Pipoja ja vielä lisää pipoja

WILLASTA - pipot

Pipokelit jatkuvat vielä ja niinpä ajattelin kuitenkin laittaa tämän pipopostauksen tulemaan. 

Alun perin olin aloittanut tämän kirjoittamisen joskus viime syksynä, kun loppukesällä ja syksyn mittaan valmistuneet pipot olivat vielä tuoreina ajatuksissa. 

Se kuitenkin jäi, mutta tässäpä näitä pipojen kuvia nyt taas tulee vaikkakin kovin sekalaisena ulkoasultaan.

 

Kaikissa on hieman eri määrä silmukoita ja pintaneulekin vaihtelee jonkun verran, 

mutta lankana näissä kaikissa on pehmeä Drops Merino Extra Fine.

Yllä ja alla olevien kuvien kennoneuleen kaavion olen julkaissut täällä blogissa reilu

 kolme vuotta sitten ja pääset katsomaan sitä "täältä".

Tykkään siitä, että pintaneule tuo pipoon hieman särmää ja toisaalta napakkuutta.

Kuten osasta kuvista huomaa, on ulkona ollut vielä vihreääkin - ja myös rutikuivan ruskeaa 😂

Jostain syystä tykkään kovasti tästä näiden yllä ja alla olevien pipojen puuteriroosa-väristä.

En oikein osaa sitä itse pitää, mutta olen tuolla värillä tehnyt nämä pari pipoa, useamman pannan sekä tyttärelle lapaset. 

Oikeastaan tässä taas näitä selaillessa, huomaan, että onhan noita tullut taas tehtyä.

Ovat niin yksinkertaisia, että valmistuvat nopeasti ja eivät vaadi liikaa miettimistä.

Eikä tässä ole edes kaikki 😊

Tämän mustan neulepipon pintaneule- ja ohjeidean sain vanhasta Novitan ohjeesta. Linkki siihen "tässä".

Lankavalinta, silmukkamäärä ja mitat ovat sitten omiani.

Laitan tähän vähän speksejä, jos haluat kokeilla.

Tämän idea on siinä, että valtaosan aikaa saa neuloa oikeita silmukoita, mikä toimii hyvin silloin, kun on tarve saada "aivot narikkaan".  

Jotta tämä on mahdollista, valmis pipo käännetään nurinpäin eli sisäpuolesta tulee ulkopuoli, jolloin pintaneule tulee hyvin esiin. 

Lankana Drops Merino Extra Fine ja silmukoita on 102. Luulen, että monelle naiselle sopii aavistuksen pienempikin. 

Jos teet esim. 100 silmukalla, voit käyttää joustinneuleena  2 oikein, 2 nurin -joustinta, 

josta saa napakamman kuin tässä käytetty 1 oikein, 1 nurin -joustin.

Pipon resori on neulottu 3,5 mm  ja itse pipo-osa 3,75 mm pukoilla. 

Resorissa on noin 5 cm verran 1 oikein 1 nurin -joustinneuletta.

Sen jälkeen toistuu kahden kerroksen mallikerta 

eli 1. krs. neulotaan kaikki silmukat oikein ja 2. krs joka toinen silmukka oikein ja joka toinen nurin. 

Näitä sitten toistetaan, kunnes pipo on lähes sopivan korkuinen.

Kärkikavennukset tehdään muutaman kierroksen aikana. 

Ensimmäisellä kavennuskierroksella neulotaan 2 oikein yhteen ja 2 oikein koko kierroksen ajan. 

Toinen kierros neulotaan oikein. Kolmannella neulotaan 2 oikein yhteen ja 1 oikein koko kierros.

Neljännellä kavennuskierroksella neulotaan koko kierroksen ajan 2 silmukkaa oikein yhteen. 

Sen jälkeen lanka katkaistaan reilun pituiseksi ja pujotetaan jäljellä olevien silmukoiden läpi ja kiristetään kärki umpeen. 

Lanka päätellään pipon oikealle puolelle, sillä tämän jälkeen pipo käännetään nurin. 

Sitten vielä sopiva tupsu päälaelle ja da-daa! Suosikkipipo on valmis. 

Itse olen juuri tämä pipo päässä kulkenut koko talven. Viimeksi äsken, kun olin koiran kanssa ulkona 😊

Sitten vielä pari kuvaa viime vuonna jo alkukesällä valmistuneista pipoista

Siniharmaa kennokuvioinen pipo syntyi pariksi pannalle ja lapasille. 

Niistä enemmän kuvia löytyy 'täältä'. 

Alla olevan kuvan joustinneulepipo sopii paremmin pienempään päähän. 

Siitä oli aiemmin juttua ja perusohjekin 'täällä'. 

No, nyt on tullut laitettua pipokuvia tämän talven tarpeisiin. Ensi talvena sitten taas uudestaan pipoasiaa ;)

Käsityörintamalla on meneillään normaali "tekisin enemmänkin, jos ehtisin" -kausi. 

Eli työpäivät vievät minusta mehut ja illalla sitten teen pikkuisen jotakin, jos viitsin. 

Lähinnä tuossa on ollut jo jonkun aikaa kesken useampi unilelujen virkkausprojekti. 

Siinä välissä on valmistunut kolmet sukat, joista juttua sitten seuraavaksi. 

Ensi viikolla on viikonlopun yhteydessä muutama vapaapäivä, mikä tuo tervetulleen tauon arkeen. 

Toki samalla tarkoittaa sitä, että hoidan äitini asioita ja siivoan. Mutta onpahan aikaa niillekin.

Sitten alkaakin jo malttamaton lumien sulamisen odotus, 

sillä juuri kuluneella viikolla kalenteroin itselleni vapaapäiviä huhti-toukokuulle, 

jotta voisin hyödyntää niitä kotipihan puutarhatöihin.

💗

Tällaista pääasiaa tällä kertaa.

Oikein ihanaa maaliskuisen viikonlopun jatkoa Sinulle!

t. Satu

 

Helppo pipo ja sen yhtä helppo tupsu

 

On se vaan jännä, miten sitä ihminen kesähelteilläkin neuloo paksusta villalangasta.

No, niin sitä on vaan tullut välillä tehtyä. 

Ei sentään ihan joka päivä kuitenkaan, että ei ihan auringonpistoksen syyksi voi laittaa ;)

Tällainen ruttukavennettu peruspipo valmistui kesäkuun alkupuolella. Kuten niin moni muukin, 

oli tämäkin ollut kesken sitä ennen jo pitemmän aikaa.

Mutta pikkuhiljaa niistä keskeneräisistäkin tulee valmista, kunhan viitsii tehdä loppuun.

Mietin pitkään, teenkö pipolle langasta ns. perinteisen tupsun vai teenkö vihdoinkin tupsun jo hyvän aikaa sitten 

nimenomaan tupsujen tekoa varten Eurokankaasta ostamastani tekoturkiksesta.

Päädyin tekoturkistupsuun ja kun kankaan esille otin, tein samoin tein kolme tupsua. 

Onpahan pari valmiina tuleviin koitoksiin.

Edellisen kerran tein tekoturkistupsuja tuossa parisen vuotta sitten.

Niistä löytyy juttua ja neuvoa niiden tekemiseen Tupsutehtailua-postauksesta.

Tässä kuitenkin pari kuvaa prosessista.

Yleensä neulon tai virkkaan ns. omasta päästäni. Niin tälläkin kertaa. 

Mutta erona se, että olen viime aikoina alkanut yhä enenevässä määrin kirjoittaa ylös 

silmukkamääriä, kierroksia ja senttejä. 

Olen tuossa aiemmin jo useamman kerran maininnut, että pyrin kirjoittamaan ohjeita näistä, mitä teen. 

Kaikesta ei toki ole, eikä tule, kun huolimattomasti jollekin silloin käsillä olleelle lapulle kirjoitetut numerot 

eivät löydä enää omaa kontekstiaan muutaman viikon päästä, 

kun muistan niitä ihmetellä ajatuksella, josko täydentäisi ohjetta ;)

Mutta tavoitteena on, että osaa sitten toistaakin tarvittessa ilman, 

että etsii kyseisen alkuperäisen tekeleen käsiinsä ja alkaa laskea silmukoita ja kierroksia.

Tämä pipo on noin naisten XS tai S-koko tai ehkä varhaisteinin kokoa. Menee kyllä minullekin,

mutta on turhan tiukka. Mielestäni tällainen pipo on parhaimmillaan hieman löysänä. 

Toki pipo venyy aina käytössä joka tapauksessa.

Tässä alla sitten muistinvaraisesti kirjoitettu oma ohjeeni tähän pipoon. 

Kannattaa huomata, että oma käsiala ja puikkojen koko vaikuttaa kokoon ja pipon korkeuteen se, 

kuinka korkean käännöksen haluaa pipon laitaan tehdä, vai tekeekö sitä ollenkaan.

Pipo:

Lanka:          Drops Merino Extra Fine, siniharmaa

Puikot:          3,5 pyöröpuikot ja sukkapuikot

Mallineule:   joustinneule *2 oikein, 2 nurin*

Tupsu:         keinoturkista

                    napakkaa puuvillalankaa, esim. vahva virkkauslanka

                   teräväkärkinen ohuehko parsinneula tms.

Tupsun voi tehdä myös joko samanvärisestä tai erivärisestä langasta.

Pipo:

Luo 40 cm pyöröpuikoille 104 s tai haluamasi neljällä jaollinen silmukkamäärä. Neulo 2 oikein, 2 nurin -joustinneuletta, kunnes pipo on sopivan korkuinen. Mallina olevassa pipossa kokonaiskorkeus, käännös huomioituna ennen kavennuksen aloittamista on noin 28 cm. Aloita kavennukset: neulo 2 oikein yhteen koko kierroksen ajan. Jos pyöröpuikot käyvät lyhyeksi neulomiseen, vaihda kavennuksen ajaksi sukkapuikkoihin.

Neulo 1 krs oikein. Neulo taas 2 oikein yhteen koko kierroksen ajan. Katkaise lanka noin 15 cm päästä.

Vedä lanka loppujen silmukoiden läpi ja kiristä varovasti reikä mahdollisimman umpeen. Pujota lankaa vielä muutamien äsken kiristämiesi silmukoiden sisään ja vie lanka nurjalle puolelle.

Päättele langanpäät hyvin nurjalle puolelle.

Halutessasi höyrytä kostean harson läpi kevyesti.

Lisää päälaelle esim. tekoturkistupsu tai myssyn langasta tehty tupsu.

Tupsu:

Leikkaa tekoturkiksesta pienillä saksien liikkeillä ihan karvan juuresta noin 8 cm halkaisijaltaan oleva ympyrä. Katkaise puuvillalangasta reilun pituinen pätkä ja laita se neulan silmään niin, että lanka on kaksinkerroin. Pujottele neulalla noin sentin pituisia pistoja noin sentin päähän tekoturkiskiekon reunasta. Kiristä hieman kireälle. Laita pieni määrä täytevanua tai esim. tupsun leikkaamisesta jäänyttä tekoturkista tupsun sisään. Kiristä varovasti tupsu umpeen. Tee tiukka umpisolmu. Jätä langanpäät niin pitkiksi, että voit pujottaa ne pipon läpi ja tehdä niistä pienen rusetin tai solmun pipon sisälle, jotta tupsu pysyy paikoillaan. Tupsu kannattaa ottaa piposta pois pesun ajaksi. Jos tupsu on likainen, pese se erikseen tekoturkiksen omien pesuohjeiden mukaisesti. Yleensä varovaisesti käsin haalealla vedellä.

Neuloin tämän pipon samoihin aikoihin kuin heinäkuun puolivälin postauksessa näkyneet pipon, pannan ja lapaset.

Nyt alkaa tuo harmahtava vaaleansininen merinovilla olla vähempänä.

Minulla onkin ollut tässä useita "jämälankaprojekteja" ja useita sukkapareja ns. räsymattosukkia, tai oikeastaan löyhästi niiden tapaisia on valmistunut, 

sillä jotenkin en osaa yhdistellä ihan kaikkia värejä sekaisin.

 Siispä sellainen ihana räsymattojen väri-ilottelu on kuitenkin jäänyt toteuttamatta :)

Palataan niihin myöhemmin :)

Se olisi sitten elokuun puoliväli. Uskomatonta, miten nopeasti kesä on taas hujahtanut.

Nautitaan tunnelmallisista elokuun illoista!

Kauniita elokuisia päiviä!

t. Satu

Hyvää alkanutta uutta vuotta!

 

Vuosi on vaihtunut ja arki on alkanut omalla painollaan. 

Tästä se taas lähtee.

Kunhan vauhtiin pääsee 😊

Töitä on vähintäänkin riittävästi ja niiden vastapainona pitää olla jotain muuta. 

Ja itselläni "se joku muu" tietysti ovat käsityöt nyt ainakin.

Mutta välillä takkuaa silläkin osastolla. 

Jossain vaiheessa lankoja käsissä pyöritellessä iski taas tunne, 

että kun mitään uutta ei osaa aloittaa, että sitten pitää tehdä, sitä mitä osaa (taas),

 mutta ei kuitenkaan haluaisi aina sitä samaa. 

Ja keskeneräisiäkin on, mutta niitä ei vaan saa jatkettua.

Onko tuttu tunne?

 

Pää löi vaihteeksi ihan tyhjää ja katsellessani sitten aikani kuluksi

 instagramista vanhoja kuviani huomasin kuvan 

reilu vuosi sitten tekemästäni vauvan norjalaismyssystä,

 johon olin perusohjeesta poiketen tehnyt kavennusten ja levennysten kohdille 

valopalmikkoraidat. 

Muistin myös, että olin summittaisesti tehnyt itselleni siihen ohjeen 

uskollisesti jo pitkään käsitöiden pikamuistiinpanojen vastaanottajana palvelleeseen sinikukkakantiseen ruutuvihkoon. 

Niinpä sitten neuloin tuttua ja turvallista, 

mutta kuitenkin vähän erilaista kuin ihan viime aikoina. 

Ja niin valmistui jälleen yksi pienen ihmisen myssy. 

Vaaleansinisen myssyn päälaelle tein keikkumaan valkoisesta tekoturkiksesta vielä tupsun.

Ihan kiva yhdistelmä siitä tuli ainakin omasta mielestäni. 

Voi olla, että on ns. nykymakuun liian perinteisen hempeän vaaleansininen;

aika paljon perusvärejä tai murrettuja tummia sävyjä pienilläkin näkyy nykyään.

Mutta tällaisen keski-ikäisen täti-ihmisen mielestä sävy on kuitenkin söpö ...

Vähän harmitti, kun kuvatessa harmaana joulukuisena päivänä valo ei meinannut riittää mitenkään,

mutta aika hyvin tuo langan sävy kuvissa lopulta toistuu. 

Ihan hauska ns. välipalakäsityö tämä oli, mutta pää jatkaa jumittamistaan edelleen.

Seuraavaksi sitten taas jotain muuta  - luulisin 😊

Mutta kevättä kohti mennään ja se on pääasia.

Vaikka lunta ja talvi saatiin etelääkin nyt vuoden alussa. 

Tänään oli ensimmäisten lumitöiden vuorokin.

Valon lisääntyessä toivon taas energiankin määrän lisääntyvän 

ja sitä kautta toivottavasti myös jumituksen helpottavan.

Tätä se vaan välillä näköjään on.

Kauniita tammikuisia päiviä Sinulle ja iloa alkaneeseen vuoteen!

Neulesetti merinovillasta

Villa lämmittää suloisesti viilenevässä syksyssä ja talven tullen.
Itse olen melko herkkäihoinen ja voin käyttää pään ja kaulan alueella vain hyvin pehmeästä
ja kutittamattomasta langasta tehtyjä asusteita.
Siitä syystä merinovilla on yksi parhaista.
Mutta sitäkin on monenlaatuista ja tuntuista tarjolla,
joten ihan kaikki eivät valitettavasti  herkkähipiäiselle sovi.

Kesällä matkalla mummolaan pysähdyimme Lahdessa Kärkkäisellä,

josta ostan usein Dropsin lankoja,

koska valikoima tavarataloksi on hyvä ja hinta hieman edullisempi kuin monessa muussa paikassa.
Ja nimenomaan nuo merinot ovat minulle sopivan pehmeitä.

Tällä kertaa mukaan lähti syksyisempiä värejä, kuten harmaata, ruskehtavaa ja viininpunaista.

Viininpunaisesta päätin jo keriä hyllystä kerätessäni neuloa neulesetin;

tupsupipon, kaulurin, lapaset ja pannan.

Kuvia on tekeleistäni ottanut matkan varrella niiden valmistuttua,

mutta jopas on tuo väri hankala kuvattava! 

Ei sitten millään meinaa toistua oikean sävyisenä kuvissa.

Noissa valmiita esittelevissä ulkona otetuissa "mallipää"kuvissa,
väri taitaa olla luonnollisimman näköinen.

Laitan nyt mukaan kuitenkin näitä muitakin 😊

Käytin kaikissa ns. kennokuviota, jolla viime talvena neuloin itselleni tumman harmaan pipon, 

joka löytyy 'Pipottelua' - otsikolla viime helmikuulta.

Siellä on myös tämän helpon ja mielestäni näyttävän mallineuleen kaavio, jos haluat käyttää.

Pipon resori on 5 cm korkea ja sen jälkeen, ennen mallineuleen aloittamista,

on neulottu yksi kierros oikein ja lisätty sen aikana kaksi silmukkaa, jotta silmukkamäärä olisi neljällä jaollinen. 

Kauluri tai tuubihuivi, miten tuota nyt nimittäisi, on tehty samalla mallilla.

Resori on vain vajaa kaksi senttiä korkea sekä alussa että lopussa.

Kaulurin koko korkeus on n. 24 cm.

Lankaa siihen kului tasan kaksi kerää eli 100 g.

Lapaset on neulottu muuten ns. kiilapeukalollisten peruslapasten ohjeella, 

mutta käden selkäpuolen silmukoilla on neulottu samaista kennoneuletta.

Koska lankaa oli vielä jäljellä, päätin tehdä vielä samaa mallia hyödyntäen pannan.
Ensin neuloin pannan samalla kennokuviolla kuin pipon, kaulurin ja lapaset.



Mutta, koska saman värjäyserän lankaa oli vielä yhden pannan verran,
neuloin siitä myös palmikkokierteisen pannan.
Ja niinpä kerrankin sain oikein kunnon neulesetin aikaiseksi 😊



Kennoneulepanta on pikkuisen isompi kuin kierrepanta
ja se joustaa myös sivusuunnassa enemmän.

Omasta mielestäni tästä setistä tuli yllättävän kiva.

Seuraavaksi tarkoitus on pienien välipalatöiden jälkeen tehdä

tummanharmaa tuubikauluri.

Malli on vielä mietinnässä, mutta langat valmiina 😊

Kuvien ottamisaikaan oli pienen suklaakirsikkapuumme tuottanut tällä kertaa vähän vaatimattomamman sadon. 

Minä napsin kirsikoita suoraan puusta suuhuni kilpaa varisten ja harakoiden kanssa. 

Pidin kyllä puoleni ja keräsin myös kulhollisen marjoja, 

joista tytär leipoi tahmeaa kirsikkasuklaabrownieta.

Pidin muuten senkin suhteen puoleni, 

oli se vaan niin hyvää varsinkin vaniljakastikkeen kanssa😉

Syksyä alkaa jo olla ilmassa ja työarki täyttää ajatuksia olipa töissä tai vapaalla.

Vihotteleva selästä jalkaan kulkeva hermo koettelee myös kärsivällisyyttä ja 

saa osaltaan pinnan kiristymään ja stressitason nousemaan. 

Sitä huomaa, kuinka vähästä se taas oma olotila on kiinni ja kuinka kokonaisvaltaisesti

 sellainen tuttavuus kuin hermosärky vaikuttaa koko olemiseen ja kaikkeen tekemiseen.

Kyllähän minä fyssärin ohjeita noudatan, mutta pitkää pinnaa tämäkin taas vaatii.

Käsityöt ovat jääneet siitäkin syystä vähemmälle, kun istuminen ei ole herkkua, 

mutta siitä huolimatta tämän neulesetin jälkeen olen neulonut yhdet lyhytvartiset sukat itselleni 

ja pitkästä, pitkästä aikaa kaivanut virkkuukoukun esille ja viritellyt pientä virkkausinnostusta pienten virkkuiden myötä.

Sieltä sekin into pikku hiljaa, hyvin vähitellen on päätään nostanut! 

Niistä sitten jossain vaiheessa vähän enemmän myös täällä.

Näiden heinäkuisten kuvien myötä toivottelen nyt sinulle mukavia syyskuun alun päiviä!

Tupsutehtailua

Itse tehty tekoturkistupsu

Erilaisia myssyjä ja pipoja on matkan varrella valmistunut lähinnä lasten koossa
ja ihan viime aikoina lopulta aikuisenkin päähän sopivina.
Ja, kun pipo on päässä, se kaipaa joskus kumppanikseen myös tupsun.
Onhan se silloin aika veikeän näköinen.
Monenmoista lankatupsua on matkan varrella väännetty ja onnistumisaste on ollut milloin mitäkin.
Yleensä kuitenkin sentään ihan kelvollisia.
Lankatupsuja on ollut kiva askarrella myös lasten kanssa ja niistä on saanut monenmoista
jännää aikaiseksi, punatulkuista kirjanmerkkeihin joulukuusen koristeista puhumattakaan.

Monen kaupasta ostetun pipon, ja enenevässä määrin myös käsin tehdyn pipon,
päälaella näkyy kuitenkin keikkuvan pörröinen tekoturkistupsu.
Ja käyväthän ne vaikka huivien tai avaimenperienkin koristeeksi.
Tuota huivijuttua pitäisi itse asiassa itsekin kokeilla 😊



Ostetut valmistupsut ovat mielestäni suhteettoman kalliita,
joten olen selaillut netistä ulkomaisia käsityösivustoja,
mutta toistaiseksi en ole päätynyt valmiita tupsuja tilailemaan.
Pari Kehrän tupsun olen ostanut, mutta en ole ihan vakuuttunut niiden laadusta.

Viime talvena innostuin tekemään itse tekoturkistupsuja ja
googlailemalla löytyi hyvinkin nopeasti tekoturkistupsun teko-ohje.

Olen parisen kertaa käynyt Eurokankaassa varta vasten tekoturkistostoksilla.
Alun perin menin hakemaan beigeä ja valkoista tekoturkista, sellaista, jossa olisi eri sävyjä
ja osa "karvoista" pitempiä, jotta tupsut olisivat ilmeikkäämpiä ja aidomman näköisiä.

Mutta valikoima olikin yllättävän suppea,
joten ensimmäisellä kerralla lähdin kaupasta mukanani kaksi 15 senttimetrin levyistä soiroa mustaa ja harmaata turkista.
Toisella kerralla mukaan lähti puolestaan 10 cm soiro valkoista.
Noiden turkisten karva on suhteellisen tasapituista ja noin kolme senttiä pitkää. 

Nuorehko naismyyjä oli asiantunteva ja antoi jotain hyviä neuvoja sekä tupsuihin, 

että muihin suunnittelemiini ompeluprojekteihini liittyen.

Tekoturkistupsun tekeminen

Piirsin kangasliidulla kahvikupin aluslautasta ja kahta eri kokoista mukia apuna käyttäen

turkisten nurjalle puolelle ympyröitä, jotka leikkasin pienillä saksien liikkeillä.

Tärkeää on nimenomaan pitää koko ajan saksien turkispuolella oleva terä karvan juuressa,

jotta ei vahingossa tule leikanneeksi viereisiä karvoja lyhyiksi.

Tämän jälkeen ompelin vajaan sentin päähän ympyrän reunasta harsinpistoja vahvalla puuvillalangalla

ja kiristin tupsun kiinni ja lopuksi tein vielä tiukan solmun.
Myyjän mukaan tupsua ei tarvitse täyttää, sillä siitä tulee muutenkin riittävän muhkea.
Päädyin kuitenkin täyttämään osan tupsuista kevyesti,
sillä varsinkin isompana niin niistä tuli vähän täytettynä mielestäni tasaisempia ja pyöreämpiä.
Täytteenä käytin joissakin tupsuissa tupsun teossa ylijääneiä pieniä tekoturkispaloja
ja joissakin askarteluvanua.
Toki ovat kevyempiä ja ehkäpä tosiaan ihan riittävän hyviä myös ilman täytettä,
pienimmät tupsut ainakin.
Lopuksi laitoin vielä samasta puuvillalangasta kaksinkertaiset kiinnitysnarut,
joilla tupsun voi kiinnittää pipoon,
tai ihan minne haluaakaan ja tupsu on kuitenkin irrotettavissa esimerkiksi pesun ajaksi.

Tässä vielä linkkejä muutamiin teksteihini, joissa näitä, ja muitakin, tekemiäni tupsuja on näkynyt:
Valepalmikkomyssy, Valkoinen pipo, Joulutossut, Pienelle pehmeää, Lapsen myssy ja tuubihuivi.
Ja kaikista viimeisimpänä Pipottelua.



Pientä harjoittelua vielä ja sitten alkaa näiden tuotekehittely olla huipussaan 😀
❅
Kivoja kevättalvisia päiviä Sinulle
eteläisen Suomen vesisateesta!
❅

Valepalmikkomyssy

Olen ihastunut paksuhkoon merinovillaan.
Siitä saa ihanan pehmeitä ja lämpimiä neuleita ilman pörröisiä irtoilevia hahtuvia.

Tuossa syksyllä oli muutama rauhallisempi työviikko, mikä samalla tarkoitti vähän aktiivisempia neulontaviikkoja,

jolloin halusin toteuttaa pieniä neuletöitä ilman ohjeita, tai ainakin olemassa olevia ohjeita itse muokaten.

Yksi noiden viikkojen tuotos on vauvan / pienen lapsen kokoa oleva myssy.

Otin kuvat myös silloin, mutta julkaiseminen täällä blogin puolella jäi siinä vaiheessa.

Myssy on neulottu ns. norjalaismyssyn perusohjeella,

johon löytyy eri ohjeversioita netistä hakemalla. 

Ohjetta on muokattu kuitenkin niin, että sekä kavennusten että levennysten 

välissä on pystysuoran raitakuvion muodostava valepalmikko.

Lisäksi laitoin otsalle keskimmäisen palmikkoraidan molemmille puolille yhden lisäsilmukan

ja tein perusohjeesta poiketan myssyyn yhden ylimääräisen kavennus-levennyskierrosparin.

Taaperon myssy - valepalmikkomyssy

Tupsun tein itse mustasta tekoturkiksesta, 

jota ostin viime talvena Eurokankaasta ihan tupsujen tekoa varten.
Olen askarrellut tekoturkiksista tupsuja ja pienen harjoittelun jälkeen niistä on tullut ihan siedettäviä.
Tulevat huomattavasti edullisimmiksi noin kuin valmiita ostamalla.

Myssy on mukavan pehmoinen ja lämmin, 

mutta kuten neulemyssyihin yleensäkin siihen saa lisää lämpöä ja tuulen pitävyyttä, 

jos ompelee esimerkiksi flannellivuoren koko myssyn osuudelle tai sitten vain otsan ja korvien kohdalle. 

Tai sitten yksinkertaisesti käyttää alla lasten ns. kypärämyssyä. 

Niin tein aikoinaan omien lastenikin kanssa 😊

Vauvan myssy merinovillasta

Talvi on ollut ainakin tähän asti yllättävän leuto.
Eteläosassa maata lunta on ollut maassa välillä sentti pari, mutta sekin on sulanut.
Paukkupakkasiakaan ei ole ollut, mutta pikkupakkasista itse asiassa tykkäänkin enemmän.
Ja sellaisilla keleillä tällainen myssy auttaa pysymään lämpimänä!

❆

Kivoja tammikuisia päiviä sinulle epämääräisestä kelistä huolimatta -
toivotaan mukavia ulkoilusäitä 

❆