Yksinkertainen virkattu vauvan kesäpeitto

 

Kesällä tuntuu, että on oltava joku virkkaus työn alla. 

Parin vuoden takainen kesävirkkaukseni oli yksinkertaistakin yksinkertaisempi ilmava vauvan peitto. Se jäi silloin kesken, yllätys, yllätys. Vaikka ei se tosiasissa mikään yllätys ole, sillä kovin pitkään samanlaisena toistuvan tekemisen toistaminen ei ole vahvuuksiani 😊 Sain peiton loppuun viime syksynä ja se jäi odottamaan pesua ja kuosittelua tähän kevääseen asti. 

Kuluvan keväään vaahteran lehtien puhjettua tämäkin peitto pääsi vihdoin valmiina valokuviin nuoren kirjovaahteran ohuella oksalla.  

Jännä muuten, että noissa alla olevissa, peiton aloituksen aikoihin otetuissa kuvissa on mukana pikkusyreeni Palibinin kukkia, joita tätä kirjoittaessanikin paraikaa kukkii nyt pari vuotta myöhemmin.

Eli syreeneiden kukkiessa pari vuotta sitten aloitin kesäkuun helteillä kotiterassin keinussa virkkaamaan yksinkertaista, vain hyvin vähän ajattelua vaativaa pikkupeittoa. 

Minulla oli nimittäin jäljellä pikkuisen reilut kolme kerää eli vajaat 300 g jo valikoimista poistunutta Novitan Siro-lankaa, 

jolle en ole keksinyt mitään muutakaan järkevää kohdetta.

Langassa on 53 % puuvillaa, 33 % viskoosia, 14 % pellavaa ja mielestäni se on mukavan ja pehmeän tuntuista. 

Hieman sellaista kivipestyn oloista ehkä. 

Peiton toteutus haki hetken muotoaan, 

mutta muovautui siinä tehdessä ja kirjoitin siinä sivussa tekemisiäni muistiin. 

Tässä alla itse tehty ohjekaavio. Eli peitto koostuu ketjusilmukoista ja pylväistä. 

Väriä vaihtelemalla saa sitten ulkonäköön elävyyttä. Ja myös langanpäitä pääteltäväksi ;)

Tällainen siitä sitten tuli. Reunat on vimeistelty virkkaamalla peiton ympäri kertaallen ns. rapuvirkkauksella, johon ohje löytyy mm. netistä hakemalla. Jujuna on, että normaalin ns. oikealta vasemmalle etenevien kiinteiden silmukoiden virkkaamisen sijasta virkataan kiinteitä silmukoita takaperin eli vasemmalta oikealle. Se vaatii hieman enemmän huolellisuutta, jotta lanka asettuu kauniisti pieniksi "huipuiksi" jokaisen silmukan kohdalle, mutta äkkiä sen tekeminen lähtee luonnostumaan. Mielestäni "rapuilu" on suhteellisen helppo reunojen viimeistelytapa ja olen sitä muutaman kerran käyttänyt. 

Virkattu vauvan peitto

Syreenien jälkeen kotipihalla ovat olleet kukintavuorossa mm. loistotädykkeet, joiden kaunis sininen väri pääsee oikeuksiinsa ilta-auringossa. 

Tällä viikolla oli yksi ylimääräinen vapaapäivä, kun ylitöitä on kevään mittaan kertynyt. Päivän agendalla oli ikkunoiden pesua, sillä sekin homma on jäänyt tekemättä kiireisen kevään aikana, kun puhti on ollut poissa. 

Onneksi kesän valoisuus lataa akkuja ja samalla on myös käsitöiden tekemisinnostus alkanut palautua. Kesäkuussa puikoilta ovat pudonneet myös muutamat pikkuisen sukat, joista sitten taas jossain seuraavassa postauksessa sitten enemmän. 

Kaunista alkavaa juhannusviikkoa!

T. Satu

Pikkuinen pitsipeitto

Kun on oikein pieni

voi lentää linnun untuvalla,

nukkua orvokinlehden alla,

kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,

voi keinua heinässä heiluvassa,

levätä kukassa tuoksuvassa,

kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,

voi istua lumihiutaleille

ja liitää maailman tuulien teille,

kun on oikein pieni.

(Hannele Huovi)

Olen ahkerasti selaillut Pinterestiä pitkinä talvi-iltoina, 

kun olen ollut liian väsynyt neulomaan, mutta ajatukset ovat pyörineet käsitöiden ympärillä. 

Olen kerännyt sinne itselleni ainakin omasta mielestäni melko kunnioitettavan kokoiset "taulut",

 joihin olen tallentanut kivan näköisiä ohjeita, mallipiirustuksia sekä kuvia valmiista käsitöistä,

 joita taitavat ihmiset ympäri maailmaa ovat sinne lisänneet ja joista toivon joskus voivani  saada inspiraatiota omiin tekemisiini.

Kuvien joukossa on myös monenmonta neulottua ja virkattua vauvan sekä lasten peittoa, joista saa kivoja ideoita omiin neuleisiin/virkkauksiin.

Virkkuukoukun esiin kaivaminenkin siis on alkanut taas todella pitkästä aikaa kiinnostaa, 

joten ehkä tässä keväämmällä tulee aloitettua kunnollinen virkkausprojektikin. 

Sitä ennen kuitenkin on tähtäimessä saada muutama jo pitkään kesken ollut neule valmiiksi. 

Yksi tällainen hyvin hitaasti valmistunut neule on vauvan peitto, 

johon otin inspiraatiota eräästä mielestäni tosi kauniista Pinterestissä olleesta kuvasta. 

Ja kun pitsin mallineulekin löytyi samaisesta sovelluksesta, niin nopeasti oli laskettu "yks+yks" ja peitto puikoilla 😊

Lankana on Novitan Siro, joka on eläväpintaista puuvilla-viskoosi-pellavalankaa, ehkä hiukan meleeratulla säväyksellä.

Lanka on melko pehmeää ja vähän "kivipestyn" oloista tuntumaltaan, 

joten en tiedä, miten se pesussa tai käytössä käyttäytyy.
Vähän tuo asia näin jälkikäteen on ruvennut mietityttämään.

Ja pitihän oma merkkikin laittaa peiton kulmaan vähän kuin viimeiseksi silaukseksi.

Juttua näistä tilaamistani merkeistä löydät tuolta vähän aiemmasta jutusta,

johon linkki on tässä.

Peitto on kooltaan noin 60 x 70 cm, 

mutta koska käsialani on melko löysä ja mallineulekin joustavaa, todellista kokoa on vähän hankala määritellä,
sillä peitto venyy siihen suuntaa, mihin sitä vetää 😊
Varsinkin tuo helmineule joustaa joka suuntaan ja sen huomaa varsinkin kulmissa.

Tämä oli sellainen hermojen harjoitusneule. 

Nimittäin tässä pitkään on ollut tilanne, että henkinen kestävyys ei ole riittänyt sellaisiin neuleisiin, 

joissa joutuu toistamaan samaa mallikertaa edes pikkupeiton verran. 

Mutta tämän kohdalla olin suoraan sanoen yllättynyt, että näin ei käynyt. 

Johtuu ehkä siitä, että viikkotolkulla neule eteni vain korkeintaan ihan muutaman kerroksen illassa 

ja välillä valmistui jotain pienempiä juttuja. 

Sitten tuossa maaliskuun puolivälissä sain tarmonpuuskan ja

päätin tehdä sen loppuun. Nopeasti tuo sitten loppujen lopuksi valmistuikin.

Ohjeen siis sovelsin itse ja se on hyvin yksinkertainen. Tämä ohje on siis itse kehittelemäni,
joten jos sitä käytät, kannattaa pitää myös oma ajatus skarppina, sillä takuuta en anna. 

Lisäksi omat neulontataitoni eivät ainakaan saaneet siitä aikaiseksi sellaista siistiä tasapintaista lopputulosta, mitä ehkä alunperin olin ajatellut.
Toisaalta langalla on iso vaikutus ja kaipa pellavan kuuluukin olla vähän huoleton😊

Tässä siis jonkunlainen ohjekin, jos olet kiinnostunut:

- Lanka Novita Siro,  n. 1,5 kerää ja 60 cm pyöröpuikot.  Itse käytin numero 3 pyöröpuikkoja, mutta valitse langan ja käsialasi mukaan sopivimmat.

- Luo 121 silmukkaa suhteellisen löyhästi. Tuo yksi ylimääräinen silmukka on pitsineuleen oikean reunan oikein neulottu silmukka, joka erottaa pitsi- ja helmineuleen toisistaan. Vasempaan reunaan se muodostuu mallineuleesta, mutta pitää lisätä myös oikeaan reunaan pitsi- ja helmineuleen väliin. 
- Nosta aina kierroksen ensimmäinen silmukka neulomatta niin, että molempiin reunoihin muodostuu ketsusilmukkajono.

- Neulo "1 oikein, 1 nurin" helmineuletta neuleen molemmilla puolilla n. 16 kierrosta eli  6 cm. Helmineuleen viimeinen kierros on nurja kierros.
(Minä mittasin pysty- ja vaakasuunnassa, montako senttiä 10 silmukan helmineule on leveyssuunnassa ja sen mukaan määritin ala- ja yläreunaan tulevan helmineuleen korkeuden, jotta peiton kehyksen muodostava helmineulealue olisi mahdollisimman saman kokoinen joka puolelta). 

- Aloita pitsineuleosuus neulomalla helmineuletta 10 silmukkaa tai niin monta, kuin laskelmasi osoittavat. 

- Neulo 1 oikein ja aloita kuvioneule. Tässä peitossa kuvio muodostuu 10 pitsikuviosta. Mallikertaa lisäämällä tai vähentämällä saa muokattua neuleen leveyttä. Kun kierroksella on jäljellä 11 silmukkaa, neulo kuvioneuleen viimeinen silmukka oikein.

- Kaavion ensimmäinen vaaleankeltaisella pohjalla oleva pystyrivi oikealta katsottuna muodostaa  pitsineuleen oikean reunan. Vasemmanpuoleisin mallikerta on kaavion vasemmassa reunassa vaaleankeltaisella pohjalla. Mallineule aloitetaan siis kaavion oikeasta reunasta vaaleankeltaisesta silmukasta. Toistetaan sen jälkeen valkoisella pohjalla olevaa kaaviota yhdeksän kertaa ja sen jälkeen veilä vasemman puoleinen kaavio, jolloin ollaan pitsineuleen lopussa. Näin vasemman ja oikean reunan "suorakulmaiset kolmiot" korvaavat tuon "ylösalaisin olevan v:n, joka on mallikertojen vauhtumiskohta.

- Kun siis olet mallineuleen kohdassa (esim. rivi 7 kuviossa), jossa pitsiosuuden aloitus- tai lopetusreunassa tulisi kavennettavaksi kaksi silmukkaa eli "1 o neulomatta, 2 o yhteen ja nosta neulomatta nostettu yhteen neulottujen silmukoiden yli" , kavenna vain 2 oikein yhteen joko taka- tai etureunoistaan riippuen siitä, kummassa laidassa olet. Näin silmukkamäärä pysyy oikeana.

- Neulo kierroksen lopuksi helmineuletta 10 silmukkaa (tai saman verran kuin kierroksen alussa olit neulonut). Helmineulealue toistuu siis pitsineuleessa sekä nurjalla että oikealla puolella kierroksen alussa ja lopussa.

- Nurjalla puolella neulo molemmissa reunoissa helmineuletta ja pitsikuvion kohdalla nurjia silmukoita. 

- Toista mallikertaa niin pitkälle kunnes peitto on mielestäsi lähes sopivan kokoinen.

- Neulo helmineuletta vielä saman verran kuin alussakin.

- Päätä silmukat löyhästi ja päättele langanpäät.

- Höyrytä ja kuosittele kevyesti, jotta pitsi pääsee oikeuksiinsa.

O = langankierto
◿ = 2 s oikein yhteen
◺= 2 s takareunoista oikein yhteen
᧘ = 1 o neulomatta, 2 o yhteen ja nosta neulomatta nostettu yhteen neulottujen yli

Vauvan pistipeitto

Mutta kuitenkin, tuli siitä loppujen lopuksi kivan kevyt ja ohut kesäinen söpöilypeitto jollekin pikkuiselle.

💗

Ruusuisia kevätpäiviä Sinulle

💗

Oma merkki

On aika olla ylpeä tekemisistään 😊



Uteliaisuus siitä, mistä te lukijat tänne löydätte ja mistä tykkäätte ja toisaalta omat ajatukseni siitä,
mihin suuntaan tämä blogin kirjoittaminen tästä jatkuu, sai minut edellisessä julkaisussani kysymään siitä suoraan teiltä.
Sainkin ihania ja positiivisia vastauksia, joissa yhteisenä tekijänä oli nimenomaan oman linjan ja mielenkiinnon mukainen tekeminen sekä aitous.
Lämmin kiitos ihan teille jokaiselle, tästä on hyvä jatkaa 💗



Olen myös miettinyt paljon sitä, että en pysty paneutumaan käsitöiden tekemiseen siinä mittakaavassa kuin haluaisin.
Se taitaa olla aika tuttua monelle muullekin, oletan, mutta harmittaa siitä huolimatta. 

Silti kuitenkin haluan tehdä hyvin sen minkä teen - olla positiivisesti ylpeä aikaansaannoksistani.
Siihen liittyen ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin tilaamaan käsitöilleni omat ommeltavat merkit alkuvuodesta.

Olikin sen päätöksen tekeminen todella pitkällisen harkinnan takana
- reilusti yli vuoden vatkasin asiaa mielessä puoleen ja toiseen.

En oikein osannut päättää, millaiset merkit hankkisin.

Minkä väriset ja kokoiset, mitä materiaalia ja mistä.

Ja ennen kaikkea, millä tekstillä / kuvalla ja millä fontilla.

Itse tykkään omasta äidinkielestäni ja vierastan "fingelskaa" ja englannin sotkemista joka asiaan.

Niinpä lähdin ajatuksesta, että oma merkkini olisi suomeksi.

Lopulta päädyin tuohon Satun Neule -tekstiin.

Mietin erilaisia "käsin tehty", "käsityö" jne. muotoja, mutta tällä mennään nyt tässä vaiheessa.

No, yksi lopputulos on nyt nähtävillä näissä kuvissa.

Laittelin muutaman merkin kokeeksi tässä viime kuukausina valmistuneisiin neuleisiin.

Omasta mielestäni näyttää ihan kivalta!

Tilauksen tein Etsyn kautta Jennifer Archerilta Iso Britanniasta.

Pari viikkoa tilauksesta posti toi pahvisen kuoren,

jossa 24 kpl merkkejä oli siististi pakattuina pieneen muovipussiin kiitoslapun kera.

Merkki on mielestäni juuri sellainen, millaiseksi sen olin ajatellutkin. 

Olen tähän oikein tyytyväinen. 

Hintaa näille kyllä tulee, että ihan joka sukkaan en viitsi ommella 😊

Materiaali on keinonahkaa ja kulmissa on valmiit reiät.

Merkki ei ole kovin paksu, mutta mielestäni riittävän jämäkkä kuitenkin. 

Omalta osaltani vaatii vielä harjoittelua, että osaan ommella merkin riittävän siististi.

Nyt jäivät vähän kuprulleen, mutta otan opiksi seuraavan kerran.

Brittein saarilta tulleiden merkkien lisäksi tilasin Etsystä huomattavasti halvemmalla nahkaisia merkkejä kreikkalaiselta valmistajalta; 

ts. ymmärsin niiden olevan nahkaisia, mutta olivatkin ihan vastaavan tyyppistä ohutta keinonahkaa kuin brittiläisetkin merkit. 

Näiden kreikkalaisten lopputulokseen en ole yhtä tyytyväinen ja jatkossa tuskin tilaan siitä paikasta enempää. 

Toimituskin kesti melko pitkään.

Tässä alla vielä kreikkalaiset taitettavat, reunaan kiinnitettävät, merkit.

 Jälkikäteen ajatellen minun olisi tullut ymmärtää antaa niiden tekstin asettelusta 

tarkemmat ohjeet tilauksen yhteydessä, mutta en hoksannut. 

Rehellisyyden nimissä pitää tunnustaa, että vaikka sain vielä viestillä valokuvan koekappaleesta,

  en ymmärtänyt ennen lopputuloksen hyväksymistä antaa tarkempia ohjeita. 

Piuhat kun taitavat olla tuolla omassa pääkopassa aika pitkät; 

tuli vasta jonkun aikaa vahvistusviestin lähettämisen jälkeen mieleen, että olisihan tuohon voinut jonkun kommentinkin laittaa... 

No, tehty, mikä tehty.

Mutta kyllä nämäkin käytettyä toki tulevat.

Uusia merkkejäkin olen suunnitellut tilaavani,

mutta sitä ennen pitää vielä miettiä logo / teksti -juttu vielä kertaalleen. 

Oletko sinä tilannut omalla tekstillä tai logilla merkkejä jostakin? 

Jos olet, niin kuulisin mielelläni, mistä ja olitko tyytyväinen😊

Nyt toivottelen Sinulle aurinkoisia helmikuun lopun päiviä 

ja kaunista alkavaa kevättä 💛

Peitto pikkuiselle

Olen muutamaan otteeseen lainannut kirjastosta Klompelompe-neulekirjoja.

(Tuo kirjan nimi ei meinaa millään istua suuhuni.)

Olen niiden ohjeiden mukaan tehnyt tähän mennessä yhden pienen myssyn,

mutta katsellut sitäkin enemmän kivoja kuvia.

Tällä kertaa silmiin osui Tuutu-peite, jota lähdin pienen harkinnan jälkeen toteuttamaan 

Novitan puhtaan valkoisesta Baby Wool-langasta eli paksuhkosta merinovillalangasta, jota neuloin 3,5 puisilla pyöröpuikoilla. 

Tämän pienen ihmisen pienen peiton neulominen kesti turhauttavan kauan. 

Tuumaustaukoja oli pidettävä yksi jos toinenkin.

Välissä valmistui myös liuta sukkia, parit kämmekkäät, parit lapaset, muutama panta,
jokuset pikkutossut ja muutama vauvan myssy

sekä muutamia hyvin pieniä virkkauksia; virkattuja "vanu"lappuja kokeilin.
Sitten tuli tehtyä paljon pihahommia.

Yhdistävänä tekijänä näillä kaikilla on, 

että ne ovat vauvanpeittoa pienempiä ja niiden tekemisessä on vähän vaihtelua

- uskomatonta, miten sitä pitää vaihtaa tekemisestä toiseen kesken kaiken ja keskittymiskyky puuttuu edelleen.

Minulla ei näköjään ole kestävyyttä tehdä mitään vähän isompaa käsityötä.

Hermot meinaavat mennä pitkiä rivejä neuloessa ja samaa toistaessa.
Samaa olen valittanut jo jonkun aikaa, eikä tilanne ole muuttunut. Ja tuskin muuttuukaan.

Onko keskittymiskykyni heikentynyt, vai mistähän on kysymys...

Tunnistatko vastaavaa itsessäsi?

Nyt sitten vähäistä vapaa-aikaa jakamaan olen ihan vapaaehtoisesti ottanut muutaman
avoimen yliopiston kurssinkin. Tuntuivat hyviltä ajatuksilta tuossa alkusyksystä...
Suklaakeksi jos toinenkin on tässä matkan varrella mennyt
 ja töiden kasaantuessa niitä taitaa kulua useamminkin...

Välillä on kiva piipahtaa tänne blogin puolelle,
mutta kyllä täällä vierailu ja mielenkiintoisten blogien lukeminen on nyt jäänyt todella vähälle.
Kaikkea kun ei ehdi, ei sitten millään.
Ehkä sitten talven mittaan.

Mutta oleelliseen palatakseni.
Eräänä kauniina alkukesän iltana terassin keinussa
aloitettu vauvanpeite valmistui kuitenkin lopulta syksyn hämärtyessä
ja sain sen kuvattua ulkona vähenevässä valossa viimeisten vaahteranlehtien seurassa.

Vauvan peitto

Kaunis se kyllä on, vaikka itse sanonkin 😊

Mallineule oli yllättävän yksinkertainen, 

mutta sillä saa mielestäni näyttävää aikaiseksi.

Kirjoittelen tätä pyhäinpäivän iltana,
kaamosvalot, joita jouluvaloiksikin voitaneen kutsua on juuri viritelty ulos pimeää pihaa valaisemaan
ja tunnelmaa luomaan.
Pimeässä illassa terassia valaisee pieni valaistu tuija ja useampi kynttilälyhty.
Kotona on hämärää, jotta voin ihailla ikkunasta pihan valonlähteitä.
Toki pöydillä ja tasoilla kynttilät luovat tunnelmaa.
On pimeä ja koko ajan pimenevä vuodenaika, joka väsyttää,
mutta samalla on ihana nauttia syksyn ja pikkuhiljaa lähestyvän joulun tunnelmasta.
Sitä ikäänkuin käpertyy sisäänpäin.

Kauniita marraskuisia päiviä Sinulle!