelteilläkin neuloo paksusta villalangasta.

No, niin sitä on vaan tullut välillä tehtyä. 

Ei sentään ihan joka päivä kuitenkaan, että ei ihan auringonpistoksen syyksi voi laittaa ;)

Tällainen ruttukavennettu peruspipo valmistui kesäkuun alkupuolella. Kuten niin moni muukin, 

oli tämäkin ollut kesken sitä ennen jo pitemmän aikaa.

Mutta pikkuhiljaa niistä keskeneräisistäkin tulee valmista, kunhan viitsii tehdä loppuun.

Mietin pitkään, teenkö pipolle langasta ns. perinteisen tupsun vai teenkö vihdoinkin tupsun jo hyvän aikaa sitten 

nimenomaan tupsujen tekoa varten Eurokankaasta ostamastani tekoturkiksesta.

Päädyin tekoturkistupsuun ja kun kankaan esille otin, tein samoin tein kolme tupsua. 

Onpahan pari valmiina tuleviin koitoksiin.

Edellisen kerran tein tekoturkistupsuja tuossa parisen vuotta sitten.

Niistä löytyy juttua ja neuvoa niiden tekemiseen Tupsutehtailua-postauksesta.

Tässä kuitenkin pari kuvaa prosessista.

Yleensä neulon tai virkkaan ns. omasta päästäni. Niin tälläkin kertaa. 

Mutta erona se, että olen viime aikoina alkanut yhä enenevässä määrin kirjoittaa ylös 

silmukkamääriä, kierroksia ja senttejä. 

Olen tuossa aiemmin jo useamman kerran maininnut, että pyrin kirjoittamaan ohjeita näistä, mitä teen. 

Kaikesta ei toki ole, eikä tule, kun huolimattomasti jollekin silloin käsillä olleelle lapulle kirjoitetut numerot 

eivät löydä enää omaa kontekstiaan muutaman viikon päästä, 

kun muistan niitä ihmetellä ajatuksella, josko täydentäisi ohjetta ;)

Mutta tavoitteena on, että osaa sitten toistaakin tarvittessa ilman, 

että etsii kyseisen alkuperäisen tekeleen käsiinsä ja alkaa laskea silmukoita ja kierroksia.

Tämä pipo on noin naisten XS tai S-koko tai ehkä varhaisteinin kokoa. Menee kyllä minullekin,

mutta on turhan tiukka. Mielestäni tällainen pipo on parhaimmillaan hieman löysänä. 

Toki pipo venyy aina käytössä joka tapauksessa.

Tässä alla sitten muistinvaraisesti kirjoitettu oma ohjeeni tähän pipoon. 

Kannattaa huomata, että oma käsiala ja puikkojen koko vaikuttaa kokoon ja pipon korkeuteen se, 

kuinka korkean käännöksen haluaa pipon laitaan tehdä, vai tekeekö sitä ollenkaan.

Pipo:

Lanka:          Drops Merino Extra Fine, siniharmaa

Puikot:          3,5 pyöröpuikot ja sukkapuikot

Mallineule:   joustinneule *2 oikein, 2 nurin*

Tupsu:         keinoturkista

                    napakkaa puuvillalankaa, esim. vahva virkkauslanka

                   teräväkärkinen ohuehko parsinneula tms.

Tupsun voi tehdä myös joko samanvärisestä tai erivärisestä langasta.

Pipo:

Luo 40 cm pyöröpuikoille 104 s tai haluamasi neljällä jaollinen silmukkamäärä. Neulo 2 oikein, 2 nurin -joustinneuletta, kunnes pipo on sopivan korkuinen. Mallina olevassa pipossa kokonaiskorkeus, käännös huomioituna ennen kavennuksen aloittamista on noin 28 cm. Aloita kavennukset: neulo 2 oikein yhteen koko kierroksen ajan. Jos pyöröpuikot käyvät lyhyeksi neulomiseen, vaihda kavennuksen ajaksi sukkapuikkoihin.

Neulo 1 krs oikein. Neulo taas 2 oikein yhteen koko kierroksen ajan. Katkaise lanka noin 15 cm päästä.

Vedä lanka loppujen silmukoiden läpi ja kiristä varovasti reikä mahdollisimman umpeen. Pujota lankaa vielä muutamien äsken kiristämiesi silmukoiden sisään ja vie lanka nurjalle puolelle.

Päättele langanpäät hyvin nurjalle puolelle.

Halutessasi höyrytä kostean harson läpi kevyesti.

Lisää päälaelle esim. tekoturkistupsu tai myssyn langasta tehty tupsu.

Tupsu:

Leikkaa tekoturkiksesta pienillä saksien liikkeillä ihan karvan juuresta noin 8 cm halkaisijaltaan oleva ympyrä. Katkaise puuvillalangasta reilun pituinen pätkä ja laita se neulan silmään niin, että lanka on kaksinkerroin. Pujottele neulalla noin sentin pituisia pistoja noin sentin päähän tekoturkiskiekon reunasta. Kiristä hieman kireälle. Laita pieni määrä täytevanua tai esim. tupsun leikkaamisesta jäänyttä tekoturkista tupsun sisään. Kiristä varovasti tupsu umpeen. Tee tiukka umpisolmu. Jätä langanpäät niin pitkiksi, että voit pujottaa ne pipon läpi ja tehdä niistä pienen rusetin tai solmun pipon sisälle, jotta tupsu pysyy paikoillaan. Tupsu kannattaa ottaa piposta pois pesun ajaksi. Jos tupsu on likainen, pese se erikseen tekoturkiksen omien pesuohjeiden mukaisesti. Yleensä varovaisesti käsin haalealla vedellä.

Neuloin tämän pipon samoihin aikoihin kuin heinäkuun puolivälin postauksessa näkyneet pipon, pannan ja lapaset.

Nyt alkaa tuo harmahtava vaaleansininen merinovilla olla vähempänä.

Minulla onkin ollut tässä useita "jämälankaprojekteja" ja useita sukkapareja ns. räsymattosukkia, tai oikeastaan löyhästi niiden tapaisia on valmistunut, 

sillä jotenkin en osaa yhdistellä ihan kaikkia värejä sekaisin.

 Siispä sellainen ihana räsymattojen väri-ilottelu on kuitenkin jäänyt toteuttamatta :)

Palataan niihin myöhemmin :)

Se olisi sitten elokuun puoliväli. Uskomatonta, miten nopeasti kesä on taas hujahtanut.

Nautitaan tunnelmallisista elokuun illoista!

Kauniita elokuisia päiviä!

t. Satu

Syksyksi valmiina

 

Valkovuokkojen aikaan toukokuussa sain päähäni tutkia, minkä värisiä merinovillalankoja kotoa löytyi.

Ja löytyihän niitä. Pääasiassa kerä tai pari kutakin, ehkä kolmekin. Valkoista, vaaleaa ja tummaa harmaata, viininpunaista ja mustaa. 

Ja lisäksi monta kerää harmaaseen tai farkkuun vivahtavaa vaaleansinistä.

Koska sain päähäni, että nyt seuraavaksi pitää "tuhota" nuo siniset kerät, en keksinyt muuta kuin aloittaa perinteisen neulesetin tekemisen.

Neuloin hyvin samanlaisen toissasyksynä. Siitä juttua löytyy 'täältä'.

Tämä oli taas sarjassamme sellaisia pään ja lankavaraston tyhjennysprojekteja :)

Vaikka on vähän tylsä toistaa sellaista, mitä on usein tehnyt, tykkään kuitenkin tehdä tällä mallilla, 

sillä olen itse käytännössä huomannut näiden mitoituksen olevan ainakin itselleni sopivat ja istuvat.

Solmupanta - WILLASTA -käsintehty

Moni neulepantaa käyttävä vannoo ns. solmupannan nimeen. Olen minäkin näitä muutaman tehnyt, 

mutta enemmän tykkään itse ns. kierrepannasta, jollaisia on tullut tehtyä lukemattomia. 

Näiden solmupantojen "solmu" kun on sauma otsalla ja nimenomaan saumoista ihoa vasten en tykkää. 

Vaikka toki, kun panta on sopivan kokoinen ja lanka pehmeää, sauma ei toki käytännössä haittaa.

Solmupannasta tulee vielä loppukesän kunniaksi myöhemmin oma postauksensa, 

vaikka niitä  netti alkaakin olla jo tupaten täynnä.

Panta ja pipo sopivat n. 56-58 cm päähän eli arvioin niiden olevan noin L-kokoa.

Lapaset samoin, eli käytännössä ne vastannevat noin käsinekokoa 8.

Pienen harkinnan jälkeen laitoin näihin myös nuo omat WILLASTA-merkkini.

Ne ovat kiinni muutamalla pistolla ja ovat tarvittaessa helposti irrotettavissa, jos niistä ei tykkää

Voi nimittäin olla, että en jätä näitä omaan käyttööni, vaan koetan etsiä näille uuden kodin :)

Tällaisia villaisia juttuja juttuja oli tekeillä kesän alussa ja en ole malttanut villalangasta luopua vieläkään.

Ei välttämättä ihan sitä normaalia kesäpuuhaa ollenkaan ;)

Nyt pitää seuraavaksi miettiä jotain virkattavaa. Jos kokeilisi tehdä valmiiksi pikkupeiton, 

johon hommasin langat jo toissakesänä ja jolloin se oli tarkoitus virkatakin.

Nyt se on jo ehkä puolivälissä, joten kohta ollaan voiton puolella siinäkin projektissa :)

Arki on minulla jo alkanut ja vähän tuntuu, että kesä oli siinä varsinkin kun on ollut jonkun aikaa sateista ja koleaakin. 

Mutta nyt on ennustettu hieman kuivempia ja sitä myötä lämpimämpiäkin päiviä.

Toivottavasti silloin kotipihan loppukesän kukkijat pääsevät paremmin vauhtiin.

Mukavia kesäpäiviä Sinulle, 

t. Satu

Neulesetti merinovillasta

Villa lämmittää suloisesti viilenevässä syksyssä ja talven tullen.
Itse olen melko herkkäihoinen ja voin käyttää pään ja kaulan alueella vain hyvin pehmeästä
ja kutittamattomasta langasta tehtyjä asusteita.
Siitä syystä merinovilla on yksi parhaista.
Mutta sitäkin on monenlaatuista ja tuntuista tarjolla,
joten ihan kaikki eivät valitettavasti  herkkähipiäiselle sovi.

Kesällä matkalla mummolaan pysähdyimme Lahdessa Kärkkäisellä,

josta ostan usein Dropsin lankoja,

koska valikoima tavarataloksi on hyvä ja hinta hieman edullisempi kuin monessa muussa paikassa.
Ja nimenomaan nuo merinot ovat minulle sopivan pehmeitä.

Tällä kertaa mukaan lähti syksyisempiä värejä, kuten harmaata, ruskehtavaa ja viininpunaista.

Viininpunaisesta päätin jo keriä hyllystä kerätessäni neuloa neulesetin;

tupsupipon, kaulurin, lapaset ja pannan.

Kuvia on tekeleistäni ottanut matkan varrella niiden valmistuttua,

mutta jopas on tuo väri hankala kuvattava! 

Ei sitten millään meinaa toistua oikean sävyisenä kuvissa.

Noissa valmiita esittelevissä ulkona otetuissa "mallipää"kuvissa,
väri taitaa olla luonnollisimman näköinen.

Laitan nyt mukaan kuitenkin näitä muitakin 😊

Käytin kaikissa ns. kennokuviota, jolla viime talvena neuloin itselleni tumman harmaan pipon, 

joka löytyy 'Pipottelua' - otsikolla viime helmikuulta.

Siellä on myös tämän helpon ja mielestäni näyttävän mallineuleen kaavio, jos haluat käyttää.

Pipon resori on 5 cm korkea ja sen jälkeen, ennen mallineuleen aloittamista,

on neulottu yksi kierros oikein ja lisätty sen aikana kaksi silmukkaa, jotta silmukkamäärä olisi neljällä jaollinen. 

Kauluri tai tuubihuivi, miten tuota nyt nimittäisi, on tehty samalla mallilla.

Resori on vain vajaa kaksi senttiä korkea sekä alussa että lopussa.

Kaulurin koko korkeus on n. 24 cm.

Lankaa siihen kului tasan kaksi kerää eli 100 g.

Lapaset on neulottu muuten ns. kiilapeukalollisten peruslapasten ohjeella, 

mutta käden selkäpuolen silmukoilla on neulottu samaista kennoneuletta.

Koska lankaa oli vielä jäljellä, päätin tehdä vielä samaa mallia hyödyntäen pannan.
Ensin neuloin pannan samalla kennokuviolla kuin pipon, kaulurin ja lapaset.



Mutta, koska saman värjäyserän lankaa oli vielä yhden pannan verran,
neuloin siitä myös palmikkokierteisen pannan.
Ja niinpä kerrankin sain oikein kunnon neulesetin aikaiseksi 😊



Kennoneulepanta on pikkuisen isompi kuin kierrepanta
ja se joustaa myös sivusuunnassa enemmän.

Omasta mielestäni tästä setistä tuli yllättävän kiva.

Seuraavaksi tarkoitus on pienien välipalatöiden jälkeen tehdä

tummanharmaa tuubikauluri.

Malli on vielä mietinnässä, mutta langat valmiina 😊

Kuvien ottamisaikaan oli pienen suklaakirsikkapuumme tuottanut tällä kertaa vähän vaatimattomamman sadon. 

Minä napsin kirsikoita suoraan puusta suuhuni kilpaa varisten ja harakoiden kanssa. 

Pidin kyllä puoleni ja keräsin myös kulhollisen marjoja, 

joista tytär leipoi tahmeaa kirsikkasuklaabrownieta.

Pidin muuten senkin suhteen puoleni, 

oli se vaan niin hyvää varsinkin vaniljakastikkeen kanssa😉

Syksyä alkaa jo olla ilmassa ja työarki täyttää ajatuksia olipa töissä tai vapaalla.

Vihotteleva selästä jalkaan kulkeva hermo koettelee myös kärsivällisyyttä ja 

saa osaltaan pinnan kiristymään ja stressitason nousemaan. 

Sitä huomaa, kuinka vähästä se taas oma olotila on kiinni ja kuinka kokonaisvaltaisesti

 sellainen tuttavuus kuin hermosärky vaikuttaa koko olemiseen ja kaikkeen tekemiseen.

Kyllähän minä fyssärin ohjeita noudatan, mutta pitkää pinnaa tämäkin taas vaatii.

Käsityöt ovat jääneet siitäkin syystä vähemmälle, kun istuminen ei ole herkkua, 

mutta siitä huolimatta tämän neulesetin jälkeen olen neulonut yhdet lyhytvartiset sukat itselleni 

ja pitkästä, pitkästä aikaa kaivanut virkkuukoukun esille ja viritellyt pientä virkkausinnostusta pienten virkkuiden myötä.

Sieltä sekin into pikku hiljaa, hyvin vähitellen on päätään nostanut! 

Niistä sitten jossain vaiheessa vähän enemmän myös täällä.

Näiden heinäkuisten kuvien myötä toivottelen nyt sinulle mukavia syyskuun alun päiviä!

Oma merkki

On aika olla ylpeä tekemisistään 😊



Uteliaisuus siitä, mistä te lukijat tänne löydätte ja mistä tykkäätte ja toisaalta omat ajatukseni siitä,
mihin suuntaan tämä blogin kirjoittaminen tästä jatkuu, sai minut edellisessä julkaisussani kysymään siitä suoraan teiltä.
Sainkin ihania ja positiivisia vastauksia, joissa yhteisenä tekijänä oli nimenomaan oman linjan ja mielenkiinnon mukainen tekeminen sekä aitous.
Lämmin kiitos ihan teille jokaiselle, tästä on hyvä jatkaa 💗



Olen myös miettinyt paljon sitä, että en pysty paneutumaan käsitöiden tekemiseen siinä mittakaavassa kuin haluaisin.
Se taitaa olla aika tuttua monelle muullekin, oletan, mutta harmittaa siitä huolimatta. 

Silti kuitenkin haluan tehdä hyvin sen minkä teen - olla positiivisesti ylpeä aikaansaannoksistani.
Siihen liittyen ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin tilaamaan käsitöilleni omat ommeltavat merkit alkuvuodesta.

Olikin sen päätöksen tekeminen todella pitkällisen harkinnan takana
- reilusti yli vuoden vatkasin asiaa mielessä puoleen ja toiseen.

En oikein osannut päättää, millaiset merkit hankkisin.

Minkä väriset ja kokoiset, mitä materiaalia ja mistä.

Ja ennen kaikkea, millä tekstillä / kuvalla ja millä fontilla.

Itse tykkään omasta äidinkielestäni ja vierastan "fingelskaa" ja englannin sotkemista joka asiaan.

Niinpä lähdin ajatuksesta, että oma merkkini olisi suomeksi.

Lopulta päädyin tuohon Satun Neule -tekstiin.

Mietin erilaisia "käsin tehty", "käsityö" jne. muotoja, mutta tällä mennään nyt tässä vaiheessa.

No, yksi lopputulos on nyt nähtävillä näissä kuvissa.

Laittelin muutaman merkin kokeeksi tässä viime kuukausina valmistuneisiin neuleisiin.

Omasta mielestäni näyttää ihan kivalta!

Tilauksen tein Etsyn kautta Jennifer Archerilta Iso Britanniasta.

Pari viikkoa tilauksesta posti toi pahvisen kuoren,

jossa 24 kpl merkkejä oli siististi pakattuina pieneen muovipussiin kiitoslapun kera.

Merkki on mielestäni juuri sellainen, millaiseksi sen olin ajatellutkin. 

Olen tähän oikein tyytyväinen. 

Hintaa näille kyllä tulee, että ihan joka sukkaan en viitsi ommella 😊

Materiaali on keinonahkaa ja kulmissa on valmiit reiät.

Merkki ei ole kovin paksu, mutta mielestäni riittävän jämäkkä kuitenkin. 

Omalta osaltani vaatii vielä harjoittelua, että osaan ommella merkin riittävän siististi.

Nyt jäivät vähän kuprulleen, mutta otan opiksi seuraavan kerran.

Brittein saarilta tulleiden merkkien lisäksi tilasin Etsystä huomattavasti halvemmalla nahkaisia merkkejä kreikkalaiselta valmistajalta; 

ts. ymmärsin niiden olevan nahkaisia, mutta olivatkin ihan vastaavan tyyppistä ohutta keinonahkaa kuin brittiläisetkin merkit. 

Näiden kreikkalaisten lopputulokseen en ole yhtä tyytyväinen ja jatkossa tuskin tilaan siitä paikasta enempää. 

Toimituskin kesti melko pitkään.

Tässä alla vielä kreikkalaiset taitettavat, reunaan kiinnitettävät, merkit.

 Jälkikäteen ajatellen minun olisi tullut ymmärtää antaa niiden tekstin asettelusta 

tarkemmat ohjeet tilauksen yhteydessä, mutta en hoksannut. 

Rehellisyyden nimissä pitää tunnustaa, että vaikka sain vielä viestillä valokuvan koekappaleesta,

  en ymmärtänyt ennen lopputuloksen hyväksymistä antaa tarkempia ohjeita. 

Piuhat kun taitavat olla tuolla omassa pääkopassa aika pitkät; 

tuli vasta jonkun aikaa vahvistusviestin lähettämisen jälkeen mieleen, että olisihan tuohon voinut jonkun kommentinkin laittaa... 

No, tehty, mikä tehty.

Mutta kyllä nämäkin käytettyä toki tulevat.

Uusia merkkejäkin olen suunnitellut tilaavani,

mutta sitä ennen pitää vielä miettiä logo / teksti -juttu vielä kertaalleen. 

Oletko sinä tilannut omalla tekstillä tai logilla merkkejä jostakin? 

Jos olet, niin kuulisin mielelläni, mistä ja olitko tyytyväinen😊

Nyt toivottelen Sinulle aurinkoisia helmikuun lopun päiviä 

ja kaunista alkavaa kevättä 💛