Vauvan hiippamyssy

Uuden neulemallin kokeileminen on aina mielenkiintoista. 

Novitan sivuilta huomasin reilu vuosi sitten vauvan myssyn ohjeen, 

jota en ollut aiemmin nähnyt. 

Ohje näytti sen verran mielenkiintoiselta ja nopeatekoiselta, 

että päätin tietysti kokeilla. 

Neule oli kuitenkin taas sarjassamme niitä, jotka väistyivät aina toisen mielenkiintoisemman 

tai muuten vain houkuttelevamman tekeleen tieltä, 

joten loppusyksystä aloitettu myssy valmistui vasta yli vuosi aloittamisensa jälkeen.

Ohje oli suhteellisen selkeä, mutta päänvaivaa aiheutti kuitenkin niskaosan kavennus / 

levennys, jonka kerrosten laskulogiikka ei oikein ohjeesta meinannut avautua,
vaikka yksinkertainen kai periaatteessa olikin. 

Lopulta tein niin kuin parhaaksi näin ja ihan hyvä tuli noinkin.

Myssy on neulottu helmineuleena kaksinkertaisesta
vaaleanpunaisesta Dropsin Baby Merino-langasta,
sillä lanka olisi yksinkertaisena vähän turhan ohutta tämän tyyppiseen myssyyn.
Kaksinkertaisesta neulottuna silmukoiden epätasaisuus tuli  kyllä vain selkeämmin esille
ja sekös se silmää sitten häiritseekin 😊

Malli on kyllä kiva ja jotenkin nostalgisen näköinen ns. söpöilymyssy
Ja kuvasin sen oman vanhan vauvanukkeni päässä,
joten tulipahan aimo annos nostalgiaa kerralla.
Mutta myssyn tekijän suosikkia tästä ei kuitenkaan tullut.
Vaatisi ehkä vähän enemmän panostusta ja harjaantumista,
että lopputulos miellyttäisi.
Mutta ihan kelpo harjoittelukappale tämäkin!

Vauvan hiippamyssy

Pitääpä taas jatkaa tutumpien tekeleiden parissa.
Kauniita talvisia päiviä sinulle!

Valepalmikkomyssy

Olen ihastunut paksuhkoon merinovillaan.
Siitä saa ihanan pehmeitä ja lämpimiä neuleita ilman pörröisiä irtoilevia hahtuvia.

Tuossa syksyllä oli muutama rauhallisempi työviikko, mikä samalla tarkoitti vähän aktiivisempia neulontaviikkoja,

jolloin halusin toteuttaa pieniä neuletöitä ilman ohjeita, tai ainakin olemassa olevia ohjeita itse muokaten.

Yksi noiden viikkojen tuotos on vauvan / pienen lapsen kokoa oleva myssy.

Otin kuvat myös silloin, mutta julkaiseminen täällä blogin puolella jäi siinä vaiheessa.

Myssy on neulottu ns. norjalaismyssyn perusohjeella,

johon löytyy eri ohjeversioita netistä hakemalla. 

Ohjetta on muokattu kuitenkin niin, että sekä kavennusten että levennysten 

välissä on pystysuoran raitakuvion muodostava valepalmikko.

Lisäksi laitoin otsalle keskimmäisen palmikkoraidan molemmille puolille yhden lisäsilmukan

ja tein perusohjeesta poiketan myssyyn yhden ylimääräisen kavennus-levennyskierrosparin.

Taaperon myssy - valepalmikkomyssy

Tupsun tein itse mustasta tekoturkiksesta, 

jota ostin viime talvena Eurokankaasta ihan tupsujen tekoa varten.
Olen askarrellut tekoturkiksista tupsuja ja pienen harjoittelun jälkeen niistä on tullut ihan siedettäviä.
Tulevat huomattavasti edullisimmiksi noin kuin valmiita ostamalla.

Myssy on mukavan pehmoinen ja lämmin, 

mutta kuten neulemyssyihin yleensäkin siihen saa lisää lämpöä ja tuulen pitävyyttä, 

jos ompelee esimerkiksi flannellivuoren koko myssyn osuudelle tai sitten vain otsan ja korvien kohdalle. 

Tai sitten yksinkertaisesti käyttää alla lasten ns. kypärämyssyä. 

Niin tein aikoinaan omien lastenikin kanssa 😊

Vauvan myssy merinovillasta

Talvi on ollut ainakin tähän asti yllättävän leuto.
Eteläosassa maata lunta on ollut maassa välillä sentti pari, mutta sekin on sulanut.
Paukkupakkasiakaan ei ole ollut, mutta pikkupakkasista itse asiassa tykkäänkin enemmän.
Ja sellaisilla keleillä tällainen myssy auttaa pysymään lämpimänä!

❆

Kivoja tammikuisia päiviä sinulle epämääräisestä kelistä huolimatta -
toivotaan mukavia ulkoilusäitä 

❆

Valkoinen pipo

Miksi ihmeessä ihminen ottaa vapaaehtoisesti itselleen tehtäviä,

joiden tekeminen tuntuu haastavalta, joita ei oikein osaa ja joiden tekemisen aloittaminen on hankalaa,

 mutta joita pohjustaa pitkään ja jotka vetävät puoleensa?

Ja sitten ei meinaa millään saada niitä aloitettua, kun ei ole selkeää kaavaa ja

kun ei oikein osaa hahmottaa lopputulosta - kun ei oikein tiedä, miten aloittaisi ja miltä lopputuloksen tulisi näyttää. 

Sitäkö se on, se aloittamisen vaikeus. Prokrastinaatio. Vitkuttelu. Välttämiskäyttäytyminen. 

Samalla asialla on monta nimeä ja tulin siihen tulokseen, että se minua vaivaa ihan aina, 

kun haluan tehdä vähemmän tuttuja juttuja. Tai sellaisia rutiineja, jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa - kuten siivoaminen.

Uskoisin, tai ainakin toivoisin, että se on jollekulle muullekin tuttu tunne. 

Piti ihan etsiä tietoa aloittamisen vaikeudesta ja löysin artikkelin, johon on helppo samaistua 😊

Siihen tulokseen tulin, että ihmismieli on kyllä kummallinen.

Lapsen pipo

Ja miten tämä kaikki sitten liittyy valkoiseen pipoon?

Siten, että oikean kokoisen pipon tekeminen tuntuu olevan äärettömän vaikeaa, 

langaksi ei meinaa löytyä mitään kutittamatonta ja en osaa päättää mallia 

tai ainakaan en osaa tehdä kavennuksia siististi, kun olen mallin valinnut.

Ja kaiken lisäksi, en ole itse ollenkaan "pipoihmisiä", mutta kun pitää vaan tehdä... 

Lopulta, kaiken takeltelun jälkeen neuloin tämän valkoisen pipon Dropsin Merino Extra Fine-langasta. 

Silmukoita on 96 ja kuvio tuli vastaan Suvikumpu-blogissa joku aika sitten.

Kuvio oli lopulta yllättävän helppo tehdä, kun jujun tajusi.

Mutta piposta tuli minulle pieni. Koko on varmaan sopiva lapselle, vähän isommalle sellaiselle.

Näinhän se käy, kun ei ole ohjetta, 

jonka mukaan tekee ja yrittää vaan laskeskella sopivaa silmukkamäärää ja vielä sovittaa sen kuvion silmukkamäärään. 

Jotta tästä olisi tullut minulle sopiva, olisi silmukoita pitänyt olla yhden kuviokerran verran lisää, 

eli käytännössä 102.
Toisaalta voi olla, että tämä kuviokin on vähän ns, normaalineuletta jämäkämpi.

Ehkä tämä oli harjoituspipo.
Ehkä pipo löytää vielä iselleen sopivan pään.

Ja ehkä harjoitus tekee mestarin, niinhän sitä sanotaan. 

Tai ainakin harjoitus harjoittaa osaamaan jotain seuraavan kerran vähän paremmin 😊

Jatkamme siis harjoituksia! 

Kahvijuustokakku

Kahvijuustokakku

Kun kahvihammasta kolottaa oikein kovasti,

siihen auttaa kahvinmakuinen juustokakku!

Elämässä tulee hetkiä, jolloin on hyvä hengähtää ja antaa itsellensä lupa nauttia.

Nauttia voi toki monella tavalla; juoksulenkillä, puita halaamalla, kuntosalitreenillä, 

kukkia tuoksuttelemalla, pilviä katselemalla, käsitöitä tehden, matkustelemalla, samoilemalla...

Tapoja on monia ja kaikki erinomaisia juuri siihen hetkeen, 

mihin hengähtäjä itse haluaa. 

Yksi tapa on myös palkita itsensä kakkupalalla.

Tai ainakin maistella sitä hyvillä mielin ilman huonoa omaatuntoa,

vaikka varsinaisesta palkitsemista ei olisikaan kysymys. 

Aina löytyy hyvä syy 😊

 

Kakussa on keksipohja ja juustokakkumassaan on kaadettu itse tehtyä kahvikiisseliä, 

joka on sitten varrastikulla vedelty raidoiksi ja kuvioiksi.
Ohje on taas sieltä täältä sovellettu,
joten valitettavasti en voi antaa teille linkkiä tai vinkkiä sen äärelle.

Kakun on tietenkin leiponut tyttäreni ja minun tehtäväkseni jäi kuvien ottaminen
pimeänä iltana keittiön lampun valossa.
Ihan ei leivonnainen pääse kuvissa arvoonsa,
mutta ehkä näistäkin kuvista voitte ulkonäön lisäksi arvailla makua ja rakennetta😊

Makeaa viikonloppua sinulle 😊

Viime hetken lahjasukat

Vaikka mennyt joulu on jo kaukana takanapäin, ajatus palaa siihen usein.
Koska käsityörintamalla ei itselläni ole nyt uutta valmistunut,
kerron vielä lahjasukista, jotka valmistuivat juuri ennen joulua. 

Joskus käy niin, että sitä ei oikein osaa luottaa itseensä. 

Näin oli itselläni, kun mietin, voinko/viitsinkö neuloa iäkkäille appivanhemmilleni villasukat joululahjaksi. 

Anoppi on nimittäin itse erittäin osaava käsityöihminen, 

mutta viime vuosina neulominen on jo jäänyt hyvin vähälle. 

Lopulta joulua edeltävänä viikonloppuna päädyin siihen, että teen nyt ainakin anopille 

olosukat, joita voisi käyttää myös öisin.

Lanka on Dropsin pehmeää merinovillaa Drops Merino Extra Fine 

ja siitä joku vaaleanpunaisen sävy. 

Silmukoita on 48 neulottuna 3,5 koivupuikoilla. 

Lanka on joustavan oloista ja koska käsialani on aika löysä, 

sukista tuli melko joustavat. Se on kuitenkin tässä tapauksessa vain hyvä, 

sillä en ollut ihan varma oikeasta koosta ja toisaalta tarkoitus oli, 

että sukkia on mukava käyttää tosiaan esimerkiksi yöllä. 

Kuten huomaatte, malli on sama kuin aiemminkin tekemissäni lahjasukissa.

Pääset niitä kurkistamaan täältä ja täältä. 

Tykkään tästä mallista itse nykyään tosi kovasti ja koska se on tuttu, 

neulominen on joutuisaa 😊

Koska sain anopin sukat valmiiksi pari päivää ennen joulua, 

ajattelin, että ehdin tehdä myös apelle perussukat lahjaksi.

Vähän tuli kiire, kun aloittelin näitä aatonaattoa edeltävä yönä.

Varsinainen neulontaurakka oli aatonaattona autossa, kun ajoimme mummoloihin joulun viettoon halki Suomen. 

Puoliso ajoi ja minä neuloin useamman tunnin. Enpä ole ennen autossa neulonutkaan.

Viimeiset kierrokset ja kavennukset tein sitten jouluaattona ja sukat valmistuivat juuri ennen joulurauhan julistusta. 

Vähän meni viime tippaan, mutta valmista tuli. Se on pääasia.
Kuviakin muistin puhelimella ottaa juuri ennen paketoimista.

Sukat on neulottu Novita 7 Veljestä -langasta 3,5 puikoilla. 

Väreinä tummanharmaa, vaaleanharmaa ja valkoinen. 

Malli on täysin perussukan ohjeen mukainen muuten, mutta muokkasin silmukoiden määrää. 

Varressa on 56 silmukkaa ja kavennusten jälkeen 52 silmukkaa. 

Sukat ovat kooltaan n. 44-45.

Nyt ovat appivanhemmatkin saaneet lahjasukat.

Toivottavasti ne lämmittävät molempien jalkoja. 

Itselle niistä tuli ainakin hyvä mieli. 

Onnellisia tammikuisia päiviä Sinulle!

Lahjaksi saatu Onnen kukka

Sain hienon ja mieltä lämmittävän joululahjan,
jonka nimesin Onnen kukaksi.
Haluan jakaa sen teidänkin kanssanne näin alkaneen vuoden kunniaksi.

 Tytär rakastaa joulua ja nauttii lahjojen hankkimisesta ja tekemisestä. 

Sain häneltä joululahjaksi mm. upeasti sommitellun ja loppuun asti mietityn kuvakirjan 

itsestäni ja itselleni rakkaista ihmisistä ja asioista. 

Sen lisäksi hän oli virkannut itse tämän todella kauniin pannunalusen,

josta halusin laittaa kuvia teidänkin nähtäväksenne näin joulun jälkeen,
sillä se tuo hyvän mielen sekä muodollaan että väreillään.

Pannunalunen on virkattu Novitan 7 Veljestä -langasta ja hänen mukaansa se oli helppo tehdä. 

Ohje lienee löytynyt joltakin nettisivulta, mutta tarkemmin en sitä tiedä. 

Tuolla mallilla voisi kyllä yrittää itsekin tehdä vastaavia, 

joten aion selvittää ohjeen ja jossain vaiheessa virkata tälle "joulukukalle" kavereita.

Nyt toivottelen sinulle onnea ja iloa uuteen vuoteen💗

Tulkoon siitä hyvä vuosi meille kaikille.