Se on kuulkaas kesä nyt 😊 Ulkona on juuri nyt niin kova tuuli, että terassin pöydällä ollut ruusu keramiikkaruukkuineen oli tippua äsken lattialle. Ehdin viime tipassa ottamaan sen kiinni ja laittamaan lattialle seinän viereen. Välillä sataa ja välillä paistaa ja vaikka keli on periaatteessa ihan ok, juuri nyt tuntuu hyvältä ajatukselta istua sisällä läppäri sylissä ja kirjoittaa tätä. 

Pihakeinussa istumista ja neulomista silmällä pitäen tarpeeksi lämpimiä päiviä tai iltoja on ollut harvassa, vaikka sitkeästi olen muutaman kerran sitäkin harrastanut - ihan periaatteesta, koska se on minun kesärutiinini. Tässä kesäkuun alussa oli kuitenkin muutama vapaapäivä ja loput pihatyöt, mitä keväältä jäi, tuli hoidetuksi. Eli todella monta vuotta sitten tyttären siemenestä kasvattamien kolmen omenapuun juuristoalueella oli heinä päässyt villiytymään pahasti. Nyhdin sen pois, lisäsin vähän multaa ja laitoin reilusti kuorikatetta ja lopuksi vielä suojaverkot takaisin paikoilleen. Nyt on taas piha siltä osin siisti. Ko. omenapuiden kasvattaminen on kysynyt kärsivällisyyttä, mutta tänä keväänä niistä yksi teki noin kymmenkunta kukkaa! Lajikkeesta ei ole mitään käsitystä, mutta mielenkiinnolla odotan, onnistuiko pölytys ja saadaanko jokunen omena maistiaisiksi syksymmällä. 

Omenankukka

Käsityörintamalla on välillä hiljaista, mutta heti, kun on muutama ylimääräinen päivä töistä vapaata, pyrin tarttumaan puikkoihin ihan jo rentoutumissyistä. Juuri nyt on keskeneräisenä kolme pikkutyötä; yhdet perinteiset alpakkakämmekkäät, yhdet merinolapaset, yksi vauvan siksak-myssy. Näiden lisäksi puikoilla on myös yksi vähän isompi työ eli alla olevissa kuvissa näkyvä huivin alku. 

Lankana on Rowan Alpaca Classic, jossa on 57 % alpakanvillaa ja 43 % puuvillaa. Väreiksi valitsin paikallisessa lankakaupassa poistomyynnissä olleet keskiharmaan harjatun version sekä sileämmän tumman viininpunaisen. Mielestäni ne sopivat aika hyvin yhteen. Yllä olevassa pienemmässä kuvassa lankojen värit ovat mielestäni suhteellisen totuudenmukaiset, mutta huivineulekuvissa normaalia vaalempia. Jotenkin noista väreistä tulee mieleen perinteinen jussipaita 😉

Huivi levenee yhden silmukan joka 2. krs eli siitä tulee pitkähkö, toisesta päästä kapea ja toisesta leveähkö. Siinä on nyt 110 silmukkaa ja tavoite on vielä saada 30 silmukkaa lisää, mikä tarkoittaa 60 lisäkerrosta. Ohjetta ei ole, vaan neule etenee siten, mikä parhaimmalta sillä hetkellä tuntuu. Pääajatus oli kuitenkin käyttää kahta lankaa. Aloitin harmaalla ja sitä meni 1,5 kerää. Sitten siirryin viininpunainseen, jolla teen loppuun. Ostin molempia keriä kolme eli yhteensä kuusi kerää. Luulen, että saan noista aikaiseksi kaksi huivia siten, että aloitan ja päätän neuleen päinvastaisilla väreillä.  

Mutta koska on kesä, kierrän päivittäin kotipihalla ihastelemassa kukkasia sekä tuoksuttelemassa. Syreenien kukinnan aloitti pihasyreeni 'Alba'. Sen vieressä kasvaa valkoinen Isabellan syreeni, joka availee myös nuppujaan. Pihajasmikekin näkyy olevan täynnä nuppuja ja odotan kovasti sen ahomansikan makeaa tuoksua. 

Perennatkin ovat aloittaneet kukintansa ja iloitsen pionien lukemattomista nupuista. Todellakin toivon, että kylmä kevät ei vioittanut nuppuja liiaksi ja ne jaksavat kukkia. 

Mutta harmiakin löytyy. Olen nitistänyt ensimmäiset liljakukot liljojen varsista ja kerännyt kymmenittäin lehtokotiloita. Ne ovat todella ärsyttäviä! Mutta sitkeästi yritän niitäkin torjua, jotta eivät ihan kaikkea tuhoa. 

Japaninakileija

Viikonloppu on nyt puolessa välissä. Maanantaina alkaa arki ja ensi viikko tietää ylipitkiä työpäiviä. Mutta sen jaksaa, sillä kohta on juhannus ja sen yhteydessä taas ylimääräinen vapaapäivä ja kesälomakin siintää muutaman viikon päässä. 

Mitä sinun kesääsi kuuluu? 

Kauniita kesäpäiviä, 

t. Satu

Heinäkuun kuulumisia

Sateinen heinäkuinen perjantai-ilta alkaa hämärtyä. Aurinko on painunut mailleen ja niin ikävää kuin se onkin todeta, päivä on alkanut lyhentyä ja loppukesän tunnelma alkaa hiljakseen hiipiä lähemmäksi. Yhtään kynttilää en ole vielä sytyttänyt kesäiltojen iloksi, mutta eiköhän niidenkin aika tule kuitenkin aika pian. Tilasin viime keväänä muutamia hunajakennolevyjä ja sydänlankaa tarkoituksenani askarrella kynttiöitä, mutta sekin jäi. Ehkäpä saan ne tehtyä tässä ennen syksyä.

Minulla on kuitenkin loma! Lyhyt sellainen, vain parisen viikkoa, mutta loma kuitenkin. Takana on todella kiireinen alkuvuosi töissä ja stressitason on ollut sen mukainen. Nyt viikon huilaamisen jälkeen alkaa tuntua sitlä, että eiköhän tästä taas selvitä. Samalla olen huomannut, että kun on aikaa ajatella, jopa jotkut jotenkin solmussa olleet töihin liittyvät kuviot ovat selkeytyneet. Aivoille tekee siis hyvää välillä olla vähemmällä kuormituksella. 

Kesään kuuluvat myös kesäkäsityöt. Tänä kesänä en ole aloittanut mitään virkkausprojektia, sillä ne (yhtään isommat sellaiset) ovat tupanneet jäämään vain kesken ja sitten häirinneet minua valmistumiseensa asti käsityökorista pilkistäessään ja muistuttaessan jälleen yhdestä keskeneräisestä työstä. Siksipä, jälleen kerran, olen tehnyt nopeita ja helppoja juttuja. 

Yksi tällainen helppo juttu oli leveä ja muutenkin reilun kokoinen panta. Lankana on Dropsin ilmava Air (65% Alpakkaa, 28% Polyamidia, 7% villaa) ja mallikerta helppo: 1 oikein, 1 nurin -joustin. Minulla oli kaksi kerää tuota Airia ja tähän meni vajaa yksi kerä. Nyt sitten mietin, mitä teen lopusta langasta :)

Pionien kukinta on kesän odotettu kohokohta. Tänä kesänä niiden kukinnan alkuun osui kuiva hellekausi ja loppuun kaatosateet. Niinpä ainakin tässä kohtaa taivaan alla, kukinta jäi jossain määrin ns. normaalikesää lyhyemmäksi. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, en malttanut olla taas ihailematta niitä monta kertaa päivässä. Ja tulihan noita kuvattuakin useaan otteeseen. 

Alkukeväästä siirsin muutaman huonossa kohtaa kasvaneen pionin, jotka olivat jo taantuneet muutaman menneen kesän aikana. Nyt ne lähtivät parmmin kasvuun, mutta kukinta jäi niiden kohdalla väliin. Ehkä ensi kesänä sitten on niidenkin vuoro. 

Mitä sinun kesääsi kuuluu?

🤍

Mukavaa heinäkuista viikonloppua ja kivoja kesäpäiviä!

t. Satu

 

Yksinkertainen virkattu vauvan kesäpeitto

 

Kesällä tuntuu, että on oltava joku virkkaus työn alla. 

Parin vuoden takainen kesävirkkaukseni oli yksinkertaistakin yksinkertaisempi ilmava vauvan peitto. Se jäi silloin kesken, yllätys, yllätys. Vaikka ei se tosiasissa mikään yllätys ole, sillä kovin pitkään samanlaisena toistuvan tekemisen toistaminen ei ole vahvuuksiani 😊 Sain peiton loppuun viime syksynä ja se jäi odottamaan pesua ja kuosittelua tähän kevääseen asti. 

Kuluvan keväään vaahteran lehtien puhjettua tämäkin peitto pääsi vihdoin valmiina valokuviin nuoren kirjovaahteran ohuella oksalla.  

Jännä muuten, että noissa alla olevissa, peiton aloituksen aikoihin otetuissa kuvissa on mukana pikkusyreeni Palibinin kukkia, joita tätä kirjoittaessanikin paraikaa kukkii nyt pari vuotta myöhemmin.

Eli syreeneiden kukkiessa pari vuotta sitten aloitin kesäkuun helteillä kotiterassin keinussa virkkaamaan yksinkertaista, vain hyvin vähän ajattelua vaativaa pikkupeittoa. 

Minulla oli nimittäin jäljellä pikkuisen reilut kolme kerää eli vajaat 300 g jo valikoimista poistunutta Novitan Siro-lankaa, 

jolle en ole keksinyt mitään muutakaan järkevää kohdetta.

Langassa on 53 % puuvillaa, 33 % viskoosia, 14 % pellavaa ja mielestäni se on mukavan ja pehmeän tuntuista. 

Hieman sellaista kivipestyn oloista ehkä. 

Peiton toteutus haki hetken muotoaan, 

mutta muovautui siinä tehdessä ja kirjoitin siinä sivussa tekemisiäni muistiin. 

Tässä alla itse tehty ohjekaavio. Eli peitto koostuu ketjusilmukoista ja pylväistä. 

Väriä vaihtelemalla saa sitten ulkonäköön elävyyttä. Ja myös langanpäitä pääteltäväksi ;)

Tällainen siitä sitten tuli. Reunat on vimeistelty virkkaamalla peiton ympäri kertaallen ns. rapuvirkkauksella, johon ohje löytyy mm. netistä hakemalla. Jujuna on, että normaalin ns. oikealta vasemmalle etenevien kiinteiden silmukoiden virkkaamisen sijasta virkataan kiinteitä silmukoita takaperin eli vasemmalta oikealle. Se vaatii hieman enemmän huolellisuutta, jotta lanka asettuu kauniisti pieniksi "huipuiksi" jokaisen silmukan kohdalle, mutta äkkiä sen tekeminen lähtee luonnostumaan. Mielestäni "rapuilu" on suhteellisen helppo reunojen viimeistelytapa ja olen sitä muutaman kerran käyttänyt. 

Virkattu vauvan peitto

Syreenien jälkeen kotipihalla ovat olleet kukintavuorossa mm. loistotädykkeet, joiden kaunis sininen väri pääsee oikeuksiinsa ilta-auringossa. 

Tällä viikolla oli yksi ylimääräinen vapaapäivä, kun ylitöitä on kevään mittaan kertynyt. Päivän agendalla oli ikkunoiden pesua, sillä sekin homma on jäänyt tekemättä kiireisen kevään aikana, kun puhti on ollut poissa. 

Onneksi kesän valoisuus lataa akkuja ja samalla on myös käsitöiden tekemisinnostus alkanut palautua. Kesäkuussa puikoilta ovat pudonneet myös muutamat pikkuisen sukat, joista sitten taas jossain seuraavassa postauksessa sitten enemmän. 

Kaunista alkavaa juhannusviikkoa!

T. Satu