Äitienpäiväviikonloppu ja puuvillaisia lonkero-otuksia

Niin se vaan on toukokuukin jo pitkällä ja toukokuun toinen sunnuntai on tänä viikonloppuna. Äitienpäivä tuli itselleni mieleen, kun reilu viikko sitten ostin terassille ruukkuun pieniä eri violetin sävyissä kukkivia orvokkeja. Rakastin lapsena hempeän violetteja ja vaaleansinisiä orvokkeja ja muistan, kuinka pienenä koululaisena piirsin sellaisia myös äitienpäiväkorttiin. Samaiseen korttiin tuli myös orvokista kertovan laulun sanat ja nuo sanat kaikuvat mielessäni juuri tätä kirjoittaessani 

"Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni. Katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni. Itse hoidin kukkamaani, rikkaruohot kitkin, vettä kannoin iltasella rantatietä pitkin. Noudan tästä äidilleni orvokin tai kaksi..."

💜

No, köykäisellä aasinsillalla kuvissa näkyviin lonkero-otuksiin, joista yhdellä on vaalean violetit, vai pitäisikö sanoa liilat, lonkerot. 

Olen viime vuosina virkannut välipalakäsitöinä erilaisia turvalonkeroita, mustekaloja yms. lapsille ja miksei vanhemmillekin tarkoitettuja hypisteltäviä otuksia. Tässä mukana kuvia kuluneen syksyn ja talven aikana koukulta pudonneista. Lankana kaikissa on merseroitu puuvillalanka ja täytteenä laadukas polyesteritäytevanu. Kun minulta on kysytty, kestääkö täyte pesemisen, olen itsekin hämmästynyt, että kyllä täyte kestää tuoteselosteensa mukaan +95 asteessa pesun, mutta lanka itsessään 
(langasta riippuen) 40 tai 60 astetta.  

Näissä on kiva kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä ja huomata, että otuksien ilme ja olemus on aina vähän erilainen niiden värityksestä ja lonkeroiden kierteisyydestä riippuen. Joskus kun innostun, virkkaan yhdelle otukselle ns. mahan aluksen kippuroita lonkeroita täyteen, mutta joskus sen sijaan tuntuu, että vähempikin riittää ja otuksesta tulee keveämpi versio muutamine lonkeroineen. 

Yllä olevat minikokoiset hellyttävät pikkumustekalat virkkasin joskus viime syksynä. Niiden tekeminen oli nopeaa ja aika kivat niistäkin tuli. Nuo kaikki menivät hieman isommille pikkutytöille, joilla on "silmää" miniotuksille. Oma, nyt jo aikuinen tyttärenikin tykkäsi aikoinaan kaikistä minikokoisista. OIipa kyse sitten minimukista, -rasvapurkista tai -nallesta, niin, mitä pienempi sen suloisempi ja sitä isommat "iiihanat" aina tuli 😊 Jännä, miten mieleen muistuu hauskoja hetkiä omankin lapsen kanssa. 

Tänä viikonloppuna on äitienpäivä. Omat aikuiset lapseni tulevat viikonlopuksi kotiin ja samalla saan toivotun hengähdystauon töistä, joihin ajatukset muuten helposti karkaavat, kun ei ole muuta ajateltavaa. Omalle äidilleni sain toimitettua ruukkuruusun jo viime viikonloppuna hänen kotipaikkakunnallaan toimivan puutarhan kautta. Siltä ystävällisesti toimitettiin kukka suoraan kotiin hyvin kohtuullisella kuljetuskustannuksella. Aivan ihana, miten tällaistakin palvelua löytyy, kun sitä uskaltaa kysyä, vaikka eivät kotiinkuljetuksia markkinoikaan.

🌼🌼🌼

Lempeää äitienpäiväviikonloppua kaikille äideille, isoäideille, mummoille, äitimielisille ja äitien lapsille.

💗💜💗

Mukavia toukokuisia päiviä

🌼🌼🌼

 

Se on sitten kevät ja pääsiäinen 💛

 

Toisen pääsiäispäivän ilta. Ulkona sataa tihuuttaa edelleen, mutta iltaa kohti sade säätiedotuksen mukaan laantuu, mikä on hyvä asia, sillä minulla on kauan odotettu vapaaviikko 😊 Viime viikon lämpimät päivät ovat vielä muistissa, mutta ei kelin niin lämpimäksi tarvitsekaan vielä mennä, jotta toivottavasti ehdin saada paremmin kotipihan kevättöitä tehtyä. Pari istutusaluetta meinasin kierrätellä metallireunuksella, kun kaavailemani kivetyt istutusaltaat osoittautuivat sekä liian isotöisiksi että mielestäni myös hintaviksi niiden kokoon verrattuna. 

Kevätkukkijat ovat jo vauhdissa. Lumikellon kukat ovat jo lakastuneet ja värikkäät kroomuksetkin alkavat olla tämän keväisen kukintansa ehtoopuolella. Sen sijaan kevätkaihonkukkien suloiset siniset silmät ovat juuri avautuneet ja hurmaavat valkovuokkomättäät täplittävät paitsi kotipihan reunamia myös läheisiä tien vieriä. Sinisen eri sävyissä kukkivat sinivuokot puolestaan viihtyvät enemmän metsikön laitamilla ja suojissa.

Posliinihyasintti - Puschkinia scilloides

Idän sinililja - Scilla siberica

Pääsiäisen aikana valmistui muutama käsityö. Töissä on ollut ihan julmettu kiire koko talven ja nyt, kun oli vapaata ja sateessa ei huvittanut ulkonakaan olla, tuli pakottava tarve saada valmiiksi lapaset, jotka aloitin reilu viikko sitten palmusunnuntaina (alla kuva lapasten resorista pajunkissojen kera). Laitan kuvan valmiista sitten myöhemmin. Samalla vimmalla virkkasin yhtenä päivänä keltaisen Unille-pupun samalla periaatteella kuin lukuisat sen edeltäjatkin. Ja jotta kipeytyneissä peukaloissa ja puutuvissa sormissa ei olisi tarpeeksi, neuloin vielä yhdet perusvillasukatkin alusta loppuun pyhien aikana. Ja viimein lopulta tuli tunne, että nyt on tehty käsitöitä taas riittävästi vähäksi aikaa, että nyt voin kirjoittaa vaikka tänne blogiin ja olen ottanut edes vähän takaisin kulunutta aikaa, minkä olen töiden jälkeen vain istunut sohvan nurkassa "puolitiedottamana". Tunne on kuin olisi elossa jälleen.

Nuoret aikuisemme olivat kotona pääsiäisen aikaan ja tytär leipoi mehevän mausteisen porkkanakakun, jonka kuorrutteessa ja täytteessä on Philadelphia-tuorejuustoa. Herkullista, mutta tuhtia. Ja kakullakin oli kokoa 😊Jännä muuten, että kakussa ei maistu porkkana, vaikka siinä on sitä todella reilusti. 

Varsinaisia perinteisiä pääsiäisruokia meillä ei juuri syödä. Sen sijaan grillasimme kanaa, lihaa ja kasviksia perjantaina ja lauantaina. Eilen tytär sitten teki mausteista ja erittäin hyvää chorizopastaa. Siinä on runsaasti paitsi chorizo-makkaraa, myös sipulia, valkosipulia, juustoa ja basilikaa. Nam! 

Tänään sitten oli vuorossa sitruunainen savulohipinaattipasta, mutta siitä en sentään kuvaa ottanut - kerronpahan vain 😊

Chorizopasta

Siman tekemistä olen miettinyt, mutta koska olemme mieheni kanssa vapun kahdestaan kotona, tuskin tulee laitettua simaa tulemaan. Sen sijaan ostimme jo kokeeksi pari pulloa ruokakaupasta valmista perussiman reseptillä tehtyä luomusimaa ja koska se maistui lähes yhtä hyvälle kuin kotona tehty, taidamme mennä sillä vapun yli.

Tällaisia kevätkuulumisia useamman viikon blogihiljaisuuden jälkeen täältä.

Mitä sinun kevääseesi kuuluu? 

Kauniita kevätpäiviä !

t. Satu

Meduusoja ja mustekaloja

Virkkaushimo iski 🤍

Sen innoittamana tässä kevään mittaan on syntynyt joukko suloisia meduusoja ja/tai mustekaloja.

Kaipa näitä voi kutsua meduusoiksi tai mustekaloiksi tai turvalonkeroiksi tai lonkero-otuksiksi.

Mutta, leluja kun ovat, ei tituleeraaminen oikealla termillä liene oleellisinta :) 

Näiden tekemiseen jäin koukkuun ja vasta näitä kuvia ottaessani tajusin, kuinka monta niitä onkaan!

Ei ihme, että mies hieman hymyili vinosti ne nähdessään... Mutta kehui sentään ;)

Lankana suurimmassa osassa on merseroitu puuvilla Drops Muskat sekä parissa yksilössä merseroimaton puuvilla 

Järbo Eko Bomul sekä Järbo Colin, jossa on puuvillan lisäksi reilu kolmasosa pellavaa. Yhden mustekalan siniset lonkerot

 ovat pehmeää Drops Safran puuvillaa, mutta sen pää on em. puuvilla-pellavaa.

Ajattelin ensin, että kokeilen vaan tehdä yhden tai kaksi. Mutta en osannut lopettaa ennen kuin nuo langat loppuivat 

ja kahteen viimeisimpään piti käyttää "värikartasta" poikkeavaa vaaleansinistä ja keskiharmaata Safrania😊

Virkattu mustekala

Näistä osa on aika pieniä, pään korkeus pienimmillä on noin viisi senttiä. 

Kiharoiden lonkeroiden pituus on noin 8-12 cm ja suorempien lonkeroiden pituus venyttämättä noin 15-18 cm. 

Isommat ovat sitten hieman kookkaampia, mutta aika kompaktin kokoisia kaikki kuitenkin.

Jokainen on omanlaisensa yksilö, kuten jokainen meistä muistakin. 

Virkattu vauvan lelu - Meduusa, mustekala

Osa näistä lonkeroisista tulee mahdollisesti myytyä, jokunen päätyy lahjaksi ja

 mahdollisesti jokunen johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen. 

Katsotaan nyt.

Tällaisia virkkauksia tällä kertaa 

🤍

Leppoisaa viikonloppua ja kauniita toukokuisia päiviä Sinulle!

T. Satu

Pehmoisia lonkeroita

 

Välillä on pakko saada aikaiseksi jotain nopeasti valmistuvaa ja helppoa. 

Sellaista, josta näkee nopeasti lopputuloksen. Sellaisia ovat esimerkiksi nämä pehmoiset mustekalat.

Nämä ovat yhdenlaisia versioita pienille vauvoille tehtävistä turvalonkero-nimellä kulkevista leluista.

 Niiden lonkeroista on pienen käden helppo tarttua kiinni ja saada siten turvaa.

Nämä ovat mielestäni mukavia ja käyttökelpoisia vauvalahjoja, vaikka käyvät leluksi tai vaikka stressin purkamiseen / paijaamiseen kenelle tahansa. 

Noiden lonkeroiden näprääminen ja sormeilu osaa olla yllättävän meditatiivista (ainakin minusta).

Nämä kuvissa näkyvät kolme pehmoista lonkero-otusta on virkattu superpehmeästä chenille-langasta.

Vaaleanpunaisessa sekä vaaleansinisessä lankana on ohuempi Katia Bambi ja beigessä puolestaan paksumpi Alize Velluto. 

Molemmat ovat polyesteriä ja uskomattoman pehmeitä. 

Bambia on kerässä 100g eli 120 m, kun taas Vellutoa 100 g eli 68 m.

Väriskaala molemmissa langoissa on laaja, mutta jostain syystä aina mukaan tarttuu hempeitä tai ainakin vaaleita sävyjä.

Lelujen täytteenä on polyesteritäytevanu ja ne on kaikki virkattu muistaakseni 6 mm koukulla.

Vaaleansininen turvalonkero-mustekala on näistä kolmesta kaveruksesta pienin ja beige suurin. 

Sinisen lonkeroiden pituus venyttämättä on noin 13 cm ja pään korkeus noin 6 cm.

Vaaleansiniselle laitoin ns. turvasilmät. En ole niitä käyttänyt aiemmin, mutta tammikuussa kun tilasin Menitalta pipolankoja, 

tilasin muutaman parin erilaisia ja erikoisia lelujen silmiä. 

Niissä on tappikiinnitys ja tappiin laitettava "lukko-osa" menee kyllä tosi jämäkästi kiinni. Pujotin tapin silmukoiden tiukasta välistä niin, 

että lankaa jäi joka puolelle lukon ja silmän väliin. 

Ajattelen, että noin se pysyy varmimmin paikoillaan. Muuten on mielestäni mahdollisuus, että silmän lukkoineen saisi kaivettua silmukoiden välistä esiin, 

kun on kysymys paksusta langasta. Tämä ei kyllä lähde ilman, että lankoja katkaistaan. 

Onko sinulla tällaisista ns. turvasilmistä kokemuksia?

Sitten näiden kahden vähän isomman otuksen silmät on virkattu ohuesta tummasta puuvillalangasta ja ommeltu paikoilleen. 

Omasta mielestäni eivät ole hassumpia silmiä nämäkään.

Nämä lienevät sitten niitä todellisia välipalakäsitöitä, sillä valmistuvat suhteellisen nopeasti ja ei ole ohjeen noudattamisen stressiä. 

Jokainen turvalonkero kun on oma yksilönsä ja erilainen kuten kaikki  muutkin otukset, joita (neule/virkkaus)maailma päällään kantaa:) 

Mukaan luettuna me, jotka puikkoja tai koukkuja käsissämme heilutamme 😊

Seuraavaksi ajatuksissa on jatkaa lelujen virkkaamista. Puuvillalangasta tällä kertaa. 

Ostin viime kesänä pariin otteeseen aika paljon puuvillalankoja nimenomaan niitä varten ja noita lankavarastojani katsoessani 

taas muistin niiden olemassaolon. Pahoittelut siis jo etukäteen, että sellaista on luvassa jossain vaiheessa 😊

🤍🤍🤍

Kiireisen arjen keskellä on hyvä pysähtyä. 

Minulle se tarkoittaa (edelleen) kukkasia, käsitöitä ja teekupposta.

Miten sinä rentoudut ?

Toivotan Sinulle kaunista viikonloppua ja mukavia lumisen helmikuun viimeisiä päiviä!

❄️❄️❄️

Pienelle pehmeää

Ja niin vaihtui jo helmikuu! 

Mutta, koska talvi siis jatkuu, mennään dellisestä kesäkukkapostauksesta sitten taas sisähommiin eli käsitöiden pariin. 

Sinällään olisi kyllä tehtävä muitakin sisähommia alkaen ihan kodin perussiivouksesta. On nimittäin menty ultrakevyellä siistimisellä niin pitkään että hävettää edes miettiä...

Mutta, koska siivoaminen ei huvita, tässä pimeinä talvi-iltoina on tullut taas väkerrettyä monenlaista muuta. 

Ihan hissukseen kylläkin. Mutta kun näin talvella ei ole oikein muitakaan harrastuksia, on töiden vastapainona tullut nollattua aivoja käsitöiden parissa.  

Moni käsityön tekele on täysin kesken ja viime syksynä markkinoilta ostamani pajukori on niitä keskeneräisiä ääriään myöten täynnä tuossa nojatuolin vieressä. 

Neulottavista siellä taitavat olla kolmet sukat, kahdet kämmekkäät, yksi pipo ja yksi huivi kesken. 

Virkattavista sitten yksi unilelu, yksi helistin ja pari kirjanmerkkiä odottaaa loppuun saattamistaan.

Toki aina välillä saan jotain tehtyä loppuunkin, mutta usein tulee vain aloitettua jotain uutta, kun yhtäkkiä tulee mieleen jotain, 

mikä houkuttaa aiemmin aloitettua enemmän. Sanon näitä välipalakäsitöiksi, vaikka eivät ne kaikki niin pieniäkään aina edes ole.

Sitten jonkun ajan kuluttua en ole enää ihan varma, että millähän ohjeella jotain aloitti, vai oliko ohjetta ollenkaan tai mitähän mistäkin oli ajatus tehdä 😊

Mutta siis nyt kuvissa nämä viimeisimmät välipalat eli kaksi Unille-pupua, jotka olen tehnyt ns. omasta päästä -ohjeella.

Innostuin toissa kesänä virkkaamaan leluja ja ihan perinteisesti ensin puuvillalangasta. Esimerkiksi 'tästä' ja 'tästä' klikkaamalla löytyy juttua niistä.

Nyt nuo puuvillaiset ovat jääneet vähemmälle. Olen virkannut puuvillalangasta vain pari kolme helistintä. 

Sen sijaan olen tykästynyt pehmeään chenille-lankaan, josta tehdyistä Unille-pupuista oli kuvia aiemmin täällä blogissa. Pääset katsomaan niitä 'täältä'.

Lankana molemmissa on Katia Bambi ja nenä sekä silmät on tehty puuvillalangalla. Pään täytteenä on polyesteritäytevanu.  Koukku taisi olla 6 millinen.

Nämä valmistuivat melko nopeasti ja olivat siis nimenomaan välipalakäsitöitä.

Erinäisiä suunnitelmia kevääksi on jo olemassa. Siis kotipihaa koskien. Jotain pientä rakennusprojektia ehkä ja uusi istutusalue. 

Tai oikeastaan yhden jo olemassa olevan leventäminen / jatkaminen.

Olen nimittäin miettinyt pienen havuryhmän perustamista puolivarjoisaan tontin kohtaan, johon paistaa aurinko aamupäivän ajan ja 

jossa yhdellä sivustalla jo isoiksi hujahtaneet tuijat kaipaavat mielestäni matalampia kanssakasvajia lähistölleen. 

Toisaalta isohkot tuijat vievät vettä ja ravinteita tosi paljon ja olen huomannut, että niiden lähistöllä kasvavilta vaaditaan sitkeyttä.

Ehkä pesäkuusi, pallotuija, kynäkataja tms. ikivihreä sopisi. Mietin lähinnä sitä, miten pärjää juuristokilpailussa.

Ajattelen, että siihen voisi istuttaa myös kuunliljoja. Niiden juurakoita tuleekin runsaasti etupihalta, sillä siellä olevan isot kuunliljaistutukset on jaettava. 

Lisäksi mietin, että esim. limenvärinen syyshortensia voisi sopia niiden kaveriksi. 

Mutta sitten mietityttää, mitä muuta siinä voisi noiden lisäksi olla? Ehkä joku valkoisin kukin kukkiva perenna tai valkokirjavalehtinen pikkupensas? Olisiko ehdotuksia?

Tällaisia juttuja siis pyörii mielessä näin kevättä kohti mentäessä. 

Muuten ovat kovin vähäisiä nämä arkikuulumiset. Että tällaisella vähän köykäisellä sisällöllä mennään taas kerran 😊

Mukavaa alkanutta helmikuuta!

❄️❄️❄️

t. Satu

Pehmoiset Unille-puput

 

Tiedättehän suloisen utuisen pehmoisen tunteen.

Sellaisen, jonka joskus tavoittaa sylin pehmeän, kepeän viltin sisällä tai neuleeseen kietoutuneena.

Sellainen tuli minulle mieleeni, kun heinäkuun mummolaareissulla matkan varrella erään ison tavaratalon lankaosastolta löysin samettista pehmolankaa.

Kuin taikaiskusta huomasin muhkeita keriä siirtyneen koriini. Ja niitä oli monta. 

Mies totesi myöhemmin, että olin ostanut auton täyteen lankaa ;) No, ehkä hän vähän liioitteli.

Mukaan lähti nimittäin kymmenen kerää utuista vaaleansinistä Alize Velluto -nimistä lankaa,  

josta tulee yksinkertainen aina oikein neuleella neulottu olopeitto joululahjaksi. Saajaa en paljasta vielä :) 

Sitten mukaan lähti kaksi kerää hieman ohuempaa Katian Bambi -lankaa, yksi vaaleansinistä ja yksi vaaleanpunaista, 

joista molemmista syntyi yksi versio Unille-pupusta. Lisäksi vielä tietysti yksi valkoinen kerä, sillä sitä tarvitaan aina. 

Eli ei noista ihan auto täyttynyt, ei vaikka mukaan lähti myös muutama kerä merinolankaa. 

Niin ne miehet osaavat liioitella, kun langoista on kysymys, vai mitä ;)

Reissun jälkeen oli ihan pakko saada tuota pehmolankaa koukulle. 

Ensin syntyi vaaleanpunaisesta yksinkertaisempi Unille-pupu ja heti sen perään vaaleansinisestä hieman erilainen.

Vaaleanpunaiseen olen itse asiassa hyvinkin tyytyväinen. Ei tuo sininenkään hassumpi ole,

mutta jos teen seuraavan, ehkä mietin mittasuhteita vähän tarkemmin. 

Molemmat pehmoiset Unille-puput on tehty omasta päästä -ohjeella. 

Vaaleanpunainen on helpompi, sillä ns, vartalo-osa on neliö, joka muodostuu noin 30 cm ketjusilmukkaan virkattujen 1 kjs + 1 ks vuorottelusta. 

Pää on kiinteillä silmukoilla virkattu pallo, jonka täytteenä on polyesteritäytevanua. 

Korvat on virkattu myös kiinteillä silmukoilla päästä umpinaisena putkena ja ne on kavennettu loppua kohti ja ommeltu paikoilleen päähän. 

Valkoiset kädet ja jalat ovat samaa chenillelankaa ja virkkasin ne pieniksi palloiksi ja ompelin kulmiin.

Kun vaaleanpunainen pupu oli valmis, "poltteli" vaaleansininen lanka ja oli ihan pakko ottaa se heti koukulle. 

En kuitenkaan halunnut tehdä siitä samanlaista, vaan enemmän mollamaijamaisen version. 

Jalat ja kädet virkkasin puuvillalangasta ja täytin täytevanulla. 

Siitä aloin virkkaaman kiinteillä silmukoilla jalkaan muutaman lisäkierroksen sinisellä ja tein toisen jalan samoin. 

Sama homma käsille, mutta niihin tuli useampi lisäkierros käsivarsiksi ennen kuin yhdistin ne vartaloon. 

Tämä sininen oli hieman isotöisempi nimenomaan tuon mallin ja koon säätämisen takia, 

mutta aika nopeasti kuitenkin valmistui.  

Tällaiset kaverukset näistä sitten tuli 💗💙

Tämän jälkeen olen hankkinut samaa lankaa pari lisäkerää ja niille on suunnitelmat valmiina. 

Palataan niihin kuitenkin myöhemmin.

Olen monta kertaa todennut, että käsityöt ovat minulle vastapainoa työlle. 

Niin on edelleenkin. 

Välillä on hyvä tyhjentää aivonsa kaikista kuvioista, kaavioista, pykälistä ja ihmissuhteista ja

 keskittyä vain laskemaan silmukoita, kierroksia, kerroksia ja senttimetrejä.

Ja hypistelemään lankoja ja miettimään, mitähän mistäkin kerästä syntyisi.

Auttaa kummasti :) 

Paljon on suunnitelmia valmiina (ja niitä lankoja), mutta aikaa tietenkin rajallisesti. 

Kotonakin olisi hyvä välillä siivota enemmän kuin pakolliset ylläpitosiivoukset vaativat. 

Esimerkiksi sängyn vieressä yöpöydän päällä, alla ja vieressä on monta lankanyssäkkää. 

Vähän olen mielessäni naureskellut, milloin mieheni niistä mainitsee. Hän kun on minua paljon järjestelmällisempi.

Ja yritän keräillä motivaatiota, että laittaisin kotiin vähän jotain uutta. Viime talvena ostettu verhokangaskin odottaa ompelua. 

Siitä olisi tarkoitus saada aikaiseksi verhot makuuhuoneeseen. 

Leikkasivatkin ne kangaskaupassa valmiiksi. Minun pitäisi vain saada aikaiseksi ommella. 

No, niiden aika tulee kyllä, kunhan kerään motivaatiota ;)

Sitä ennen mennään nykyisellä "tehdään, kun huvittaa" -periaatteella.

Keveitä syyspäiviä Sinulle!

t. Satu