sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Kettukaulahuivit


Aika vähän on tullut sukulaisille lahjaksi neulottua, 

kun kaikilla on jo kaikkea ja pikkuisilla varsinkin mummoja pitämässä heidät kotitekoisissa neuleissa,

jos niitä halutaan käyttää.

Mutta en kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta muokata parisen vuotta sitten tekemästäni 

pienen lapsen kettukaulahuivista hieman isompaa versiota esikoululaisen kokoon.

Ja sitten sen valmistuttua myös ns. välikokoon muutaman vuoden ikäiselle neitokaiselle. 

Nämä menivät joululahjaksi ja joulun jälkeen kuulin, että mitä ilmeisemmin toimivat hyvin myös leikeissä 😊 

Pääasia, että on käyttöä.


WILLASTA - käsintehty Lasten kettukaulahuivit


Esimerkkinä tosiaan toimivat 2019 lokakuussa esittelemäni Kettuhuivit, joiden kuvat näet 'täältä'.

Alkuperäisen idean olen muutamia vuosia sitten saanut jostain Pinterestissä näkemästäni 

vastaavanlaisen kuvasta ja hyvin samannäköisen tuosta ensimmäisestä siniharmaasta ketusta silloin kuvan perusteella neuloin. 

Pari vuotta sitten tekemistäni esikuvistaan poiketen nämä tässä olevat on  neulottu kaksinkertaisesta langasta. 

Tavoitteena oli saada huiveihin paitsi kokoa, myös paksuutta ja lämpöä.

Lankoina ovat ohut merinovillalanka Drops Baby Merino ja jo myynnistä poistunut pehmoistakin pehmoisempi pörröinen Novitan Pilvi, 

jossa on akryylia, polyamidia ja polyesteriä ja jota minulla on vielä pari kerää jemmassa. 

Ajatuksena olisi tehdä niistä ja/tai muista vastaavista "turkis"langoista esim. kissahuivi. 

Ja muitakin eläimiä on mietinnässä, mutta ei ole ollut vaan oikein aikaa ruveta suunnittelemaan toteutusta.

Toisin sanoen ns. kasvosuunnitelma ei ole vielä hahmottunut omassa päässäni.





Ikävä vaan, että huivien valmistuminen meni niin lähelle joulun aikaa, 

että kuvaaminen sisällä eikä ulkona ollut kovin antoisaa, kun valovoima ei kamerassa harmaina päivinä riittänyt. 

Ja kuvissa neulos näyttää mielestäni sotkuisemmalta kuin luonnossa 😉



Huiveissa on ketun pään takana ns. pujotusaukko, johon häntäpään saa pujotettua ja laitettua juuri sopivalle kireydelle, 

jolloin huivi toimii ns. perinteisen aukkokaulahuivin tavoin. 

Lisäksi pituuden pitäisi riittää siihen, että huivi kääräistään kerran kaulan ympäri ja yhdelle ns. alkusolmulle edestä, 

jolloin sekä pää että häntä asettuvat ikään kuin päällekkäin.

Pään valkoinen poskiosuus on tehty yksinkertaisella Pilvi-langalla ja tosiaan sen takana on koko pään korkuinen pujotusaukon suikale, 

joka on neulottu pään "jatkeeksi" ja käännetty niskasta kaksinkerroin ja ommeltu kuonopäästä kiinni leukaan ja alaposkiin. 

Silmät ja kuono on virkattu myös Baby Merinosta ja ommeltu lopuksi paikoilleen.

Korvien keskiosa on virkattu merinovillasta ja ulommainen kierros Pilvi-langalla.

Ruseteista pinkki on virkattu, mutta vaaleanpunainen neulottu samasta merinovillasta.



Edellisissä huiviversioissa neuloin häntäpään kolmionmalliseksi kaventamalla molemmissa reunoissa joka toisella kierroksella. 

Näiden kettujen häntä on epäkettumainen tupsu, joka on tehty käyttäen apuna isoa tupsukiekkoa ja tupsun halkaisija on n. 8 cm.

Tupsu siksi, koska muistelin pikkuneitien tykkäävän kovasti nimenomaan tupsuista.

Varsinaista kaulahuivia on loppupäästä kavennettu kaksi kertaa eli neljän viimeisen kierroksen 

aikana joka toinen kierros kaventamalla 1 s molemmissa reunoissa ennen kierroksen viimeistä silmukkaa.

Sitten silmukat on päätelty ja päättelylangalla vielä ommeltu/kiristetty huivin pää suppuun niin, 

että se muodostaa "kupin" ns. nurjalle puolelle. 

Sen jälkeen siihen on kiinnitetty tupsu ja se on irrotettavissa. 

Toisin sanoen tupsun ohuet kiinnitysnarujen rusetit ovat aika hyvin piilossa tuon "kupin" sisällä.





Huiveista tuli ihan reilun kokoisia ja olisivat varmasti toimineet hieman kapeampanakin ainakin takin kauluksen ulkopuolelle laitettuna. 

Laitan tähän huivien perusmittoja, mutta varsinaista ohjetta en ole vielä puhtaaksi kirjoittanut.

Toisaalta tämä on helppo toteuttaa myös ns. omasta päästä kuvan mukaan, ainakin jos on edes jonkun verran neulonut, 

sillä siinä on vain oikeita silmukoita sekä lisäyksiä ja kavennuksia niissä kohdin, missä haluaa leventää tai kaventaa😊 

Valkoisen huivin pituus kuonon päästä häntätupsun kärkeen on 95 cm ja huiviosan leveys 17,5 cm.

 Valkoisen ketun pään leveys leveimmältä kohdalta on 16 ja koko pään korkeus kuonosta niskaan 15 cm.

Vaaleanpunaisen huivin koko pituus on 83 cm ja huiviosan leveys 16 cm. Tämän ketun pään leveys on 16 cm ja korkeus 14 cm. 

Molempien kettujen korvien korkeus on n. 4 cm ja leveys 3 cm ja ne on muotoiltu hieman soikioiksi ja ommeltu kiinni pään yläosaan.


Ehkä mitoista on sinulle apua, jos haluat kokeilla omia versioitasi näistä.

Mielelläni myös kuulisin ja näkisin, miltä sinun kettuversiosi näyttävät, 

joten jos päädyt kokeilemaan, linkitäthän joko tämän blogin tai instagramista @sini_satu tai @willastatehty.

🤍



Tällaisia kettumaisia väkerryksiä ja kuulumisia täältä tällä kertaa.

Arki rullaa muuten tässä radallaan ja kevättä odotellaan.



Nyt toivotan sinulle leppoisaa viikonlopun jatkoa ja valoisia tammikuisia päiviä!








torstai 6. tammikuuta 2022

Vauvalle lahjaksi


Vaikka tänne blogiin tulee näköjään laitettua aina samantyyppisiä kuvia samantyyppisistä käsitöistä,

haluan vielä laittaa kuvat näistä loppuvuodesta pyynnöstä vauvalahjaksi tekemistäni.

Eli neulottu vauvan norjalaismyssy ja virkattu Unille-uninalle.



Lankana myssyssä on tuttu Drops Merino Extra fine ja koon puolesta arvioin sen sopivan noin 0-4 kk pikkuisen päähän. 

Päälaelle tein lankatupsun pienen muovisen tupsukiekon avulla. 

Myssyn solmiamisnauhat voisi neuloa icord-tekniikalla eli 

neljällä silmukalla oikein ympyränä neuloen tai vaikkapa langasta punomalla tai ompelemalla esim. satiininauhat.

Itse olen kuitenkin viime aikoina tykästynyt helppoon tapaan virkata nauhat.

Esim. tässä virkkasin n. 24 cm pituisen pätkän ketjusilmukoita. 

Kun tämä oli valmis, käännyin virkkaamaan takaisinpäin; jätin yhden silmukan väliin ja koukusta alkaen toiseen silmukkaan tein piilosilmukan. 

Ja sen jälkeen jokaiseen ketjusilmukkaan yksi piilosilmukka, kunnes koko nauhan pituus oli virkattu takaisin aloitussilmukkaan asti. 

Kiinnitin nauhat myssyn resorin sisäpuolelle sekä nauhan aloituksessa että lopetuksessa jääneillä langanpäillä.

Viimeistelyvaiheessa höyrytin myssyn ja nauhat silitysraudalla kevyesti harsokankaan läpi. 

Samalla hieman kippuraan pyrkivät nauhat oikenivat ja lopputulos on mielestäni siisti. 






Viime vuoden puolella elokuussa virkkasin muutaman erilaisen unilelun, joiden kuvia löytyy 'Pikkuisille'-postauksesta.

Syyskuussa puolestaan tein eräälle toiselle pikkuiselle vauvalahjan,

josta laitoin tänne blogiinkin kuvia ja tekstiä. Löydät sen 'täältä'.

Alla olevassa kuvassa oleva oikeanpuoleinen Unille-nalle on ensimmäinen tuolloin elokuussa virkkaamani vauvan unilelu

 ja se on siitä asti toiminut minulla ns. mallikappaleena, jonka mittojen mukaan näitä myöhempiä olen tehnyt. 

Toki hieman muokkauksia tulee tehtyä kulloiseenkin nalleen, 

mutta noin pääpiirteittäin samasta muotista tehdyksi ne tunnistaa.




Lankana nyt viimeksi valmistuneessa nallessa on pehmeä Sandnes Garnin Mandarin Petit.

Tuossa aiemmin valmistuneessa versiossa on kiiltävämpi ja hieman kovempi Schachenmayer Catania.

100 % puuvillalankoja molemmat.

Olen vähän kehitellyt ohjeversiota tästä Unille-nallesta.

Mitä luulet, onko sinulla (ylimalkaiselle) ohjeelle tarvetta, jos sellaisen päädyn täällä blogissa julkaisemaan? 



Näitä vastaavia tulee varmasti tehtyä jatkossakin, 

mutta hieman jo nyt kevättä kohti mennessä houkuttaa kokeilla kirkkaampia värejä ja 

katselinkin tuolta lankapussuksasta, millaisia värejä löytyy. 

Ja onhan niitä, mutta aika vähän kutakin puuvillaista virkkauslankaa, että aikamoinen värikavalkadi tulee, 

jos niistä jotain kehittelee. Toisaalta voisi olla hauskakin lopputulos 😊

Pitääpä katsoa, mitä tässä keksii.

Arki on alkanut vuoden vaihteen pyhien ja lomapäivien jälkeen ja tekemistä taas riittää.

Vastapainoksi sitten tarvitaan taas tällaista väkertämistä.

Mitäpäs sinulla on vapaa-ajan tekemisenä?




Kauniita tammikuisia päiviä Sinulle!


lauantai 1. tammikuuta 2022

Ihanaa alkanutta vuotta!




2022
Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan?
Ikäviä asioita en halua listata, niitä tuntuu tässä maailmassa riittävän ihan ilman, että niitä kaivelee.
Mutta sen sijaan, kun miettii, mitä kaikkea hyvää vuosi voisi tuoda tullessaan, 
mitä kaikkea sitä suunnittelee tekevänsä normaalissa elämässä, niin siinähän sitä jo onkin 😊

Itse ajattelen, jälleen kerran, josko saisi vähän olotilaansa kevennettyä.
Ja saahan sitä, kunhan motivaatio pysyy. 

Käsityörintamalla on ollut jumituskausi loppuvuonna. 
Siihen toivon helpotusta ja 
olenkin pohdiskellut, mitä kaikkea kivaa jo olemassa olevista langoista saisin aikaiseksi.
Ennen joulua tuli neulottua kahdelle pienelle sukulaistytölle kettukaulahuivit, 
joista laitan myöhemmin kuvia tännekin. 
Tällä hetkellä puikoilla on sukat kerrankin ihan ohjeen mukaan.
Eli tuloillaan on joululahjaksi saadusta SiniSukat-kirjasta Frillikset ja vaikka itse sanonkin, 
aikas nätit tulee!

Lisäksi tiedän, että kohta päivän pidentyessä alkaa itse kullakin ns. multasormi syyhytä. 
Kesäkukkien ja muiden istutusten suunnittelu on kevään pakollista ja ennen kaikkea mieleistä tekemistä. 
Ihanaa kevään aurinkoisten päivien ja vehreyden odottamista.

Kaunis kiitos Sinulle kuluneesta vuodesta ja siitä, että olet jaksanut käydä täällä blogissa lukemassa ja kommentoimassa
 ja että olet vastannut kysymyksiini, vaikka itselläni onkin vuosi ollut passiivisempi.

Kaunis kiitos Sinulle myös siitä, että saan lukea ajatuksiasi ja 
että saan sinulta vinkkejä kauniista käsitöistä, upeista pihaistutuksista, kukkien hoidosta ja kasveista. 
Ja, että saan ihailla noita kaikkia kauniista kuvistasi.

🤍

Toivon sinulle ja läheisillesi terveyttä ja hyvää mieltä sekä 
kaunista, ihanaa ja lempeää alkavaa vuotta!

🤍

t. Satu