Alpakkahuivit I ja II

Tämän kesän yksi saavutus oli, että sekä ostin huivilangat että neuloin niistä kaksi huivia ja vieläpä saman kesän aikana. Minulle se on iso saavutus, sillä yleensä tällaiset vähänkään isommat neuletyöt jäävät kesken ns. odottamaan päivää parempaa ja neulontamotivaation jatkumista. Nyt kuitenkin uusi huivi pääsi puikoille heti ensimmäisen valmistuttua. Valtaosan neulontatyöstä tein pihakeinussa istuessa ja äänikirjaa kuunnellessa, mutta toki alkukesän sateisina päivinä myös sisällä ikkunan ääressä nojatuolissa joko telkkaria katsoessa tai jälleen äänikirjoja kuunnellen. Siinäpä se aika menee nopeasti ja kuntoilu kohdistuu vain sormiin ja ranteisiin, joita sitten saakin välillä venytellä, jotta eivät kipeydy.

Lankana on Rowan Alpaca Classic, jossa on 57 % alpakkaa ja 43 % puuvillaa. Langat lähtivät mukaan lankakauppiaan suosittelun perusteella, kun yhdellä  ruokatunnilla loppukeväästä kävin pikaisesti paikallisessa lankakaupassa. Toinen langoista on pörröisempi ja toinen sileämpi, mutta ajattelin, että se ei haittaa, vaan voi oikeastaan tehdä neuleesta vielä vähän mielenkiintoisempaa. 

Neuloin 4,00 mm pyöröpuikoilla. Ensi alkuun tyttäreltä joululahjaksi saamillani mustilla eebenpuisilla 40 cm pyöröillä ja työn edetessä koivuisilla 80 cm pitkillä. Molemmat puikot toimivat hyvin; löysähkö neule kulki vaivattomasti ja puikot olivat kevyet kädessä.

Ensimmäisen huivin (yllä) aloitin harmaalla ja kun toisesta harmaasta kerästä oli mennyt noin puolet, vaihdoin viininpunaiseen, jolla neuloin myös 1,5 kerän verran. 

Toisen huivin aloitin viininpunaisella ja puolentoista kerän jälkeen vaihdoin väriä, joten loppuosa huivista tuli harmaalla, jota myös meni puolitoista kerää (alla).

Näin kuvia katsellessa ensimmäinen huivi on enemmän omaan makuuni sekä värinsä että ulkonäkönsä perusteella. Mutta,  mitäpä mieltä sinä olet? 

Kuvat on otettu erilaisessa valaistuksessa. Yllä olevassa, auringossa otetussa kuvassa, värit ova hieman luonnollista kirkkaampia, kuin alla olevassa pilvisellä säällä otetussa, missä värit ovat hailakammat, mutta kuitenkin enemmän luonnollisemman oloiset. 

Varta vasten huivien pingotusta varten ostin kesän mummolareissulla pingotusalustan, josta viime kerralla jo täällä mainitsinkin. Ja hyvin se osoittikin toimivansa 😊 Kastelin huivin ensin viileässä vedessä läpimäräksi ja kiedoin niin suorana kuin sain isoon froteepyyhkeeseen joksikin aikaa, jonka jälkeen pingotin jonkun verran kostean huivin alustalle.

Pingotettujen huivien kokoa on vähän hankala määritellä, mutta ihan reilun kokoiset niistä tuli. Ihanan ohuet ja helposti kaulaan kiedottavat. Mittasin kuitenkin, että pidemmän "suoran" sivun pituus on noin 170 cm ja päättelyreunan eli harmaan ja viininpunaisen reunan pituus on noin 110 cm. Huivi on malliltaan pitkulainen. Muoto syntyi niin, että jokaisella edestakaisella kierroksella lisättiin kaksi silmukkaa ja kavennettiin yksi silmukka. Huiveihin meni yhteensä kuusi 50 g kerää eli kolme kerää molempia värejä. Yhden huivin paino on siis noin 150 g, joten kevyet ne tosiaan ovat.

Ohjetta huiveihin ei ole, vaan kuten näkyy, olen kokeillut niissä erilaisia helppoja pitsikuvioita. Huivit on neulottu kuitenkin aina oikein, myös pitsien kohdalla, joten niiden osalta ne ovat molemmin puolin samanlaiset. Ainoastaan kahden värin osuudessa näkee selkeästi, kumpiko on oikea ja kumpi nurja puoli. 

Kohti syksyä tässä vääjäämättä mennään ja vaikka kuinka haluaisin pitää kiinni kesästä ja kesän valosta, on tunnustettava, että näillekin huiveille on käyttöä loppujen lopuksi aika piankin. Ihana kuitenkin ajatella, että puolen vuoden päästä on jo helmikuun puoliväli ja talven pimeys vähitellen takana 😉 

Työrintamalla tekemistä riittää ja kesäloma on muisto vain. Pienestä viikonloppumatkasta haaveilen nyt syksylle, mutta pitää katsoa, miten se sitten loppujen lopuksi toteutuu. Nautitaan vielä kuitenkin kesästä 💚

Aurinkoisia elokuun päiviä Sinulle!

Äitienpäiväviikonloppu ja puuvillaisia lonkero-otuksia

Niin se vaan on toukokuukin jo pitkällä ja toukokuun toinen sunnuntai on tänä viikonloppuna. Äitienpäivä tuli itselleni mieleen, kun reilu viikko sitten ostin terassille ruukkuun pieniä eri violetin sävyissä kukkivia orvokkeja. Rakastin lapsena hempeän violetteja ja vaaleansinisiä orvokkeja ja muistan, kuinka pienenä koululaisena piirsin sellaisia myös äitienpäiväkorttiin. Samaiseen korttiin tuli myös orvokista kertovan laulun sanat ja nuo sanat kaikuvat mielessäni juuri tätä kirjoittaessani 

"Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni. Katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni. Itse hoidin kukkamaani, rikkaruohot kitkin, vettä kannoin iltasella rantatietä pitkin. Noudan tästä äidilleni orvokin tai kaksi..."

💜

No, köykäisellä aasinsillalla kuvissa näkyviin lonkero-otuksiin, joista yhdellä on vaalean violetit, vai pitäisikö sanoa liilat, lonkerot. 

Olen viime vuosina virkannut välipalakäsitöinä erilaisia turvalonkeroita, mustekaloja yms. lapsille ja miksei vanhemmillekin tarkoitettuja hypisteltäviä otuksia. Tässä mukana kuvia kuluneen syksyn ja talven aikana koukulta pudonneista. Lankana kaikissa on merseroitu puuvillalanka ja täytteenä laadukas polyesteritäytevanu. Kun minulta on kysytty, kestääkö täyte pesemisen, olen itsekin hämmästynyt, että kyllä täyte kestää tuoteselosteensa mukaan +95 asteessa pesun, mutta lanka itsessään 
(langasta riippuen) 40 tai 60 astetta.  

Näissä on kiva kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä ja huomata, että otuksien ilme ja olemus on aina vähän erilainen niiden värityksestä ja lonkeroiden kierteisyydestä riippuen. Joskus kun innostun, virkkaan yhdelle otukselle ns. mahan aluksen kippuroita lonkeroita täyteen, mutta joskus sen sijaan tuntuu, että vähempikin riittää ja otuksesta tulee keveämpi versio muutamine lonkeroineen. 

Yllä olevat minikokoiset hellyttävät pikkumustekalat virkkasin joskus viime syksynä. Niiden tekeminen oli nopeaa ja aika kivat niistäkin tuli. Nuo kaikki menivät hieman isommille pikkutytöille, joilla on "silmää" miniotuksille. Oma, nyt jo aikuinen tyttärenikin tykkäsi aikoinaan kaikistä minikokoisista. OIipa kyse sitten minimukista, -rasvapurkista tai -nallesta, niin, mitä pienempi sen suloisempi ja sitä isommat "iiihanat" aina tuli 😊 Jännä, miten mieleen muistuu hauskoja hetkiä omankin lapsen kanssa. 

Tänä viikonloppuna on äitienpäivä. Omat aikuiset lapseni tulevat viikonlopuksi kotiin ja samalla saan toivotun hengähdystauon töistä, joihin ajatukset muuten helposti karkaavat, kun ei ole muuta ajateltavaa. Omalle äidilleni sain toimitettua ruukkuruusun jo viime viikonloppuna hänen kotipaikkakunnallaan toimivan puutarhan kautta. Siltä ystävällisesti toimitettiin kukka suoraan kotiin hyvin kohtuullisella kuljetuskustannuksella. Aivan ihana, miten tällaistakin palvelua löytyy, kun sitä uskaltaa kysyä, vaikka eivät kotiinkuljetuksia markkinoikaan.

🌼🌼🌼

Lempeää äitienpäiväviikonloppua kaikille äideille, isoäideille, mummoille, äitimielisille ja äitien lapsille.

💗💜💗

Mukavia toukokuisia päiviä

🌼🌼🌼

 

Menneen talven lapasia

 

Vaikka on kevät, laitan tähän kuvia lapasista, joita menneen talven aikana on tullut neulottua. Ennen joulua sain tyttäreltä pyynnön tehdä heijastavat lapaset. Aiemmin myynnissä ollutta, esim. Novitan heijastavalla säikeellä varustettua lankaa ei enää ollutkaan myynnissä sen enempää kuin muitakaan vastaavia. Hienoisen etsiskelyn jälkeen löysin Viking Reflex -langan  Menitasta ja kävin ostamassa sitä vaaleansinisenä, harmaana ja viininpunaisena. Lisäksi ostin pelkkää ohutta, noin millin vahvuista heijastavaa lankaa pari rullaa, sillä myös  tuo Vikingin lanka oli aika löyhäkierteistä ja jotenkin tuntui, että heijastava osuus jäi aina työn nurjalle puolelle tai muuten piiloon sitä neulottaessa. 

Alla olevat vaaleansini-valkoiset lapaset on neulottu vaaleansinisestä Viking Reflex - ja valkoisesta Novitan seitsemän veljsestä -langasta. "Kirjoin" valkoisten tähtien keskelle vielä erikseen ohuella heijastinlangalla jonkinmoiset tähdet, vaikka niistä ei tasalaatuiset tullutkaan. Sakaroiden eriparisuus näkyy varsinkin tuossa salamavalolla otetussa alemmassa kuvassa, jossa näkyy, minkä verran heijastinlanka reagoi valoon. 

Viininpunaisiin lapasiin neuloin Viking Reflex -heijastavan langan sekaan muutaman kierroksen välein nauhamaista heijastinlankaa. Ajattelin, että se voisi lisätä lapasten heijastavuutta, mutta loppujen lopuksi en ole ihan varma, oliko siitä vastaavaa hyötyä vai ei. Sen sijaan liukkaan nauhamaisen langan neulominen peruslangan ohessa oli yllättävän työlästä ja en ehkä ihan heti käytä sitä toisen langan ohella.

Alla olevat roosa-ruskeat lapaset tein muuten ns. omasta päästä, mutta idean kuvioon ja lyhyeen resoriin otin Rakkaudella Henna Neulekirjasta, jonka ostin jossain vaiheessa alennusmyynnistä. Lankana näissä on kaapin kätköistä löytynyt Drops merino extra fine -merinovillalanka. Meinasin ensin tehdä täysin ohjeen mukaan, mutta ohjeessa oli niin reilusti silmukoita, että olisin saanut aikaiseksi "lapiot", jos ohjetta olisin noudattanut. Nämäkin ovat reilun kokoiset ja tulivat omaan käyttööni. Paukkupakkasille niihin mahtuu alle ohuemmat lapaset tai neulehansikkaat. Muuten pidän enemmän paremmin istuvista lapasista, mutta tällaiset kyllä menevät päällimmäisinä.

Alla olevat siniharmaat lapaset tein alun perin myös itselleni, mutta niistä tuli kuitenkin vähän liian kapeat ja koska tytär kelpuutti ne itselleen, hän sai ne. Lankana näissä on myös Drops merino extra fine 100 % merinovillalanka. Lapasissa on 44 silmukkaa ja olen neulonut muistaakseni 3,5 mm puikoilla. Vähän pidin työläänä neljän silmukan ruutukuviokerran tekemistä peukalokiilan ja lopulta peukalon kohdalla, mutta menihän tuo pienen hapuilun jälkeen. 

Olisivat nuo lapaset loppujen lopuksi minullekin sopineet, sillä neulospinta tasaantui ja tavallaan löystyi kostean harson läpi höyryttämisen jälkeen. 

Ja, ihan koska on kevät ja toukokuu, oli pakko laittaa pari kukkakuvaakin tämän hetken kukkijoista!

Kauniita toukokuun päiviä

💚

Satu

Se on sitten kevät ja pääsiäinen 💛

 

Toisen pääsiäispäivän ilta. Ulkona sataa tihuuttaa edelleen, mutta iltaa kohti sade säätiedotuksen mukaan laantuu, mikä on hyvä asia, sillä minulla on kauan odotettu vapaaviikko 😊 Viime viikon lämpimät päivät ovat vielä muistissa, mutta ei kelin niin lämpimäksi tarvitsekaan vielä mennä, jotta toivottavasti ehdin saada paremmin kotipihan kevättöitä tehtyä. Pari istutusaluetta meinasin kierrätellä metallireunuksella, kun kaavailemani kivetyt istutusaltaat osoittautuivat sekä liian isotöisiksi että mielestäni myös hintaviksi niiden kokoon verrattuna. 

Kevätkukkijat ovat jo vauhdissa. Lumikellon kukat ovat jo lakastuneet ja värikkäät kroomuksetkin alkavat olla tämän keväisen kukintansa ehtoopuolella. Sen sijaan kevätkaihonkukkien suloiset siniset silmät ovat juuri avautuneet ja hurmaavat valkovuokkomättäät täplittävät paitsi kotipihan reunamia myös läheisiä tien vieriä. Sinisen eri sävyissä kukkivat sinivuokot puolestaan viihtyvät enemmän metsikön laitamilla ja suojissa.

Posliinihyasintti - Puschkinia scilloides

Idän sinililja - Scilla siberica

Pääsiäisen aikana valmistui muutama käsityö. Töissä on ollut ihan julmettu kiire koko talven ja nyt, kun oli vapaata ja sateessa ei huvittanut ulkonakaan olla, tuli pakottava tarve saada valmiiksi lapaset, jotka aloitin reilu viikko sitten palmusunnuntaina (alla kuva lapasten resorista pajunkissojen kera). Laitan kuvan valmiista sitten myöhemmin. Samalla vimmalla virkkasin yhtenä päivänä keltaisen Unille-pupun samalla periaatteella kuin lukuisat sen edeltäjatkin. Ja jotta kipeytyneissä peukaloissa ja puutuvissa sormissa ei olisi tarpeeksi, neuloin vielä yhdet perusvillasukatkin alusta loppuun pyhien aikana. Ja viimein lopulta tuli tunne, että nyt on tehty käsitöitä taas riittävästi vähäksi aikaa, että nyt voin kirjoittaa vaikka tänne blogiin ja olen ottanut edes vähän takaisin kulunutta aikaa, minkä olen töiden jälkeen vain istunut sohvan nurkassa "puolitiedottamana". Tunne on kuin olisi elossa jälleen.

Nuoret aikuisemme olivat kotona pääsiäisen aikaan ja tytär leipoi mehevän mausteisen porkkanakakun, jonka kuorrutteessa ja täytteessä on Philadelphia-tuorejuustoa. Herkullista, mutta tuhtia. Ja kakullakin oli kokoa 😊Jännä muuten, että kakussa ei maistu porkkana, vaikka siinä on sitä todella reilusti. 

Varsinaisia perinteisiä pääsiäisruokia meillä ei juuri syödä. Sen sijaan grillasimme kanaa, lihaa ja kasviksia perjantaina ja lauantaina. Eilen tytär sitten teki mausteista ja erittäin hyvää chorizopastaa. Siinä on runsaasti paitsi chorizo-makkaraa, myös sipulia, valkosipulia, juustoa ja basilikaa. Nam! 

Tänään sitten oli vuorossa sitruunainen savulohipinaattipasta, mutta siitä en sentään kuvaa ottanut - kerronpahan vain 😊

Chorizopasta

Siman tekemistä olen miettinyt, mutta koska olemme mieheni kanssa vapun kahdestaan kotona, tuskin tulee laitettua simaa tulemaan. Sen sijaan ostimme jo kokeeksi pari pulloa ruokakaupasta valmista perussiman reseptillä tehtyä luomusimaa ja koska se maistui lähes yhtä hyvälle kuin kotona tehty, taidamme mennä sillä vapun yli.

Tällaisia kevätkuulumisia useamman viikon blogihiljaisuuden jälkeen täältä.

Mitä sinun kevääseesi kuuluu? 

Kauniita kevätpäiviä !

t. Satu

Ensi talven pakkaskelien kotisukat

 

Olen ihaillut somessa taitavien neulojien räsymattosukkia ja versioita erilaista sama pari - eri pari -raitasukista. Huolimatta mitä erikoisemmista väri-iloitteluista, räsymattosukat ovat aina yhtä hurmaavia ja jotenkin näyttää, että kaikki värit sopivat yhteen. Vaikka värit ovat näennäisesti "sitä sun tätä", on monissa kuitenkin nähtävissä jonkinlaista ajatusta värien yhteensopivuudesta. 

Itse kuitenkin sorrun aina kerta toisensa jälkeen asettelemaan raitalankojen värit niin kohdilleen kuin mahdollista. Joskus se tarkoittaa pitkänkin pätkän lankaa katkaisemista ja joskus taas kerän kerimistä ensin toisesta päästä ja sitten toisesta päästä lankaa, jotta valmiiksi raidoitetut värit asettuvat oikeaan järjestykseen.

Sorrun lankaostoksilla varsinkin kotimaisen valmistajan lankojen kohdalla kausiväreihin ja valmiiksi raidoitettuihin lankoihin. Ja vaikka lanka kaupassa näyttää houkuttelevalta, sen saattaminen valmiiksi neuleeksi voi olla yllättävän haastavaa, jos ideaa lopputuotteesta ei ole alunperinkään. Ja noita raitalankoja jää helposti sitten myös yli. Kuten tuossa jo jossain aiemmassa tekstissäni kirjoitin, yritän saada neulottua jo olemassa olevia lankoja vähemmäksi. Jonkun verran olen edistynyt, mutta ylipitkät työpäivät ja -viikot ovat verottaneet sen verran aikaa ja voimia, että projekti on edistynyt hyvin hitaasti 😊

Yksi lopputulema ovat kuitenkin nämä oheisissa kuvissa näkyvät pitkät villasukat omiin jalkoihin. Näissä on käytetty varren suussa, kantapäässä ja kärjessä yksiväristä vaaleansinistä ja muuten kahta erilaista pätkävärjättyä Novitan 7-veljestä -lankaa. Näihin ei ole ohjetta, vaan olen haarukoinut joistain tukevammalle pohkeelle tarkoitetuista muista sukkaohjeista silmukkamäärää aloitukseen ja sen jälkeen tehnyt silmämääräisesti kavennuksia pohkeen kohdalla, jotta pääsen noin kokoa 40 vastaavaan jalkaterän silmukkamäärään nilkan kohdalla. Neuloin siis molemmat sukat yhtä aikaa aina kavennusväli kerrallaan, jotta sukista tulisi varmasti samankokoiset.  Ja tulihan niistä. Mutta ei ihan samanlaiset, sillä raitalangan (melko) huolellisesta asettelusta huolimatta raidat eivät ihan osuneet kohdilleen. Mutta suotakoon se - ovat ne riittävän samanlaiset. Alkuperäinen räsymattoidea näennäisen huolimattomasta "mitä milloinkin sattuu olemaan " värien asettautumisesta ei toteutunut taaskaan, mutta ehkä jossain vaiheessa joissain toisissa sukissa kokeilen uudestaan 😊

Talven valo on muuten aika jännä juttu. Otin nämä kaikki tämän postauksen sukkakuvat samalla kertaa ulkona kirkkaana ja aurikoisena helmikuun lopun päivänä ehkä kolmisen viikkoa sitten. Nuo kuusen oksalla otetut kuvat on otettu varjossa samoin kuin yllä oleva kuva ohuella vaahteran oksalla olevista sukista. Sen sijaan alla olevassa kuvassa sukkiin paistaa aurinko ja värisävyt ovat kuvassa ihan erilaiset. Toki käytännössä tämä varmaan johtuu puhelimen kameran säädöistä isolta osin, mutta vastaavaa en ole samassa mittakaavassa huomannut kesän kirkkaudessa. 

Uusi viikko on taas aluillaan. Minulle se tietää kolmea kellon ympäri -työpäivää ja sen jälkeen pitkää viikonloppua. Vapaat tulevat todellakin tarpeeseen. Säätiedotus on lupaillut myös kaunista kevätsäätä, joten mikäpäs sen mukavampaa. 

Ennen viime viikon lumisateita, tein jo pari viikkoa sitten kotipihan pensaiden kevätleikkauksia. Haravointikin kävi mielessä, kun osassa pihaa oli jo kuivaa, mutta en sentään vielä haravaan tarttunut. Ehtiihän tuon. Toivottavasti kevät tulisi sitten kuitenkin ajoissa, mutta ei liikaa keikutellen, jotta pääsisi tekemään keväthommat kunnolla ja ei tulisi liian kiire. Tai no, yleensä aina tulee liian kiire, kun luonto pääsee kasvuvauhtiin  🌞 Eli kevätkiireitä odotellessa!

💚

Aurinkoisia kevätpäiviä!

💛