Kevään kuulumisia

Edellisestä postauksesta onkin hujahtanut jo muutama kuukausi. Uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu. Kevääseen on mahtunut työpaikan vaihto, unettomia öitä, paljon stressiä ja käsityöharrastuksen jääminen kaiken tämän jalkoihin. Mutta on kevääseen mahtunut myös kovasti kesän odotusta ja mukavia hetkiä. Kivoja kohtaamisia uusien ja vanhojen työkavereiden kanssa, uuden ihmettelyä ja toki myös käsitöitä, lähinnä neulomista, vaikkakin huomattavasti aiempaa vaatimattomammassa mittakaavassa.  Ihan silleen hiljakseen :) 

Vaikka arki kuluu vauhdilla ja yritän ns. pitää pään kylmänä työrintamalla, yritän muistaa myös edellisen postaukseni "sittku - muttku - nytku" -ajatukset. Ei se helppoa aina ole ja epäusko vaivaa välillä, mutta eiköhän tämä tästä :)

Kevät on tullut ja aurinkoiset kevätpäivät saattelivat kevään kukkijat kukkaan ja viileistä keleistä huolimatta, kevät on tuntunut keväältä. Pihahommia olen tehnyt minimimäärän, mutta pääasia, että isoimmat on tehty. Perennapenkit on siistitty, huoltoleikkaukset tehty ja lannoitetta ja multaa on lisätty. Vaihdoin myös muutaman pionin uuteen kohtaa. Tiedä sitten, suuttuivatko siitä, mutta kasvoivat jo kituuttamalla, koska lähistön tuijien juuret ulottuivat niiden kasvualustaan. Toivottavasti lähtevät uudestaan kasvamaan.

Leivonnaisista sen verran, että alkutalvella jopa leivoin pullaa 😊 Edellistä kertaa en edes muista, mutta olihan tuo taito edelleen tallella ja ihan maistuvia korvapuusteista tuli. Minä tykkään siitä, että pullassa on reilusti makua; korvapuusteissa taikinassa kardemummaa, kunnolla voita, sokeria ja kanelia täytteenä. Aika ison taikinan tein ja hyvin ne upposivat perheelle. Seuraava leivontasessio ei vielä ole näköpiirissä. Vasta sitten, kun siltä tuntuu. 

Tytär leipoi äitienpäiväksi tuhdin suklaajuustokakun, jossa oli sisällä ja päällä tuoreita vadelmia. Suklaa ja vadelmat ovat todella sellainen makuyhdistelmä, joka minuun uppoaa. Todella herkullinen kakku💗

Äitienpäiväksi sain myös pari kevyttä romaania. Eli juuri sellaisia, mitä toivoin. Ei mitään raskasta ja liian monimutkaista, vaan sellaista, mikä antaa ajatusten levätä. Samassa pakettissa oli myös useampi kerä ohutta merinovillaa. Ei sillä, etteikö "vanhojakin" lankoja olisi, uusissa langoissa on kuitenkin aina oma viehätyksensä ja en vaan voi olla niitä hypistelemättä 😊En vielä tiedä, mitä niistä tulee, mutta ehkäpä talveksi itselle panta nyt ainakin. Lisäksi, jos en mitään muuta keksi, ainakin pieniä vauvaneuleita on rentouttavaa tehdä. 

Tässä kevään mittaan olen viikonloppuisin neulonut muutamat varrettomat raidalliset nilkkasukat, vaikka sanoinkin käsitöiden jääneen työpaineiden alle. Tuollaiset sukat kun ovat sellaiset, mitä on helppo tehdä ja joita ainakin itse tykkään kovasti käyttää. Viime viikonloppuna päädyin vihdoin ottamaan puikoille viime kesänä värjäämäni merinosukkalangankin. Pohjalankana on värjäämätön luonnonvalkoinen Lankavan Sulava -lanka (85 % merinovilla, 15 % polyamidi), joka värjääntyi pihakäenkaalista saadulla "mehulla"  vaalean turkoosin sinivihreäksi. Langan pureutusaineena käytin alunaa. Aika kivan näköinen tuo väri on ainakin minun mielestäni. Vähän odotin vaaleansinistä, minkä pihakäenkaali yleensä saa puhtaanvalkoiseen lankaan aikaiseksi, mutta yllättävän kiva tämäkin väri on. Näistäkin siis tulee varrettomat, ohuet villasukat ja omaan käyttööni. Laitan niistäkin  kuvia tänne sitten myöhemmin.  

Tässäpä siis muutamia kevätkuulumisia pintaraapaisuna. En tietoisesti halua enemmälti pohtia työhön liittyviä asioita täällä blogissa, joten siksipä kevään muut kuulumiset jäävät hyvin vähäisiksi. Teen sitten erikseen käsityöpostauksen tässä myöhemmin, lähempänä kesää. Kesä tuo myös kukat kotipihalle ja tiedän, että tulen taas ottamaan niistä sadoittain kuvia kameran ja puhelimen täytteeksi :) Osa niistä pääsee toki myös tänne. 

Entä, mitä sinun kevääseesi kuuluu? 

Kauniita toukokuisia päiviä!

t. Satu

🌞

 

Syytä juhlaan

Taas on syksy ja se aika vuodesta, 

kun oman kalenterini vuosi on vaihtunut.

Ja tällä kertaa myös vuosikymmen.

Suklaavadelmatäytekakku

On kliseistä todeta, että kylläpä aika kuluu nopeasti. 

Mutta hitsi vieköön, niin se kuluu!
Ainakin kun katsoo taaksepäin.

Vasta eilen leikin lapsena uimarannalla, kävin äidin kanssa marjassa ja leikin lähimetsässä naapuruston lasten kanssa majaleikkejä. 

Vasta eilen olin rippileirillä, valmistuin ylioppilaaksi, opiskelin, menin töihin ja naimisiin.

Vasta eilen syntyivät lapset, hankimme koiria ja muutimme kerran jos toisenkin. 

Vasta eilen. 

Vaikka muistan elämäni taitekohdat kuin eilisen, 

väliin taitaa sittenkin mahtua päivä, kuukausi, vuosi ja vuosikymmen jos toinenkin.

 Vaikka muistan sen kuin eilisen, on aika tehnyt tehtävänsä. 

Kaikkea en kuitenkaan muista.
Mutta olen elänyt koko ajan. Ja olen siitä kiitollinen. 

Elämä on opettanut, että se on rajallinen ja että toisinkin voisi olla.
Siispä suuntaan iloisin mielin eteenpäin.
Syytä juhlaan siis.

Ihanilta lapsiltani sain nämä kauniit kortit - ajatus upeasti mukana molemmissa.
Hekin ovat huomanneet, että äiti tykkää ruusuista 💗

Rakas tyttäreni leipoi syntymäpäiväkseni todella herkullisen suklaavadelmakakun.
Suklaan ja vadelmien yhdistelmä on todella vastustamaton.

Sisällä on tuhti suklaakakkupohja.

Ensimmäinen täyteväli kätkee sisäänsä vadelmamoussetäytteen

 ja toinen väli puolestaan suklaarouheella täydennetyn vaniljakermavaahdon, 

johon on lisätty tuoreita vadelmia.

Taivaallisen herkullista!

Lisänä tarjolla oli kaupasta ostettuja kauralastuja ja tyttären omalla reseptillään leipomia

kuohkeita suklaacookieita, jotka tekivät hyvin kauppansa. 

Toki makean vastapainona oli myös suolaista. Tällä kertaa minun itseni leipomana. 

Perinteisen kinkkupiirakan lisäksi tarjolla oli 

minimuffinssivuoassa paistettuja fetapinaattinyyttejä, joiden ohje löytyy Annin uunissa -blogista. 

Aiemmin meillä oli niitä hieman paremman näköisenä, tyttären itse varioimana versiona vappubrunssin aikaan. 

Pääset kurkkaamaan ko. tekstiä tästä.

Viinirypäleen puolikkaat tarjosivat raikkautta suolaisen ja makean välillä.

Vaikka itsellä on jo kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta, 

on tietenkin mukava, kun muistetaan; eihän sitä voi kieltää.

Huomioiminen ja rakkaat ihmiset ovat kuitenkin ne tärkeimmät asiat.

Herkullisen vadelmaisen suklaakakun, kivojen ja tarpeellisten lahjojen

ennen kaikkea ihanien ihmisten ja iloisten hymyjen myötä on 

taas mukava jatkaa arkea. 

Seuraavan numeron vaihtumiseen on vielä lähes vuosi aikaa.

Olkoon se hyvä vuosi, 

ihan jokaiselle 💗

Synttärikakkua

Kun ikä kasvaa 💖

Sain kunnian toimia päivänsankarina tällä viikolla ja 

pääsin jälleen kerran maistamaan erittäin herkullista taitavan tyttäreni leipomaa täytekakkua.

Kakku koostui kolmesta muhkeasta kerroksesta. 

Päällimmäisenä ja alimmaisena olivat suklaakakkukerrokset ja keskimmäisenä vaalea kakkukerros. 

Molempiin väleihin tuli ohut kerros vadelmahilloa ja suklaakermavaahtoa, 

jonka päälle vielä tuoreita puutarhavadelmia.

Kakun koristeena täyteläisiä suklaakermaruusukkeita ja tuoreita vadelmia.

Niin herkullista. 

Vadelmasuklaatäytekakku

Suklaa ja tuoreet vadelmat ovat minun mielestäni aivan vastustamaton yhdistelmä!

Kyllä taas kelpaa 💖

Ja, jotta ei ihan pelkäksi kakun syömiseksi menisi, niin kyllä äitiä myös lahjottiin, 

vaikka ihan rehellisyyden nimissä kakkukin olisi jo tässä iässä ollut täysin riittävä.

Neulonnan apuvälineen, minulle huonomuistiselle tuikitarpeellisen kerroslaskimen 

lisäksi paketista löytyi myös uusi tuoksu.

La vie est belle - Elämä on kaunista