Iloa syyskuuhun

 

Syksy on tullut. Puissa alkaa näkyä jo keltaisia lehtiä, mutta vaikka juuri tänään on satanut vettä, on lähipäivinä ollut aivan ihania aurinkoisia ja kesäisen lämpimiä päiviä. Vähäisestä vapaa-ajasta huolimatta olen silloin tällöin saanut otettua aikaa istua pihakeinussa neulomassa illan suussa. Näinä hetkinä ovat syntyneet kuvissa näkyvät lyhytvartiset villasukat. Molempien lanka on Novitan Nallea eli ihan peruskauraa niin sanoakseni. Sama lanka, eri väri ja lopputulos hyvinkin erilainen.

Minulla on kyllä ihan liikaa lankaa ja lisää tulee ostettua liian usein. Suunnitelmia ja ajatuksia on monenlaisia, mutta aikaa toteuttamiselle ei ole läheskään riittävästi. . Neulominen on vähentynyt tämän vuoden aikana, mutta toki koko ajan hiljakseen valmistuu aina jotain 😊Luulen, että moni käsityöharrastaja tunnistaa tämänkin tunteen - vai pitäisikö sanoa tuskan.

Syyskuun alussa on myös synttärien aika ja saimmekin viikonloppuna tyttären leipomaa herkullista ja raikasta sitruunajuustokakkua. Ei sillä, että enää tässä vaiheessa vanhenemisessa olisi mitään juhlimisen aihetta, mutta ehkä voi ajatella siltä kannalta, että saa kakkua 😊 Ja ehkä siltä kannalta, että lapset tulevat käymään kotona ja toki myös siltäkin kannalta, että tietää olevansa edelleen elossa 😊 Arki kulkee eteenpäin ja minä siinä mukana, kuten tietysti muutkin. Arjessa ei vaan tule riittävän usein pysähdyttyä hengittämään ja ajattelemaan, vaan sitä puskee eteenpäin. Ja eihän se hyvä ole sekään. Nyt jo edesmennyt työkaverini totesi kerran, että "muista elää". Noita sanoja aina mietin ja vähän aikaa muistan taas niiden merkityksen, kunnes arki vie taas mennessään.

Pitkästä aikaa tartuin tänään tähän blogiin ja kävin läpi, mitä on tullut tämän vuoden aikana tänne talletettua. Aika hiljaista on ollut, todeta täytyy, mutta jotain toki kuitenkin. Silti ajattelen, että laitan tänne aina välillä jotain. Ehkä aktiivisemmin taas, kunhan aikaa ja innostusta siihen on enemmän. 

Siispä toivotan sinulle ihanaa alkavaa syksyä ja voimia arkeen, jos sen oravanpyörässä olet mukana. Muistetaan hengittää!

Mukavaa alkanutta syyskuuta ja aurinkoisia syyspäiviä!

🌞🌞🌞

Kakkua ja uutta kasvua💚

 

Oli ihan pakko jakaa kanssanne pääsiäisen kuulumiset näin toisen pääsiäispäivän kunniaksi

💚

Yöpakkasista huolimatta aurinko on hellinyt meitä upeasti ja sen ansiosta kotipihan lumet ovat sulaneet kohdista, joihin paistaa vielä iltapäivällä.

Varjoisemmissa paikoissa lunta on vielä ihan reilusti ja mm. pohjoisen seinustalla, mihin on kasattu, on lähes metrin kinos. 

Mutta, kun ei anna sen häiritä, vaan keskittyy kohtiin, joissa maa on paljaana, voi tuntea kevään olevan hyvässä vauhdissa. 

Mutta ne kevään ihmeet näkyvät alla olevissa kuvissa. Lumikellot ovat täydessä kukassa.

Myös krookukset ovat kasvattaneet omat lehtiruusukkeensa ja monesta kohtaa on noussut lehtiruusukkeita, 

joista minulla ei ole mitään muistikuvaa, mitä niistä pitäisi kasvaa😂😂

Olisi pitänyt syksyllä laittaa muistiin.

Leikkasin viikonloppuna pensaita ja sitä hommaa riittää edelleen vielä moneksi päiväksi. 

Olen kuitenkin iloinen, että homma on aloitettu. 

Eilen illalla jo pimeässä muistin käydä suihkuttamassa vielä Trico Gardenia uuden kasvun päälle.

Jospa se pitäisi peurat ja toivottavasti jäniksetkin poissa herkkupöydästä...

Eilen laitoin ensimmäistä kertaa tänä vuonna 50 suojakertoimista aurinkosuojaa kasvoihin ja kaulaan sen lisäksi, 

että normaali päivävoide sisältää jo 30 kertaisen suojan :)

Yritän välttää maksaläiskiä ja aurinkoihottumaa niin paljon kuin mahdollista. No, kokemukesta tiedän,

 että eihän se onnistu, mutta ehkä tuosta olisi edes vähän apua. 

Tytär leipoi viikonloppuna sitruunajuustokakun. 

Tämä on siitä kiva, että siinä ei ole liivatetta, vaan täyte on ihanan pehmeä ja kuohkea.

Pohjassa on Marie-keksejä ja valkosuklaata ja pinta on koristeltu valkosuklaarouheella. 

Sitruuna maistuu reilusti, mistä minä tykkään 💛

Mukavaa pääsiäisen jatkoa ja aurinkoista alkanutta viikkoa 

💛💛💛

Kakkua ja kukkia

 

Syksyllä on se aika, jolloin saa kakkua ja yleensä myös kukkia 😊

Se, että on taas vuoden vanhempi ei oikeastaan tunnu missään eikä haittaa, 

mutta tokihan kun sitä miettii, että paluuta ei ole, niin pakostakin vähän hirvittää.

Mutta se menee hetkessä ohi.

Olen todella laiska nykyään leipomaan ja koska synttärit sattuivat arkipäivälle 

ja töitä oli aamusta iltaan, ajattelin, että pärjätään ilman kakkua.

Mutta, kun tytär ystävällisesti lupasi tehdä kakun, ei minua tarvinnut ylipuhua. 

Hyvin kelpasi!

Ja, koska perheessä osa tykkää yhdestä ja osa toisesta, hän päätyi tekemään kaksi kakkua!

Tummalla suklaalla peitetty kakku sai sädekehän runsaasta valkosuklaalastujen määrästä. 

Kakku oli sisältä perinteistäkin perinteisempi vaalea sokerikakkupohja täytteenään mansikkahilloa ja kermavaahtoa.

Toinen kakku puolestaan oli sitruunalla maustettu paistettu juustokakku, 

jossa oli päällä runsaasti suolakinuskia.

Perheen nuorempi polvi vannoi suolakinuskijuustokakun nimeen ja mies perinteisen version.

Minulle maistuivat molemmat aika tasapuolisesti. Ja hyvää oli jälleen kerran.

Kaunis syksyn värisiä kukkasia sisältävä kimppu oli täysi yllätys. 

Tytär oli käynyt ostamassa sen töistä tullessaan. 

Ulkona syyskuun ensimmäisellä puoliskolla paistoi uskomattoman kauniisti syysaurinko 

ja keltaiset kukat korostavat auringon säteitä myös sisällä, 

Illat ovat jo hämärtyneet reilusti ja on ihan oikeasti jo pimeää. Kuitenkin nyt syyskuun alussa on töiden jälkeen 

illan suussa ja viikonloppuisin ollut kesäisen lämmin istua pihakeinussa neulomassa. 
Ja neulottua onkin tullut. 

Niin, että meinaa peukalo olla kipeä. Pitää välillä vähän huilia.

No, nyt tulivat rankat sateet ja epävakainen keli tällä viikolla ja saman tien SYKSY oikein isolla ässällä.  

Aloitin myös yhden avoimen yliopiston kurssin. Ihan vaan omaksi huvikseni. 

No, nyt, kun kurssi on alkanut, ei tunnukaan enää huvilta vaan työläältä, kun on hämärää

 ja syksyistä ja tekisi mieli vaan istua sohvan nurkassa neulomassa töiden jälkeen.

 On eri asia kesälomalla valoisina päivinä miettiä, kuinka kiva on saada uutta pohdittavaa

 kuin sitten syksyllä hämärinä iltoina töiden jälkeen yrittää jaksaa orientoitua opintoihin. 

No, oma valinta ;) En valita, vaikka vähän marmatankin. 
Onpahan vaihtelua :)

Mitäs sinun syksyysi kuuluu?

Aurinkoisia syyskuisia päiviä Sinulle!

Toukokuun kuulumisia

Onpas tässä alkuviikolla ollut pari ihanaa, aurinkoista päivää ja jopa + 20 asteeseen yltänyt lämpötila tuntui ihan kesäiseltä. Talven ja viileän kevään jälkeen viimein tässä vaiheessa toukokuuta tullut lämmin keli kaikesta huolimatta hieman yllätti. Nimittäin eilen aamulla Helsinkiin työasioissa mennessäni olin pukeutunut paljon viileämpään säähän. Ja niin näkyi tehneen moni muukin. Sitten oli heitä, joilla oi shortsit tai pikkuhame sekä t-paita tai toppi. Tulihan siinä linja-autossa sitten kuumakin, mutta onneksi ilmastointi sentään toimi. 

Illalla oli sitten mukava istua pari tuntia terassin keinussa ja vain olla. Samassa keinussa istun nytkin, kun tätä kirjoitan. Välillä haukkuu naapurin koira, välillä siihen vastaa omani. Välillä seudun nuoriso kokeilee mopojensa ääni- ja vauhtirajoja tuossa tontin viereisellä taajamatiellä (välillä se ottaa pannuun, myönnän), mutta onneksi välillä saa nauttia tuulen suhinasta ja lintujen jatkuvasta viserryksestä.

Koivun parissa päivässä jo melko isoiksi kasvaa hujahtaneet lehdet siivilöivät myöhäisen iltapäivän auringonsäteitä ja kesäkukkien taimet ovat alkaneet tuuheutua. 

Ihastuin tänä keväänä vaahterankukkiin. En ole oikeastaan aiemmin niihin juuri kiinnittänyt huomiota, mutta ovathan niiden keltaiset kukinnot sinistä kevättaivasta kohti hurvaavia.

Kirjovaahteran kukinto

Hieman iski säästäväisyys puutarhakauppakäynnillä ja en ostanut valmiita miljoonakellopatoja, vaan reilun kokoisia taimia ja istutin ne amppeleihin, kolme kuhunkin. Aiemman kokemuksen mukaan ihan hyvin ne ovat juhannukseen mennessä tuuheutuneet ja kukkivat näyttävästi. 

Tyvelle istutin vielä pienet pätkät suikeroalpia ja kokemukseni mukaan nekin vauhtiin päästyään venyvät kesän mittaan lähes metrin mittaiseksi putoukseksi. joten aika näyttävät noista amppeleista lopulta tulee.

Tietysti olisi kiva, jos olisivat näyttäviä jo nyt, mutta ehkä näin alkukesällä saavat kuitenkin hyvän kasvuvauhdin näinkin. 

Hieman on tässä vaiheessa vähäistä kevään kukkaloisto. Laitoin kuitenkin tuonne SatunKukat-blogiin muutamia kuvia tämän hetken kukkijoista. 

Pensasaidan isotuomipihlajan tuoksuvat kukat sentään loistavat auringossa. 

Äitienpäivä oli reilu pari viikkoa sitten. Ostin silloin vaaleanpunaisen ruukkuruusun, joka on nyt tuossa terassin pöydällä. 

Tytär kysyi, millaisen äitienpäiväkakun haluan ja aikani jahkailtuani päädyin pyytämään vadelmilla höystettyä paistettua suklaajuustokakkua. Ja sellaisen sain. Kakussa on Oreo-kekseistä paineltu keksipohja, sitten tummalla suklaalla maustettua juustotaikinaa ja sen päällä samanlaista valkosuklaalla ja vadelmilla. Koko komeuden kruunasi vielä runsas keko tummaa ja valkoista suklaata 💗

Ja olipas taas hyvää :)

Tässä katsellessa huomaan, että talon seinustalla lentelee taas ampiainen. Näyttää siltä, että sillä olisi pesä jossain räystäslaudoituksen takan. Ei kiva. Viime vuonna ei onneksi tarvinnut kärsiä ampiaisista, mutta on tässä ollut useita vuosia, jolloin terassilla ei ole oikein viihtynyt, kun ne ovat käyneet liian tuttavallisiksi. Pesien hävittäminen on hankalaa, jos ne ovat tuolla talon kattorakenteissa. 

Tässä olisi vielä vajaa kuukausi kesälomaan, ja tuntuu, että miten silloin voi jo olla juhannusviikko, kun nythän vasta on kevät. Kevät on ollut viileä ja jotenkin on tuntunut, että se alkoi ihan hetki sitten eli nyt toukokuun loppupuolla, kun tuli lämmintä ja pitkään pienellä hiirenkorvalla ollut viherrys pääsi vasta kunnolla vauhtiin. Loppuviikoksi on ennustettu oikein kunnon vesisadetta, mutta ehkä sekin tekee hyvää luonnolle. 

Aloitin tuossa reilu viikko sitten kaksi neuletta; merinovillaisen myssyn ja villasukat.

Myssy on jo valmis, mutta valmiina siitä en ole kuvia ottanut. Tuossa yllä on vaan keskeneräisenä otettu kuva. 

Malli on sama kuin aiemminkin ja siitä löyty enemmän juttua 'täältä'. 

Villasukat on aloitettu kärjestä ja nämä ovat ensimmäiset, joita sillä tyylillä neulon. Vähän oudolta tuntui noin päin alkaa tekemään, mutta äkkiä sen jujun hoksasi. 

Sukkaneule jäi nyt kuitenkin jostain syystä jumittamaan. Ei sillä, ettenkö tietäisi, mitä teen, mutta kun ei vaan juuri nyt huvita. 

Teen ne valmiiksi sitten jossain vaiheessa :) 

Mitäpäs sinulle kuuluu? 

Onko kevät ollut kiireistä aikaa puutarha- tai käsityörintamalla, töissä tai harrastuksissa? 

Kaunista helatorstaita ja mukavia toukokuun lopun päiviä!

Herkullisia helmikuun päiviä

Se on sitten helmikuun loppupuoli! Vihdoinkin!

Se tarkoittaa sitä, että kohta on ensimmäinen virallinen kevätkuukausi eli maaliskuu. 

Ja se taas tarkoittaa (yleensä) ainakin täällä eteläisessä osassa maata jo ihan selvää kevään tuntua,

vaikka lunta välillä saadaankin vähintäänkin riittävästi 😊

Tässä vaiheessa talvea alkaa niin sanotusti elämä voittaa; 

aurinko paistaa entistä enemmän, valo lisääntyy, katse on jo tiiviisti keväässä ja kesässä, 

kotipihan kevättöiden mietintä täydessä käynnissä ja käsitöissäkin on enemmän kirkkaita värejä,

virkkuukoukkukin kaivettu esiin. Kesä nimittäin on virkkaamisen kulta-aikaa!

 

Elämä on välillä herkullista. 

Ainakin silloin, kun tytär on kotona käymässä ja saamme nauttia paitsi hänen läsnäolostaan 

(äidillä on aina lapsiaan ikävä, kun nämä eivät ole kotona), 

usein myös herkullisista kakuista.

Näin oli tälläkin kertaa, jolloin nämä kuvat nappasin tässä joku aika sitten

Laitan ne kuitenkin tänne nyt, vaikka vähän myöhässä.

Kuvissa näkyy erittäin herkullinen kinuskipäällysteinen oreojuustokakku. 

Pohjassa on oreokeksiä ja samoin täytteessä. 

Päällä itse keitetty kinuski ja reunojen koristeena keksimurua, cashew-pähkinää ja valkosuklaata.

Herkulliseen helmikuuhun kuuluvat myös kevään airueet eli tulppaanit ja tottakai neuleet.

Neulojan karkkikaupassa eli käsityöliikkeessä on tullut vierailtua useasti kuluneen talven aikana,

mutta välillä on tarpeen kuluttaa myös kotona jo valmiiksi olevia lankoja.

Tekeillä on ollut parit alakouluikäisen lapsen kokoa olevat raitasukat, sini- ja puna-violettisävyiset.

Ja tosiaan tähän ihan kuvana vielä kolmas helmikuun herkku.

Puutarha- ja kukkakirjat. 

On taivaallisen ihana selailla kauniita kuvia kirjoista ja rehellisyyden nimissä myös blogeista.

Kevään kosketuksen voi lähes tuntea

Eli, pienet ovat ihmisen ilon aiheet. 

Iloa makunystyröille, silmille ja hermolepoa neuleen parissa.

Näistä on minun helmikuuni tehty (jos arjen askareet töiden parissa unohdetaan) 😊

Joko kevät kolkuttelee ajatuksissa ja/tai tekemisessä siellä ruudun toisella puolella?

Siis kaikin puolin herkullisia helmikuun lopun päiviä Sinulle!

Syksyn lapsen kakku ja lahjakirjat

 

Syksy on syksyn lapselle lempeää aikaa. 

Silloin syksyn lasta lahjotaan ja hän saa myös herkutella🤍

Tänä vuonna ei juhlittu pyöreitä, kuten viime vuonna, jolloin oli syytä juhlaan.

Silloinkin kakussa oli myös suklaata (yllätys yllätys), kuten tänäkin syksynä. 

Palasin lukemaan tuota vuoden vanhaa postaustani ja jäin miettimään sen loppukaneettia 

"olkoon se hyvä vuosi, ihan jokaiselle". 

Ei tämä ole huono vuosi ollut, mutta erikoinen ja erilainen monella tapaa 

ihan maailmanlaajuisestikin ajateltuna.

Enkä suoraan sanoaen uskalla miettiä, mitä on vuoden kuluttua. 

Toivotaan kuitenkin, että kaikki on mennyt parempaan päin!

Mutta takaisin tähän syksyyn:

Tytär leipoi äidille paistetun suklaakakun joltain amerikkalaiselta leivontasivustolta löytämällään ohjeella. 

Kakussa on oreo-keksipohja ja paistetussa suklaajuustotäytteessä Philadelphia-tuorejuustoa sekä Fazerin tummaa ja Pandan valkoista suklaata. 

Kakun jäähtymisen jälkeen pinnalle on levitetty kermalla notkistettua sulatettua tummaa suklaata 

ja viimeiseksi päälle on vuoltu lastuja Pandan valkoisesta ja maitosuklaasta.

Kakku oli tuhti ja pieni pala sitä kerrallaan oli riittävästi,

mutta samalla kakku oli todella herkullinen ja niitä pieniä paloja tuli otettua usein 😊

ja kakku katosikin nopeasti parempiin suihin. 

Intohimoisena käsityöihmisenä ihailen kauniita käsityökirjoja ja 

tykkään, että saan katsella niiden kuvia, ottaa mallia vähän sieltä ja vähän täältä.

Välillä teen jotain ihan oikeasti ohjeen mukaan, mutta usein menen aina jossain kohtaa oman mieleni mukaan. 

Usein siksi, että en viitsi tehdä jollain uudella tavalla, vaan menen sieltä, missä aita on matalin, 

eli osaan helpoiten 😊

Tällä kertaa sain herkullisen kakun lisäksi myös Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjan 

sekä Pirjo Iivosen Jämälankasukat-kirjan. 

Aivan upeita molemmat. 

Aloitin saman tien neulomaan molemmista sukkia jo olemassa olevista langoista. 

Jämälankanöttösiä varsinkin on yllin kyllin, joten oli vähän valinnan vaikeutta, mitä värejä käytän. 

 Kuun kirjasta puikoille pääsivät "Rakkautesi jäljet" -sukat, 

joihin hyödynsin keväällä jostain lanka-alesta ostamaani Venla-lankaa, jolle en aiemmin ollut keksinyt käyttöä.

Ihana kakku, ihania lahjoja perheeltä ja upeita ruusuja siskolta.

Mukavia hetkiä läheisten kanssa. 

Olen onnellinen - kiitos 💗

Lempeitä syyskuun lopun päiviä Sinulle 💗